Ateistit ovat samanlaisia kiihkouskovaisia kuin helluntailaiset tai jehovat. He uskovat ateismioppinsa ylivertaisuuteen ja halveksivat toisin ajattelevia. He kokevat jopa maltilliset agnostikot uhkaksi omalle ajattelulleen.
Miten tuollaiseen kiihkoiluun sitten päädytään? Ehkäpä taustalla on epävarmuus ja pelko. Epävarmuus omasta ajattelusta. Jos ateistinen usko olisi vankkumaton, ei sitä tarvistisi puolustaa kiihtyen ja toisia vastaan hyökäten.
Ateismiopin keskeinen dogmi on oman järjellisen päättelyn nostaminen kaiken yläpuolelle. Kielletään siis kaikki sellainen, mitä oma järki ei voi selkeästi käsittää. Tämä on tietenkin varsin huono lähtökohta henkiselle kehitykselle, oli kyse sitten yleisestä elämänviisaudesta, filosofiasta tai uskonnosta. Ateismiin uskova kuitenkin tarvitsee tuon dogmin, koska se antaa hänelle vahvuuden harhan.
On olemassa paljon asioita, joita emme voi ymmärtää. Riittää kun miettii sitä, kuinka ääretön maailmankaikkeus on. Myöskään rakkauden olemassaoloa emme voi kieltää tai näyttää toteen omalla järjellämme. Ateismioppi ohittaa nämä tosiasiat ja juuttuu jääräpäisesti omaan rajoittuneeseen näkemykseensä.
Ei kannata sitoutua kiihkoisasti ateismin kaltaiseen huteraan oppiin.
Miten tuollaiseen kiihkoiluun sitten päädytään? Ehkäpä taustalla on epävarmuus ja pelko. Epävarmuus omasta ajattelusta. Jos ateistinen usko olisi vankkumaton, ei sitä tarvistisi puolustaa kiihtyen ja toisia vastaan hyökäten.
Ateismiopin keskeinen dogmi on oman järjellisen päättelyn nostaminen kaiken yläpuolelle. Kielletään siis kaikki sellainen, mitä oma järki ei voi selkeästi käsittää. Tämä on tietenkin varsin huono lähtökohta henkiselle kehitykselle, oli kyse sitten yleisestä elämänviisaudesta, filosofiasta tai uskonnosta. Ateismiin uskova kuitenkin tarvitsee tuon dogmin, koska se antaa hänelle vahvuuden harhan.
On olemassa paljon asioita, joita emme voi ymmärtää. Riittää kun miettii sitä, kuinka ääretön maailmankaikkeus on. Myöskään rakkauden olemassaoloa emme voi kieltää tai näyttää toteen omalla järjellämme. Ateismioppi ohittaa nämä tosiasiat ja juuttuu jääräpäisesti omaan rajoittuneeseen näkemykseensä.
Ei kannata sitoutua kiihkoisasti ateismin kaltaiseen huteraan oppiin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eiks jeh?
Eihän kukaan noin kapeesti ja asenteellisesti pysty ajattelemaan, vaikka kuinka yrittäisi.
Otteita kirjasta; Suuria tapahtumia maailmassa, O. Angervo.
Nykyaikaa on joskus sanottu järjen aikakaudeksi.
Nimitys on luonteenomainen. Sillä jos ennen on ollut aikoja, jolloin järki on hylätty, tai melkein pantu viralta, niin se nyt on oikein työnnetty etualalle, jopa sille on tunnustettu miltei rajaton arvovalta kaikilla aloilla.
On tietysti kiitollisin mielin tunnustettava, että inhimilinen kehitys on meidän aikakautenamme edennyt oikein jättiaskelin. Mutta tämä ei ole yksistään järjen ansio. Uskolla on tässä ollut paljon suurempi osa, kuin kukaan aavistaakaan, samalla kun järjettömyys- epäuskon ansiosta- on saanut loistavia voittoja. Se on juuri meidän aikanamme ehkä voimakkaammin, kuin milloinkaan ennen, ehkäissyt ja hidastanut kehitystä. Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, muta asia on niin, että niine edellytyksinemme, jotka Jumala on antanut meille, olisimme tänä päivänä verrattoman paljon korkeammalla kehitystasolla, ellei uskoa vailla oleva järjettömyys olisi asettanut esteitä tielle.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Sen sijaan, että sivistynyt maailma olisi saavuttanut "valistuksen ja ihmisjärjen lupaamat aurinkoiset kukkkulat", se seisoo tällä hetkellä kuilun partaalla. Ja miksi puhutaan "suuresta hullujenhuoneesta, euroopasta", siitä, etä "elämme hullujen paratiisissa", että "olemme tulleet sivistyksen iltahämärään" , jne.
