Paatunut omatunto

Miten selitetään tieteellisesti ja matemaattisesti paatunut omatunto?

Miten selitetään tieteellisesti haavan paraneminen?

Mitä yhteistä on teräsmiehellä, petteri punakuonolla ja ateistilla?

Hyvä omatunto on tunne siitä pään sisällä että on toiminut oikein ja parhaan kykynsä mukaan. Tehnyt oikean valinnan pulmatilanteessa, auttanut tarvittaessa.

Paatunut omatunto taas on sitä että omatunto ei "kolkuta". Se voi johtua synnynnäisistä ominaisuuksista, tai siitä että on elämänsä aikana nähnyt ja kokenut niin paljon huonoja asioita että ei enää välitä.

Omatunto on minulle ainakin sellainen, joka rakentuu oppimistani asioista. Se erottelee menulle oikean ja väärän. Väärä teko aiheuttaa huonon omantunnon ja sen oireet voivat olla hyvinkin fyysisiä. Ainakin uni kärsii huonon omantunnon vaivatessa.
Minulle on monelta taholta sanottu, että omatuntoni on liiankin tarkka tekemisistäni. Siksi kai olen välillä hankaluuksissa ihmisten kanssa, kun en osaa oikoa asioissa.

Paatunut omatunto tulee, kun turhautuneisuudesta. En usko, että kukaan syntyy paatuneen omantunnon kanssa. Ihmisen ohittaminen ja mitätöiminen voisi olla yksi syy paatumiseen. Puolustusmekanismi rakentaa suojan vääryyden kokemuksia vastaan. Jos aina syytetään suotta, ei ole mahdollista syntyä mielikuvaa oikeasta ja väärästä.

Ei ole olemassa oikeaa taikka väärää omatuntoa on vain olemassa omatunto mikäli tarkoitetaan sitä mitä ihminen tuntee tehdessään jotakin oikein taikka väärin.
Toisaalta olen myös sitä mieltä ettei kukaan ihminen kykene tekemään moraalitonta tekoa.

Noh joka tapauksessa omatunto samalla lailla kuin moraalikin on lähtöisin jokaisesta ihmisestä itsestään enkä pidä mahdollisena että kukaan pystyy tekemään mitään sellaista joka rikkoo näitä henkilökohtaisia käsityksiä vastaan.
Siis jokaisen on oikeutettava tekonsa ,olise sitten mikä tahansa, jollakin tasolla itselleen ennenkuin hän edes kykenee harkitsemaan vakavissaan tekevänsä ko. teon.

'omatunto'. Mielestäni se on uskovaisten termi ja liittyy nimenomaan jumala-asioihin.

Syyllisyydentunne on se, mitä koen olevan lähimpänä sitä, mitä tuolla uskovainen tarkoittanee - siinä vain ei ole sitä jumalan äänen puhutteluefektiä mukana ;)

Ihmisillä on hyvin erilaisia syyllisyyden tuntemisen asteita. Joku tuntee syyllisyyttä pienestäkin vääräksi kokemastaan teosta, joku vain isommista ja joltakin syyllisyyden tunteminen puuttuu kokonaan. Molemmissa ääripäissä alkaa olla kyse psyykkisestä sairaudesta. Erilaisia pakkauksia olemme =)

kuka tahansa täyspäinen selittää. Omatunto on moraalin mittari.

Ne ovat nämä käsitteet Sielu, Synti ja Omatunto noita hihhuleiden ikiomia käsitteitä, joiden kynsissä he itse pyöriskelevät. Ja yrittävät niiden avulla saada muutkin mukaan samaan ansaan, potemaan kuviteltua syyllisyyttä kuvitelluista synneistä, joihin sitten kuvitteellinen satuolento tarjoaa armahdusta, jotta kuvitteellinen sielu voisi pelastua.

Tosin mitään armahdusta ei tarvita, kun tajuaa tuon peruslähtökohdan, kaiken kuvitteellisuuden.

Syntiä ei ole olemassakaan, sielustakaan ei ole koskaan kukaan esittänyt mitään havaintoja ja syyllisyys on tunne siinä kuin muutkin tunteet.

Ja tunteet taas ovat ihan todellisia, ne voidaan havaita ja mitata ihmisestä monella eri tavalla (aivosähkökäyrän muutokset, hormonitoiminnan vaihtelut, adrenaliinipiikit, hikoilu, vapina, hengityksen kiihtyminen, punastuminen, pulssin muutokset, vapina yms.). Tämä taas ei tarkoita, että nuo kuvitteelliset entiteetit joita hihhulit tarjoavat olisivat jotenkin todellisia.

