Kun jehovantodistajat erottavat jonkun jäsenensä, tai tämä itse eroaa, niin jopa lähiomaisen odotetaan katkaisevan läheiset, luonnolliset suhteet tähän henkilöön.
Tämä käytäntö on tietysti erittäin julmaa psyykkistä väkivaltaa, niin sitä henkilöä kohtaan joka joutuu tuon karttamisen kohteeksi, kuin myös niitä kohtaan, joiden odotetaan karttavan rakasta lähiomaistaan.
Jos olen asian oikein ymmärtänyt, niin tämä tuomio on elinkautinen, riippumatta siitä, mihin henkilö on "syyllistynyt". Ainoa ulospääsytie tuosta kärsimyksestä on, että erotettu/eronnut henkilö palaa takaisin jt-jäseneksi, joka tietysti on sula mahdottomuus jt-stä uloskasvaneelle, samalla tavalla kuin aikuinen ei mitenkään voi palata lapseksi, kerran aikuiseksi kasvettuaan.
Väitän siis, että jt-uskonnon karttamis-mobbaus-säännöt tuottavat suurta tuskaa ja kärsimystä heidän omille jäsenilleen. Joskus jopa elinkautista kärsimystä.
Miksi jt-jäsenet eivät protestoi tätä kärsimäänsä julmuutta vastaan?
Miten tämä sopii yhteen sen väittämän kanssa, että jt-llä olisi rakkaus keskuudessaan?
Tämä käytäntö on tietysti erittäin julmaa psyykkistä väkivaltaa, niin sitä henkilöä kohtaan joka joutuu tuon karttamisen kohteeksi, kuin myös niitä kohtaan, joiden odotetaan karttavan rakasta lähiomaistaan.
Jos olen asian oikein ymmärtänyt, niin tämä tuomio on elinkautinen, riippumatta siitä, mihin henkilö on "syyllistynyt". Ainoa ulospääsytie tuosta kärsimyksestä on, että erotettu/eronnut henkilö palaa takaisin jt-jäseneksi, joka tietysti on sula mahdottomuus jt-stä uloskasvaneelle, samalla tavalla kuin aikuinen ei mitenkään voi palata lapseksi, kerran aikuiseksi kasvettuaan.
Väitän siis, että jt-uskonnon karttamis-mobbaus-säännöt tuottavat suurta tuskaa ja kärsimystä heidän omille jäsenilleen. Joskus jopa elinkautista kärsimystä.
Miksi jt-jäsenet eivät protestoi tätä kärsimäänsä julmuutta vastaan?
Miten tämä sopii yhteen sen väittämän kanssa, että jt-llä olisi rakkaus keskuudessaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itse kärsin elinkautista, aivan ypöyksin ogelmineni. En halunnut erotusta se vain tuli en pidä itteäni pahana ollenkaan enkä edes tiedä miksi erotettiin. Sitä ei oikein osattu selittää. Sanottiin että J katsoo minun tarvitsevan tällaista kuritusta jotta opin nöyryyttä. Pitäisi katua, mutta mitä kadun?
Sukulaisiani niin ikävä että joka aamu itken, yöllä herään itkuun. Ja olen aikuinen ihminen, kohta eläkkeellä.
Ihmettelen miksi sukulaiseni eivät kapinoi, eivät siis välitä
>>Itse kärsin elinkautista, aivan ypöyksin ogelmineni. En halunnut erotusta se vain tuli en pidä itteäni pahana ollenkaan enkä edes tiedä miksi erotettiin. Sitä ei oikein osattu selittää. Sanottiin että J katsoo minun tarvitsevan tällaista kuritusta jotta opin nöyryyttä. Pitäisi katua, mutta mitä kadun?
Sukulaisiani niin ikävä että joka aamu itken, yöllä herään itkuun. Ja olen aikuinen ihminen, kohta eläkkeellä.
Ihmettelen miksi sukulaiseni eivät kapinoi, eivät siis välitä
>>>Itse kärsin elinkautista, aivan ypöyksin ogelmineni>>En halunnut erotusta se vain tuli en pidä itteäni pahana ollenkaan enkä edes tiedä miksi erotettiin>>Sanottiin että J katsoo minun tarvitsevan tällaista kuritusta jotta opin nöyryyttä.>>Pitäisi katua, mutta mitä kadun?>>Sukulaisiani niin ikävä että joka aamu itken, yöllä herään itkuun>> Ihmettelen miksi sukulaiseni eivät kapinoi, eivät siis välitä
>>Itse kärsin elinkautista
Samoin minä.
>>En halunnut erotusta se vain tuli en pidä itteäni pahana ollenkaan enkä edes tiedä miksi erotettiin.
Ei minullekaan kerrottu, miksi erotettiin.
