Paras aamun bongaus:
Nainen 60v, kysymykseen haluaako lapsia; vastaus EI!
Ironista että noi kysymykset voikin olla semmosia ilmeisesti että vaihtoehtoja ei monta ole. Kuinka nyt 60v. nainen edes voi saada, vaikka haluaisikin lapsia.
Nainen 60v, kysymykseen haluaako lapsia; vastaus EI!
Ironista että noi kysymykset voikin olla semmosia ilmeisesti että vaihtoehtoja ei monta ole. Kuinka nyt 60v. nainen edes voi saada, vaikka haluaisikin lapsia.
Vastaukset 30
Vanhimmat
voi ja saa mitä vain. Sääki haluut jotain. Tuskin muuten luet treffisivuja aamulla seisemältä :)
Siis tuoaa iäsää olevakin vielä lapsia?, ihmeiden aika ei ole ohi, sitenkään ;)! Mitähän mä haluisin, en tällä hetkellä ainakaan mitään muuta kun huumoria vaikka tuolta sivustolta ;D!
Pari vuotta sitten pyöri lehdissä juttuja, miten ainakin USA:ssa ja Romaniassa kuusikymppiset ja ylikin ladyt saivat erityishoidoilla omia lapsia.
Homman järkevyydestä voidaan esittää monenlaisia käsityksiä.
käsitys asiasta:
Kahjoa hommaa jos tuossa iässä vielä äidiksi tai isäksi. Ei mitään mieltä, paitsi mielipuolista hommaa.
lapsia koko ikänsä. On siinäkin jotain kummallista!
jos vehkeet pelittää. Sitte on toinen juttu vielä se, onko ruuti vielä kuivaa... aika vaikuttaa siimahäntiinkin;)
..englannissa tapaus. Mies halusi avioeron, kun vaimon ikä paljastui vasta synnytyksessä henkilötietoja luovutettaessa. Lapsettomuushoidot olivat tehonneet rouvaan.
kun ei aiemmin ollut selvittänyt vaimonsa ikää!
jollain otsaa! Siis tässä tapauksessa naisella, mitähän iloa tuostakin on? Selviäähän se, joskus ainakin. Mutta josko vaikka ei aivioon ois päässy jos ei ollu raskaana?
Olihan se tietty typerää olla paljastamatta ikäänsä mut eipä se rakkaus kovin kantavaa oo jos se iästä on kiinni...
keinolla millä hyvänsä.Millä tavalla sitten laiva seilaa merellä onkin jo kokonaan toinen juttu.
Mies fiksuna korjaa omaansa talteen, siis raskaana olevan naisen, mutta se että onko se muuta kun kotatun avio-onnen vuoksi, niin sen päättää varmasti HÄN ken on petetyksi tullu.
oon aina ihmetelly... vallalla tuntuu olevan käsitys et avioliitto olis naisille joku pakkomielle...
Oon aika saletti et naiset suhtautuu siihen yhtä suurella vastenmielisyydellä/halulla kuin miehetkin.
omansa talteen";)))
Aivan kuin nykymaailmassa ei muita konsteja olisi? Ei se oo kuule naisellekaan hääviä jos ensin tulee vaikka vahingossa (sitäkään mä en tajua) raskaaksi ja sitte saa vielä jonkun ylijäämän vaivoikseen.
luvattomat keinot on katalia, ja tulos on taatusti ja varmasti että petetty katoaa. Rautakin pysyy pinnalla, kun muoto on oikea, mutta rakkaus uppoaa heikolla muotoilulla.
hyvinkin, siittämänsä lapsen! Mutta jos kaikki muu toivo on jo menetty, niin onhan tuokin keino muiden joukossa. Tahallaahan nainen "tiineeks" hankkiutuu, mutta kokeilunhalua ei voi estää. Eiks nuita yh. äitejä jo ihan tarpeeksi ole veronmaksajien elätettävänä, niin jos vaikka mies sitten korjais sen kylvämänsä sadon.
