Ideaparkittamiselle on nyt saatava loppu. Kaupunki- ja globalisaatiotutkija Taipale – joka on mm. Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja – kirjoittaa aiheesta blogissaan ja viittaa maankäyttö- ja rakennuslakiin, jonka mukaan yli 2000 neliön kauppakeskuksia ei saa rakentaa kaavassa keskustatoiminnoille esitettyjen alueiden ulkopuolelle.
Uusin, järjettömin ja suuruudenhulluin idea on parkittaa Turun moottoritien ja Porinväylän risteykseen. Varmaan logistisesti kiinnostava paikka, ja asiakkaitakin tulee taatusti Hankoa ja Hyvinkäätä myöden, mutta keskeinen kysymys on: Miksi? Miksi asiakkaan pitää ajella kymmenestä sataan kilometriä päästäkseen ostosparatiisiin? Entä miten mahtaa rakennuslaki asiaan suhtautua? Tietenkin, voihan pikku kunnan keskusta-aluetta aina laajentaa tai siirtää tarpeiden mukaan...
Lienee itsestään selvää, että kun yksityinen kiinteistösijoittaja ryhtyy rakennuspuuhaan, ei perusteena ole yleishyödyllisyys, todellinen tarve palveluiden parantamiselle tai hyväntekeväisyys. Markettia ei rakenneta, koska alueella on tarvetta kaupalle tai uusille työpaikoille, eikä siksi, että ”lämpimissä sisätiloissa viihtymiseen ja uudenlaiseen ostosmatkailuun on enemmän mahdollisuuksia”, vaan siksi, että uusi sijainti aikansa kilpailee olemassa olevien suurmyymälöiden kanssa ja sijoitetulle pääomalle saadaan mahdollisimman hyvä tuotto. Miniminä lienee kymmenen prosentin vuosikasvu ja sijoituksen takaisinmaksuaika kymmenen vuoden luokkaa.
Mitä tapahtuu alueen ympäristössä: muille liikkeille ja niiden asiakaskannalle; ympäristölle lisääntyneen liikenteen johdosta tai rakennukselle sen saavutettua kiinteistösijoitukselle asetetut tuottoarvot, onkin sitten yhdentekevää – kunhan niistä ei jouduta maksamaan. Toisaalta pienellekin liikkeelle on elintärkeää olla mukana uudessa keskittymässä. Seuraa vanhojen kyläkeskusten autioituminen ja autottomien perheiden ahdinko. Nummelan keskustan parturi tai pieni erikoisliike voi valtavan ostoskeskuksen osana tuottaa kohonneista vuokrista huolimatta moninkertaisesti vanhaan sijaintiinsa nähden, kun asiakaskuntaa on 500 metrin sijasta jopa 200 kilometrin säteellä. Parturia tuskin vaivaa se, että asiakas maksaa kohonneen parturimaksun lisäksi pitkät pennit kuljetusmaksua päänsä siirtämisestä uuteen palvelupisteeseen.
Mitä tapahtuu sitten, kun sijoitus on tuottonsa tuottanut ja uusi, vieläkin suurempi parkki ideoidaan jonnekin toiselle Uudenmaan kulmalle? Vanhentuneen idean tulevaisuus on voi olla lohduton tyhjenevien vuokratilojen, kebab-baarien ja kirpputorien valtakunta.
Yksi keino hillitä autoistumiseen perustuvaa rakentamista olisi panna rakentajat maksamaan ympäristömaksua spekulaatiorakentamisesta ja sen aiheuttamista kuluista. Tuottoanalyyseissä on taatusti tiedot suunniteltujen marketien asiakaspiiristä. Niistä on helppoa laskea vaikka kuluttamaan siirtymisen aiheuttama ylimääräinen kuormitus hiilidioksidipäästöinä ja uusiutumattoman energian käytössä. Miksei maksamaan pantaisi kuormituksen todellisia aiheuttajia: kunnan kaavoitusviranomaisia ja kiinteistönomistajia?
Mistä muuten tämä nimitys ”ideapark” oikein tulee. Mitä ”ideaa” näissä on ja mihin puistoon ”park” muka viittaa? Kannatan käännökseksi Taipaleen ehdottamaa ”huonojen ideoiden parkkipaikkaa”.
(US 8.5.08)
Uusin, järjettömin ja suuruudenhulluin idea on parkittaa Turun moottoritien ja Porinväylän risteykseen. Varmaan logistisesti kiinnostava paikka, ja asiakkaitakin tulee taatusti Hankoa ja Hyvinkäätä myöden, mutta keskeinen kysymys on: Miksi? Miksi asiakkaan pitää ajella kymmenestä sataan kilometriä päästäkseen ostosparatiisiin? Entä miten mahtaa rakennuslaki asiaan suhtautua? Tietenkin, voihan pikku kunnan keskusta-aluetta aina laajentaa tai siirtää tarpeiden mukaan...
Lienee itsestään selvää, että kun yksityinen kiinteistösijoittaja ryhtyy rakennuspuuhaan, ei perusteena ole yleishyödyllisyys, todellinen tarve palveluiden parantamiselle tai hyväntekeväisyys. Markettia ei rakenneta, koska alueella on tarvetta kaupalle tai uusille työpaikoille, eikä siksi, että ”lämpimissä sisätiloissa viihtymiseen ja uudenlaiseen ostosmatkailuun on enemmän mahdollisuuksia”, vaan siksi, että uusi sijainti aikansa kilpailee olemassa olevien suurmyymälöiden kanssa ja sijoitetulle pääomalle saadaan mahdollisimman hyvä tuotto. Miniminä lienee kymmenen prosentin vuosikasvu ja sijoituksen takaisinmaksuaika kymmenen vuoden luokkaa.