>>Sukulaisiani niin ikävä että joka aamu itken, yöllä herään itkuun.
Minä olen päässyt tuon ikävän yli, ainakin suurimmaksi osaksi. Ymmärrän, ettei minua ole enää olemassa heille. Olen kuollut. Eivätkä kuolleet itke. :) :(
>>Ja olen aikuinen ihminen, kohta eläkkeellä.
Minä olen jo ollut muutaman vuoden eläkkeellä.
>>Ihmettelen miksi sukulaiseni eivät kapinoi, eivät siis välitä
Minä en tuota ihmettele. JT-sukulaiseni ovat niin tiukasti Vartiotorniseuran narussa, etteivät he edes näe mitään erikoista tilanteessa. He rakastavat enemmän karttamista kuin ihmistä. Eivät he välitä, niin se on.
>>>He rakastavat enemmän karttamista kuin ihmistä. Eivät he välitä, niin se on.
>>>>>>>>>>>>Ihmettelen miksi sukulaiseni eivät kapinoi, eivät siis välitä
Sinulla on todella ihmistuntemusta! Vaikka toisille jakaa - ja niinhän sinä jaatkin. Jatka samaan malliin.
Vaikka jaat hyviä sanojasi kuinka paljon tahansa, ne eivät sinulta vähene, ne eivät ole sinulta poissa. Hyvät sanat on ehtymätön ja uusiutuva "luonnonvara".
>>>Jatka samaan malliin
..elävä. Olen eronnut muutamia vuosia sitten ja päällimmäinen syy taisi olla uupuminen koko juttuun. Ja myöskin huomasin sen kaksinaamaisuuden mikä koko järjestössä on. Puhutaan yhtä ja tehdään toisin. Ikäväähän se on kun vanhat todistajaystävät eivät ole huomaavinaankaan ja jt-sukulaiset eivät pidä minkäälaista yhteyttä.
Mutta sitten toisaalta, olen saanut ystäviä kun olen ängennyt mukaan kaikenlaiseen järjestötoimintaan. Myöskin olen ollut joissain ex-todistajien tapaamisissa ja sitäkautta olen saanut muutamia "lenkki/terassi -kavereita".
Olen myöskin tehnyt monille selväksi, että minuun voi ottaa yhteyttä jos tuntuu että "seurakunnan katto käy matalaksi". Eli jos joku haluaa erota seurakunnasta on ainakin yksi ihminen josta saa seuraa ensihätään. Ja näin on käynytkin.
Paluu jehovantodistajaksi tuntuisi nyt äärimmäisen vastenmieliseltä.
>>>Ja myöskin huomasin sen kaksinaamaisuuden mikä koko järjestössä on>>Mutta sitten toisaalta, olen saanut ystäviä kun olen ängennyt mukaan kaikenlaiseen järjestötoimintaan>>Olen myöskin tehnyt monille selväksi, että minuun voi ottaa yhteyttä jos tuntuu että "seurakunnan katto käy matalaksi">>Paluu jehovantodistajaksi tuntuisi nyt äärimmäisen vastenmieliseltä
ihmettelen itse kuinka jokin uskonto voi noin tehdä.itse en ole jt,mutta mieheni aikoja sitten erotettu. mieheni sukulaiset karttavat häntä kuin ruttoa,minuun kyllä yhteyttä pidetään. ohi suun joskus on sanottu,että pitäisimme yhteyttä,mutta tiedäthän sinä säännöt. tuo on sairasta. joskus nuorempana harkitsin kunnolla tutkimista. mutta aika pian huomasin etten pysty koska näin aivan liikaa pahuutta ihmisissä jotka halusivat tutkia kanssani. minulta koitettiin kieltää kaikki sukuni juhlat jne.minun sukuni ev.lut. tälläkin hetkellä mieheni vanhempia kiinnostaa enemmän seurakuntalaisten ja mieheni sisaren lapset kuin meidän lapset. meidän muksuihin harvoin pidetään minkäänlaista yhteyttä. tälläistähän tämä lähimmäisen rakkaus on.
