Häkämiehen suurvalta
Koska Suomen tuleva natojäsenyys on kaikkeuden naparuuvi, universumin ainoa liikkumaton osa, on ymmärrettävää että todellisuus sen ympärillä näyttää vääntyvän joskus outoihin asentoihin. Niinpä on luonnollista, että Suomen puolustusmineri Jyri Häkämies kertoo Venäjälle, että sen suhteet Natoon paranevat Suomen natojäsenyyden myötä, vaikka Venäjällä on ajateltu ja puhuttu ihan muuta. Häkämies kertoo myös ruotsalaisille, että heidän tulee liittyä kyseiseen sotilasliittoon, vaikka lahden takana ei ole sellaisesta ollut puhetta. Norjan ja Islannin Häkämies taas liittää - kunnianarvoisille sillinkalastajille yllätyksenä - Euroopan Unioniin.
Tämä on sitä paljon puhuttua ja peräänkuulutettua poliittista johtajuutta uljaimmillaan. Häkämies kantaa vastuuta. Häkämies uskaltaa. Suomi käyttäytyy vihdoin kuin se suurvalta, joka se johtajiensa puolesta on jo pitkään ollut.
Suomen historiallinen tragedia kun on tunnetusti ollut se, että kansan katajaisuus ja maan voimavarat eivät ole vastanneet sen johtajien kykyjä. Väkevämpien kansakuntien keulakuvina meidän miehemme olisivat kääntäneet historian kulkua niin että ryskyy. Ajatellaanpa vain Vanhasta nykyisen Venäjän hallitsijana: ydinsähköä tuotettaisiin vientiin riittävästi ja ehdottoman turvallisesti niin että koko Volga höyryäisi sulan uraanin roiskeista. Tai Lipposta ratkaisemassa amerikkalaisten öljynsaantipulmia: Persianlahden pohjukassa nyt käryävän pienen pensaikkopalon asemesta olisi rusautettu hallitulla rakennemuutoksella öljymaailman rakenteet kerralla kuntoon Syyriasta Etelä-Kiinan merelle saakka.
Mutta julma kohtalo ei ole siunannut Suomen suurmiehiä heille kuuluvilla mahdollisuuksilla, ei. Asiaa ovat yrittäneet korjata Häkämiehen varhaiset puoluetoverit viemällä juuri itsenäistyneen Suomen Saksan keisarikunnan vasallivaltioksi (tätä vartenhan Kokoomus 1918 perustettiin), rakentamalla Suur-Suomea Hitlerin Saksan liittolaisina ja vihdoin tekemällä Suomesta Euroopan Unionin osavaltion. Olisiko vihdoin tullut aika? Häkämiehen mielestä on.
Kun Suomi nyt Häkämiehen avauksen myötä astuu historian parrasvaloihin, voidaan odottaa että maailman ongelmiin löydetään yksiselitteiset ratkaisut - samalla tavoin kuin Venäjän ja Naton välit juuri pistettiin kuntoon. Nälänhätä poistuu kun kaikki syövät uuniperunoita. Demokratia paranee kun turhat puolueet karsitaan pois. Ydinvoima on turvallista ja sitä riitää - kunhan niin päätetään. Metsät kasvavat paremmin kun ne hakataan sileäksi ja myllerretään sen jälkeen kivierämaiksi. Ja niin edelleen. Kaikki maailman järki on täällä eikä se käyttämällä kulu.
Selvää on, että Häkämieheltä ja muilta Suurvalta-Suomen herroilta riittää maailmalle neuvoja vaikka niitä ei pyydettäisikään. USA:ta täältä ei tosin neuvota, ja siihen on kaksi syytä: suhteita USA:han ei saa vaaranta - eikä täydellistä voi korjata. Poikkinainen on varma, että jopa Häkämiehen kaltaisen suurmiehen sisimmästä löytyy herkkä kohta, ja jokseenkin yhtä varmasti se värähtelee juuri silloin, kun hän herkistyy ajattelemaan inhimillisen kehityksen huipentumaa Atlantin toisella rannalla. Niin se on - suurmiehilläkin on esikuvansa.
http://poikkinainenpakinoi.blogspot.com/
Koska Suomen tuleva natojäsenyys on kaikkeuden naparuuvi, universumin ainoa liikkumaton osa, on ymmärrettävää että todellisuus sen ympärillä näyttää vääntyvän joskus outoihin asentoihin. Niinpä on luonnollista, että Suomen puolustusmineri Jyri Häkämies kertoo Venäjälle, että sen suhteet Natoon paranevat Suomen natojäsenyyden myötä, vaikka Venäjällä on ajateltu ja puhuttu ihan muuta. Häkämies kertoo myös ruotsalaisille, että heidän tulee liittyä kyseiseen sotilasliittoon, vaikka lahden takana ei ole sellaisesta ollut puhetta. Norjan ja Islannin Häkämies taas liittää - kunnianarvoisille sillinkalastajille yllätyksenä - Euroopan Unioniin.
Tämä on sitä paljon puhuttua ja peräänkuulutettua poliittista johtajuutta uljaimmillaan. Häkämies kantaa vastuuta. Häkämies uskaltaa. Suomi käyttäytyy vihdoin kuin se suurvalta, joka se johtajiensa puolesta on jo pitkään ollut.