Joitakin vuosikymmeniä sitten imonet uskoivat, että tiede ja tutkimus saattaisivat antaa lopulisen maailmanselityksen, joka olisi riippumaton Jumalasta, tai uskosta Jumalaan. Tiede koki silloin sellaisen suuren ja pelottavan vakavan hetken, jolloin ihmiskunnan onni ja onnettomuus olivat, niin sanoaksemme sen käsdessä. Tiede on suurvalta täällä maailmassa. Sen vallassa on ihmsen kohtalo ja voi sitä, jos se väärinkäyttää valtaansa.
Niin, se oli siihen aikaan, kun Charles Darwinin tähti oli kerkeimmillaan. Hänen kummalliset, lajien syntyä koskevat otaksumansa olivat juuri korottaneet kehitysopin kunniaistuimelle. Luonnontiede huumaantui, sen tehtäväksi tuli ratkaista ne suuret maailmanarvoitukset, jotka synkkien pilvien tavoin riippuivat ihmisten yllä. Mitä iloisimmin ryhdyttiin työhön. Kuin leikiten rakensi ajatus siltoja syvien kuilujen yli ja kohta toivottiin oltavan suurella näköalapaikalla, missä voitaisiin todeta- mitä?
Se, että elämä on itsestään syntynyt kuolemasta, ja järki järjettömyydestä, että ihminen on miljoonien vuosien kehityksen tuote ja Jumala, maailmojen Luoja, ja ohjaaja, vain mielikuvituksen tuote.
Tämä rohkea yritys oli kuitenkin tuomittu epäonnistumaan, raukeamaan omaan mielettömyyteensä. -järjen vahingoksi ja uskon rohkaisuksi!
Järkähtämättömänä totuutena pysyy; "Tulemme aina viimein sellaiseen kohtaan, missä tieto ja tutkimus loppuvat".
Darwinin maailmankehitysteoria kuuluu siis menneisyyteen. Se ylväs oppirakennelma, joka aikanaan herätti maailman hämmästystä, on nyt pirstaleina. Tämä vahvistaa oikeaksi, jos niin tahdotaan sanoa, seuraavan, erään tutkijan esittämän väitteen: Totuuksista ensimmäisen kieltäminen on omian syöksemään kaiken pimeyteen ja sekasortoon, missä vain sokea sattuma ja kohtalo hallitsevat.
Darwinin johtotähti oli siis van virvatuli, joka sammui ratkaisevalla hetkellä, jättäen harhaanjohdetut hapuilemaan pois labyrintistään pettynei toivein, ratkaisemattomin arvoituksin ja -seuranaan pitkämielinen Jumala.
Mitä tiede sitten sanoo? Miträ tiede tietää?Se tietää paljon, ei sen puoleen. Mutta se, mitä se tietää, on vain pisara valtameressä verrattuna siihen, mitä se ei tiedä. Sanoihan suuri Newton; istuin tiedon valtameren rannalla ja ammensin teelusikalla. Viisaan Sokrateen mielestä hänen viisautensa oli suurempi, kuin toisten siinä, että hän tiesi sen, ettei tiennyt mitään. Hän oli tavannut useita, jotka olivat monessa kohdin häntä viisaampia, mutta kaikissa hän huomasi sen virheen, että he olivat itsetietoisia ja luulivat tietävänsä paljon enemmän, kuin tiesivät.
Voiko tiede selittää elämän synnyn ja toiminnat. Entä kuoleman arvoitus, voiko sen ratkaista. Onko sillä vallassaan niin jokapäiväisen asian ratkaisu, kuin unen salaisuus, jne.
Toinen kysymys; voiko tiede viedä meidät niin korkealle, että voimme nähdä Jumalan, tai havaita, ettei Jumalaa ole olemasssa?
Todellisen tutkijan ja totuudenetsijän ensimmäinen suuri havainto on ihmisjärjen rajoitus. Se on terveellinen ja hyödyllinen keksintö. Se varjelee ylvästelyltä ja itsensä yliarvioimiselta, samalla kun se raivaa tietä uusille edellytyksille ja aukaisee uusia näköaloja.
Kauas on nykyajan ihminen loitonnut korkeasta alkuperästään, Hänestä, joka on "kaiken totuuden lähde". Hänen täytyy alkaa vaelluksensa uudelleen alusta, jos hän tahtoo löytää kaipuunsa maan. Tiellä on monia kompastuskiviä, mutta rehelliset ja nöyrät voivat päästä sillä eteenpäin. Ja se, joka todella on käsittänyt, ettei järkemme yksin pysty ratkaisemaan elämän vaikeita pulmia, on jo oikealla tiellä.
jos ateismiopin(en tosi tiedä mitä se sitten tarkoittaakaan) mutta kaiketi keskustelun aloittaja tietää koska semmoisesta mainitsi, keskeinen dogmi on oman järjellisen päättelyn nostaminen kaiken yläpuolelle,niin mitä sitten on kristillisen ajattelun dogmi? onko se sitä että ei ajatella itse ollenkaan?
Sanoin, että uskonnon ovat heikkoja, myös koska ateismi on.
Molemmat ovat yhtäaikaa joko vahvoja ,tai heikkoja.
Uskonnon heikkouden todista on myös ,että uskovaisetkin uskaltaa jo haistatella Jeesukselle sux päätteellä, ilman seurauksepelkoa.
ateismi on suuren vähemmistön oikeuksien puolustamista,ainakin minulle.
Valtion ja kirkon erottamista ja kouluissa uskontojen opetuksen kieltämistä.Sijalle uskontojen historia ja etiikka.Eipä muuta.
epävarmuus ja pelko??Mitä kohtaan?Sinua?Uskontoa?
Väittelyä?Tietoa?
Kyllä me tai ainakin monet meistä lukee filosofiaa, elämänviisauksia,uskontoja koskevaa kirjallisuutta.
Emme jää minkään ulkopuolelle.Mutta raamattujen,koraanien,talmudien,marxin kaltaisten massahysterian aiheuttaman joukkopsykoosin ulkopuolella olemme.
Koska osaamme kysyä miksi?Ei riitä takeeksi sanoa että näin on kirjoitettu vaan kysyä kuka kirjoitti,miksi,ketä hyötyy/köyhtyy.
Rakkauden osaamme antaa ja saada siihen emme tarvitse raamattua.Toisaalta pyhien tekstien poissaolo saa meidät kunnoittamaan toista jopa enemmän.Ei ole heikompaa sukupuolta.
ateismi ei ole oppi.
Se on elämistä ilman jumalharhoja.
Onnellista ja vapaata uskonnotonta elämää.
Kuvitellaan että maailmassa olisi valittavana vain kaksi vaihtoehtoa:
1. väkivaltainen uskonnollisuus (hyvin yleistä nykymaailmassa)
2. rauhanomainen ateismi
Silloin valitsisin ateismin.
"Kielletään siis kaikki sellainen, mitä oma järki ei voi selkeästi käsittää."
Jumalkysymykseen kantaa ottamiseen riittää se ettei ole havainnut minkäänlaista jumalaa....
"mitä oma järki ei voi selkeästi käsittää."
Tarokoitatko että kannattuu uskoa kaikki paska todeksi vain koska "oma järki ei voi selkeästi käsittää"? Miten valheen pystyisikään käsittämään selkeästi todeksi muuten kuin sokealla uskolla?
"...kuinka ääretön maailmankaikkeus on."
Joko se on ääretön tai ei. Sitä voi miettiä.
"Myöskään rakkauden olemassaoloa emme voi kieltää tai näyttää toteen omalla järjellämme."
Mutta uskovaisuus siis voidaan? Ei voida ainakaan samoilla kriteereillä arvioituna.
" Ateismioppi ohittaa nämä tosiasiat "
Mitkä tosiasiat? Et esittänyt yhtäkään...
"Ateistit ovat samanlaisia kiihkouskovaisia kuin helluntailaiset tai jehovat."
- Valehtelet. En usko jumaliin.
"He uskovat ateismioppinsa ylivertaisuuteen ja halveksivat toisin ajattelevia. He kokevat jopa maltilliset agnostikot uhkaksi omalle ajattelulleen."
