Kysymys verensiirrosta.

http://www.kho.fi/tietopal/paatokset/2000/t_T530.html

10.03.2000/530

Lapsen huostaanotto - Sijaishuolto - Potilasoikeuslaki - Jehovan todistaja

Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista, huostaansa ja sijoittanut hänet sairaalaan ja kotiin. Vanhemmat valittivat asiasta lääninoikeuteen ja lausuivat muun muassa, että potilaan oikeuksista ja asemasta annetun lain 9 §:n 4 momentti valtuuttaa lääkärin hoitotoimenpiteisiin ilman huostaanottoakin. Vanhemmat halusivat lastaan hoidettavan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla ilman verituotteita. Lääninoikeus hylkäsi vanhempien valituksen ja vahvisti huostaanoton. Edellä mainitun säännöksen ja lastensuojelulain 16 §:n suhteesta tässä tapauksessa lääninoikeus totesi seuraavaa:

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:n 4 momentin nojalla voidaan puuttua tilanteisiin, joissa alaikäisen potilaan huoltaja tai muu laillinen edustaja on kieltänyt potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavan tarpeellisen hoidon. Säännöksen mukaan alaikäisen potilaan edustajalla ei ole rajatonta valtaa päättää hoitoon ryhtymisestä tai hoidosta luopumisesta. Lapsen hoidossa ei kuitenkaan ole kyse vain kertaluontoisesta päätöksestä tai tilanteesta, vaan hänen hoidontarpeensa tulee kestämään ainakin kaksi vuotta. Sairaalajakson jälkeen lapsen hoitoa on jatkettu kotoa käsin tapahtuvilla päivittäisillä sairaalakäynneillä, joiden toteutumisen turvaaminen on lapsen sairauden hoitamiseksi välttämätöntä.

Edellä mainitun johdosta lääninoikeus katsoo, että puutteet lapsen huolenpidossa uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä, koska vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa sairauden hoidossa tarpeellisten verituotteiden käyttämisen eikä näin ollen ole varmuutta siitä, että vanhemmat suostuvat tuomaan lapsen kotoa sairaalaan verituotteiden antamista varten. Avohuollon tukitoimet eivät tässä tilanteessa ole tarkoituksenmukaisia ja sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Lautakunnan on tullut lastensuojelulain 16 §:n nojalla ottaa lapsi sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto osittain kotona ja osittain sairaalassa.

Korkein hallinto-oikeus hankki asiassa vielä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon ja lausui, ettei ollut syytä muuttaa lääninoikeuden päätöksen lopputulosta kun saadun selvityksen mukaan lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 § 4 mom.
Lastensuojelulaki 16 §

nimimerkki kirjoitti:

http://www.kho.fi/tietopal/paatokset/2000/t_T530.html

10.03.2000/530

Lapsen huostaanotto - Sijaishuolto - Potilasoikeuslaki - Jehovan todistaja

Sosiaali- ja terveyslautakunta oli ottanut Jehovan todistajien imusolmukesyöpää sairastavan lapsen, jonka hoito vaati verituotteiden antamista, huostaansa ja sijoittanut hänet sairaalaan ja kotiin. Vanhemmat valittivat asiasta lääninoikeuteen ja lausuivat muun muassa, että potilaan oikeuksista ja asemasta annetun lain 9 §:n 4 momentti valtuuttaa lääkärin hoitotoimenpiteisiin ilman huostaanottoakin. Vanhemmat halusivat lastaan hoidettavan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla ilman verituotteita. Lääninoikeus hylkäsi vanhempien valituksen ja vahvisti huostaanoton. Edellä mainitun säännöksen ja lastensuojelulain 16 §:n suhteesta tässä tapauksessa lääninoikeus totesi seuraavaa:

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 9 §:n 4 momentin nojalla voidaan puuttua tilanteisiin, joissa alaikäisen potilaan huoltaja tai muu laillinen edustaja on kieltänyt potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavan tarpeellisen hoidon. Säännöksen mukaan alaikäisen potilaan edustajalla ei ole rajatonta valtaa päättää hoitoon ryhtymisestä tai hoidosta luopumisesta. Lapsen hoidossa ei kuitenkaan ole kyse vain kertaluontoisesta päätöksestä tai tilanteesta, vaan hänen hoidontarpeensa tulee kestämään ainakin kaksi vuotta. Sairaalajakson jälkeen lapsen hoitoa on jatkettu kotoa käsin tapahtuvilla päivittäisillä sairaalakäynneillä, joiden toteutumisen turvaaminen on lapsen sairauden hoitamiseksi välttämätöntä.

Edellä mainitun johdosta lääninoikeus katsoo, että puutteet lapsen huolenpidossa uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä, koska vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa sairauden hoidossa tarpeellisten verituotteiden käyttämisen eikä näin ollen ole varmuutta siitä, että vanhemmat suostuvat tuomaan lapsen kotoa sairaalaan verituotteiden antamista varten. Avohuollon tukitoimet eivät tässä tilanteessa ole tarkoituksenmukaisia ja sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Lautakunnan on tullut lastensuojelulain 16 §:n nojalla ottaa lapsi sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja järjestää hänelle sijaishuolto osittain kotona ja osittain sairaalassa.

Korkein hallinto-oikeus hankki asiassa vielä terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon ja lausui, ettei ollut syytä muuttaa lääninoikeuden päätöksen lopputulosta kun saadun selvityksen mukaan lapsen sairauden hoitoon ei ollut käytettävissä muuta lääketieteellisesti hyväksyttävää hoitomuotoa kuin tapauksessa valittu, jota lapsen vanhemmat eivät olleet hyväksyneet.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 9 § 4 mom.
Lastensuojelulaki 16 §

Lue lisää

VT kertoo sen ajan lain käytöstä, siellä jossain paimentolais kansoilla. Tietysti veri oli pahasta, siitä yksinkertaisesta syystä, että pilaantui lämpimässä ilmastossa. Kuuma on siellä ja lihatkin oiti heti käyttää.
Muistatko lasaruksen jonka Jeesus herätti. Hänhän kuulema haisi jo. Miksi Jumala olisi antanut tutkijoille ideoita verensiirrosta, ellei se pelastaisi ihmishenkiä.

Niin kauan kuin vauvoja synty. On se tieto siitä että JUmala ei ole menettänyt toivoaan ihmiskunnan suhteen.