Suomen historiallinen tragedia kun on tunnetusti ollut se, että kansan katajaisuus ja maan voimavarat eivät ole vastanneet sen johtajien kykyjä. Väkevämpien kansakuntien keulakuvina meidän miehemme olisivat kääntäneet historian kulkua niin että ryskyy. Ajatellaanpa vain Vanhasta nykyisen Venäjän hallitsijana: ydinsähköä tuotettaisiin vientiin riittävästi ja ehdottoman turvallisesti niin että koko Volga höyryäisi sulan uraanin roiskeista. Tai Lipposta ratkaisemassa amerikkalaisten öljynsaantipulmia: Persianlahden pohjukassa nyt käryävän pienen pensaikkopalon asemesta olisi rusautettu hallitulla rakennemuutoksella öljymaailman rakenteet kerralla kuntoon Syyriasta Etelä-Kiinan merelle saakka.
Mutta julma kohtalo ei ole siunannut Suomen suurmiehiä heille kuuluvilla mahdollisuuksilla, ei. Asiaa ovat yrittäneet korjata Häkämiehen varhaiset puoluetoverit viemällä juuri itsenäistyneen Suomen Saksan keisarikunnan vasallivaltioksi (tätä vartenhan Kokoomus 1918 perustettiin), rakentamalla Suur-Suomea Hitlerin Saksan liittolaisina ja vihdoin tekemällä Suomesta Euroopan Unionin osavaltion. Olisiko vihdoin tullut aika? Häkämiehen mielestä on.
Kun Suomi nyt Häkämiehen avauksen myötä astuu historian parrasvaloihin, voidaan odottaa että maailman ongelmiin löydetään yksiselitteiset ratkaisut - samalla tavoin kuin Venäjän ja Naton välit juuri pistettiin kuntoon. Nälänhätä poistuu kun kaikki syövät uuniperunoita. Demokratia paranee kun turhat puolueet karsitaan pois. Ydinvoima on turvallista ja sitä riitää - kunhan niin päätetään. Metsät kasvavat paremmin kun ne hakataan sileäksi ja myllerretään sen jälkeen kivierämaiksi. Ja niin edelleen. Kaikki maailman järki on täällä eikä se käyttämällä kulu.
Selvää on, että Häkämieheltä ja muilta Suurvalta-Suomen herroilta riittää maailmalle neuvoja vaikka niitä ei pyydettäisikään. USA:ta täältä ei tosin neuvota, ja siihen on kaksi syytä: suhteita USA:han ei saa vaaranta - eikä täydellistä voi korjata. Poikkinainen on varma, että jopa Häkämiehen kaltaisen suurmiehen sisimmästä löytyy herkkä kohta, ja jokseenkin yhtä varmasti se värähtelee juuri silloin, kun hän herkistyy ajattelemaan inhimillisen kehityksen huipentumaa Atlantin toisella rannalla. Niin se on - suurmiehilläkin on esikuvansa.
http://poikkinainenpakinoi.blogspot.com/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luuletko tosiaan, että Suomea puolustetaan rynnäkkökiväärin ja singon avulla ja nykyisellä varusmiesarmeijalla ja reservillä nykyisiä
elektronisia nopeita pommituksia vastaan.
Joutuisimme antautumaan viikossa. Vika ei tarvitse olla paha, jos se on korvien välissä. Otan osaa. Terv. res:n upseeri.
http://www.itsenaisyyspuolue.fi/default.asp?page=10
EU:n ja Naton turvatakuut ovat vaarallinen ja tyhjä lupaus
13.4.2008
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on valmis viemään Suomen Naton jäseneksi turvatakuiden vuoksi. Jokohan muutkin Nato-jäsenyyttä kannattavat puoluejohtajat eduskunnassa tulevat esiin ja kertovat kantansa rehellisesti? Erityisesti pääministeri Vanhasen on aika tulla ulos kuorestaan.
Turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat Suomelle äärimmäisen tärkeitä huolimatta siitä, että Euroopan turvallisuustilanne on parempi kuin se on yleensä ollut.
Maantiede ei ole muuttunut. Suomelle ei sovellu Soinin esittämä ”Norjan mallin” mukainen ratkaisu. Jokaisella maalla on oma asemansa ja Suomen turvallisuuspolitiikan tulee perustua maamme aseman ymmärtämiseen ja sen mukaisiin päätöksiin.
Pääministeri Vanhanen luottaa EU:n perustuslaissa eli ns. Lissabonin sopimuksessa oleviin turvatakuisiin. Ne, jotka luottavat EU:n tai Naton turvatakuisiin, nojaavat tyhjään. Turvatakuut ovat voimassa turvallisuuden olosuhteissa, mutta turvattomuuden tilassa ne eivät paina mitään.
Suomi ei voi turvallisuuspolitiikassaan turvata sotilaalliseen voimaan, jota sillä ei ole ja jota sille ei mistään tule. Suomi voi turvata vain taitoon, jota sillä on ollut, ja jota sillä on, jos se otetaan käyttöön.
Puolueetonta Suomea ei uhkaisi mikään. Sen sijaan sotilaallisesti liittoutuneena Suomi vetää itse uhan päälleen. Vai kuvitteleeko joku, että Suomi on turvallisempi paikka, jos Suomen itärajalla ovat vastakkain Naton ja Venäjän ydinaseet?
Suomen paras turva tulee olemaan sellaisessa turvallisuuspolitiikassa, joka perustuu puolueettomuuteen, pysymiseen suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Omien puolustusvoimien tehtävänä tulee olla sen osoittaminen, että Suomen aluetta puolustetaan kaikissa oloissa, eikä sitä voida käyttää astinlautana.
Jotta Suomella olisi oma turvallisuuspolitiikka, täytyy ensin palauttaa oma päätösvalta, jonka Suomi on EU:ssa menettänyt.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja