Kun nuorempana olisi pitänyt käydä kouluja se ei kiinnostanut tippaakaan. Reilu parikymppisenä olin jo niin urautunut kelan ja sosiaalin rahoilla elämiseen, että tuskin edes tajusin mitä työ on. Viina maistui niin aikaa myöten meni myös kämpät alta ja pennittömänä uuttakaan kämppää oli vaikea hankkia. Eikä kaupunki tullut enää vastaan siinä vaiheessa.
Siinä meni sitten monta vuotta. Kuljeskelin ympäriinsä ja nukuin missä milloinkin. Välillä minut raahattiin linnaan sakoista ja puistoonkuseskelusta. Olihan se siinä mielessä hyvä, että esim kylmänä pakkastalvena -93 olisi saattanut henki lähteä tuolla ulkona. Talven yli kun paranteli linnassa kuntoa niin jaksoi taas kevään tullen vapaana kiskoa viinaa...
Kunnes taas kerran heräsin aamulla Hakaniemen rannasta yhdestä pusikosta kuset ja paskat housussa. Ensimmäinen ajatus oli, että voi vittu tätä touhua. Kävelin Sörkkään sinne asunnottomien päiväkeskukseen ja siellä sai pestä vaatteet. Kun vaatteet olivat pesussa istuin päiväkeskuksen saunassa muiden hörhöjen kanssa ja kuuntelin niitä juttuja. Koko sekava jengi valitti, että kun ei saa asuntoa, ei saa työtä eikä saa sitä tai tätä. Kaiken olis pitänyt tippua taivaalta... ja siltikin se olis juotu viikossa tyhjäksi.
Ajattelin, että voi vittujen kevät, minä olen aivam samanlainen kuin nuo muutkin pökiöpäät.
Kun seuraavat päivärahat tulivat kävelin Tuusulaan yhden autojobbarin luo ja ostin velaksi halvimman auton mitä häkistä löytyi. Siinä oli minun ensimmäinen koti pitkästä aikaa. Sen jälkeen aloin etsiä töitä. Ammattitaidottomalla puupäällä ei tietenkään ole varaa kovin valkata, joten soitin ensimmäiseen siivousfirmaan joka vastaan tuli. Pääsin heti töihin. Sain vieläpä säännöllisen 8 tunnin työajan.
Palkka ei tietenkään ollut mikään kummoinen, mutta se oli monta kertaa enemmän mitä olin saanut siihen mennessä sossulta ja kelalta. Sossun rahat olivat kuitenkin kahvirahoja huonoonkin palkkaan verrattuna.
Muutaman kuukauden päästä löysin vuokrakämpän ja siitä asti tässä on pikkuhiljaa edetty. Siivoushomman vaihdoin parin vuoden jälkeen rakennushommiin.
Siitä on nyt vajaa 10 vuotta kun viimeksi siis heräsin sieltä Hakiksen puskasta kuset housussa.
Tällä hetkellä on kunnon kämppä ja kohtuullinen auto. En vaadi enkä kaipaa paljon roinaa ja tavaraa ympärilleni. Riittää se mikä mulla nyt on.
Pointti tässä kuitenkin on se, että jos olisin jatkanut sitä ruikuttavaa elämääni niin tänäänkin olisin herännyt jostain roskapöntöstä. Sama meno jatkuisi eikä mikään muuttuisi.
Ihmisen pitää yksinkertaisesti itse muuttaa suuntaa. En koe olevani nykyäänkään mitenkään erityisen "rikas" rahallisessa mielessä, mutta olen sata kertaa rikkaampi verrattuna siihen kuset-housussa-elämiseen.
Siinä meni sitten monta vuotta. Kuljeskelin ympäriinsä ja nukuin missä milloinkin. Välillä minut raahattiin linnaan sakoista ja puistoonkuseskelusta. Olihan se siinä mielessä hyvä, että esim kylmänä pakkastalvena -93 olisi saattanut henki lähteä tuolla ulkona. Talven yli kun paranteli linnassa kuntoa niin jaksoi taas kevään tullen vapaana kiskoa viinaa...
