Tieteiskirjallisuus loihtii merkillisiä maailmoja.Ne viehättävät useita.Osa tieteiskirjallisuudesta on niin vahvasti fysiikka ja kemiaa, että lyhyen oppimäärän tapaus jättää nuo Asimovit suosiolla kirjaston hyllyyn.
Mutta on sitten helpommin ymmärrettäviäkin fantasioita.Yleensä näiden kertomusten kirjoittajilla on usko yleiseen käsitykseen maailmankaikkeuden toimivista mekanismeista.Olen pohtinut useinkin, miksi näyttää Science-fictionin suosio useinkin ilmenevän suunnilla, joissa yleisesti kaikkinaisiin havaintoihin suhtaudutaan tieteellisen kuivakkaasti - mielikuvituksettomasti ? Tietysti yksi syy on jo varmaan tuossa "fyssakarsinnassa", mutta eikö luulisi, ettei faktuaalisen, empiirisen tiedon vaatimusta enimmän osan maailman-kuva-alastaan täyttävä ihminen ei jaksaisi innostua jostain kuvitteellisesta , koska se alunpitäenkin luulisi olevan hänelle liian "överiksi" menevää humpuukia ?
Miten tämä liittyy palstan aiheeseen ?
Ehkei suoranaisesti, mutta : tänne kirjoittaa kuitenkin ihmisiä, joille sekä tiede on tärkeä, mutta sen ohessa heidän lempi-harrastuksenaan ovat Science-fiction kertomukset.
Voisiko olla niin, että tuo ihmeellisten, fantasiamaisten maailmojen kaipuu on heidän sisällään olevan lapsen vasta-huuto kylmän laskelmoivalle tieteelle ? Ja samalla jokin merkki uskonnollisesta kaipuusta ?
Olen itsekin lukenut fantasiaa. Joskus ammoin.Se ei ole ihan kokonaan todellisuudesta irroitettua maisemaa.Voi olla, että maisemat saattavat vihjata meille jotain ? En silti kehoita uppoutumaan fantasiaan.Useissa tuon genren kertomuksissa upoudutaan (ehkä syvemmälle kuin ymmäretäänkään) okkultistisen salatiedon maailmoihin. Kirjat voivat olla lähteiltään varsin pimeää, pakanallista eksytystä.
Kannnattaa muuten muistaa, että New-Agelainen "kaikkitietävyys" ei oikeasti tiedä henkimaailman todellisuuksista mitään.Kaikenlaisia symbolisia hahmoja seikkailee oudoissa autiomaissa.Jopa "raamatullisia" aiheita käydään vääristyneen populaaristi läpi. Oikeastaan kehottaisin ihmisiä pysähtymään, ja miettimään, onko syytä uppoutua oikeanlaisen totuuden ammentamiseen, eikä jo valmiiksi sellaisen, mistä ei voi olla varma, kuinka paljon siinä on todellisesta pimeydestä lähtöisin olevaa harhaa ?
Mutta on sitten helpommin ymmärrettäviäkin fantasioita.Yleensä näiden kertomusten kirjoittajilla on usko yleiseen käsitykseen maailmankaikkeuden toimivista mekanismeista.Olen pohtinut useinkin, miksi näyttää Science-fictionin suosio useinkin ilmenevän suunnilla, joissa yleisesti kaikkinaisiin havaintoihin suhtaudutaan tieteellisen kuivakkaasti - mielikuvituksettomasti ? Tietysti yksi syy on jo varmaan tuossa "fyssakarsinnassa", mutta eikö luulisi, ettei faktuaalisen, empiirisen tiedon vaatimusta enimmän osan maailman-kuva-alastaan täyttävä ihminen ei jaksaisi innostua jostain kuvitteellisesta , koska se alunpitäenkin luulisi olevan hänelle liian "överiksi" menevää humpuukia ?
Miten tämä liittyy palstan aiheeseen ?
Ehkei suoranaisesti, mutta : tänne kirjoittaa kuitenkin ihmisiä, joille sekä tiede on tärkeä, mutta sen ohessa heidän lempi-harrastuksenaan ovat Science-fiction kertomukset.
Voisiko olla niin, että tuo ihmeellisten, fantasiamaisten maailmojen kaipuu on heidän sisällään olevan lapsen vasta-huuto kylmän laskelmoivalle tieteelle ? Ja samalla jokin merkki uskonnollisesta kaipuusta ?
Olen itsekin lukenut fantasiaa. Joskus ammoin.Se ei ole ihan kokonaan todellisuudesta irroitettua maisemaa.Voi olla, että maisemat saattavat vihjata meille jotain ? En silti kehoita uppoutumaan fantasiaan.Useissa tuon genren kertomuksissa upoudutaan (ehkä syvemmälle kuin ymmäretäänkään) okkultistisen salatiedon maailmoihin. Kirjat voivat olla lähteiltään varsin pimeää, pakanallista eksytystä.
