Äitienpäivä ainakin minulle aika kipeä juhla, nyt toinen kerta äitini poismenon jälkeen...
Minkälaisia tuntemuksia muilla äitinsä menettäneillä tämä juhlapäivä herättää?
Minkälaisia tuntemuksia muilla äitinsä menettäneillä tämä juhlapäivä herättää?
Äitienpäivä
19w
81423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Äiti lähti pois juuri ennen joulua,ikävä ja suru on valtava.Jo ajatus äitienpäivästä ilman äitiä ahdistaa ja saa kyyneleet valumaan pitkin poskia...
tuo äitienpäivä on myös surun täyttämä tänävuonna.
11.5. sattuu olemaan myös tammikuussa kuolleen isän syntymäpäivä.
Isä olis täyttänyt nyt 58 vuotta vasta.
Voi kuinka paljon antaisin jos saisin ne kukkaset viedä isälle kotiin, eikä hautausmaalle...
Moi,
Olisi mukava vaihtaa kuulumisia sun kanssa enemmänkin. Oma äitini on kuolemassa muutaman kuukauden sisään ja isäni onkin jo kuollut vuonna 2002. Jos haluat, olisi helpottava ajatus kirjoittaa sun kanssa ja kuulla miten sä olet suhtautunut näihin asioihin kun olet suht samanikäinen kuin itse ja käynyt samoja läpi kuin itse.
Mulle voit kirjoittaa sähköpostia anonyymiin osoitteeseeni [email protected]
Jos en kuule susta niin haluan vaan sanoa, että täällä on ainakin yksi ihminen, joka jakaa samoja tunteita.
Äitienpäivä on mulle surun juhla. Poikamme oli syntynyt äitienpäivän aattona ja täyttäis nyt lauantaina 22v. Mutta poikamme ei ole enää meidän luona muutoin kuin sydämissämme ja läsnä kuitenkin. Mutta äitinä en unohda koskaan Rakasta Poikaamme.
Henkirikoksen uhrina kuoli. Ikinä en anna tekijälle anteeksi. Äitienpäivä on yhtä itkua ja surua.
Toivon teille kaikille voimia jaksaa surunne kanssa.
tämä kuulostaa kliseeltä.
Mutta ajattelen todella suruanne ja sitä miltä
teistä tuntuu.
Siltikin vaikka se ei mitään auta.
Aika kuluu, vuosi vuodelta suru hälvenee,
vaikka koskaan se ei kokonaan poistu.
Rakas läheinen kuolee, mutta ikävä ja kaipaus
ei koskaan.
Mutta ei myöskään muistot, jotka onneksemme
saamme pitää aina rakkaistamme.
Kauniit ruusukimput teille lämpimän halauksen kera.
Äitienpäivänä, joka ei meille kaikille ole niin
ilon päivä.
-Pahainta mitä voi ihmiselle ikinä sattua.
Toivon että tämä henkilö,saisi maistaa omaa lääkettään...ja että Rakkaan poikanne,muistot jolloin saitte hänet lapseksenne auttaisivat.
KUN MENETIN ISÄNI SAIRASTUIN.SURIN,,NÄIN UNEN JOSSA ISÄ TULI LUOKSENI..HÄN SANOI:Tyttäreni älä ota kaikkea aina ,niin vakavasti ja hymyili isä
lohdutti.Rajantakaa.EHKÄPÄ LAPSENNE TOIVOO TEILLE VOIMAA JAKSAMISTA.Sydämistänne kukaan ei voi viedä lastanne.terv:lähimäinen
minunkin äiti menehtyi juuri ennen joulua, nyt oli siis ensimmäinen äitienpäivä sen jälkeen..
äitienpäivä oli ensimmäinen ilman äitiä, Vein ruusun haudalle sen sijaan,että olisin antanut sen äidilleni aikaisempien vuosien tapaan. Vuosi sitten en voinut kuvitellakaan tällaista tilannetta.
Tässä kuitenkin ollaan. Yritin iloita omasta äitienpäivästäni, lapsien tekemistä korteista ja kakusta. Hyvin se meni. Työnsin taka-alalle koko ajan ajatuksen siitä, että kohta vien äidilleni ruusun - haudalle. Sinne siis menin ja tuska oli sanoinkuvaamaton. Teksisin melkeinpä mitä vaan,että saisin hänet takaisin. Että saisin tämän tuskan ja ikävän pois ja kaiken ennalleen. Sitä kysyy päivästä toiseen MIKSI , mutta koskaan ei saa vastausta.
Elämä muuttui viime marraskuussa lopullisesti. Isänpäivä jää mieleen, se oli viimeinen koko päivä,jonka äitini eli. Sellaista muistoa en olisi halunnut.