Meditaatiosta ja olemassaolosta.

EclipsE

Tälläkin palstalla on useita meditaatioon haksahtaneita raukkoja.

Meditaatiossahan on useita eri tekniikoita. Mutta yleisin lienee se missä pyritään olemaan "ajattelemattomuuden tilassa". Mikä on hieman sama asia kuin että oltaisiin olemassaolemattomuuden tilassa.
(Paradox!)
Näet siten kyseessä onkin vain ajatus, ajatuksettomuudesta. Itsesuggestio, tai pahimmillaan rukous itselle, ja itsepetos.

Näet ajatus, on minua. Siitä johtuu että ei voi lakata ajattelemasta. Ajattelen siis olen olemassa (joskaan kaikki ajatukset eivät ole ajateltuja!)
Siten on mahdoton lopulta olla ajattelematta.
Ja vaikka kuinka vastustaa ja vihaa olemassaoloaan, huomaa että sitä enempi on olemassa, samalla kun vetää itsensä esiin pyrkimään olemattomuuteen.
Tätä miettiessä huomaa ajatusten tulevan pyörteinä, ja huomaat että ne luovat itse itseään, kilpaa sinun kanssasi.
Ja kun yrität niitä väistää ne suurtuvatkin suunnattomaksi, ja totisiksi olioiksi, ja luo tuon olemassaolon.

(Olemassaolo on järjenvastainen, vain jollei olisi Jumalaa, sillä Jumala on olemassaolo, jossa on olemme. Aivan kuten aika ja paikka on lötköttää ikuisuudessa, ettäkö osaa sanoa meneekö se alusta loppuun vaiko lopusta alkuun. Olemassaolo ei ole näet abstrakti käsite, sattumanvaraisuus, vaan olioiden ydin! Jolloin kaiken muun yksilöllisyys on hauras, symbolinen emanansi, pintailmiö!)

Tämä on siis yleinen väärinkäsitys, mistä siihen on tultu? Eräs on se että Nirvana tarkoittaa ei-mitään-tilaa.
SE on länsimaisten "persoonottomuus"-friikkien ylläpitämä houre, että tuo tila olisi tyhjyys. Näet tyhjyys on vain olemassa olevien rajallisten aivojen luoma käsite. Olemassa oleva, ja ylenpalttisen runsauden keskellä häilyvä käsite, kuten sattuma.
Näet alunperin ei-mitäällä tarkoitetaan jotakin mitä ei voi määritellä, eli mitä ei voi ihmiseen tai muuhun luotuun verrata.
Jumala on tälläinen, sillä Jumalahan kaiken on luonut ilman mallia.
Siksi emme voi sanoa että Jumala on kuten esim. jokin luotu.
Tämä on asioiden todellinen laita.

Siksi jos välttämättä halutaan meditoida, on se hyvä tehdä Suufien tavalla, jossa pyritään tavoittamaan Jumala, kuin hiljaisella rukouksella.
Mantrana on usein esim. uskon tunnustus: "Ei ole muuta jumalaa, kuin Jumala."
Tämän huipennuksessa se muuttuu sanaksi "Hu" joka tarkoittaa että "Hän" tämä sitävastoin on Allahin eräs nimitys, ja koska Suufilaiset ovat Kristusmyönteistä porukkaa, ja mielummin tavoittavat hengen kuin kirjaimen, ja ovat perillä tod.näk. Koraanin piiloviesteistä, on syytä uskoa että tuo Hu on myöskin Kristuksesta käytettävä nimitys. Sillä jos katsotte seuraavan linkin, huomaatte että Raamatullisen "sanan" lisäksi Kristuksesta käytetään muotoa "hän" joka, on sama mitä käytetään Allahista:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000001040454

Näin, miettikää ja tutkikaa näitä sanoja sydämessänne oman etunne nimissä, niin voitte olla onnellisia.

26

737

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ava

      http://www.tampereenkirkkosanomat.fi/Arkisto/200303/juttu2.htm

      Meditaation harjoittamisesta voivat hyötyä kaikki - uskontoon katsomatta. Niin kuin tässä artikkelissa pastori Mauri Niemisen suulla todetaan, ei meditaatio ole tarkoitettu vain erityisen antaumuksellisille uskonnonharjoittajille.

      Meditaatio sopii kaikenlaisille ihmisille, koska hiljentymisen ulottuvuus on jokaisessa.

      • Eclipse

        Jumalattoman, minärukous-meditaation epäkohtiin, joita esitin.

        Sen sijaan esitit linkin, joka tuo esiin sitä samaa mitä minäkin Suufilaisuuden suhteen.

        Eli lopeta meditaatio, tai vaihda sen suuntaa, niin voit olla onnellinen.


    • töks

      töks

    • ue456

      uu4

    • Ande

      Kirjoitit:
      "
      Näet ajatus, on minua. Siitä johtuu että ei voi lakata ajattelemasta. Ajattelen siis olen olemassa (joskaan kaikki ajatukset eivät ole ajateltuja!)
      Siten on mahdoton lopulta olla ajattelematta.
      Ja vaikka kuinka vastustaa ja vihaa olemassaoloaan, huomaa että sitä enempi on olemassa, samalla kun vetää itsensä esiin pyrkimään olemattomuuteen.
      Tätä miettiessä huomaa ajatusten tulevan pyörteinä, ja huomaat että ne luovat itse itseään, kilpaa sinun kanssasi.
      Ja kun yrität niitä väistää ne suurtuvatkin suunnattomaksi, ja totisiksi olioiksi, ja luo tuon olemassaolon.
      "

      Et ilmeisesti tiedä tästä meditaatiotekniikasta tarpeeksi, vaikka haluatkin voimakkaasti ottaa siihen kantaa.

      Siten miten minä olen "ajattelemattomuuden" meditaation ymmärtänyt, kysymys on juuri kirjoittamasi asian välttämisestä.

      Ajatukset, varsinkin tietoiset sellaiset ovat prosesseja. Kysymys on harjoitella pääsemään eroon nimenomaan itse-prosessista ja sitä kautta tämän kulttuurin ja kasvatuksen luomasta valheellisesta persoonasta.

      Tämä on välttämätöntä mikäli haluaa tutustua omaan todelliseen minäänsä ja sieluunsa.

      Kommunikointi tai pikemminkin kuuntelu tällä tasolla ei tapahdu ajatusprosessien kautta. Sanat ja ajatusprosessit ovat aivan liian kömpelöitä välineitä tähän käyttötarkoitukseen.

      Toisin kuin kirjoitit "ajattelemattomuuden" meditaatiossa ei ole kysymys siitä, että aktiivisesti pyrkii olemaan ajattelematta mitään. Päinvastoin, sellainen on jopa vaarallista. Kysymys on siitä ettei keskity ajatuksiinsa. Pyrkiminen on itsessään prosessi ja päämäärä on päästä pois kaikista prosesseista.

      Tekniikka menee siten, ettei meditaatiossa välitä ajatuksistaan. Meditaatiohetkellä tai oikeastaan ennen sitä täytyy kertoa itselleen, ettei mikään asia maailmassa ole niin tärkeä että sitä pitäisi juuri silloin miettiä. Itse meditaatiossa ajatukset saavat tulla ja mennä kaikessa rauhassa. Harjoituksen myötä ne oppii pitämään erillään "itsestä" ja niihin ei kiinnitä mitään huomiota. Pikkuhiljaa ajatukset jäävät pois ja vasta tässä hiljaisuudessa pystyy "kuulemaan" todellista itseään ja aistimaan maailman uudella tavalla.

      Ande

      • Tiedonjanoinen

        "meditaatiossa ei ole kysymys siitä, että aktiivisesti pyrkii olemaan ajattelematta mitään. Päinvastoin, sellainen on jopa vaarallista. Kysymys on siitä ettei keskity ajatuksiinsa. Pyrkiminen on itsessään prosessi ja päämäärä on päästä pois kaikista prosesseista."

        Voitko tarkentaa? Mikä tämän tekee vaaralliseksi?


      • Ande
        Tiedonjanoinen kirjoitti:

        "meditaatiossa ei ole kysymys siitä, että aktiivisesti pyrkii olemaan ajattelematta mitään. Päinvastoin, sellainen on jopa vaarallista. Kysymys on siitä ettei keskity ajatuksiinsa. Pyrkiminen on itsessään prosessi ja päämäärä on päästä pois kaikista prosesseista."

        Voitko tarkentaa? Mikä tämän tekee vaaralliseksi?

        En ole kyllä nyt paras mahdollinen asiantuntija vastaamaan.

        Joudun pelkästään toteamaan että näin minulle on opetettu ja arvailemaan miksi.

        Käsitän näin että mielen harjoituksessa on samanlaisia piirteitä kuin fyysisen kehonkin harjoituksessa. Mikäli treenaa voimakkaasti kylmiltään on suuri vaara loukata itsensä. Samoin mikäli venytää kehoa väkisin, lihakset revähtävät. Mikäli sen sijaan antaa kehon venyä ja rentouttaa lihakset, keho venyykin pitemmälle kuin väkisin vääntämällä.

        Meditaatiossa on kyse samasta asiasta. Mikäli kamppailet että mieleesi tullut ajatus pysyy väkisin poissa, väännät mieltäsi pakolla ja se laittaa vastaan. Sensijaan että rentoutuisi, jännittää. Tällöin on mahdotonta päästä rauhalliseen tilaan, jossa voi "kuulla itseään".

        Kyllähän "väkisin vääntämällä" ihminen kehittyy myös, mutta väärään suuntaan. Mikäli mielelleen tekee väkivaltaa, se alkaa oireilemaan ja rauhan saavuttamisen sijaa voikin olla että seurauksena tulee ahdistustiloja, ellei vakavempiakin mielenhäiriöitä.

        Mutta kuten sanoin alussa, en ole mikään guru tässä aiheessa.

        Olen kokeillut joitain erilaisia meditaatiotekniikoita ja viimeisin, jonka kautta olen tiedostanut juuri näitä asioita, joita meditaatiosta kirjoitin on astanga jooga.

        Ande


      • EclipsE

        "Et ilmeisesti tiedä tästä meditaatiotekniikasta tarpeeksi, vaikka haluatkin voimakkaasti ottaa siihen kantaa."

        Miten tyypillinen vastaus, mikä tulee lähes aina sen jälkeen kun olen selittänyt kyseisen suuntauksen käyttännön mahdottomuuden.

        "Siten miten minä olen "ajattelemattomuuden" meditaation ymmärtänyt, kysymys on juuri kirjoittamasi asian välttämisestä."

        Silti kyseessä on juurikin mainitsemani asia.
        Ajatus ajatuksettomuudesta.
        Sillä se perustuu olemassaolomiseen. Huomaat että sitä enempi on olemassa, samalla kun vetää itsensä esiin pyrkimään olemattomuuteen.
        Huomaat sitä enempi ajattelevasi.

        "Ajatukset, varsinkin tietoiset sellaiset ovat prosesseja. Kysymys on harjoitella pääsemään eroon nimenomaan itse-prosessista ja sitä kautta tämän kulttuurin ja kasvatuksen luomasta valheellisesta persoonasta."

        Persoona, elävällä, ja ajattelevalla olennolla kuuluu olemassaoloon, vaikka olisit kuollut, silti ruumiisi olisi olemassa, mutta sinä olisit poissa.
        Etkä sinä kuole meditaatiossa.
        Minkä takia siitä tulisi päästä eroon, sehän on vain olemassaolemisen tiedostamisen vaihtamista olemassaolon johonkin passiivisempaan muotoon.
        Ajattelu ei ole edes täysin sinusta kiinni oleva seikka.
        Joten et voi lopettaa sitä, päinvastoin, meditaatio nimeomaan vaatii ajattelua.

        "Tämä on välttämätöntä mikäli haluaa tutustua omaan todelliseen minäänsä ja sieluunsa"

        Ja paskat! Kyseessä on väärinkäsitys tyhjyyden ja ei-olemisen suhteen, eikä muuta.

        "Kommunikointi tai pikemminkin kuuntelu tällä tasolla ei tapahdu ajatusprosessien kautta. Sanat ja ajatusprosessit ovat aivan liian kömpelöitä välineitä tähän käyttötarkoitukseen"

        Tämä on siltikin tiedostamista. Se tapahtuu ajatuksella.
        Voi tietystikkin leikkiä hienoa gurua, ja saada messiaskompleksin, mutta se on vain luonnollinen jatko-osa tuolle itsesuggestiolle.

        "Tekniikka menee siten, ettei meditaatiossa välitä ajatuksistaan."

        Millä keinolla sinä päätät sen? Ajatuksella.


      • T.j.
        Ande kirjoitti:

        En ole kyllä nyt paras mahdollinen asiantuntija vastaamaan.

        Joudun pelkästään toteamaan että näin minulle on opetettu ja arvailemaan miksi.

        Käsitän näin että mielen harjoituksessa on samanlaisia piirteitä kuin fyysisen kehonkin harjoituksessa. Mikäli treenaa voimakkaasti kylmiltään on suuri vaara loukata itsensä. Samoin mikäli venytää kehoa väkisin, lihakset revähtävät. Mikäli sen sijaan antaa kehon venyä ja rentouttaa lihakset, keho venyykin pitemmälle kuin väkisin vääntämällä.

        Meditaatiossa on kyse samasta asiasta. Mikäli kamppailet että mieleesi tullut ajatus pysyy väkisin poissa, väännät mieltäsi pakolla ja se laittaa vastaan. Sensijaan että rentoutuisi, jännittää. Tällöin on mahdotonta päästä rauhalliseen tilaan, jossa voi "kuulla itseään".

        Kyllähän "väkisin vääntämällä" ihminen kehittyy myös, mutta väärään suuntaan. Mikäli mielelleen tekee väkivaltaa, se alkaa oireilemaan ja rauhan saavuttamisen sijaa voikin olla että seurauksena tulee ahdistustiloja, ellei vakavempiakin mielenhäiriöitä.

        Mutta kuten sanoin alussa, en ole mikään guru tässä aiheessa.

        Olen kokeillut joitain erilaisia meditaatiotekniikoita ja viimeisin, jonka kautta olen tiedostanut juuri näitä asioita, joita meditaatiosta kirjoitin on astanga jooga.

        Ande

        tärkeintä onkin antaa jutun tapahtua luonnostaan. Jos minulta katoavat itsestään ajatukset päästä, en minä niitä väkisin ala takaisinkaan ottamaan.


      • Ande
        T.j. kirjoitti:

        tärkeintä onkin antaa jutun tapahtua luonnostaan. Jos minulta katoavat itsestään ajatukset päästä, en minä niitä väkisin ala takaisinkaan ottamaan.

        Juuri näin.

        Jos sinulta katoavat itsestään ajatukset päästä, siis meditoidessa, niin olet joko onnekas tai lahjakas.