Kunnes taas kerran heräsin aamulla Hakaniemen rannasta yhdestä pusikosta kuset ja paskat housussa. Ensimmäinen ajatus oli, että voi vittu tätä touhua. Kävelin Sörkkään sinne asunnottomien päiväkeskukseen ja siellä sai pestä vaatteet. Kun vaatteet olivat pesussa istuin päiväkeskuksen saunassa muiden hörhöjen kanssa ja kuuntelin niitä juttuja. Koko sekava jengi valitti, että kun ei saa asuntoa, ei saa työtä eikä saa sitä tai tätä. Kaiken olis pitänyt tippua taivaalta... ja siltikin se olis juotu viikossa tyhjäksi.
Ajattelin, että voi vittujen kevät, minä olen aivam samanlainen kuin nuo muutkin pökiöpäät.
Kun seuraavat päivärahat tulivat kävelin Tuusulaan yhden autojobbarin luo ja ostin velaksi halvimman auton mitä häkistä löytyi. Siinä oli minun ensimmäinen koti pitkästä aikaa. Sen jälkeen aloin etsiä töitä. Ammattitaidottomalla puupäällä ei tietenkään ole varaa kovin valkata, joten soitin ensimmäiseen siivousfirmaan joka vastaan tuli. Pääsin heti töihin. Sain vieläpä säännöllisen 8 tunnin työajan.
Palkka ei tietenkään ollut mikään kummoinen, mutta se oli monta kertaa enemmän mitä olin saanut siihen mennessä sossulta ja kelalta. Sossun rahat olivat kuitenkin kahvirahoja huonoonkin palkkaan verrattuna.
Muutaman kuukauden päästä löysin vuokrakämpän ja siitä asti tässä on pikkuhiljaa edetty. Siivoushomman vaihdoin parin vuoden jälkeen rakennushommiin.
Siitä on nyt vajaa 10 vuotta kun viimeksi siis heräsin sieltä Hakiksen puskasta kuset housussa.
Tällä hetkellä on kunnon kämppä ja kohtuullinen auto. En vaadi enkä kaipaa paljon roinaa ja tavaraa ympärilleni. Riittää se mikä mulla nyt on.
Pointti tässä kuitenkin on se, että jos olisin jatkanut sitä ruikuttavaa elämääni niin tänäänkin olisin herännyt jostain roskapöntöstä. Sama meno jatkuisi eikä mikään muuttuisi.
Ihmisen pitää yksinkertaisesti itse muuttaa suuntaa. En koe olevani nykyäänkään mitenkään erityisen "rikas" rahallisessa mielessä, mutta olen sata kertaa rikkaampi verrattuna siihen kuset-housussa-elämiseen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olet ilmeisesti opiskellutkin selviämisesi jälkeen tai sitten kohdistit vähäisen koulunkäyntisi äidinkielentunneille. Suomenkielen kirjallinen taitosi on koulujakäymättömälle erittäin hyvä.
Mistäs työtön saa auton velaksi ostettua? En ole kuullut itse moisesta järjestelystä. Vaikka saisi sosiaalituilla paremman rahan kuin töissä ollessa, niin silti lainaa myönnetään sille töissäkäyvälle. Järkiperustetta tällaiselle toiminnalle ei tietenkään ole.
Jospa se autokauppias arvosti kaverin yritteliäisyyttä. Olihan tuo kävellyt Hesasta Tuusulaan ja ilmeisesti melko huonossa kunnossa.
asua kun taivasalla.Romuautoja on ympäri kaupunkia hylättyinä.Niissä voi asua senaikaa,kun ne hinataan romuttamolle,ja sitten seuraavaan autoon.Autoissa saa ovat lukittua ja rauhassa nukuttua,ei sada päälle,ja muutaman viltin kun ottaa tarkenee.Autossa voi syödäkkin.Ainoan ongelman tuo peseytyminen (uimahallit)tuttavat ja pyykkien pesu.