Minulla on paatunut omatunto ja se johtuu siitä,että yhteiskunta on kohdellut minua huonosti ja vihaan yhteiskuntaa. En kunnioita kuin läheisiäni. Välillä ihmettelen itsekin miksi en koe joitain asioita vääräksi, joita laki pitää väärinä.

Moraali on Jumalalta!

Paatunut ei kadu eikä tunne syyllisyyttä terveellä tavalla.

Olemme olleet nyt 22 vuotta Usassa. Päädytään takaisin Suomeen koska peritty tila Savossa. Kaikki tuntevat maalla. On hyvä tulla. Jumala on pienessä kirkossa ystävien kesken hyvä aihe keskustella. Armo . Kiitos etukäteen heinäkuussa.

Uskovaisilla on paatunut omatunto, koska heidän ei tarvitse välittää mistään mitään. Jumala antaa kaiken anteeksi ja Jeesuskin vielä sovitti jo etukäteen kaiken.

Olen varma että Jumala asuu ateistien omana tuntona myös rakkaus.

Moraaliton on Jumala!

Ateistit, kuten muutkin, voivat selittää käsitteet "hyvä omatunto" ja "paadutunut omatunto" moraalin ja eettisten periaatteiden kautta ilman uskonnollista viitekehystä. Tässä on lyhyt selitys:

- **Hyvä omatunto:** Tämä viittaa siihen tunteeseen, kun henkilö uskoo toimineensa oikein tai moraalisesti hyväksyttävällä tavalla. Ateisti voi perustella hyvän omantunnon noudattamalla yhteiskunnan normeja, henkilökohtaisia arvoja, empatiaa ja muita eettisiä ohjeita, jotka eivät välttämättä perustu uskonnollisiin opetuksiin, mutta jotka ohjaavat käyttäytymistä kohti sitä, mikä koetaan hyväksi tai oikeudenmukaiseksi.

- **Paatunut omatunto:** Tämä viittaa siihen, kun henkilö menettää herkkyytensä omalle moraalilleen ja eettisille periaatteilleen. Tämä voi tapahtua esimerkiksi toistuvien väärien tekojen seurauksena, jolloin henkilö alkaa jättää huomiotta oman eettisen kompassinsa. Ateistin näkökulmasta paatuneen omantunnon selittäminen voi liittyä psykologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, kuten turtumiseen tai empatian puutteeseen.

Moraali ja eettiset periaatteet ovat monimutkaisia ja voivat kehittyä monista eri lähteistä, kuten kulttuurista, yhteiskunnasta, kasvatuksesta ja henkilökohtaisista kokemuksista. Uskonnolliset käsitykset eivät ole ainoa tapa kehittää vahvaa moraalista kompassia. 😊

"Miten ateisti selittää käsitteen hyvä omatunto ja paatúnut omatunto?"

Aivopesulla. Tästä todistaa tuhansien lahkojen absurdit syntilistat. Jopa televisio saa hyvän omatunnon hälyttämään kun lapsesta asti on aivopesty. Aivopesuun osallistumattomalla on paatunut omatunto kun uskaltaa katsoa televisiota.

Ihminen on ultrasosiaalinen eläinlaji, jonka yksilöt ovat olleet koko lajin evoluutiohistorian ajan täysin yhteisöstään riippuvaisia. Niin on nytkin (ehkä enemmän kuin koskaan), vaikka nyt korostetaan yksilöllisyyttä (ja kärsitään yksinäisyydestä).

Koska ihmiselle kuuluminen yhteisöön eli se, että on yhteisönsä hyväksymä (vähintään sietämä) on ollut elämän ja kuoleman kysymys, niin meihin on evoluution myötä kehittynyt vietti olla "kunnon kansalainen" eli käyttäytyä yhteisön yhteisen moraalin mukaisesti ja myös kyky arvioida omaa käytöstämme (itsereflektio).

Intuitiivista käsitystä siitä miten hyvin täytämme yhteiset eettiset normit voi kutsua vaikka "omatunnoksi". Kyse on kyvystä itsereflektioon, jossa omaa käytöstään voi tarkastella sisäistämänsä moraalikoodiston näkökylmasta.

Opittu tapa!