Maan korvessa on vanha laulu, joka kertoo siitä, millainen on ihmisen matka maan päällä, millainen on ihmisen vaellus. Mietin taas kerran sitä laulua ja kaikkia niitä ihmisiä., jotka ovat tänäänkin maan korvessa.
Kun sinulla kerran, ihminen, on vapaa tahto, niin voisitko tänään...
Sopia riitasi ja elää päivän sopuisasti
Hymyillä yhdelle tuntemattomalle
Halata vanhaa rakasta ystävääsi
Itkeä surullisen kanssa ja iloita iloisen vierellä
Ottaa yhteyttä kauan unohduksissa olleeseen ystävääsi
Kysyä joltakulta ihmiseltä, että Mitä sinulle kuuluu?
Tai jos et muuta jaksa, niin vaikka otat vastaan tämän tiedon;
Jokaisella on joku joka välittää ja rakastaa...ihan oikeasti, jos ei kukaan muu niin enkeli kantapäilläsi.
Kun sinulla kerran, ihminen, on vapaa tahto, niin voisitko tänään...
Sopia riitasi ja elää päivän sopuisasti
Hymyillä yhdelle tuntemattomalle
Halata vanhaa rakasta ystävääsi
Itkeä surullisen kanssa ja iloita iloisen vierellä
Ottaa yhteyttä kauan unohduksissa olleeseen ystävääsi
Kysyä joltakulta ihmiseltä, että Mitä sinulle kuuluu?
Tai jos et muuta jaksa, niin vaikka otat vastaan tämän tiedon;
Jokaisella on joku joka välittää ja rakastaa...ihan oikeasti, jos ei kukaan muu niin enkeli kantapäilläsi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä kolahti! Olen niin itsekeskeinen, että kun tapaan ystäviäni niin se olen minä, joka vuodattaa elämäänsä toiselle. Sitten jälkeenpäin huomaan, etten edes kysynyt toiselta mitä hänelle kuuluu. Minä pidän näitä ihmisiä ystävinäni! Epäilenpä, että heille olen vain tuttu tai korkeintaan kaveri. Tunnen itseni välillä oikeaksi surkimukseksi. Kiitos kun herätit minut, jospa tämä veisi minua pienen matkan kauemmas itsekeskeisyydestäni.