Miksiköhän nykyään ei pitäisi hävetä enää mitään? Jotenkin tuntuu että tässä ajassa on sellainen ilmiö, että vain häpeäminen olisi enää jotenkin häpeällistä. Kuitenkin kai häpeän tunne on ollut läpi vuosituhanten, eräs tärkeä, ihmiskunnan moraalia ja arvoja ylläpitävä "voimavara".
Se, siis HÄPEÄN tunteminen, vain yhtenä esimerkkinä, että myös negatiivisilla tunteilla ja niiden kokemisella on omat hyödyllisetkin tarkoituksensa. Häpeän tuntemisen tarkoituksena olisi toimia opettavaisena näpäytyksenä, joka saisi ihmisen pysymään kohtuullisissa, TERVEISSÄ rajoissa, käyttäytymisensä suhteen. Niin ehkä tämä maailma voisi pysyä, vielä edes jonkinlaisessa järjestyksessä...
Nykyään valitettavan monet, vaikkakin "lapsen parasta" tarkoittavat, vanhemmat tekevät sen erittäin tyhmän ja ei kuitenkaan hyvää, vaan vahinkoa aiheuttavan virheen, että he yrittävät kaikin keinoin suojella lapsiaan kaikilta negatiivisten tunteiden kokemiselta. Siitä on seurauksena vain se, että tuollaiset "pumpulissa kasvatetut" lapset, eivät sitten kestäkään, kun joutuvat kohtaamaan arkirealistisen ja noissa tapauksissa vielä erityisen kovalta tuntuvan maailman, vaan "särkyvät" itse tai särkevät muita, fyysisesti ja henkisesti ja monasti vielä sekä että, koska heille ei em. "kasvatuksen" ja epäterveen suojelemisen johdosta ole kehittynyt minkäänlaista empatiankykyä...
Se, siis HÄPEÄN tunteminen, vain yhtenä esimerkkinä, että myös negatiivisilla tunteilla ja niiden kokemisella on omat hyödyllisetkin tarkoituksensa. Häpeän tuntemisen tarkoituksena olisi toimia opettavaisena näpäytyksenä, joka saisi ihmisen pysymään kohtuullisissa, TERVEISSÄ rajoissa, käyttäytymisensä suhteen. Niin ehkä tämä maailma voisi pysyä, vielä edes jonkinlaisessa järjestyksessä...
Nykyään valitettavan monet, vaikkakin "lapsen parasta" tarkoittavat, vanhemmat tekevät sen erittäin tyhmän ja ei kuitenkaan hyvää, vaan vahinkoa aiheuttavan virheen, että he yrittävät kaikin keinoin suojella lapsiaan kaikilta negatiivisten tunteiden kokemiselta. Siitä on seurauksena vain se, että tuollaiset "pumpulissa kasvatetut" lapset, eivät sitten kestäkään, kun joutuvat kohtaamaan arkirealistisen ja noissa tapauksissa vielä erityisen kovalta tuntuvan maailman, vaan "särkyvät" itse tai särkevät muita, fyysisesti ja henkisesti ja monasti vielä sekä että, koska heille ei em. "kasvatuksen" ja epäterveen suojelemisen johdosta ole kehittynyt minkäänlaista empatiankykyä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
välillä tullut ihan sama juttu mieleen; siis ihan niinku joku olis menny ny pahasti pieleen. Mikähän on menny ny ihmismieleen, ts. siin mieles, on mieles joku tosiaan pieles...
Häpeäntunne on aikaan, kasvatukseen ja kulttuuriin sidottu ominaisuus, päätellen siitä kun se voi muuttua. Itsensä kovettamaan joutunut herkkä ihminen on ottanut itselleen ominaisuuden, jossa ei tunneta häpeäntunnetta.
onkin nyt se, että mitenkäs tässä näin kävikään. Miksi tai mistä ihmisille on tullut tarve kehittää itsestään HÄPEÄMÄTTÖMIÄ. Ei osata enää hävetä, ei edes sitä tajuta hävetä, ettei osata enää hävetä oikein mitään...!