        Monilla varsinkin alussa tämän saavuttaminen on erittäin hankalaa. Siksi siis "väänsin rautalankaa"

        Ande


      • Ande
        EclipsE kirjoitti:

        "Et ilmeisesti tiedä tästä meditaatiotekniikasta tarpeeksi, vaikka haluatkin voimakkaasti ottaa siihen kantaa."

        Miten tyypillinen vastaus, mikä tulee lähes aina sen jälkeen kun olen selittänyt kyseisen suuntauksen käyttännön mahdottomuuden.

        "Siten miten minä olen "ajattelemattomuuden" meditaation ymmärtänyt, kysymys on juuri kirjoittamasi asian välttämisestä."

        Silti kyseessä on juurikin mainitsemani asia.
        Ajatus ajatuksettomuudesta.
        Sillä se perustuu olemassaolomiseen. Huomaat että sitä enempi on olemassa, samalla kun vetää itsensä esiin pyrkimään olemattomuuteen.
        Huomaat sitä enempi ajattelevasi.

        "Ajatukset, varsinkin tietoiset sellaiset ovat prosesseja. Kysymys on harjoitella pääsemään eroon nimenomaan itse-prosessista ja sitä kautta tämän kulttuurin ja kasvatuksen luomasta valheellisesta persoonasta."

        Persoona, elävällä, ja ajattelevalla olennolla kuuluu olemassaoloon, vaikka olisit kuollut, silti ruumiisi olisi olemassa, mutta sinä olisit poissa.
        Etkä sinä kuole meditaatiossa.
        Minkä takia siitä tulisi päästä eroon, sehän on vain olemassaolemisen tiedostamisen vaihtamista olemassaolon johonkin passiivisempaan muotoon.
        Ajattelu ei ole edes täysin sinusta kiinni oleva seikka.
        Joten et voi lopettaa sitä, päinvastoin, meditaatio nimeomaan vaatii ajattelua.

        "Tämä on välttämätöntä mikäli haluaa tutustua omaan todelliseen minäänsä ja sieluunsa"

        Ja paskat! Kyseessä on väärinkäsitys tyhjyyden ja ei-olemisen suhteen, eikä muuta.

        "Kommunikointi tai pikemminkin kuuntelu tällä tasolla ei tapahdu ajatusprosessien kautta. Sanat ja ajatusprosessit ovat aivan liian kömpelöitä välineitä tähän käyttötarkoitukseen"

        Tämä on siltikin tiedostamista. Se tapahtuu ajatuksella.
        Voi tietystikkin leikkiä hienoa gurua, ja saada messiaskompleksin, mutta se on vain luonnollinen jatko-osa tuolle itsesuggestiolle.

        "Tekniikka menee siten, ettei meditaatiossa välitä ajatuksistaan."

        Millä keinolla sinä päätät sen? Ajatuksella.

        Ensiksi! Olen Ande, en McCoy.

        Voisiko olla, että tyypillinen vastaus olisikin oikea ja paikkansa pitävä?

        Mikä on mahdotonta?
        Se on jotain sellaista, johon mielemme ei taivu ja jota emme hyväksy. Mistä sitten tiedämme mahdottoman mahdottomaksi? Olemme varmaan oppineet jotain, josta päättelemme ja prosessoimme erilaisia tulkintoja. "Ajattelemme" ja prosessoimme päässämme.
        Kun pääsemme tästä eroon voi mahdotonkin muuttua oivalluksen kautta mahdolliseksi

        Oppiaksemme ja oivaltaaksemme meidän täytyy pystyä kuuntelemaan ja havainnoitsemaan.
        Mikäli meillä on asiasta jyrkkä mielipide valmiina ja aivoissamme rullaavat niiden perustelut, tämä ei ole mahdollista.

        Sananlasku sanoo, ettei täyteen astiaan voi mitään kaataa.

        Kirjoitit seuraavaa:

        "Huomaat että sitä enempi on olemassa, samalla kun vetää itsensä esiin pyrkimään olemattomuuteen.
        Huomaat sitä enempi ajattelevasi."

        Näin käy, mikäli ei ole sisäistänyt ideaa, jonka kirjoitin aiemmin.

        Kun ihminen opettelee kävelemään, se vaatii tietoista harjoittelua. Se vaatii keskittymistä siihen, että lihas jännittyy jalka nousee, astuu eteenpäin, jne...
        Tarvitsetko tietoista ajattelua siihen enää? Nyt vain kävelemme.

        Länsimaisessa tehokkuusyhteiskunta perustuu suorittamiselle ja tehokkuudelle. Tämän takia aivoissamme pyörii kaikenlaista turhaa krääsää ja huolta. Mietimme päämme puhki miten minkäkin asian teemme, miten rahamme riittävät, jne. Kun oppii hiljentymään niin, ettei välitä noista ajatuksista, vaan antaa niiden elää omaa elämäänsä huomaa pikkuhiljaa tarkkailevansa niitä aivan kuin ulkopuolelta. Ei ota niihin mitään kantaa. Ei lähde ajatustensa mukaan, eikä vastusta niiden olemassaoloa. Tällöin ne pikkuhiljaa katoavat.

        En pyri meditoinnillani olemattomuuteen, vaan pinnallisen krääsän poistamiseen päästäni. Minulle myös opittu, kokemusteni kautta kertynyt persoona on tuota krääsää.

        Tietysti minulla on pakostakin tietynlaisia tapoja, makuja, tietynlaiset vaatteet päällä, joten älä turhaan ajattele että HAA, löytyyhän se persoona. En tarkoita tätä.

        Verbaalinen kommunikointi on senverran kömpelöä, etten tässä vaiheessa lähde filosofisiin väittelyihin persoonasta ja ajattelusta tai ajatuksista. Tarkoituksella niistä voi olla erimieltä vaikka ikuisuuden.

        Meillä kaikilla tahtoo olla se paha tapa, että mittaamme toisia itsellämme. Mikäli emme ymmärrä jotain, meidän on hankala hyväksyä että toinen ymmärtää, koska emme voi käsittää sitä mitä tuo toinen käsittää. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä että toinen käsittää jonkin asian.

        En myöskään ole tai edes tahdo olla mikään guru.

        Minusta olisi kauheaa, jos joku tekisi jotain vain sen takia koska minä olisin niin sanonut, ymmärtämättä miksi.

        Ande


      • EclipsE
        Ande kirjoitti:

        Ensiksi! Olen Ande, en McCoy.

        Voisiko olla, että tyypillinen vastaus olisikin oikea ja paikkansa pitävä?

        Mikä on mahdotonta?
        Se on jotain sellaista, johon mielemme ei taivu ja jota emme hyväksy. Mistä sitten tiedämme mahdottoman mahdottomaksi? Olemme varmaan oppineet jotain, josta päättelemme ja prosessoimme erilaisia tulkintoja. "Ajattelemme" ja prosessoimme päässämme.
        Kun pääsemme tästä eroon voi mahdotonkin muuttua oivalluksen kautta mahdolliseksi

        Oppiaksemme ja oivaltaaksemme meidän täytyy pystyä kuuntelemaan ja havainnoitsemaan.
        Mikäli meillä on asiasta jyrkkä mielipide valmiina ja aivoissamme rullaavat niiden perustelut, tämä ei ole mahdollista.

        Sananlasku sanoo, ettei täyteen astiaan voi mitään kaataa.

        Kirjoitit seuraavaa:

        "Huomaat että sitä enempi on olemassa, samalla kun vetää itsensä esiin pyrkimään olemattomuuteen.
        Huomaat sitä enempi ajattelevasi."