Sähkölaskuakaan ei tule,siivottavaa ei ole paljoa.
Työpaikan saanti vaikeampi jo sitten onkin saada.
kun itsellä ei ole edes ajokorttia, kun ei ole vanhempia jotka aikanaan olisi semmoisen maksaneet...Eikä ikinä palkasta ole saanut saanut säästettyä sen vertaa, kun on pätkätöitä matalapalkka alalla vaan saanut tehdä. Ja nyt nuorena sairaseläkkeellä ja raha ei riitä edes ruokaan, hitto vieköön, en ole kateellinen kellekään, mutta ottaa joskus niin paljon päähän sairastuminen ilman omaa syytä, ja sitten vielä katsotaan nenänvartta pitkin ja ympätään samaan sakkiin alkoholistien yms kanssa, vaikka eläessäni en ole kännissä ollut. Murrrr!
Paremmin toimeentulevilla on oltava joku sylkykuppi, jota voivat syytellä ja tuntea olevansa parempia ihmisiä. Tosiasiassa köyhemmällä väellä on todennäköisesti enemmän sydämen sivistystä ja myötätuntoa kuin heillä, jotka ovat saaneet aina kaiken kultalusikalla. Tai jos eivät olekaan, niin haluavat nyt erottua entisestä köyhästä minästään mollaamalla edelleen köyhiä, kun nämä ex-köyhät ovat ylentyneet arvoasteikossa.
Voivat kehua, kuinka kova työ kantaa hedelmää, vaikka todellisuudessa menestyminen saattoi olla täysin sattuman satoa, elävät itsepetoksessa ja yrittävät sitä tuputtaa muillekin.
Alkoholistiksi ja rupusakiksi leimaaminen on verrattavissa siihen, kun natsi-Saksassa juutalaiset ja mustalaiset leimattiin syyllisiksi kansakunnan pahoinvointiin ja ongelma päätettiin ratkaista ensin kurjistamalla heitä (=tänä päivänä toimeentuloturvan leikkaukset), eristämällä heidät ghettoihin (=Itä-Helsinki ym.) ja lopulta tappamalla heidät (=pakottamalla syömään leipäjonojen pilaantuneita ruokia, rapistuttamalla julkinen terveydenhuolto). Lopulta koko natsi-Saksan systeemi luhistui äkillisesti (=ilmastonmuutos, ekosysteemin kaatuminen).
Historia toistaa itseään, viisas sanonta.
fiksumpaa kuin olet. Meneppä itse pyörimään vuodeksi tuonne katuojiin ja pese vaatteesi jossain päiväkeskuksissa, niin saatat huomata, että se sydämmen sivistys on kuule aivan jossain muualla.
Sinä itse osoittelet sormella "menestyviä" ihmisiä ja yrität vänkyttää, että he olisivat jotenkin kieroja ja ahneita ja eläisivät sinun kustannuksella. Mutta eikö tule mieleen, että kuka elää köyhän kustannuksella... toinen yhtä köyhä.
Mitä otettavaa jollakin miljonäärillä on joltain sippiukolta... ei mitään.
Siinä olet aivan oikeassa, että haluan nykyään tehdä selvän pesäeron entiseen elämääni. En siksi, että olisi kiva mollata jotakuta vaan siksi, että minulla ei todellakaan ole ikävä katuojaa. En kuule tippaakaan kaipaa kylmiä aamuherätyksiä kuset housussa jostain pensaikosta. Eikä kuule tippaakaan ole ikävä helvetin kylmiä talviöitä jossain perkeleen pahvinkeräyslaatikossa. Ja sitä oloa, että eihän tätä elämää näin pidä elää. Ikinä penninhyrrää ollut taskussa ja aina sai kerjätä jotain helvetin kahvirahaa.