Kannnattaa muuten muistaa, että New-Agelainen "kaikkitietävyys" ei oikeasti tiedä henkimaailman todellisuuksista mitään.Kaikenlaisia symbolisia hahmoja seikkailee oudoissa autiomaissa.Jopa "raamatullisia" aiheita käydään vääristyneen populaaristi läpi. Oikeastaan kehottaisin ihmisiä pysähtymään, ja miettimään, onko syytä uppoutua oikeanlaisen totuuden ammentamiseen, eikä jo valmiiksi sellaisen, mistä ei voi olla varma, kuinka paljon siinä on todellisesta pimeydestä lähtöisin olevaa harhaa ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kannattaa olla varuillaan pimeyden voimista http://www.iltalehti.fi/uutiset/200805107629772_uu.shtm l ja kuunnella vain rationaalisen järjen ääntä pysyttäyen erossa uskomusten harhasta. RAH RAH.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200805107629772_uu.shtml
*heiluttaa käsiään ilmassa*
Hyvä veliseni Ristinkantaja! nyt sinull aon kyllä ihan väärä käsitys science fictionista yleensä ja Asimovista erityisesti!
Saisiko huomauttaa, että esimerkiksi "Teräsluolat" -kirjasta alkava sarja ei kerro roboteista, kuten pinnalta katsoen näyttää, vaan valkoisten ja mustien suhteista kirjoitusajan Yhdysvalloissa! Ja "Itse valtiaat" on vieläkin ylittämätön kuvaus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta! Ja jos arvon Ristinkantaja lukisi vaikkapa Vonda McIntyren kirjan "Unikäärme"! Tai vaikka Lemin kirjoja ihmisen asemasta Universumissa!
Ja jopa C.S.Lewisin trilogia, joka luetaan scifiin, ja joka on silti erittäin kristillistä sanomaa!
Eipäs tuomita ennen tutkintaa, saanko pyytää!
Lewis oli kristitty. Hänen fiktionsa on kelvollista tavaraa. En varoita kaikesta.Sitäpaitsi en minä tuomitse - olen velvollisuudekseni vain nähnyt varoittaa - ja sinä olit kyllä ensimmäisenä ajatuksissani. On kirjoja, joista varoittaminen vain lisää pimeännälkäisiä lukijoita.
En nimeä. Toisaalta Asimovista en tiedä mitään muuta kuin nimen.
Tolkienista en ole varma. Suhtaudun hieman varauksellisesti.
Stephen King käyttää kristillistä teemaa Tukikohta-kirjassaan.Minusta tuo kristillisyys on kuitenkin omituista New-agea.
mielestä voi olla hankalaa kulkea kielletyt kirjat- luettelo taskussa.
Tai nykypäivänä tuo "kirjat" on kai jo kohta jo historiaa ?
No,kuitenkin: ei sen tarvitse olla hankalaa. Tiedän, että monet kristitytkin nauravat minunlaisilleni "kireäpipoille", mutta kyllä minä suhtautuisin vakavasti - tänäkin päivänä - näihin henkimaailman asioihin.
Muuten, on eräs vanha kirja, joka ei ole fiktiota, vaan todellinen kertomus erään englantilaisen nuoren naisen elämänjaksosta, joka suoraan, kaunistelematta kertoo, mitä tapahtuu todellisessa hämärän maailmassa (tapahtui jo 50-luvun lontoossa).
Kirjan kirjoittaja: Doreen Irvine.Kirjan nimi(suomeksi): Olin noita.Kirjan suomalainen kustantaja:Päivä Oy.
edellinen viesti ei ihan ollut aiheen-mukainen - mutta suottehan minulle tämän ?
Sharynista minulle on jäänyt vaikutelma, että hän lukee Portti-lehteä. No, se on hänen asiansa ja oikeutensa - en minä "siskoa" rupea vääntämään väkisin puhdashenkisen kirjallisuuden kuluttajaksi.Mutta joskus näkee varoittamisen paikan: tietynlaisen älyllisen harrastelun suunnalla on (ainakin minun hengellisen vainuni mukaan) havaittavissa sellaista sumua, että joko toisaalta "oudot maailmat" -kuvattuina- johtavat ihmisen oikeasti outoihin maailmoihin, tai sitten skeptikko saa ruokaa sille sokeudelle, että kaikki on vain naurettavaa, mitä henkimaailmoihin tulee ? kummassakin tapauksessa ihmistä viedään harhaan.
Hyvä hyvä. Hihhuli kertoo mitä saa lukea. RÄPS RÄPS. Joko tikku syyhyy sormissa. Dan Brown ja Harry Potter - saatanan tuotosta: http://www.youtube.com/watch?v=uOIYsGVyg8M.