        Näin käy, mikäli ei ole sisäistänyt ideaa, jonka kirjoitin aiemmin.

        Kun ihminen opettelee kävelemään, se vaatii tietoista harjoittelua. Se vaatii keskittymistä siihen, että lihas jännittyy jalka nousee, astuu eteenpäin, jne...
        Tarvitsetko tietoista ajattelua siihen enää? Nyt vain kävelemme.

        Länsimaisessa tehokkuusyhteiskunta perustuu suorittamiselle ja tehokkuudelle. Tämän takia aivoissamme pyörii kaikenlaista turhaa krääsää ja huolta. Mietimme päämme puhki miten minkäkin asian teemme, miten rahamme riittävät, jne. Kun oppii hiljentymään niin, ettei välitä noista ajatuksista, vaan antaa niiden elää omaa elämäänsä huomaa pikkuhiljaa tarkkailevansa niitä aivan kuin ulkopuolelta. Ei ota niihin mitään kantaa. Ei lähde ajatustensa mukaan, eikä vastusta niiden olemassaoloa. Tällöin ne pikkuhiljaa katoavat.

        En pyri meditoinnillani olemattomuuteen, vaan pinnallisen krääsän poistamiseen päästäni. Minulle myös opittu, kokemusteni kautta kertynyt persoona on tuota krääsää.

        Tietysti minulla on pakostakin tietynlaisia tapoja, makuja, tietynlaiset vaatteet päällä, joten älä turhaan ajattele että HAA, löytyyhän se persoona. En tarkoita tätä.

        Verbaalinen kommunikointi on senverran kömpelöä, etten tässä vaiheessa lähde filosofisiin väittelyihin persoonasta ja ajattelusta tai ajatuksista. Tarkoituksella niistä voi olla erimieltä vaikka ikuisuuden.

        Meillä kaikilla tahtoo olla se paha tapa, että mittaamme toisia itsellämme. Mikäli emme ymmärrä jotain, meidän on hankala hyväksyä että toinen ymmärtää, koska emme voi käsittää sitä mitä tuo toinen käsittää. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä että toinen käsittää jonkin asian.

        En myöskään ole tai edes tahdo olla mikään guru.

        Minusta olisi kauheaa, jos joku tekisi jotain vain sen takia koska minä olisin niin sanonut, ymmärtämättä miksi.

        Ande

        "Voisiko olla, että tyypillinen vastaus olisikin oikea ja paikkansa pitävä?"

        Ei aina.

        "Mikä on mahdotonta?
        Se on jotain sellaista, johon mielemme ei taivu ja jota emme hyväksy. Mistä sitten tiedämme mahdottoman mahdottomaksi? Olemme varmaan oppineet jotain, josta päättelemme ja prosessoimme erilaisia tulkintoja. "Ajattelemme" ja prosessoimme päässämme.
        Kun pääsemme tästä eroon voi mahdotonkin muuttua oivalluksen kautta mahdolliseksi"

        Se mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.
        Näet Jumala on Pyhä (Holy-Whole) Ihminen sitävastoin vain hänen kuvansa, eikä sormi joka osoittaa aurinkoa koskaan voi olla aurinko.
        Eikä siten ihminenkään pyhä, ja täydellinen.
        Olemme elämän vuorella jonka huipun yläpuolella on Jumala, tietyn matkan voimme ponnistella, mutta Jumalan on täydellisenä tuotava meidät kotiin:
        " Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
        12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."

        "Oppiaksemme ja oivaltaaksemme meidän täytyy pystyä kuuntelemaan ja havainnoitsemaan.
        Mikäli meillä on asiasta jyrkkä mielipide valmiina ja aivoissamme rullaavat niiden perustelut, tämä ei ole mahdollista."

        Aivan, hiljaisuudesta lähtee ymmärrys, josta lähtee oppiminen, josta tulee viisaus.
        Totuus on yksi, mutta tulkinnat ovat useat. Siksi on unohdettava ne, ja tähdättävä vain totuuteen.
        Kyllä.

        "Näin käy, mikäli ei ole sisäistänyt ideaa, jonka kirjoitin aiemmin.
        Kun ihminen opettelee kävelemään, se vaatii tietoista harjoittelua. Se vaatii keskittymistä siihen, että lihas jännittyy jalka nousee, astuu eteenpäin, jne...
        Tarvitsetko tietoista ajattelua siihen enää? Nyt vain kävelemme."

        Oletko koittanut kävellä ilman tahtoa? Et. Sekin on omaksumista.
        Ajatus, ja tiedostaminen ovat kiinni olemassaolossa.
        Itsesuggestion ja itsepetoksen lapsi on siten uskomus meditaatioon johon liittyy ajatuksista pääseminen, sillä se on vain pelkisetty ajatus.
        Ja ironisesti täysin riippuvainen ajatuksesta.

        "En pyri meditoinnillani olemattomuuteen, vaan pinnallisen krääsän poistamiseen päästäni. Minulle myös opittu, kokemusteni kautta kertynyt persoona on tuota krääsää."

        Eikö persoonasi ollut jo ennen tuota krääsää? Mistä tiedät että et vain lakaise tuota krääsää maton alle?

        "Meillä kaikilla tahtoo olla se paha tapa, että mittaamme toisia itsellämme. Mikäli emme ymmärrä jotain, meidän on hankala hyväksyä että toinen ymmärtää, koska emme voi käsittää sitä mitä tuo toinen käsittää. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä että toinen käsittää jonkin asian."

        Siksi tämän todennäköisesti lähtemättömän tosiasian edessä on toimittava sen mukaisesti.
        Jokainen on siis rakkautensa mittainen, rakasta toista niinkuin itseäsi.
        Sillä itsellesi läheisin sinä olet.
        (Jumalaa, käsittämätöntä Herra Agapea, onkin sitten rakastettava enempi kuin mitään! Tässä on suurin käsky!)


      • Ande
        EclipsE kirjoitti:

        "Voisiko olla, että tyypillinen vastaus olisikin oikea ja paikkansa pitävä?"

        Ei aina.

        "Mikä on mahdotonta?
        Se on jotain sellaista, johon mielemme ei taivu ja jota emme hyväksy. Mistä sitten tiedämme mahdottoman mahdottomaksi? Olemme varmaan oppineet jotain, josta päättelemme ja prosessoimme erilaisia tulkintoja. "Ajattelemme" ja prosessoimme päässämme.
        Kun pääsemme tästä eroon voi mahdotonkin muuttua oivalluksen kautta mahdolliseksi"

        Se mikä on ihmiselle mahdotonta, on Jumalalle mahdollista.
        Näet Jumala on Pyhä (Holy-Whole) Ihminen sitävastoin vain hänen kuvansa, eikä sormi joka osoittaa aurinkoa koskaan voi olla aurinko.
        Eikä siten ihminenkään pyhä, ja täydellinen.
        Olemme elämän vuorella jonka huipun yläpuolella on Jumala, tietyn matkan voimme ponnistella, mutta Jumalan on täydellisenä tuotava meidät kotiin:
        " Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
        12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."

        "Oppiaksemme ja oivaltaaksemme meidän täytyy pystyä kuuntelemaan ja havainnoitsemaan.
        Mikäli meillä on asiasta jyrkkä mielipide valmiina ja aivoissamme rullaavat niiden perustelut, tämä ei ole mahdollista."

        Aivan, hiljaisuudesta lähtee ymmärrys, josta lähtee oppiminen, josta tulee viisaus.
        Totuus on yksi, mutta tulkinnat ovat useat. Siksi on unohdettava ne, ja tähdättävä vain totuuteen.
        Kyllä.