En mielestäni leimannut ketään kirjoituksessani. Monet vastaajat sitävastoin leimasivat minut. Kerroin vain, että yksinkertaisesti kyllästyin paskaiseen elämääni ja ainoat vaihtoehdot olivat muuttaa suuntaa tai vetää naru kaulaan. Joku auton osto saattaa kuulostaa hyvinvointiköyhästä naurettavalta ratkaisulta, mutta ottakaa huomioon, että auto maksoi 900 markkaa, josta maksoin 200 markkaa käteen ja loput pikkuhiljaa. Kauppias oli ns häkkikauppias ja uskoi, kun sanoin, että maksan velat kyllä kunhan tästä nousen. En siis yrittänyt esittää mitään vaan kerroin suoraan, että autosta tulee ensikoti.
Niinku sanoin työtä löytyi suhteellisen vaivattomasti. Hyvinvointiköyhä kieltäytyy siitä hommasta, mutta mulle kelpasi. Jos väität, että nousuni on sattuman satoa, niin voipi se sitä olla... mutta jos olisin jäänyt kusemaan housuuni ympäripäissään Hakaniemen puskiin niin siellä olisin vieläkin.
Vielä kerran... Minua ei kiinnosta mitkään köyhyysarvoasteikot ja natsisaksateoriat ja ghettojutut, jotka ainakin Kristianilta olivat lapsellista lässytystä ja tekosyytä sille, että ei tarvisi ottaa vastuuta omista tekemisistään. Minua kiinnostaa vain se, että saan kaksi kertaa kuussa pientä palkkaani tililille (jokainen tietää, että perus raksamiehen palkka ei mikään huippu ole) ja sillä selvä. Katuojan jälkeen en kaipaa kuin lämmintä yösijaa ja ruokaa. Joskus vähän bensaa autoon ja puheaikaa prepaidiin. Siinä se.
Tarinoita ja satuja riittää, tämä oli yksi.
Kukaan ei usko kertomaasi.
Jostain syystä sinulla on tarve yhdistää köyhä ja katujassa asuva juoppo.
Tuskinpa ne metsässä asuvat ovat sinun tarinoitasi täällä edes lukemassa.
olen köyhän perheen lapsi, vanhemmillani oli monta suuta ruokittavana. Kun täytin 18, hankin työpaikan huonolla palkalla, ja kuljin sinne polkupyörällä. Vanhempi veljeni takasi minulle pankkilainan, ja tuolla lainalla maksoin autokouluni. Sitten vaan kitkuttelin vähällä, sain vuokran maksettua, hiukan ruokaa, ja pankkilainan hoidettua. Ja ajokortin hankintaa en ole ikinä katunut, kyllä kannatti noinkin, nimittäin se on selkeä etu työelämässä.
autoja ostettua 1-3000 tuhannella markalla.
Juuri katsastetut autoni(romut) jotka ostin vuosina 90-94 maksoivat 1000-3,500 markkaa.Joten jo ensimmäisella palkalla sai jotenkuten liikkuvan auton silloin.Ei siihen lainaa tarviitu.
Ensimmäinen auto jonka ostin niin kesti 3 vuotta ja maksoin siitä -85 vain 1200 mk.Tuntuu että tämänpäivän nuoret sirtyvät heti lainarahalla 10,000-20,000 euron autoihin.
kertamaksuna on aika suuri.Ajokrtin voi maksaa sitä mukaan kuin se suoritetaan.Itse venyytin ajokortin saamiseen 1/2 vuotta ja maksoin joka kuukausi palkasti sen etenemisen aikana.
autoihin, kaveri kokeili ja parhaillaan sitä oli poliisit hätistelemässän alueen "napureita" häiritsi kadelle parkkeerattu auto jossa kaveri nukkui..