Onneksi teidän aikanne meni jo. RAH RAH.
En ole lukenut Porttia kai viiteentoista vuoteen. Syyt ovat scifi-piirien sisäisiä, mutta voin viitata "Aikakone"-lehteen, johon kirjoitinkin.
Stephen King on kauhu/fantasiakirjoittaja, ei scifikirjailija.
Ei ole viisasta arvostella kirjailijaa, jota ei ole lainkaan lukenut. Luettu kirja ei tahraa maailmankuvaa; ehkäpä arvoisa Ristinkantaja joskus kokeilisi Asimovia? Muistutan, että scifi-kirjat yleensä krtovat täsmälleen oman aikansa arkipäivästä, tarina vain on puettu muuhun muotoon. Sen vuoksi mainitsinkin, että Asimovin robotit ovat kannannotto Yhdysvaltojen rotupolitiikkaan.
sci-fiä, tieteis-, mitä vaan kuvitella voi seikkailua, uskomattomia olentoja, meet olemme jollekin alieneita, oleminen ja eläminen on huikeaa mysteeriä ja käsittämätöntä hokupokusta. Universumin järjettömissä mittasuhteissa mitä tulee tilaan ja aikasfääreihin, siellä on aivan kaikkea ja paljon paljon enemmän, mitä ihmisen aivokikkare pystyy edes kuvittelemaan. Noh, jumalaa siellä tuskin on, liian absurdia ollakseen tästä tai mistään muustakaan maailmasta sellainen kummajainen. Niin, ei myöskään ole saatanaa, heh..., onpahan ihmisen mielikuvitus kumminkin.
-evvk-
Juuri saman ilmiön olen pannut merkille.
Ja nykynuoriso harrastaa sellaisia fiktioita joita itse ei sulattanut omassa nuoruudessaan lainkaan.
Esim. meillä lapsuudessa ei olisi Harry Potter tullut kuuloonkaan sillä vielä 60-luvulla pojathan eivät satukirjoihin koskeneet.
Nyt nämä rääpäleet nykynuoret pelaavat tietokonepelejään joiden logiikka ei toimi tieteellisten tosiasioiden mukaan. Jokin on päissä vialla!
Mtv3 senkuin vain jatkaa irvokkaan hupijuttunsa sarjaa "muinaisten petojen jäljillä".
Ei voi kuin ihmetellä, että jotkut kehtaavat oikein naamansa näyttää sen kommentaareissa. Niin pöljiltä ne selittelyt kuulostivat.
mikä miestä ottaa pattiin, ja miksi näin ? Oletko moniakin asioita vastaan, ihan noin niin kuin periaatteesta, vai eikö vain oma ymmärrys taivu ?
Tuo ohjelma on fiktiivinen ja tosina esitetyt asiat täysin todistamattomia.
Tarinalla oli tavattoman huono käsikirjoitus.
Sittenhän se oli kuin raamattu.
Kyky abstraktiin ajatteluun, hankittuun tietoon perustuviaa ajatusleikkiä, fantasiaa. Se on se mikä ajaa ihmislajia eteenpäin. Luovuus, ajattelu, tutkiminen. Siinä ihmismielen hienoimpia ominaisuuksia.
Sitte on toinen äärilaita, joka pitää vanhaa kertomakirjallisuutta, joka kertoo kuvitteellisia tarinoita juutalaisesta heimosta ja niiden seikailusta rooman miehitysvallan aikoihin, totena, selitysvoimaisena luonnontieteen oppikirjana.
Luulenpa itse että ihmiset kasvavat juuri sellaiseksi kuin ympäristö heidät kasvattaa... Eli jos on kasvanut joko uskonnollisesessa perheessä/ympäristössä joko nuoruus tai lapsuusiän tai kokenut jonkun todella vahvan tunnesiteen asiaa koskien tulee helposti itsekin uskonnolliseksi koska se luo turvallisuuden tunnetta.
Toinen samanlainen tilanne on varmasti myös tuo tieteiskirjallisuuteen yms mihin tahansa asiaanhan tätä periaatteessa voi soveltaa - ihminen omaksuu tietoja ympäristöstään ja muokkautuu sen mukaiseksi.
Loppujen lopuksi kaikki tekevät juuri sitä mikä "tuntuu" itsestään hyvältä...siis uskoisin että usko luo esim sinulle "hyvää oloa" kun taas toiselle sen tuo tiedekirjallisuus - minulle tiedon etsintä ja uuden oppiminen
Entäpä sitten kaikkien fantasiakirjojen isä, äiti sekä paha äitipuoli - raamattu. Tuskin minkään muun teoksen kansien väliin on mahdutettu sellaista määrää satuja, mörköjä ja omituisuuksia ;)