        "Näin käy, mikäli ei ole sisäistänyt ideaa, jonka kirjoitin aiemmin.
        Kun ihminen opettelee kävelemään, se vaatii tietoista harjoittelua. Se vaatii keskittymistä siihen, että lihas jännittyy jalka nousee, astuu eteenpäin, jne...
        Tarvitsetko tietoista ajattelua siihen enää? Nyt vain kävelemme."

        Oletko koittanut kävellä ilman tahtoa? Et. Sekin on omaksumista.
        Ajatus, ja tiedostaminen ovat kiinni olemassaolossa.
        Itsesuggestion ja itsepetoksen lapsi on siten uskomus meditaatioon johon liittyy ajatuksista pääseminen, sillä se on vain pelkisetty ajatus.
        Ja ironisesti täysin riippuvainen ajatuksesta.

        "En pyri meditoinnillani olemattomuuteen, vaan pinnallisen krääsän poistamiseen päästäni. Minulle myös opittu, kokemusteni kautta kertynyt persoona on tuota krääsää."

        Eikö persoonasi ollut jo ennen tuota krääsää? Mistä tiedät että et vain lakaise tuota krääsää maton alle?

        "Meillä kaikilla tahtoo olla se paha tapa, että mittaamme toisia itsellämme. Mikäli emme ymmärrä jotain, meidän on hankala hyväksyä että toinen ymmärtää, koska emme voi käsittää sitä mitä tuo toinen käsittää. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä että toinen käsittää jonkin asian."

        Siksi tämän todennäköisesti lähtemättömän tosiasian edessä on toimittava sen mukaisesti.
        Jokainen on siis rakkautensa mittainen, rakasta toista niinkuin itseäsi.
        Sillä itsellesi läheisin sinä olet.
        (Jumalaa, käsittämätöntä Herra Agapea, onkin sitten rakastettava enempi kuin mitään! Tässä on suurin käsky!)

        Pitkälle olemme samaa mieltä.

        Jos ymmärtäisimme totuuden täydellisesti olisimme yhtä Jumalan kanssa, sillä Jumala on totuus. Emme ole täydellisiä, joten tehtäväksemme jää pyrkiä totuuteen, niin kuin me sen käsitämme.

        Kirjoitit:
        "Oletko koittanut kävellä ilman tahtoa? Et. Sekin on omaksumista.
        Ajatus, ja tiedostaminen ovat kiinni olemassaolossa."

        Aivan, kysymys on tahdosta, mutta tämä on eri asia kuin ajatusprosessi.
        Persoonan olemattomuudella käsitän tarkoitettavan ajatusprosessien lakkaamista. Fyysisesti täytyy olla olemassa, en ole kuullut että kuolleet ja olemattomat meditoisivat. Täytyy siis olla fyysinen keho ja aivot, joissa tiedostaminen tapahtuu, mutta ilman tietoisia häiritseviä prosesseja. On vain tiedostaminen, ahaa.

        Itse vartaisin tätä hetkeen, ennen kuin nukahtaa, jolloin pää on täysin tyhjä. Toinen vertauskuva voisi olla kun on väsyneenä herännyt ja ajatukset eivät vielä kunnolla juokse, vaan toimii "selkäytimen jatkeella". Tässä en nyt tarkoita sekavaa tilaa tai väsymystä, vaan sitä että pää on tyhjä. Tietysti fyysisesti aivoissa tapahtuu kaikenlaista. Se on välttämättömyys tämän fyysisen kehon pyörittämiseksi.

        Kirjoitit:
        "Eikö persoonasi ollut jo ennen tuota krääsää? Mistä tiedät että et vain lakaise tuota krääsää maton alle?"

        En ymmärrä mitä tuo maton alle lakaisu voisi olla? Mitä persoonaan tulee, niin riippuu taas täysin siitä mitä persoonalla tarkoitetaan. Onhan vajaan vuodenikäiselläkin tietyllä tavalla persoona, muttei vaikeita ajatusprosesseja, vaan toimiminen tapahtuu tässä ja nyt.

        Mitä tarkoitan on se että meditoidessani "siivoan" pois menneisyydestä päähäni jäänyttä "krääsää", koska se ei ole enää totta. Menneisyys meni jo, joten miksi käsitellä tuota, joka ei enää ole olemassa? Prosessoinnin sijaan, sen voi "antaa mennä". Tietysti muistamme mitä eilen tapahtui, mutta "tunnemuistin" osalta se ei enää ole tarpeellista. Tällöin vapauttaa suunnattoman määrän "hukkaresursseja" päästänsä.

        Kyllä, rakkauden kaksoiskäskyssä ovat kaikki laki ja profetiat. Se on suurin käskyistä ja oikeastaan ainut mitä tarvitsemme.

        Ande


      • EclipsE
        Ande kirjoitti:

        Pitkälle olemme samaa mieltä.

        Jos ymmärtäisimme totuuden täydellisesti olisimme yhtä Jumalan kanssa, sillä Jumala on totuus. Emme ole täydellisiä, joten tehtäväksemme jää pyrkiä totuuteen, niin kuin me sen käsitämme.

        Kirjoitit:
        "Oletko koittanut kävellä ilman tahtoa? Et. Sekin on omaksumista.
        Ajatus, ja tiedostaminen ovat kiinni olemassaolossa."

        Aivan, kysymys on tahdosta, mutta tämä on eri asia kuin ajatusprosessi.
        Persoonan olemattomuudella käsitän tarkoitettavan ajatusprosessien lakkaamista. Fyysisesti täytyy olla olemassa, en ole kuullut että kuolleet ja olemattomat meditoisivat. Täytyy siis olla fyysinen keho ja aivot, joissa tiedostaminen tapahtuu, mutta ilman tietoisia häiritseviä prosesseja. On vain tiedostaminen, ahaa.

        Itse vartaisin tätä hetkeen, ennen kuin nukahtaa, jolloin pää on täysin tyhjä. Toinen vertauskuva voisi olla kun on väsyneenä herännyt ja ajatukset eivät vielä kunnolla juokse, vaan toimii "selkäytimen jatkeella". Tässä en nyt tarkoita sekavaa tilaa tai väsymystä, vaan sitä että pää on tyhjä. Tietysti fyysisesti aivoissa tapahtuu kaikenlaista. Se on välttämättömyys tämän fyysisen kehon pyörittämiseksi.

        Kirjoitit:
        "Eikö persoonasi ollut jo ennen tuota krääsää? Mistä tiedät että et vain lakaise tuota krääsää maton alle?"

        En ymmärrä mitä tuo maton alle lakaisu voisi olla? Mitä persoonaan tulee, niin riippuu taas täysin siitä mitä persoonalla tarkoitetaan. Onhan vajaan vuodenikäiselläkin tietyllä tavalla persoona, muttei vaikeita ajatusprosesseja, vaan toimiminen tapahtuu tässä ja nyt.

        Mitä tarkoitan on se että meditoidessani "siivoan" pois menneisyydestä päähäni jäänyttä "krääsää", koska se ei ole enää totta. Menneisyys meni jo, joten miksi käsitellä tuota, joka ei enää ole olemassa? Prosessoinnin sijaan, sen voi "antaa mennä". Tietysti muistamme mitä eilen tapahtui, mutta "tunnemuistin" osalta se ei enää ole tarpeellista. Tällöin vapauttaa suunnattoman määrän "hukkaresursseja" päästänsä.