Jobbareita jotka itte takaa velallisten auton oston. Sillain saa auton jos ei suuria vaadi!
nukkui liian hienolla alueella? Auto oli ruma/vanha?
Tarve erottua parempaan väkeen kuuluvaksi, mikä mahdollistuu kun patsastelee vauraudellaan köyhien edessä.
'Neuvojen' jakelu itseään esimerkkinä pitäen siihen tyyliin miten ylisummaan oikeat asenteet kyvykkyys ja ennen kaikkea ahkera työ on nostanut neuvojan itsensä vaurauteen.
Työttömien ja köyhien leimaaminen alkoholisteiksi tai rupusakiksi joka ei töihin ja menstymään halua eikä juuri mihinkään asialliseen työhön kelpaa.
Nämä kolme tavoitetta näkyvät näidenkin sivujen provoilijoiden kirjoituksissa
jotenkin tuntemaan itteensä vähemmän epäonnistuneeksi ja saamattomaksi?
Kait sitä kun tarpeeksi kauan jauhaa sontaa,siihen alat uskoa jo itsekkin?
siltikin tuomioiden jakaminen ..
http://www.youtube.com/watch?v=PEdD_KwPnNE&feature=related
Ei noihin kirjoituksiin pitäisi kenenkään edes vastailla. Ihankuin meidän tarvitsisi noille pelleille selitellä mitään elämästämme.
Sama vaan jatkuu aina. Ensin tuo provoilija kirjoittaa jonkun syyllistävän tekstin, jonka jälkeen muut yrittävät sille selitellä ja lähes puolustella olemassaoloaan.
Älkää hyvät ihmiset vastatko tästä lähtien mitään tuollaisille provoille. Mitä siitä saatte???
Olen melkein varma, että jos kukaan ei viitsisi koskaan mitään kommentoida noihin viesteihin, niin tuskin se jaksaisi kauaa täällä olla.
kaaleppi se taas jakaa wiisauttaan.
Että heti töihin ja ihan ilman koulutustakin, joopa joo.
Ja autokin velaksi jobbarin pihasta, ihan ilman takuita. Joopa joo.
En nyt kuitenkaan tiedä, onko tuo "kusethousussa" elämisestä vaihto "kusetpäässä" elämiseen mitenkään kehitystä.
Jos ihan tosissaan olet sitä mieltä, että asunnottomuuttaan valittava on syyllinen omaan tilanteeseensa, köyhä omaan köyhyyteensä ja työtön syypää työttömyyteensä, voisitko ystävällisesti lopettaa kirjoittelun niin tänne kuin tuonne Työttömyys -palstallekin. Sen verran usein tuota äärioikeistolaista rutinaa saa kuunnella.
ihan pilalle kun joku pääsi pois siltojen alta.No älä huoli vielä sinne jäi monta kaveria joten voit olla ylemmyydentuntoinen jatkossakin.-Jospa huomenna olisi kaikki Sinun mielesi mukaisesti-
uskon aloittajaa, koska itsekin 92 vuonna pääsin työnsyrjään kiinni kahden vuoden työttömyyden jälkeen luottotiedot kuralla. Sain työtä mutta työpaikkaan oli lähes 20km, joten kävin muutamissa autokaupoissa yhdestä sain 2500 mk kotteron velaksi siis ilman käsirahaa! Maksoin kotteron 3kk aikana ja siitä lähtien olen ollut jatkuvasti työssä on oma talo ja kunnon auto, jopa kesäasunto. Jos tuolloin työpaikkani olisi tyssännyt autotottomuuteen olisin varmaan, mikäli olisin hengissä jossakin puliremmissä. Kiitos sille autokauppiale, joka luotti silloiseen retaleeseen.
Toivottavasti sinulla ei ole jälkikasvua, koska heillä ei ole varmasti yhtään tulevaisuudenuskoa ja itseluottamusta tuon asennekasvatuksen jälkeen mitä sinulta saa.