>>>ihmettelen itse kuinka jokin uskonto voi noin tehdä.itse en ole jt,mutta mieheni aikoja sitten erotettu>>mieheni sukulaiset karttavat häntä kuin ruttoa,minuun kyllä yhteyttä pidetään>>ohi suun joskus on sanottu,että pitäisimme yhteyttä,mutta tiedäthän sinä säännöt>>minulta koitettiin kieltää kaikki sukuni juhlat jne.minun sukuni ev.lut>> mieheni vanhempia kiinnostaa enemmän seurakuntalaisten ja mieheni sisaren lapset kuin meidän lapset. meidän muksuihin harvoin pidetään minkäänlaista yhteyttä>>tälläistähän tämä lähimmäisen rakkaus on
Ajatus siitä kuinka kyseessä on tosiaan elinkautinen rangaistus sai minussa taas herämään niitä vihan tunteita joita tunsin silloin kun itse lähdin Jt:stä. Minä lähdin puhtaasti oppikysymysten takia ja minä erosin oikeastaan suutuspäissään. Minua alkoi todella risomaan se että aluksi vanhimmat olivat halukkaita auttamaan minua jotta voittaisn epäilyni. Sitten kun esitin heille mielessäni pyöriviä ristiriitoja, niin minulta alettiin tivamaan että mistä olen kyseisiä ajatuksia lukenut (ikään kuin minulla ei olisi ollut omaa järkeä laskea yhteen 1 1). Minulta kyseltiin myös siitä olenko muille kertonut epäilyistäni.
Halukkuus vastata kysymyksiin katosi täysin ja minulle sanottiin suoraan että jos en usko Jt-totuuteen niin silloin en voi olla Jt. Olin siihen asti elänyt siinä uskossa että Jt on todella järkiuskonto ja järkiuskontoon kuuluisi myös avoin asioiden pohtimen. Se että avoimuuden sijaan minua alettiin syyttämään sai minut niin vihaiseksi että päätin välittömästi erota.
Menetin kaikki läheisimmät ihmiset samalla kertaa. Olin jotenkin niin naivi erotessani että ajattelin kyllä pystyväni perustelemaan heille sen syyn miksi lähdin ja suhteeni sukulaisiin korjaantuisi, mutta tilanne oli täysin päinvastoin. Se että yritin esittää perusteluja sille miksi lähdin sai sukulaiset entistä vihaisemmiksi. Minua syytettiin luopioajatusten levittämisestä. Vähät tapaamiset joita minulla oli sukulaisteni kanssa sujui parhaiten jos vain kuuntelin ja myöntäilin, mitään ei kannatanut sanoa vastaan.
Olen ikuisesti kiitollinen muutamille maailmallisille ystävilleni jotka auttoivat minua sen tuskan yli kun menetin kaikki ystäväni ja sukulaiseni. He jaksoivat ymmärtää minun tunteenpurkausia jotka ilmenivät monella eri tavalla.
Aika kuitenkin paransi osan haavoista ja elämä jatkuu ja olen todella tyytyväinen että tein aikanaan ratkaisuni. Kaikkea ei pysty kuitenkaan millään unohtamaan ja tietyissä tilanteissa kun näen yhtä typerää toimintaa joltakin taholta niin se saa sisälläni aikaan aivan hirvittäviä vihantunteita. Sukulaisistani en välitä enää vähääkään, eläköön omaa elämäänsä, mutta on huvittavaa miten olen alkanut kaipaamaan lapsuuteni maisemia. Minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käydä kävelemässä tai muistelemassa lapsuuteni maisemia tai muistelemassa kavereiden kanssa sitä mitä tuli muksuna tehtyä. Tämä on ilmeisesti omien juurien kaipaamista ja luonnollinen kaipuu jota ilman ihminen tuntee itsensä ei mihinkään kuuluvaksi.
Oli virkistävää lukea kirjoituksesi, se oli kuin raikas kevättuuli. Muistan oman jt-stä lähtöni, koin sen hyvin samantapaisesti. Omaisten ja ystävien menetys kyllä koskee kipeästi, siitä ei pääse mihinkään. Ajan kanssa tilanne saattaa muutua, tai sitten ei.
Iän mukana sitä alkaa etsimään juuriaan ja monet asiat seestyvät. Näkee myös, että ei ole yksin kokemustensa kanssa. Monet ihmiset ovat menettäneet suhteensa perheeseensä ja omaisiinsa eri syistä ja monet ovat kokeneet läheistensä hylkäämiseksi tulemisen, kuka mistäkin syystä.
Kaiken kokemansa voi oikeastaan kääntää elämänviisaudeksi ja kyvyksi ymmärtää ja auttaa toisia vaikeuksissa. Sillä tavalla siitä kaikesta saattaa olla paljonkin hyötyä. On niinkuin käynyt läpi elämän koulun ylemmän oppimäärän.
En voi kuin ihailla elämänmyönteisyyttäsi ja viisauttasi.
Itse olen kokenut tosi paljon pahaa elämäni aikana avioliitossa, sukulaisilta, ns. ystäviltäni. Yritän aina ajatella, että osaisinpa kääntää sen hyväksi ja auttaa muita saman kokeneita. Vielä en ole kanavaa löytänyt. Ja välillä en jaksa olla niin myönteinen kuin sinä.
>>>En voi kuin ihailla elämänmyönteisyyttäsi ja viisauttasi>>Yritän aina ajatella, että osaisinpa kääntää sen hyväksi ja auttaa muita saman kokeneita