        Kyllä, rakkauden kaksoiskäskyssä ovat kaikki laki ja profetiat. Se on suurin käskyistä ja oikeastaan ainut mitä tarvitsemme.

        Ande

        "Pitkälle olemme samaa mieltä."

        Hyvä niin.

        "Jos ymmärtäisimme totuuden täydellisesti olisimme yhtä Jumalan kanssa, sillä Jumala on totuus. Emme ole täydellisiä, joten tehtäväksemme jää pyrkiä totuuteen, niin kuin me sen käsitämme."

        Aivan.

        "Itse vartaisin tätä hetkeen, ennen kuin nukahtaa, jolloin pää on täysin tyhjä. Toinen vertauskuva voisi olla kun on väsyneenä herännyt ja ajatukset eivät vielä kunnolla juokse, vaan toimii "selkäytimen jatkeella". Tässä en nyt tarkoita sekavaa tilaa tai väsymystä, vaan sitä että pää on tyhjä. Tietysti fyysisesti aivoissa tapahtuu kaikenlaista. Se on välttämättömyys tämän fyysisen kehon pyörittämiseksi."

        Ei huono vertaus, meditaatiossa on ns. theefa-aaltoja, jotka tekevät ko. tilasta "valveunellisen".
        Joskaan tässä ei ole muuta kyseessä. SIllä ajatuksista et ole selvinnyt, vaan aivan kuten lapsi joka ei osannut tiettyä sanaa, kutsuu näkemäänsä objektia myöhemmin sen osoittavalla sanalla.
        Vaikka luulisikin että kyseinen lapsi olisi tiedostanut ilman ajatusta.
        Yhtälailla sinä omaat ajatuksia tiedostaessa tuon tilan.

        "Kyllä, rakkauden kaksoiskäskyssä ovat kaikki laki ja profetiat. Se on suurin käskyistä ja oikeastaan ainut mitä tarvitsemme."

        Amen! :)


      • Ande
        EclipsE kirjoitti:

        "Pitkälle olemme samaa mieltä."

        Hyvä niin.

        "Jos ymmärtäisimme totuuden täydellisesti olisimme yhtä Jumalan kanssa, sillä Jumala on totuus. Emme ole täydellisiä, joten tehtäväksemme jää pyrkiä totuuteen, niin kuin me sen käsitämme."

        Aivan.

        "Itse vartaisin tätä hetkeen, ennen kuin nukahtaa, jolloin pää on täysin tyhjä. Toinen vertauskuva voisi olla kun on väsyneenä herännyt ja ajatukset eivät vielä kunnolla juokse, vaan toimii "selkäytimen jatkeella". Tässä en nyt tarkoita sekavaa tilaa tai väsymystä, vaan sitä että pää on tyhjä. Tietysti fyysisesti aivoissa tapahtuu kaikenlaista. Se on välttämättömyys tämän fyysisen kehon pyörittämiseksi."

        Ei huono vertaus, meditaatiossa on ns. theefa-aaltoja, jotka tekevät ko. tilasta "valveunellisen".
        Joskaan tässä ei ole muuta kyseessä. SIllä ajatuksista et ole selvinnyt, vaan aivan kuten lapsi joka ei osannut tiettyä sanaa, kutsuu näkemäänsä objektia myöhemmin sen osoittavalla sanalla.
        Vaikka luulisikin että kyseinen lapsi olisi tiedostanut ilman ajatusta.
        Yhtälailla sinä omaat ajatuksia tiedostaessa tuon tilan.

        "Kyllä, rakkauden kaksoiskäskyssä ovat kaikki laki ja profetiat. Se on suurin käskyistä ja oikeastaan ainut mitä tarvitsemme."

        Amen! :)

        Ajatuksella ja "ajatuksella" on eroja. Itse käsitän ajatuksettoman tilan ajatusprosesseista vapaaksi. Tämä on muuten aina välillä fysiologinen välttämättömyys, jotta aivomme saisivat levätä, eivätkä kävisi ylikierroksilla.

        En siis ymmärrä mikä mörkö "ajatukseton" tila meditaatiossa voisi olla.

        Kun esim nostaa kättä, aivoista lähtee käsky kädelle nousta. Voit kutsua sitä ajatukseksi jos haluat. Useimmat tuntemani ihmiset eivät sitä ehkä ajatukseksi mieltäisi, vaan pelkästään tahdonalaiseksi aivoista lähteneeksi singaaliksi käden lihaksille.

        Pitää muistaa että nyt liikutaan aika abstraktilla tasolla näitä sanoja määriteltäessä.

        Meillä ei ole ajatukselle kovinkaan paljon tärkentavia sanoja. Esim. eskimoilla on muistaakseni 42 eri sanaa, jotka kaikki tarkoittavat lunta, mutta jokainen erilaista lunta...

        Hankala keskustella, kun tämä verbaalinen kieli on niin kömpelö.

        Ande


      • EclipsE
        Ande kirjoitti:

        Ajatuksella ja "ajatuksella" on eroja. Itse käsitän ajatuksettoman tilan ajatusprosesseista vapaaksi. Tämä on muuten aina välillä fysiologinen välttämättömyys, jotta aivomme saisivat levätä, eivätkä kävisi ylikierroksilla.

        En siis ymmärrä mikä mörkö "ajatukseton" tila meditaatiossa voisi olla.

        Kun esim nostaa kättä, aivoista lähtee käsky kädelle nousta. Voit kutsua sitä ajatukseksi jos haluat. Useimmat tuntemani ihmiset eivät sitä ehkä ajatukseksi mieltäisi, vaan pelkästään tahdonalaiseksi aivoista lähteneeksi singaaliksi käden lihaksille.

        Pitää muistaa että nyt liikutaan aika abstraktilla tasolla näitä sanoja määriteltäessä.

        Meillä ei ole ajatukselle kovinkaan paljon tärkentavia sanoja. Esim. eskimoilla on muistaakseni 42 eri sanaa, jotka kaikki tarkoittavat lunta, mutta jokainen erilaista lunta...

        Hankala keskustella, kun tämä verbaalinen kieli on niin kömpelö.

        Ande

        "Itse käsitän ajatuksettoman tilan ajatusprosesseista vapaaksi. Tämä on muuten aina välillä fysiologinen välttämättömyys, jotta aivomme saisivat levätä, eivätkä kävisi ylikierroksilla."

        En sanoisi ihan noinkaan. Sillä tuokin ajatusprosessin välikin on ajatusta, ajatuksen havaitsemaa.
        Se on vain alitajuisempaa havaitsemista.
        Ajattelet siis olet, kooma olisi ainut tila jossa niitä ei ole.
        Tai voi siinäkin olla jonkinlainen tajunta.

        "En siis ymmärrä mikä mörkö "ajatukseton" tila meditaatiossa voisi olla."

        Se on vain mahdottomuus. Ja johtuu väärinkäsitystä "ei-mitään"-käsityksestä.

        "Kun esim nostaa kättä, aivoista lähtee käsky kädelle nousta. Voit kutsua sitä ajatukseksi jos haluat. Useimmat tuntemani ihmiset eivät sitä ehkä ajatukseksi mieltäisi, vaan pelkästään tahdonalaiseksi aivoista lähteneeksi singaaliksi käden lihaksille."

        Millä tavalla tämä ajatus, tuo tietoisuuden teko ja sen impulssi sitten eroaa muista ajatuksista?


      • Kolbjan
        EclipsE kirjoitti:

        "Itse käsitän ajatuksettoman tilan ajatusprosesseista vapaaksi. Tämä on muuten aina välillä fysiologinen välttämättömyys, jotta aivomme saisivat levätä, eivätkä kävisi ylikierroksilla."

