Minkä takia ihmiset väittävät elävänsä kuolemansa jälkeen, jos ovat eläneet "oikein"?
Ensinnäkin, kuollut on kuollut, eikä muuksi muutu ja siitä "oikein" elämisestä on lukematon määrä ristiriitaisia mielipiteitä.
Ensinnäkin, kuollut on kuollut, eikä muuksi muutu ja siitä "oikein" elämisestä on lukematon määrä ristiriitaisia mielipiteitä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kuka jaksaisi katsella sellaista tennismatsia, jossa ei laskettaisi pisteitä ja lopussa pelaajat poistuisivat kentältä, ilman että kukaan tietäisi pelin lopputulosta?
sinä elämän näet? Että se on matsi. Jaa. Kai sen voi noinkin nähdä, mutta en minä.
Minulla on yksi elämä, matka aasta beehen ja kun se on loppu, se on loppu.
Minua on myös monesti ihmetyttänyt että mitä ihmiset sitten kuolleina eläessään tekevät koko ikuisuuden ajan... Ihmisillä on onneksi näitä välttämättömiä kuten syöminen, nukkuminen ja ulostus, joilla saa edes jotain sisältöä päivään, mutta kun ajatellaan että sitten pitäisi taivaassa viettää loputtomiin aikaa tekemättä yhtään mitään. Mitä sekin sitten on? Ei voi jutella säästä, parin ikuisuuden kuluttua kaikki vitsit on jo kerrottu, eikä jeesuksen tempuillekaan aina jaksa nauraa, että mitähän siellä sitten oikein tehdään? Ei mitään? Helvetissä sentään on ohjelmaa järjestetty, onpahan jotain joka pitää mielenkiinnon yllä. Siksi sitä niin kovasti odotankin. Taivaassa vain kuolisi tylsyyteen... ja joutuisi sinne uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan...
"Minua on myös monesti ihmetyttänyt että mitä ihmiset sitten kuolleina eläessään tekevät koko ikuisuuden ajan."
Yleensähän nuo väittävät tekevänsä kaikenlaista, mitä eivät tehneet tarpeeksi eläessään tai eivät voineet tehdä ollenkaan. Eli jutellaan ystäville, sukulaisille tutuille ja tutustutaan muihin 'sieluihin' kun ei ehditty riittävästi täällä maan päällä. Sitten tulee nämä kaikki leijonalla ratsastukset, maailmankaikkeudessa matkustamiset ja jumalankaltaisena häärimiset, kun niitä ei voinut tehdä eläessään.
Surullista tässä on vain se, että jotkut uskovaiset luopuvat unelmistaan uskonsa tähden ja luottavat siihen, että saavat toteuttaa ne sitten taivaassa. Eivät ole oppineet, että huonoin elämä on elämätön elämä.
Kuka sitäpaitsi haluaisi elää ikuisesti? Ovatkohan uskikset miettineet asiaa ihan loppuun asti?
on lukenut, niin kaikilla tuntuu olevan erilainen käsitys ikuisesta elämästä. Niissä on vain mielikuvitus rajana. Jotkut ovat kuin jostain scifi-kirjasta.
Ehkäpä se joku elämänohjenuora olisi hyvä olla ja myös tieto siitä,että ennemmin tai myöhemmin joutuu vastaamaan teoistaan jollekkin taholle, vaikka olisi täällä jumalan asemassa. Pohjois-Korea hyvä esimerkki.
uskisten lempparivaltio taas palstalle. Niinpä tietysti.
Elämässä toki on hyvä olla sisäistettynä sellainen ohje, että auta jos pystyt, äläkä tee muille pahaa. Kuulostaako hyvältä?
