Arkimaailman kehittyminen ja tuotantotapojen suhteet
Arkimaailma; se missä Ihmiset toteuttavat jokapäiväistä uusiintumistaan työn tekemisen, oppimisen jms. muodossa. Kapitalismissa riistonkohteena ja sosialismissa siirtymäkauden melskeissä.
Sosialistinen tuotantotapa; ei ole varsinainen tuotantotapa, sillä siksi muuttuessaan se muuttuu kommunismiksi. Arkielämä sosialismissa on siis arkielämää siirtymäkauden keskellä. Tätä voisi verrata elämäksi Helsingin uuden konserttitalon, Kiesman ja Finlandiatalon läheisyydessä asumiseen, jossa toisaalla puretaan, toisaalla rakennetaan ja kaikkialla ympärillä on mennen ajan hyviä ja huonoja ratkaisuja eriasteisissa muutoksissaan.
Kommunistinen tuotantotapa; on kapitalismin ja sen jälkeisen siirtymäkauden sosialismin jälkeen syntynyt uusi taloudellinen muodostuma, joka on poistanut kapitalistisen tuotantotavan määrittävät tekijät itsestään ja korvannut ne omilla määritteillään. Käytännön tasolle vietynä on kyseessä uusi aika joka on opittu jo sosialismin kuluessa, mutta joka lujittuu ja kehittyy kommunismissa. Käytännössä tämä aika näkyy siinä, että työväenluokka on luokkana vallannut luokkajaon kaikki osapuolet ja muuttunut luokattomaksi, työväenluokan diktatuuriksi ja lopettanut lopulta senkin jääden näin vapaiksi kansalaisiksi. Jossa kullekin panoksen ja kullekin tarpeensa mukainen jako määrittää yhteistä ja yksityistä hyvinvointia. Konkreettisemmin sanottuna tämä tarkoittaa sopimusta jossa tuotannon ja jaon suhteita määritellään suunnitelmatalouden puitteissa.
Arkikulkijalle tämä tarkoittaa työaikaa jonka jokaisen siihen pystyvän tulee tehdä, jotta he tuottaa sen välttämättömän uusinnan ja uuden arvon, joka takaa sopimuksen toteutumista, joka sopimus sisältää sen strategian, joka takaa yhteiskuntamuodostumalle sen välttämättömän etenemisen, joka takaa sen kehittymisen "Itsesäätöisen Ihmisen tuotantotavaksi".
Yhteisöllisesti kehittyneen ihmisen kehittyminen itsesäätöiseksi; Tähän väliin tulee myös siirtymäkausi, joka kuten kaikki siirtymäkaudet on jo meneillään olevan sisältö syntyvä jakehittyvä ja vaikuttaa omalla tavallaan jo tähän uuteen vasta tulevaan tuotantotapaan.
Itsesäätöisen Ihmisen tuotantotapa; on siirtymäkauden joka toteutuu kommunismin kehityttyä ns. itsestään ulos jälkeinen ajanjakso. Tuskin kuitenkaan historia silloinkaan loppuu, koska se on sidoksissa aina myös luontoon joka on alati muutoksessa. Valmista ei siis koskaan tule, mutta ei myöskään paluuta menneeseen, jonnekin aiempiin historiallisiin aikoihin, koska Ihminen kehittyy ja yhteiskunta kehittyy ja on samalla kiinteessä suhteessa luontoon. Me siis elämme noidankehää, josta emme ulos pääse, luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan muutoksen noidankehää.
Tärkeää on huomata, että juuri näiden eri tuotantotapojen ja siirtymäkausien niiden välillä merkitys on kulttuurinen, sillä koska todellisuus heijastuu meihin ja luo tajuntamme se myös luo kulttuurisen olemuksemme. Me voimme ja meidän tulee vaikuttaa takaisin, mutta tämä kytkentämme todellisuuteen tyystin käytännöllinen ei mikään muu. Taideteoksemmekin ovat konkreettisia, vaikka ovatkin luovia hengentuotteitamme, vaikuttavat vain konkreettisesti todellisuuteen.
Hannu Rainesto Turku 5.12.2007
Arkimaailma; se missä Ihmiset toteuttavat jokapäiväistä uusiintumistaan työn tekemisen, oppimisen jms. muodossa. Kapitalismissa riistonkohteena ja sosialismissa siirtymäkauden melskeissä.
Sosialistinen tuotantotapa; ei ole varsinainen tuotantotapa, sillä siksi muuttuessaan se muuttuu kommunismiksi. Arkielämä sosialismissa on siis arkielämää siirtymäkauden keskellä. Tätä voisi verrata elämäksi Helsingin uuden konserttitalon, Kiesman ja Finlandiatalon läheisyydessä asumiseen, jossa toisaalla puretaan, toisaalla rakennetaan ja kaikkialla ympärillä on mennen ajan hyviä ja huonoja ratkaisuja eriasteisissa muutoksissaan.