        En sanoisi ihan noinkaan. Sillä tuokin ajatusprosessin välikin on ajatusta, ajatuksen havaitsemaa.
        Se on vain alitajuisempaa havaitsemista.
        Ajattelet siis olet, kooma olisi ainut tila jossa niitä ei ole.
        Tai voi siinäkin olla jonkinlainen tajunta.

        "En siis ymmärrä mikä mörkö "ajatukseton" tila meditaatiossa voisi olla."

        Se on vain mahdottomuus. Ja johtuu väärinkäsitystä "ei-mitään"-käsityksestä.

        "Kun esim nostaa kättä, aivoista lähtee käsky kädelle nousta. Voit kutsua sitä ajatukseksi jos haluat. Useimmat tuntemani ihmiset eivät sitä ehkä ajatukseksi mieltäisi, vaan pelkästään tahdonalaiseksi aivoista lähteneeksi singaaliksi käden lihaksille."

        Millä tavalla tämä ajatus, tuo tietoisuuden teko ja sen impulssi sitten eroaa muista ajatuksista?

        > Ajattelet siis olet, kooma olisi ainut tila jossa
        > niitä ei ole.

        Puhut nyt ajattelusta kuin tietoisuudesta.

        Ajatus ei ole se, joka aiheuttaa tietoisuuden Minä olen. Sen sijaan ajatus aiheuttaa nuo sanat: Minä olen.

        esim.2.

        Ajatus ei ole se, joka aiheuttaa rakkauden. Kahden ihmisen välinen, todellinen rakkaus, on täynnä hiljaisuutta, sanattomuutta.
        Vasta rakkauden väistyessä ilmaantuvat totunnaiset rakkaudentunnustukset sun muut yritykset pysäyttää rakkautta, elämän virtaa.

        Mitä siis oikeastaan tarkoitat ajattelulla? Ilmeisesti jotain muutakin kuin sitä ääntä, joka pulputtaa päässäsi mitä milloinkin ja suoltaa sanoja todellisuutta varjostamaan?


      • EclipsE
        Kolbjan kirjoitti:

        > Ajattelet siis olet, kooma olisi ainut tila jossa
        > niitä ei ole.

        Puhut nyt ajattelusta kuin tietoisuudesta.

        Ajatus ei ole se, joka aiheuttaa tietoisuuden Minä olen. Sen sijaan ajatus aiheuttaa nuo sanat: Minä olen.

        esim.2.

        Ajatus ei ole se, joka aiheuttaa rakkauden. Kahden ihmisen välinen, todellinen rakkaus, on täynnä hiljaisuutta, sanattomuutta.
        Vasta rakkauden väistyessä ilmaantuvat totunnaiset rakkaudentunnustukset sun muut yritykset pysäyttää rakkautta, elämän virtaa.

        Mitä siis oikeastaan tarkoitat ajattelulla? Ilmeisesti jotain muutakin kuin sitä ääntä, joka pulputtaa päässäsi mitä milloinkin ja suoltaa sanoja todellisuutta varjostamaan?

        "Puhut nyt ajattelusta kuin tietoisuudesta.

        Ajatus ei ole se, joka aiheuttaa tietoisuuden Minä olen. Sen sijaan ajatus aiheuttaa nuo sanat: Minä olen."

        Aivan, eli tietoisuutta ei TIEDOSTAISI ilman ajatusta, joka on tietoisuutta.

        "Ajatus ei ole se, joka aiheuttaa rakkauden. Kahden ihmisen välinen, todellinen rakkaus, on täynnä hiljaisuutta, sanattomuutta.
        Vasta rakkauden väistyessä ilmaantuvat totunnaiset rakkaudentunnustukset sun muut yritykset pysäyttää rakkautta, elämän virtaa."

        Tässä pääsemme jälleen egosentrisestä syventymisestä, theosentriseen:
        Rakastamme, sillä Jumala rakasti meitä ensin.


    • xxx

      Vai niin.

      • ehre

        nrtnrt


    • Kolbjan

      ...pakenen olemassaoloa, elän rinnakkaistodellisuudessa. kun kiinnyn omiin ajatuksiini, en voi ottaa vastuuta itsestäni, sillä en tunne itseäni. tiedostamaton ajattelu, ajatteluun samastuminen, erotti ihmisen edenin puutarhasta ja pitää hänet edelleen ulkona sieltä.

      meditaatio menetelmänä on olemisen opettelua, olemassaolon harjoitus, läsnäoloharjoitus. ajatus on aina vanhentunut ja epätodellinen, se on aina mukaelma menneisyydestä. kun olet läsnä elävässä todellisuudessa, ikuisessa nykyhetkessä joka on nyt, et ajattele. ollessasi puhtaasti läsnä elämässä, sinä aistit, tiedostat, muistat ja toimit, et ajattele. sinä olet. sinä elät. vain pelko kuolee.

      • EclipsE

        tuon oikeastaan ihan päinvastoin.

        Sillä meditaatio on lähinnä itsesuggestiivista olemassaolonsa kieltämistä.


      • Kolbjan
        EclipsE kirjoitti:

        tuon oikeastaan ihan päinvastoin.

        Sillä meditaatio on lähinnä itsesuggestiivista olemassaolonsa kieltämistä.

        Meditaatio ei ole suggestiota. Suggestio on suggestiota, mantrat ovat suggestiota, mielikuvaharjoitukset ovat suggestiota.

        Meditaatio on mielenhallintaa. Avautumista hiljaisuudelle sanojen ja mielikuvien välissä, avautumista todellisuudelle. Lukaisepa joskus Oshon näkemys meditaatiosta vaikkapa kirjasta "Esoteerinen psykologia", II luku.


      • EclipsE
        Kolbjan kirjoitti:

        Meditaatio ei ole suggestiota. Suggestio on suggestiota, mantrat ovat suggestiota, mielikuvaharjoitukset ovat suggestiota.

        Meditaatio on mielenhallintaa. Avautumista hiljaisuudelle sanojen ja mielikuvien välissä, avautumista todellisuudelle. Lukaisepa joskus Oshon näkemys meditaatiosta vaikkapa kirjasta "Esoteerinen psykologia", II luku.

        se epäkohta mitä vastaan hyökkään onkin Jumalan huomioon ottamisen sijasta suoritettu rukous Itse:lle.
        Esim. Suufi-tyylinen meditaatio on siten paljon lähempänä totuutta. Hiljaista rukousta, ei eksynyt minuus, joka on vain vertauksellinen voi löytää itsestään rauhaa.
        Jumala tuo rauhan. Hän on rauhan kuningas.

        PS. muuten mukava kuulla sinustakin jälleen, miten menee?


      • Kolbjan
        EclipsE kirjoitti:

        se epäkohta mitä vastaan hyökkään onkin Jumalan huomioon ottamisen sijasta suoritettu rukous Itse:lle.
        Esim. Suufi-tyylinen meditaatio on siten paljon lähempänä totuutta. Hiljaista rukousta, ei eksynyt minuus, joka on vain vertauksellinen voi löytää itsestään rauhaa.
        Jumala tuo rauhan. Hän on rauhan kuningas.

        PS. muuten mukava kuulla sinustakin jälleen, miten menee?

        Kiitos hyvinhän tässä meneskelee. Ei erikoisempia.

        > se epäkohta mitä vastaan hyökkään onkin Jumalan
        > huomioon ottamisen sijasta suoritettu rukous
        > Itse:lle.