- Ateismi ei ole oppi vaan jumaluskon puuttumista.
"Miten tuollaiseen kiihkoiluun sitten päädytään? Ehkäpä taustalla on epävarmuus ja pelko. Epävarmuus omasta ajattelusta. Jos ateistinen usko olisi vankkumaton, ei sitä tarvistisi puolustaa kiihtyen ja toisia vastaan hyökäten."
- En ole epävarma, enkä pelkää. Epävarmuus omasta ajattelusta??? Omituinen lause. Jos kiihdyn jollekin, niin siihen on yleensä hyvä syy. Kuten esimerkiksi jonkun älytön hihhulointi. Tyyliin hi-huu!!!
"Ateismiopin keskeinen dogmi on oman järjellisen päättelyn nostaminen kaiken yläpuolelle. Kielletään siis kaikki sellainen, mitä oma järki ei voi selkeästi käsittää."
- Ateismi on edelleenkin jumaluskon puuttumista. On paljon sellaista mitä en käsitä. En minä kiellä säveltäjiä, vaikka en itse osaakaan nuotteja.
"Tämä on tietenkin varsin huono lähtökohta henkiselle kehitykselle, oli kyse sitten yleisestä elämänviisaudesta, filosofiasta tai uskonnosta. Ateismiin uskova kuitenkin tarvitsee tuon dogmin, koska se antaa hänelle vahvuuden harhan."
- Minun henkinen kehitykseni sopii omiin tarpeisiin vallan hyvin. Ateismissa ei ole dogmeja.
"On olemassa paljon asioita, joita emme voi ymmärtää. Riittää kun miettii sitä, kuinka ääretön maailmankaikkeus on."
- Näin on.
"Myöskään rakkauden olemassaoloa emme voi kieltää tai näyttää toteen omalla järjellämme."
- Kun rakastan, niin ihan järjellä tajuan, että rakastan. Simppeliä.
"Ateismioppi ohittaa nämä tosiasiat ja juuttuu jääräpäisesti omaan rajoittuneeseen näkemykseensä."
- Ateismi ei ole oppi, vaan jumaluskon puuttumista.
"Ei kannata sitoutua kiihkoisasti ateismin kaltaiseen huteraan oppiin."
- Ateismi ei ole oppi, vaan jumaluskon puuttumista.
"Ateismi on jumaluskon puuttumista."
Tuon hokemisesta tulee mieleen kiihkouskovaiset, jotka väittelyssä ahtaalle joutuessaan alkavat hokea jotain iskulausetta, tyyliin "Jeesus on Herra!" tai "Allah on suurin!"
jokaiseen väitteeseesi. Moniin niistä piti vastata samalla tavalla, koska sinä jankutit samaa asiaa monessa lauseessa.
kertoa ihmiselle, joka sitä selkeästi ei tiedä =) Jos sinulle sanoo viisi kertaa, että adjektiivi vastaa kysymykseen millainen, muuttuuko henkilö silloin 'adjektiiviuskovaiseksi'...? ;)
Sinun purkauksesi tuossa aiemmin ei kyllä yhtään ateistia ahtaalle laita =) En oikein tiedä mikä siinä mielestäsi sellaista oli =) Lähinnähän se sisälsi vain omia käsityksiäsi asiasta, jota et selvästi tunne - ei se keltään ole pois.
Tuo oli niin onneton purkaus, että sen täyti johtua jostain sisäisestä traumasta. Toivottavasti olosi on nyt parempi.
Ei ihme jos välillä syntyy paineita, kun on päässä noin hulluja ajatuksia.
"Ateistit ovat samanlaisia kiihkouskovaisia kuin helluntailaiset tai jehovat."
Usko, määrittele sana usko.
"He uskovat ateismioppinsa ylivertaisuuteen ja halveksivat toisin ajattelevia"
Tämä kohta on kirjoituksesi mielenkiintoisin. Miksi sitten Sinun jumaloppisi olisi ylivertainen ?
"He kokevat jopa maltilliset agnostikot uhkaksi omalle ajattelulleen."
Meitäkin on kaikenlaisia, mutta että uhaksi ?
"Miten tuollaiseen kiihkoiluun sitten päädytään? Ehkäpä taustalla on epävarmuus ja pelko. Epävarmuus omasta ajattelusta. Jos ateistinen usko olisi vankkumaton, ei sitä tarvistisi puolustaa kiihtyen ja toisia vastaan hyökäten."