Koet kaiken yrittämisen ja parempaan pyrkimisen aina negatiiviseksi.
On hatunnoston arvoinen juttu, kuka laittaa itse asiansa kuntoon ja katsoo valoisasti tulevaisuuteen.
Olet niin masentunut ja katkera,että pahaa tekee.
Mitä ihmeen kaaleppi-juttuja suollat?
Tiedoksi nyt,että se mantra ei tähän kirjoitukseen pure.
Et voi tietää, kuka mitäkin on yrittänyt tehdä parantaakseen asemaansa. Ja täällä palstalla tuskin koditon rapa-alkkis edes aikaansa viettää.
Haluat jostain syystä vain syyllistää ja syyllistää.
Jos tarinasi on tosi, niin toki se on vain positiivinen asia.
Mutta suurin osa tänne kirjoittelevista köyhistäkin on monia kouluja käynyt ja töitä päivittäin hakenut ja ammattia vaihtanut työllistyäkseen. Moni on jo työuransa tehnyt, pienellä eläkkeellä elävä, moni myös sairautensa takia työkykynsä menettänyt.
Sinä sen sijaan tunnut niputtavan kaikki köyhät samaan kastiin eli alkoholisteiksi katujuopoiksi keillä ei muka edes ole halua yrittää parempaan.
Ja jos sinua häiritsee tämän palstan "valitukset" niin ei näitä ole pakko lukea.
samalla logiikalla kiinan maanjäristyksen uhrit ovat itse syyllisiä kohtaloonsa,mitäs sikiäävät
Ne on oma lukunsa ne kuset ja paskat housuissa pusikosta heräävät, mutta miksi ne aina esille pitää vetää kun köyhien asioista puhutaan(nyt tässäkin ketjussa taas jo toistamiseen).
Köyhänä on paljon enemmän vanhempaa eläkeläistä, työelämästä saneerattua ja myös työelämää varten valmentautunutta ja kouluttautunutta mutta ei kuitenkaan ensimmäistäkään kunnon työpaikkaa saanutta. Siis yleensäkin ihmisiä jotka muutenkin hyvin ja säntillisesti asiansa hoitamaan pyrkivät, ja jotka eivät juuri päihteitä käytä vaan heidän harrastuksensa on enemmänkin netti, opiskelu kirjastot ja mahdollisuuksiensa mukaan kunnon ja ammattitaidon ylläpito ja kehittäminenkin.
Mutta jos et ole provo ja tarinasi totta on, niin todennäköisesti kirjoitat sen koska haluat piehtaroida siinä ajatuksessa miten sinä kaiken laiminlyöneestä päihteiden väärinkäyttäjästä tuosta vaan olet yks kaks noussut vaurauteen ja nyt sitten peittoat mennen tullen tällaiset paljon elämässään yrittäneet.
Olipa kirjoitukseni provo tai ei niin suurin osa vastaajista osoitti vastauksissaan todellisen luonteensa... pahansuopaisuutta ja asioiden vääristelyä.
Mainitsinko sanallanikaan sairaseläkeläisiä tai muuten vasten tahtoaan heikkoon asemaan joutuneita?
Niputinko sairaseläkeläisen ja rapajuopon? EN!
Te teitte sen. Te vääristelitte sanojani niin, että kaikki köyhät olisivat mielestäni puliukkoja. Osalla on joko luki- tai joku tunnehäiriö päässään, jos luetun ymmärtämisessä on tuollaisia vaikeuksia. En syyllistänyt ketään, kerroin vain omasta elämästäni. Jos joku koki syyllisyyttä niin silloin pätee sananlasku "se koira älähtää..."