Osaltaan on kyse tietynlaisesta kovapintaisuuteen kasvamisen kulttuurista, että sillä sitten "pärjättäisiin kovassa maailmassa". Se lähtee jo tietokonepelien armottomista fiktiomaailmoista, joiden opetus ja kasvatus on se, että vain raaimmat pärjäävät ja väkivalta on ainoa oikea tapa toimia.
Tosiasia on kuitenkin se, että kova voi myös sitten jossain vaiheessa särkyäkin herkästi. Näistä särkyneistä, lapsuudessaan huonot ja epäonnistumisille altistavat eväät saaneista, monet ovakin sitten myöhemmin asiakkaina mielenterveyshuollossa ja vankiloissa. Moni heistä päätyy myös, elämän "pelissä" epäonnistumisen tunteensa ajamana, päättämään "pelinsä" lopullisesti, oman käden kautta.
Toisaalta on kyse myös siitä, ettei lapselle olla kotona osattu oikein opettaa sitä, että aina on kaikella olemassa tietyt rajat. Jos kotona ei olla opittu tiettyjä normirajoja, jotka ovat edellytyksenä hyvin toimivalle yhteiskuntakelpoisuudelle, niin saatetaan harhaisesti kuvitella että "mä saan tehdä niinku mä itte haluun, se on mun oma asia ja muahan ei kukaan määräile". Häpeämättömästä käytöksestä koituu yhteiskunnalle myös paljon ylimääräisiä kustannuksia, paikkojen sotkemisesta ja ilkivallan teoista johtuen. Myös muuten, tietyt yleiset sopivaisuus rajat ylittävä häiriökäyttäytyminen on, jos ei muuten, niin ainakin henkisessä mielessä, hyökkäystä muita ihmisiä kohtaan ja sikäli moraalisesti ja usein myös eettisesti tuomittavaa.
Pohtia vain sopii, mistä tällaiset kehityskulut johtuvat; suurin osa ihmisistä varmasti kuitenkin ymmärtää että kyse on kasvatuksen ja osaltaan myös oikeanlaisen kurituksen puutteellisuudesta ja puuttumisesta. Kuritustakin on joskus tarpeen käyttää, mikäli vanhempien auktoriteetti asema ei muuten meinaa mennä jälkikasvulle jakeluun...
Niin siitäkin on osaltaan kyse; että aikuiset ja lasten vanhemmat ovat alkaneet liikaakin jo pehmoilemaan ja mielistelemään nousevan sukupolven edessä. Ollaan alettu yrittämään olla "hyviä kavereita" lapsille, kun pitäisi osata olla, joissain tilanteissa todella selkeästi jämäköitäkin ja tiukkoja vanhempia. Jos ei sitä uskalleta tai viitsitä olla, silloin kun on sen hetki, niin sitten ollaan jossain vaiheessa, joko tiedostaen tai tiedostamattaan sen tilanteen edessä että, uuups, se oikeanlainen, terve auktoriteettiasema onkin menetetty ja lapset ovat ikään kuin varastaneet sen vanhemmilta itselleen.
No, ei ehkä paras aihe tähän päivään, mutta kuitenkin...
Hyvää Äitienpäivää kaikille, niin äideille, kuin myös lapsille!
Todella hyvin "sanottu". Noin olisin itsekin
asian ilmaissut, jos olisin osannut. KIITOS!
No nyt ei tule yhtään häpeän aihetta mieleen. Olen kuseskellut yleisille paikoilla, juossut munasillani, ollut ihan alasti saunassa, sammunut kännissä, pierryt yleisellä paikalla, ollut sossun luukulla ja olen ihan valehdellutkin. Mitään näistä en häpeä. Kyllä sitä kaikenlaista tulee elämänsä aikana tehtyä ja se on ihan normaalia.
mitään loiskahtelua korviesi välistä...? Vai ootko niin täys ......., ettei edes loisku?
"se on ihan normaalia."
-Sinä et tunnu edes tajuavan mitä tuo sana tarkoittaa...
Vai normaalia?!
Miten kehtaat edes tunnustaa tehneesi kaiken tuon? Ei tunnu sinussa olevan valonpilkahdustakaan, valitettavasti.