Niin ja mitä muuta elämisessä tarvitaan. Minun mielestäni siinä on ne tärkeimmät. Toki elämässään voi toimintaa laajentaa kansalaisaktivismilla hyvien asioiden puolesta.
että kristinusko on pelastususkonto, jossa pelastumisen takaa nöyrä alamaisuus jumalalle, ei eettiset ratkaisut tai humaanit teot.
olet oikeassa, mutta kristityt ovat rusinat pullasta -uskovaisia, jotka valkkaavat itselleen sopivat jakeet raamatusta ja unohtavat loput.
valtiosta jossa valtionuskontona on ev.lut. Kuinka usein olet lukenut lehdestä, että vanhus on löytynyt kerrostalo-asunnosta, viruttuaan siellä kuolleena jotain 6 vuotta.
Kysyn vaan että miten suomen kristityt pitävät huolta vanhemmistaan?
Raamatussa on tarpeeksi kohtia, jotka kertovat miten olisi hyvä toimia joten en ala niitä tänne copypasteemaan.
Juuri siellä korostetaan etiikkaa voimakkaasti!!!
Minä kopioin sinulle tähän pari raamatun eettistä ohjetta esim. lastenkasvatukseen. Muista noudattaa näitä pilkuntarkasti!
Psa. 137:9 "Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!"
5. Moos. 21:18-21 "Jos jollakin on uppiniskainen ja kovakorvainen poika, joka ei ota kuullakseen, mitä hänen isänsä ja äitinsä sanovat, eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä .. Silloin kaikki hänen kaupunkinsa miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
sanoo juuri noin. Raamattu on kristinuskon oppikirja, joten se olisi hyvä lukea, ennen kuin alkaa puhumaan samaan hengenvetoon etiikasta ja kristinuskosta. Ne nimittäin raamatun valossa eivät ole sama asia.
koulukuntia?
On niitä, jotka uskovat pelkkään anteeksiantoon. Esim uskoontulleet rikolliset tuntuvat korostavan tätä näkökulmaa, samoin ihmiset, jotka odottavat jumalan isällistä huolenpitoa, eivätkä halua itselleen vaativia haasteita. Joku sanoi, että usko tuottaa automaattisesti hyviä tekoja ja valintoja ja raamatusta löytyy vastaus kaikkeen. Esim ympäristöasioissa raamattu ei anna mitään ohjeita ja eläinsuojelun näkökulmasta raamattu voi olla jopa este kehitykselle. Luonnon, eläinten ja ihmisoikeuksien huomioon ottaminen on kuitenkin kaikkien elävien olentojen eettistä huomioonottamista. Mun silmissäni nämä pelastuksen huumassa lekottelevat kristityt vaikuttavat aika rappeutuneilta. Se, että esim uskoontulleen alkoholistin tai rikollisen oma elämä on parantunut on tietenkin hyvä asia, mutta kokonaisuudenkannalta ei ole yhtään positiivista, jos lepäillään vaan laakereilla ja oma huono menneisyys projisoidaan syyllistämällä ja tuomitsemalla kanssaihmisiin.
Sitten on sitä porukkaa, joka korostaa uskossaan myös eettisiä tekoja ja valintoja ja pyrkivät myös koko ajan kehittymään paremmiksi ihmisiksi. Tämä porukka tuntuu olevan tällä palstalla vähemmistönä. Itse arvostan kristittyjä , jotka asettavat itselleen tietoisia eettisiä tavoitteita. Mulle on ihan sama mihin ihminen uskoo, jos siitä seuraa positiivisia asioita oikeasti muillekin, kuin ihmiselle itselleen, eikä pelkästään kuviteltuna.
Itse olen havainnut karkeasti jaotellen nämä kaksi erilaista käsitystä kristillisestä pelastumisesta. Onko jompikumpi sitten oikeampaa tulkintaa? Onko myös muita versioita? Onko tulkinta vapaa ja henkilökohtainen? Miten näihin erilaisiin käsityksiin tulisi suhtautua?
Sinä joudut joskus vastaamaan jollekin, en tiedä mille. Minä vastaan onlinenä itselleni ja olen sujut aina sitä mukaa, kun homma on käsitelty.