Mutta jatkakaa te. Meikä viettää vapaapäivän.
oikesataan tulit kertomaan tarinaasi juuri näille sivuille , sehän tuossa minun kommentissani 'Provo tai sitten ei' oli sekin toisena mahdollisuutena, eli se 'sitten ei'
onnea, että olet saanut asiat kuntoon. Itse olen kohta työtön kun pätkätyö loppuu. No, ajoittainen työttömyys ei niin haittaa, koska pätkiä on riittänyt. Tämä palsta on sen sijaan mennyt kummalliseksi, ihmeellistä vihaa paremmin pärjääviä kohtaan, ja niitä kohtaan, jotka ovat saaneet asiansa kuntoon. Nykyajan köyhät taitaa olla vaan marisijoita, jotka eivät edes halua mitään yrittää. Siltä ainakin näyttää kun näitä lukee.
on jos ei etujaan missään tehokkaasti ja vahvoin keinoin pysty ajamaan, ainoastaan marisee kurjasta kohtalostaan netissä.
Mutta toisaalta miksi köyhät eivät olisi marisijoita netissä kun ei heidän asioistaan missään muualla edes käsitellä. Palkansaajat ja työnantajathan marisevat alituiseen julkisessa mediassa ja vaativat etujärjestöjensä kautta itselleen lisää palkkaa ja etuja sekä veronkevennyksiä.
Vielä oudompi juttu on se että jonkun pitää vielä siitäkin tullaa valittamaan, että köyhät marisevat liikaa netissä, kun ei kenenkään tällaisia köyhien sivuja kuitenkaan tarvitse lukea, ja kyseessä ei myöskään ole edes mikään massamedia.
Ainakin niiden ihmisten joita köyhillä tarkoitan kommentissani 'provo tai sitten ei' tilanne kurjistuu kaiken aikaa kun verotusta siirretään valtion tuloverosta muihin veroihin ja veroluonteisiin maksuihin ja samalla tämä nousukauden raju inflaatio heiltä puree kun heidän tulopuolensa ei nouse inflaation tahdissa. Eli kyllä tällaisilla köyhillä ainakin syytäkin on marisemiselleen.
et sitten tällaisia asioita arvioida osaa.
Sellaiset ihmiset jotka koskaan eivät ole yrittäneet mitään vaan ovat n.s. luonnonlapsia eivät juuri ketään vihaa oli heidän osansa sitten miten kurja hyvänsä. Asia on aivan toinen niiden ihmisten kohdalla jotka ovat paljon yrittäneet, mutta eivät ole päässeet alkuunkaan mihinkään kunnon työhön menestymään tai sitten vähän menettäneetkin mutta menettäneet menestyksensä esim. laman seurauksena. Heissä on kyllä ihmisiä joilla on ihan riittävästi ainakin vihaa tappaakseen noita keskiluokkaisia jotka heitä alituiseen herjaavat ja kaikkea paskaa silmille heittävät.
Aivan pusikosta en ole vauhtia ottanut mutta havu/pahvimajasta kuitenkin.
Ensin piti ryhdistäytyä kouluttautumaan.
Siinä sivussa kaiken maailman hommia mitä vain tavoitti.
Aivan havumajatasolle en ole tavoiltani jäänyt mutta hyvin vaatimattomasti elen vaikka ei olisi pakko.
Hassu ilmiö.
Aikanaan pesaukinaisena haaveili kaikennäköisestä mukavasta.
Ravintolassa syömisestä ja juomisesta.
Matkailusta.
Tietenkin hienosta autosta ym.
Nyt kun vuosikaudet on ollut mahdollisuus näiden haaveiden ainakin osittaiseen toteuttamiseen, ne eivät enää olekkan tärkeitä.
Eniten olen toteuttanut matkusteluhaluani.
Aineelliset puitteet ja elämäntapani ovat hyvin vaatimattomat aina pukeutumista myöten.
Opin aikanaan arvostamaan OMIEN perustarpeitteni täyttämisestä saamaani tyydytystä.
Tämä on muokannut asenteeni minulle tarpeettoman krääsän suhteen.