Senverran yksisilmäistä ajattelua etten jaksa kommentoida.
Viittaan edelliseen.
yli hilseen? No ei kannata turhaan edes yrittää miettiä, jos ei kerran mitään välähdä.
oo hilsettä.
Ärsyttää vaan toi 50-luvun tyyli ajatella asioita... että ensin palaa pohjaan ja sitte miehen on pakko mennä naimisiin. Enää ei oo pakko kenenkään mennä naimisiin, ei varsinkaan sellasen kans jota ei edes rakasta. Turha on sitoo itteensä vuosikymmenien helvettiin, ei edes kersan takia.
Siinä oon sun kans samoilla linjoilla et vastuu on kusettajalla.
elettiin toisia kunnioittavasti, kuka nyt sen taidon osasikaan. Mikään pakko ollu sillonkaan, mut abortitkin oli harvemmassa kuin nyt! Miks sitoa kun solmu saattaa aueta, yhdellä nykäsyllä? Kuka sitä helvettiä pakottaa kestämään, ei kukaan! Lähtö on vapaa, samoin kun luona olo!
oli paremmin...?
Mut kyse oli nyt siitä, kun aina vaan tuntuu olevan vallalla käsitys et nainen tahallaan hankkiutuu raskaaksi, minkä seurauksena mies joutuu naimisiin. Eihän se nyt herranjumala niin voi mennä? Mikä syy naisella olis moiseen temppuiluun?
..upeasti sanottu viisas totuus. Tämähän kelpaisi jo johonkin mietelausekirjaan.
Hienoa!
..jäi yksin lapsensa kanssa. Siinä on nauru kaukana : )
osaa tuohon vastata muuta kun sen, et kait jokin tarve ihmisen läheisyyteen pääsemiseksi teettää kaikkea. Ei minun kohdallani ainakaan tuo käytös saa tuulta purjeisiin.
Ps. en mä ny näin kauan mietiny, mutta live on joka pakonomaisesrti vetää pouleensa ;)!
nyt on pakko lähtee lenkille (heh, pakko ja pakko) ilima on ku morsian;)
Käviskös tällänen yhteenveto; toimikaamme oikein, tehkäämme viisaita ratkaisuja ja olkoot motiivimme päivänvaloa kestäviä.
padme amidala ;). Vapaasti käytettävissä.Mutta entä jos: Rakkaus onkin vain seikkailu, ihmiseen itseensä, ihmisen omilla ehdoilla, toinenkin huomioiden ja kaiken kattavana ja kaikkensa antavana. Onko siinä totuus rakkaudesta, vai onko se kokemus elämän polulla, yhteisellä polulla, mikä kestää ikuisuuden.
rakkaus voittaa kaikki, mutta kataluudella vie pohjan omaltakin elämältä. Miksi niin suuri tarve päästä lähelle, ettei itsekkään usko enää tulevaisuuden mahdolisuuteen. Joskushan se kaikki kuitenkin paljastuu.
..että uskon tuohon jälkimmäiseen versioon. Seikkailua yhdessä ikuisesti elämänpoluilla tasapuolisesti toisensa huomioiden. Tutkimusmatkaa toiseen ihmiseen. Itsenihän minä tunnen jo liiankin hyvin elettyäni itsenäni tähän asti, niin on ollut aikaa tutkiskella.
Jonkun toisen mielestä rakkaus on toisenlainen, ihmiset ovat niin erilaisia.
elämäähän tuo kaikki on. Lapsilisää en enää saa, ja eläkettä eivät myönnä vielä aikoihin, mutta tämä välipätkä on intensiivistä kokeiluakin, elämään oppimista, rakastamisen "vaikeudesta", ja sen myötä tulevista uusista haasteista. Siinä se on, minun elämäni, ja haluni olla rehellinen, niin rakkaudessa kun ystävyydessäkin.
sattuu että vauvar saavat äidin ja isoäidin samalla kertaa!