        Tässä vaiheessa olisi hyvä tehdä erotus kahden "tien" välillä. YKSI on itsetuntemuksen tie; joka lähtee kysymyksestä 'Kuka minä olen?'.
        Se ei tietenkään lähde /vastauksesta/ ('Minä olen Jumala' tms). Sellainen olisi itsepetosta (johon monet gurut erityisesti idässä johdattavat). Vastaus ei tule ulkopuolelta.

        TOINEN on antautumisen tie; joka soveltuu niille, joille itsetuntemuksen tie on sopimaton. -- Näin opettaa Ramana Maharshi, joka on myöskin merkittävä mies (kaikki polut hyväksyvä poluttoman polun opettaja :).

        "...Jos kuitenkin Itsetutkimus ei sovi totuudenetsijän mielenlaadulle, hänen tulee kehittää antaumuksellista rakkautta. Se voi kohdistua Jumalaan, Guruun, koko ihmiskuntaan, eettisiin lakeihin tai jopa kauneuden ihanteeseen. Kun jokin näistä valtaa hänet, muut mieltymykset heikkenevät ja himottomuus kehittyy. Rakkaus antaumuksen kohteeseen kasvaa, kunnes hän on täysin sen vallassa..."

        KOLMAS vaihtoehto on Ramanan mukaan joogan (hengityksen tarkkailun) tie. Ja "ellei sekään sovellu hänelle iän tai terveydentilan vuoksi, hänen tulee kokeilla karma maargaa, hyvien tekojen ja sosiaalisen auttamisen tietä. Tällä tavoin hänen jalommat taipumuksensa kehittyvät ja hän saa epäpersoonallista iloa toimistaan..."
        (Ramana Maharshin opetuksia, s. 184-5)

        Rauha... mielenrauha... Mielenrauha ei tarkoita mielen luomaa rauhaa, vaan mielen hallintaa, vapautta mielen vallasta, ts. ihmisen luonnollista tilaa. Se tapahtuu niin, että kiinnitän elämässäni yhä enemmän huomiota sanojen välissä oleviin aukkoihin, sävelten ja melun taustalla avautuvaan hiljaisuuteen, levollisuuteen mielen levottomuuden takana. _Sanattoman_tyhjyyden_tietoinen_kokeminen on meditaation tila. Tätä on tuo kasvuprosessi nimeltä meditaatio.

        Rauha on mielen takana. Jos mieli nähdään Itsenä, niin mielentakaista rauhaa ei voida nähdä. Eli siis ensisijainen ongelma ihmisenä olemisessa on se, että mieli pimentää tietoisuuden niin kuin kuu pimentää auringon. Mieli voi tappaa todellisuuden lähes kokonaan, se tekee ihmisestä kuolleen psyykkisen koneen, jolle elämä on sana, ihminen on sana, Jumala on sana.

        "Etsikää siis hiljaisuutta, aukkoja sisällänne ja ulkopuolellanne, ja jonain päivänä olette meditaatiossa." (Osho: Esoteerinen psykologia)


      • EclipsE
        Kolbjan kirjoitti:

        Kiitos hyvinhän tässä meneskelee. Ei erikoisempia.

        > se epäkohta mitä vastaan hyökkään onkin Jumalan
        > huomioon ottamisen sijasta suoritettu rukous
        > Itse:lle.

        Tässä vaiheessa olisi hyvä tehdä erotus kahden "tien" välillä. YKSI on itsetuntemuksen tie; joka lähtee kysymyksestä 'Kuka minä olen?'.
        Se ei tietenkään lähde /vastauksesta/ ('Minä olen Jumala' tms). Sellainen olisi itsepetosta (johon monet gurut erityisesti idässä johdattavat). Vastaus ei tule ulkopuolelta.

        TOINEN on antautumisen tie; joka soveltuu niille, joille itsetuntemuksen tie on sopimaton. -- Näin opettaa Ramana Maharshi, joka on myöskin merkittävä mies (kaikki polut hyväksyvä poluttoman polun opettaja :).

        "...Jos kuitenkin Itsetutkimus ei sovi totuudenetsijän mielenlaadulle, hänen tulee kehittää antaumuksellista rakkautta. Se voi kohdistua Jumalaan, Guruun, koko ihmiskuntaan, eettisiin lakeihin tai jopa kauneuden ihanteeseen. Kun jokin näistä valtaa hänet, muut mieltymykset heikkenevät ja himottomuus kehittyy. Rakkaus antaumuksen kohteeseen kasvaa, kunnes hän on täysin sen vallassa..."

        KOLMAS vaihtoehto on Ramanan mukaan joogan (hengityksen tarkkailun) tie. Ja "ellei sekään sovellu hänelle iän tai terveydentilan vuoksi, hänen tulee kokeilla karma maargaa, hyvien tekojen ja sosiaalisen auttamisen tietä. Tällä tavoin hänen jalommat taipumuksensa kehittyvät ja hän saa epäpersoonallista iloa toimistaan..."
        (Ramana Maharshin opetuksia, s. 184-5)

        Rauha... mielenrauha... Mielenrauha ei tarkoita mielen luomaa rauhaa, vaan mielen hallintaa, vapautta mielen vallasta, ts. ihmisen luonnollista tilaa. Se tapahtuu niin, että kiinnitän elämässäni yhä enemmän huomiota sanojen välissä oleviin aukkoihin, sävelten ja melun taustalla avautuvaan hiljaisuuteen, levollisuuteen mielen levottomuuden takana. _Sanattoman_tyhjyyden_tietoinen_kokeminen on meditaation tila. Tätä on tuo kasvuprosessi nimeltä meditaatio.

        Rauha on mielen takana. Jos mieli nähdään Itsenä, niin mielentakaista rauhaa ei voida nähdä. Eli siis ensisijainen ongelma ihmisenä olemisessa on se, että mieli pimentää tietoisuuden niin kuin kuu pimentää auringon. Mieli voi tappaa todellisuuden lähes kokonaan, se tekee ihmisestä kuolleen psyykkisen koneen, jolle elämä on sana, ihminen on sana, Jumala on sana.

        "Etsikää siis hiljaisuutta, aukkoja sisällänne ja ulkopuolellanne, ja jonain päivänä olette meditaatiossa." (Osho: Esoteerinen psykologia)

        "...Jos kuitenkin Itsetutkimus ei sovi totuudenetsijän mielenlaadulle, hänen tulee kehittää antaumuksellista rakkautta. Se voi kohdistua Jumalaan, Guruun, koko ihmiskuntaan, eettisiin lakeihin tai jopa kauneuden ihanteeseen. Kun jokin näistä valtaa hänet, muut mieltymykset heikkenevät ja himottomuus kehittyy. Rakkaus antaumuksen kohteeseen kasvaa, kunnes hän on täysin sen vallassa..."

        Tässä Taolaiselta haiskahtavassa ykseyden panteistisessa ajatuksessa on se iänikuinen ongelma, että jos olisimme jo Jumalassa, olisimme Hänet jo löytäneet, ja saavuttaneet.

        "_Sanattoman_tyhjyyden_tietoinen_kokeminen on meditaation tila. Tätä on tuo kasvuprosessi nimeltä meditaatio."

        Tyhjyys, aka. ajatuksettomuus ei ole mahdollista, kuten jo alkuperäisessä otsakkeessa sitä kommentoin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      663
      8059
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2322
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2261
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1827
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1346
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1247
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      114
      1222
    8. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      63
      885
    9. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      860
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      788
    Aihe