epäoikeudenmukaisuus

vastaisin, samoin varmaan moni muu. Tällä hetkellä onkin varmaan jo moni nukkumassa. Kuitenkin sinulla on hyvin tärkeitä, mutta vaikeita kysymyksiä. Meille ihmisille on todella vaikeaa ymmärtää nuoren ihmisen kuolema. Tiedossani on perheitä, joilta on nuori ihminen kuollut. Heillä on kuitenkin ollut turva Jumalassa. He rukoilevat Häntä ja joskus Jumala vastaa eri tavalla kuin on pyydetty. Kuitenkin aina rukous kannattaa, sillä siitä saa kuitenkin lohtua ja voimaa. Tässä annan sinulle joitakin linkkejä, joihin ehkä voisit käydä tutustumassa: www.radiodei.fi (paljon myös nuorten iltaohjelmia), www.nokiamissio.fi ja www.tv7.fi Myös itse kuuntelen esim. parhaillaan: www.wstw.fm Siinä on rohkaisevaa radio-ohjelmaa ja kaunista musaa. - Kiitos, kun tulit purkamaan sydäntäsi. Usein ihmiset kirjoittavatkin hyviä vastauksia, mutta tosiaan tällä hetkellä ovat varmaan jo monet nukkumassa. Palaile myöhemmin uudestaan, jospa joku olisi jotain lohtua antanut. Ilmeisesti sinulle on jotain surullista tapahtunut, mutta yleensähän on niin, että silloin kun on tapahtunut ikävää, niin asiat päivä päivältä alkavat selkiytyä. Kannattaa mennä vaikkapa seurakunnan sururyhmään, jos tarvitset sellaista. Sitähän voit kysyä paikkakuntasi seurakunnalta tai nettisivuista. Ole rohkealla mielellä. Tilanne ei koskaan ole kuitenkaan ollenkaan toivoton, joten sinunkin kohdallasi varmasti asiat kääntyvät parhain päin. Olisi hienoa, jos sinulla olisi joku hyvä tuki, ihminen, lähelläsi, joka sinua voisi auttaa. Toivottavasti vaikkapa seurakunnasta löytyisi sellainen, ainakin voisit kysyä. Itselläni on hyvä kokemus sururyhmästä. Siunausta sinulle, Jeesus on paras Ystäväsi ja auttaa tälläkin hetkellä sinua, koska Hän näkee meidät kaikki. Hyvää yötä, Jeesus myötä.

Sen kun tietäis, miksi?
Muutamia vuosia sitten, kuolema vei kolme nuorta viiden kuukauden sisällä ja kaikki kolme olivat olleet minun hoitolapsiani lapsuudessaan.
Kaikki olivat vähän yli kaksikymmisiä.

Silloin ajattelin, mitä tämä tarkoittaa?
Ja miksi?
Näihin kysymyksiin ei ole vastausta.
Jotkut saavat pitkän elämän elettäväkseen jotkut vain pienen pätkän.

Isäni eli yli 80v. ja muistan, kun hän sanoi aina, että Jumala on hänet unohtanut tänne.
Kun kaikki ikätoverit olivat jo kuolleet.
Mutta eihän se ole niin, meille on tehty suunnitelma jo syntyessä, milloin on lähdön aika ym.
En ikävä kyllä minäkään osaa sanoa miksi...

Tiedän tunteesi, ikäväsi ja surusi se on sanomatonta, sanoja ei ole mitkä helpottais, se puristaa sydäntä ja kaikki maallinen tuntuu turhalta ja mitättömältä...

Surut on surettava ja elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta, rakkaat menetetyt läheiset/ystävät ei unohdu koskaan sydämestä, muistot säilyy läpi elämän ja niitä on vaalittava.

Toivon sinulle jaksamisia surusi kanssa!

Kukaan ei osaa vastata kysymyksiisi, se on aivan totta.
Mutta on aivan oma valintasi, katkeroidutko ja heität hukkaan sen elinaikasi joka Sinulle on annettu.
Maailma ja ihmisen elämä on aina ollut ja tulee olemaan epävarmuuden ja ennustamattomuuden sietämista. Silti moni ihminen on luonut elämästään, olipa se sitten lyhyt tai pitkä, ihmiskunnan historiaan jääviä huikeita tähdenlentoja.
Elämä on lahja, Sinun valintasi on miten sen käytät.

Tota elämän epäreiluutta mäkin kelasin, kun mun mies kuoli. Että miksi hän, elämäniloinen ihminen? Isä, joka eli ja halusi elää lastensa kanssa... Kuinka hän muka ansaitsi kuoleman?

Tapaan työssäni lapsia, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta halua/kykene huolehtimaan heistä. Ajattelin, että olisihan joku niistä luusereista, jotka on jo valmiiksi hylänneet perheensä, satuttaneet lapsiaan ja vaikka mitä joutanut kuolla pois. Ei olis hyvä hävinnyt.

No, elämä ei ole mustavalkoista, eikä kenenkään kannata nyt aloittaa mitään saarnaa ihmisten syistä juoda, käyttää kamaa, hakata perhettään tms. Tiedän kyllä millainen todellisuus voi olla...

Joku tarjosi aloittajalle jumalaa turvaksi ja mikäs siinä, jos se lohdun tuo. Mun kohdallani miehen kuolema vei lopunkin jo muutenkin häilyvän uskon johonkin korkeampaan tai ansionsa mukaan saamiseen... Mutta koska edelleenkin (ristiriitaista kyllä) uskon, että elämällä on oltava jokin tarkoitus/merkitys, olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että kukin valitsee itse miten elämänsä käyttää. Ja koska käytettävissä olevaa aikaa ei kukaan tiedä, kannattaa elää niin hyvin ja oikein, kuin kykenee. Tehdä asioita tänään, huomista ei ehkä tule. Elämä menee kuitenkin ihan hukkaan, jos sen tuhlaa katkeroitumiseen... Elämä ei ole reilua. Ei vaan ole, sille ei voida mitään, mutta parhaamme voidaan tehdä sillä ajalla, mikä meillä sattuu olemaan.

Kuolema on lopullinen poismeno maanpäällisestä elämästä. Se ei koskaan tunnu oikeudenmukaiselta. Se vie meidän rakkaan tekojemme ulottumattomiin. Haluamme kommunikoida läheisemme kanssa jotenkin. Emme voi nähdä heitä toisessa todellisuudessa olevia. Rukous rauhoittaa mielen.

Tämä maailma on täynnä epätasa-arvoa. Toiset sairastaa ihan nuorena. Jollekin voi tulla joku onnettomuus nuoruudessa. Katkeroitua ei kannata.
Jumala antoi vastauksen. Hän lähetti oman poikansa maailmaan. Vaikka Hän ainoastaan auttoi ihmisiä, Hänet ristiinnaulittiin. Hänen verensä vuodatettiin kaikkien syntien tähden. Jos ihminen ottaa Jeesuksen elämäänsä, kaikki ongelmat selviävät. Tuntuu hyvältä olla Jeesuksen kädessä. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.