Mitä tapahtuu alueen ympäristössä: muille liikkeille ja niiden asiakaskannalle; ympäristölle lisääntyneen liikenteen johdosta tai rakennukselle sen saavutettua kiinteistösijoitukselle asetetut tuottoarvot, onkin sitten yhdentekevää – kunhan niistä ei jouduta maksamaan. Toisaalta pienellekin liikkeelle on elintärkeää olla mukana uudessa keskittymässä. Seuraa vanhojen kyläkeskusten autioituminen ja autottomien perheiden ahdinko. Nummelan keskustan parturi tai pieni erikoisliike voi valtavan ostoskeskuksen osana tuottaa kohonneista vuokrista huolimatta moninkertaisesti vanhaan sijaintiinsa nähden, kun asiakaskuntaa on 500 metrin sijasta jopa 200 kilometrin säteellä. Parturia tuskin vaivaa se, että asiakas maksaa kohonneen parturimaksun lisäksi pitkät pennit kuljetusmaksua päänsä siirtämisestä uuteen palvelupisteeseen.
Mitä tapahtuu sitten, kun sijoitus on tuottonsa tuottanut ja uusi, vieläkin suurempi parkki ideoidaan jonnekin toiselle Uudenmaan kulmalle? Vanhentuneen idean tulevaisuus on voi olla lohduton tyhjenevien vuokratilojen, kebab-baarien ja kirpputorien valtakunta.
Yksi keino hillitä autoistumiseen perustuvaa rakentamista olisi panna rakentajat maksamaan ympäristömaksua spekulaatiorakentamisesta ja sen aiheuttamista kuluista. Tuottoanalyyseissä on taatusti tiedot suunniteltujen marketien asiakaspiiristä. Niistä on helppoa laskea vaikka kuluttamaan siirtymisen aiheuttama ylimääräinen kuormitus hiilidioksidipäästöinä ja uusiutumattoman energian käytössä. Miksei maksamaan pantaisi kuormituksen todellisia aiheuttajia: kunnan kaavoitusviranomaisia ja kiinteistönomistajia?
Mistä muuten tämä nimitys ”ideapark” oikein tulee. Mitä ”ideaa” näissä on ja mihin puistoon ”park” muka viittaa? Kannatan käännökseksi Taipaleen ehdottamaa ”huonojen ideoiden parkkipaikkaa”.
(US 8.5.08)
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos tällaista nyt edes ylipäätään tarvitaan Suomessa.
Parasta olisi että homma haudattaisiin vahingollisena . Säästyisi valtava määrä veronmaksajien rahaa sekä satoja miljoonia turhia ajokilometrejä.
Sadat jakelurekat jotka tuovat tavaraa kauppoihin ajavat vähemmän kun kaikki kaupat ovat saman katon alla.
Jos Ideaparkin 200 kauppaa olisivat ympäri kaupunkia tai maakuntaa, tulisi melkoisesti enemmän kilometrejä jakeluautojen mittareihin kun ne poukkoilisivat jokaisen kaupan takapihalla tuomassa tavaroita.
tulisi jakeluajoja kun kaikki nummelan kaupat kuihtuisivat pois. Sama koskisi 100 km säteellä kaikkia kauppoja. Kaikissa ratkaisuissa on sekä plussia että miinuksia. Tässä parkissa miinuksia on vain megaluokan verran enemmän.
Ideaparkki ei tyhjentänyt Lempäälän keskustaa, vaan päinvastoin! Lempäälän nukkumalähiöstä on tullut elävä kunta - kiitos Sukarin.
Vihdin Ideapark ei lisää, vaan vähentää ajokilometriä: nyt länsiuusmaalaiset ajavat Helsinkiin saakka viikonloppuostoksille.
Helsinkiläisten autot kuluttavat enemmän bensaa ajaessaan Helsingistä Vihtiin päin kuin Vihtiläisten ja muiden autot ajaessaan Helsinkiä päin. ;)
Kirkkonummelta ei kukaan mene ostoksille Stadiin. Ei Vihtiin.
Tulevaisuudessa niin suuri osa kaupanteosta siirtyy nettiin, että tällaiset ideaparkit havaitaan täysin tarpeettomiksi ja vanhanaikaisiksi. Netissä meillä on samalla käytettävissämme ideaparkkina KOKO MAAPALLO.
Älkää tehkö heti vanhanaikaisia ratkaisuja!
ostavat jo nyt suurimman osan netin kautta ainakin täällä meidän haja-asutusalueella (kaukana vihdistä).
Karmea ajatus vain, että ihmisten asunnot ja metsät ja maisemat pilataan vuosikymmeniksi näiden ostoshelvettien vuoksi, jotka jäävät sitten pian tyhjilleen. Puhumattakaan, että monessa kunnassa olisi paljon tärkeämpiä rahareikiä, kuin lihottaa ahneiden sukarien kukkaroa. Mutta eihän se ole tyhmä joka myy, vaan se joka ostaa.
WHINE OFF retard