Sinäkin olet ateisti.
"On olemassa paljon asioita, joita emme voi ymmärtää. Riittää kun miettii sitä, kuinka ääretön maailmankaikkeus on. Myöskään rakkauden olemassaoloa emme voi kieltää tai näyttää toteen omalla järjellämme."
Niin on, niitä on paljon, ja ääretön on myös mailmankaikkeus. Mutta millä tavalla äärettömyys oikeuttaisi/todistaisi jumalan olemassaolon ?
Kateus on myös jotain jota emme "voi kieltää tai näyttää toteen omalla järjellämme"
"Ateismioppi ohittaa nämä tosiasiat ja juuttuu jääräpäisesti omaan rajoittuneeseen näkemykseensä."
Sinun todella täytyy kertoa minulle, mitä on "ateismioppi".
"Ateistit ovat samanlaisia kiihkouskovaisia kuin helluntailaiset tai jehovat."
Olisipa asia näin kohdallani.
"He uskovat ateismioppinsa ylivertaisuuteen ja halveksivat toisin ajattelevia."
En seuraa mitään oppia. En halveksu ketään, joskaan en arvosta ihmisiä jotka huutavat totuutta josta eivät kykene todistamaan edes murto-osaa, vain epätoivonsa ja hulluutensa pohjalta..
"He kokevat jopa maltilliset agnostikot uhkaksi omalle ajattelulleen. "
Itsekin olen välillä sellainen, vaikka meneekin toiveajatteluksi...
"Miten tuollaiseen kiihkoiluun sitten päädytään? Ehkäpä taustalla on epävarmuus ja pelko. Epävarmuus omasta ajattelusta. Jos ateistinen usko olisi vankkumaton, ei sitä tarvistisi puolustaa kiihtyen ja toisia vastaan hyökäten."
Kunpa olisikin näin ja maailmassa olisi edes jotain selittämätöntä ja kiinnostavaa yliluonnollista jossain...tyhjänlupaajia ja selviä hulluja vastaan on pakko argumentoida, muuten käy vielä kuin keskiajalla tai muslimaissa..
"Ateismiopin keskeinen dogmi on oman järjellisen päättelyn nostaminen kaiken yläpuolelle. "
Järjettömän päättelyn sijaan?
"Kielletään siis kaikki sellainen, mitä oma järki ei voi selkeästi käsittää."
Ei kielletä sellaista mistä ei ole mitään näyttöä.
"Tämä on tietenkin varsin huono lähtökohta henkiselle kehitykselle, oli kyse sitten yleisestä elämänviisaudesta, filosofiasta tai uskonnosta."
Kyllä rehellisyys on mielestäni ylivertainen lähtökohta jos haluaa nähdä todellisen maailman olemuksen ihan mistä vinkkelistä tahansa..
"Ateismiin uskova kuitenkin tarvitsee tuon dogmin, koska se antaa hänelle vahvuuden harhan."
Ei anna. Eikä ole mitään dogmeja, vai mitä ne sitten ovat? Dogmit ovat sinua ja kaltaisiasi varten, jotka ette kestä maailmaa sellaisena minä se näyttäytyy...
"On olemassa paljon asioita, joita emme voi ymmärtää."
On.
"Riittää kun miettii sitä, kuinka ääretön maailmankaikkeus on."
Niin.
"Myöskään rakkauden olemassaoloa emme voi kieltää tai näyttää toteen omalla järjellämme."
Rakkaus on hyvin moniselitteinen ja näkökulmainen asia. Mielestäni monet käsitteen aspekteista, elleivät kaikki, ovat varsin hyvin järjen määriteltävissä.
Mutta toivotaan kuitenkin että se on universaali voima, vaikka monille helvettiä julistaville uskovaisille se ei selvästikään ole..
"Ateismioppi ohittaa nämä tosiasiat ja juuttuu jääräpäisesti omaan rajoittuneeseen näkemykseensä. "
Kaikki maailmassa on rajoittunutta, raamattu erityisen vertailussa.
"Ei kannata sitoutua kiihkoisasti ateismin kaltaiseen huteraan oppiin. "
Ei ole mitään oppia, on vain sana, käsite, kyvyttömyys itsensä kiihoittamiseen, hurmokseen ja itsesuggestioon tai tuudittautua päiväunelmiin.