Kommunistinen tuotantotapa; on kapitalismin ja sen jälkeisen siirtymäkauden sosialismin jälkeen syntynyt uusi taloudellinen muodostuma, joka on poistanut kapitalistisen tuotantotavan määrittävät tekijät itsestään ja korvannut ne omilla määritteillään. Käytännön tasolle vietynä on kyseessä uusi aika joka on opittu jo sosialismin kuluessa, mutta joka lujittuu ja kehittyy kommunismissa. Käytännössä tämä aika näkyy siinä, että työväenluokka on luokkana vallannut luokkajaon kaikki osapuolet ja muuttunut luokattomaksi, työväenluokan diktatuuriksi ja lopettanut lopulta senkin jääden näin vapaiksi kansalaisiksi. Jossa kullekin panoksen ja kullekin tarpeensa mukainen jako määrittää yhteistä ja yksityistä hyvinvointia. Konkreettisemmin sanottuna tämä tarkoittaa sopimusta jossa tuotannon ja jaon suhteita määritellään suunnitelmatalouden puitteissa.
Arkikulkijalle tämä tarkoittaa työaikaa jonka jokaisen siihen pystyvän tulee tehdä, jotta he tuottaa sen välttämättömän uusinnan ja uuden arvon, joka takaa sopimuksen toteutumista, joka sopimus sisältää sen strategian, joka takaa yhteiskuntamuodostumalle sen välttämättömän etenemisen, joka takaa sen kehittymisen "Itsesäätöisen Ihmisen tuotantotavaksi".
Yhteisöllisesti kehittyneen ihmisen kehittyminen itsesäätöiseksi; Tähän väliin tulee myös siirtymäkausi, joka kuten kaikki siirtymäkaudet on jo meneillään olevan sisältö syntyvä jakehittyvä ja vaikuttaa omalla tavallaan jo tähän uuteen vasta tulevaan tuotantotapaan.
Itsesäätöisen Ihmisen tuotantotapa; on siirtymäkauden joka toteutuu kommunismin kehityttyä ns. itsestään ulos jälkeinen ajanjakso. Tuskin kuitenkaan historia silloinkaan loppuu, koska se on sidoksissa aina myös luontoon joka on alati muutoksessa. Valmista ei siis koskaan tule, mutta ei myöskään paluuta menneeseen, jonnekin aiempiin historiallisiin aikoihin, koska Ihminen kehittyy ja yhteiskunta kehittyy ja on samalla kiinteessä suhteessa luontoon. Me siis elämme noidankehää, josta emme ulos pääse, luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan muutoksen noidankehää.
Tärkeää on huomata, että juuri näiden eri tuotantotapojen ja siirtymäkausien niiden välillä merkitys on kulttuurinen, sillä koska todellisuus heijastuu meihin ja luo tajuntamme se myös luo kulttuurisen olemuksemme. Me voimme ja meidän tulee vaikuttaa takaisin, mutta tämä kytkentämme todellisuuteen tyystin käytännöllinen ei mikään muu. Taideteoksemmekin ovat konkreettisia, vaikka ovatkin luovia hengentuotteitamme, vaikuttavat vain konkreettisesti todellisuuteen.
Hannu Rainesto Turku 5.12.2007
Vastaukset 2
Vanhimmat
Survoisit kaikki oppilaat samalle tarkkailuluokalle!
Nimittäin tuosta "luokattomuuudesta", paitsi
että uskontosi on luokaton henkisesti, niin
mitenkähän käytännössä toteutuisi sellainen
malli että 0.6% kansasta olisi ainoa luokaton
luokka?
Pientä todellisuuden kanssa olevaa ristiriitaa
tässä nyt on.
Ammutaanko muut vai miten ajattelit noin todelli-
suuspohjaisesti ottaa toista mieltä olevat
99,4 % luokattomaan luokkaasi?
Pidätkö ajatusta realistisena?
Kansanivälinen työväenliike on kooltaan noin kuusimiljardia. Myös kapitalismi on globaali, joten kädenvääntö käydään näiden luokien kesken, ei vain Suomen luokkajaon.
Suomen työväenluokan koko on suhteessa vastaava, mutta luokkatietoisuudeltaan hatara. Myönnän, kun maailman työläisten elintaso on Suomen työläisten keskimääräisellä tasolla niin, heidänkin luokkatietoisuutensa voi alkaa horjumaan, yksilökeskeisyyden vallatessa ajatuksia.
Vastaappa sinä taitajana, koska se on mahdollista, nyt sitä on yritetty jo viisisaata vuotta??? Mutta vielä pitäisi vain antaa lisäaikaa toiset mokomat vai??