En ymmärrä, miten sinun Pohjois-Koreasi liittyy juuri tähän aiheeseen. Ei kai Pohjois-Korea joudu viimeiselle tuomiolle? Se olisi taas uusi käänne uskonnossa, että valtiotkin pelastuvat tai joutuvat kadotukseen. Heh heh
Niin, uskiksethat ovat tuota elämänohjenuoraa esimerkillisesti noudattaneet, kuten vaikkapa Ruandassa, koko Afrikan kristityimmässä valtiossa, jossa noin miljoona ihmistä julmasti teurastettiin. Teurastajien etunenässä suuri joukko innokkaita pappeja ja muita kirkonmiehiä ja suurimmat yksittäiset joukkomurhat tehtiin juuri kirkoissa, joista ihmiset olivat hakeneet suojaa.
Tiedä siitä oikein elämisestä, mutta kun on menettänyt kuolemalle läheisiä ihmisiä, niin on jotenkin mukavaa ajatella, että he ovat vain lähteneet matkalle jonnekkin ja sitten kun itse lähtee täältä niin on joku joka on siellä vastassa, ettei tartte ihan yksin lähteä.
Mulle on aika vieras ajatus, että kaikki loppuis silloin kun ihminen kuolee. Mutta en myöskään voi ajatella asiaa niin, että toiset menevät taivaaseen ja toiset ikuiseen kadotukseen. En ainakaan niiden sääntöjen mukaan, mitä uskovaisilla on siis kristityillä. Hinduista ja Buddhan palvojista en oikein tiedä ja muslimien usko, että sodassa kuollut pääsee paratiisiin, niin on tosi vierasta. Mutta onko se oikeiden muslimiuskovien käsitys?
Taisin puhua asian vierestä, mutta näin täällä meillä.
ihmeissäni, että jaahas taasko sitä herättiin. Kun en tiedä mistään ennen syntymääni, niin ei sitä ole kuoleman jälkeenkään.
Ihminen ei muista suurinta osaa unistaan. Joissain unissani vastaavasti en muista ollenkaan, millainen tilanne nyt on oikeasti valvetilassa. Miksei samallalailla voisi olla kuolemanjälkeisen elämän kanssa, että edellisiä elämiä ei vain muista? Omaa menneisyyttäkään ei voi muistaa täsmälleen. Ajattele pieni hetki, niin huomaat, että lähimenneisyyden ajattelu tuntuu kuin unelta.
mutta en kuitenkaan ole samaa mieltä. Johtuiskohan se siitä, että olen romanttinen tai puoliromanttinen, kuten ystäväni pohojanmaalta sanoo.
Toisaalta kaikilla kulttuureilla on erilaiset tarinat maailman synnystä, mutta perusasiat ovat samat.
Suon itselleni helliä hetkiä ja pidän itseäni hyvänä ajattelemalla, että kuoleman jälkeen on jotain. Siitäkin se saattaa johtua, että en lukeudu ns. älykköihin.
krematoriossa poltetuilla aivoilla?
Minäkin väliin ajattelen, että voitan lotossa ja sitten otan kapsäkin ja katin kainaloon ja ostan menolipun Bora Boralle. Enkä never-ikinä tule tänne takaisin. Aaah!
Muistan sitten uusilla aivoilla, kun minun perusitseni on egoisminsa takia siirtynyt niihin. =)
Näin siis mielestäni vain mikäli kuolemanjälkeistä elämää on.
jos tuollainen ihme tapahtuisi, mutta pahoin pelkään, että se ei ole mahdollista.
Ensimmäisen kuolleen näin 13-vuotiaana, kun varis lensi pyykkinaruja päin. Muistan vieläkin kun pidin sitä käsissäni ja sen sydän tykytti hurjasti ja sitten se vain kuoli. Se oli järkyttävää. En edes muista minne sen hautasin, mutta variksen kuolinhetken muistan.
Itsekin epäilen sitä toisaalta mahdottomaksi ja toisaalta todennäköiseksi.
pidän sitä siis sikäli, että jos ihminen tai tietoisuus tai elämä ei ylipäätäänsä olekaan vain luonnonvalinnan pikku pikku hiukkasista kasaamaa systeemiä, vaan jotain perustavamman laatuista. Tai siis... äsch, tämä on niin hankalaa.
unelmat.
Muutama vuosi sitten, haaveilin, että otan lapset, kissat ja äidin, ja muutan tunturille, pois kauas enkä mihinkään Leville.
Nyt haluan ostaa vanhan koulun ja erakoitua sinne.
Kössönöm! Taas olet niin inhimillisen ykioikoinen, järjellinen ja kalsea.
Minä odotan uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asustaa. Joskus olen täysin erilainen kuin täällä maassa tallustellessani. Olen puettu Herrani vanhurskauteen, siis henkeni on puettu hyvään.
Jos olet kertaakaan käynyt HPE = Herran Pyhällä Ehtoollisella, tiedät, mikäli olet vakavasti ottanut ehtoollisen lahjan vastaan, tiedät, mitä on olla taivaassa.
Eräässä ehtoollisvirressä sanotaan:"Ja taivasta jo päällä maan, on hetki Hänen seurassaan." Tämän olen kokenut ties kuinka usein ja tajuan hyvin, miksi Jeesus sanoi: "Niin USEIN kuin te siitä (ehtoollismaljasta) juotte, tehkää se minun muistokseni."
Ehtoollinen on salaisuus, sen aukeaminen vie uskon kokemiseen ja haluun päästä taivaan kotiin.
Joku kehui haluavansa mieluummin toimeliaaseen ja tapahtumarikkaaseen helvettiin, kuin liian auvoiseen taivaaseen. Puhui läpiä päähänsä. Ei varmasti haluaisi, jos ihminen pystyisi tietämään, mitä on ERO, IANKAIKKINEN ERO JUMALASTA ja elämästä pahan vallan alla. En usko, että kukaan ihminen sitä haluaisi.
Järkevinkin ateisti haluaisi siinä hetkessä olla täynnä järjettömyyttä, kunhan saisi sielulleen levon.
Vai olen kalsea? No, et sinä minua tunne. Olen empaattinen ihminen, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö tajuaisi, että kuollut ihminen on kuollut lopullisesti.
Joskus onkin ihan mukava kietoutua niihin unelmiin, vaikka tietää että ne eivät koskaan toteudu. Voi ikään kuin elää rinnakkaiselämää.
Oletko lukenut William Whartonin kirjaa Isä? Hienosti kuvattu juuri tästä aiheesta. Ei kaikkien unelmien tarvitse toteutua.
Kyseessä on eräänlainen egoismin megalomaaninen huipentuma: MINÄ olen tärkeä ja MINÄ olen kaiken keskipiste ja MINUA varten koko maailmankaikkeus on luotu ja MINULLA on oikea usko ja MINÄ pelastun ja MINÄ elän ikuisesti!
MINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄ!!!!!
Tällaiseen tietämättömään egoismiin pohjautuvat monet käsitykset kuolemanjälkeisestä elämästä. Oma käsitykseni siitä, sikäli kun tuonpuoleiseen olisin valmis uskomaan, pohjautuvat buddhalaisuuteen ja sitä kautta MINÄMINÄ-asenteen täydelliseen vastakohtaan: koska "minua" ei oikeastaan edes ole, en voi todella lakata olemasta.
siksi, että elämä ei vastaa kysymykseen, miksi on elämää.
siihen saada vastaus?
Elämältä ?
Luulisin että Elämä ei välitä miten elät.
No mikä sitten on elämä ?
Vastaisin tälleen nopeasti että kaikki se mikä tapahtuu Sinulle/Minulle syntymän ja kuoleman välillä.
Tästähän saisi vaikka kuinka hienon keskustelun.
Mitä on elämä ?
Siteeraisin tähän Veltto Virtasta, joka joskus lauloi jotenkin näin
"jotkut väittävät että elämä on pettänyt Heidät, ei He ovat pettäneet elämän."
Sopisi hyvin motokseni...