Olen aina pelännyt kuolemaa, mutta en koskaan ajatellut, että voisin kuolla jo nyt(olen 17).
Minulla on aina ollut outoja rintakipuja sydämmen kohdalla. Ne pelottivat minua, mutta en ajatellut niitä kuitekaan kovinkaan vakavasti.
Viime jouluna kuitenkin minulle tuli kovempia kipuja kuin koskaan. Sen jälkeen ne ovat lisääntyneet. Kipu on pistävä ja se menee ohi jos olen aivan paikoillani välillä ne ovat tosin olleet pahempiakin. Viimeaikoina olin kuitenkin alkanut pelätä tosissani, että mulla olisi sydänvika. En kuitenkaan sanonut asiasta kenellekkään mitää. Mietin kyllä menemistä terveydenhitajalle, mutta en koskaan uskaltanut mennä.
Sitten yhdellä terveystiedon tunnilla meille kerrottiin sydänsairauksista. Kuvaukset sopivat omiin oireisiini ja minua alkoi pelottaa hirveästi. Ja sitten juuri sopivasti pisto tuli taas. Silmissäni alkoi sumentua ja kuulin pettaja puheen vain vaimeasti. Silloin luulin kuolevani. Olin varma, että sain sydänkohtauksen. Tällöinkään en sanonut miitään. Huimaus meni kuitenkin ohi ja selvisin hengissä.
Seuraavana päivänä menin vihdoin terveydenhoitajalle. Hän kertoi, että mulla on luultavasti selkä kramppeja, jotka usein tuntuvat juuri sydämmen kohdalla. Varmahan mä en oo asiasta, mutta olen kuitenkin todella helpottunut. Ei tarvitse elää enää jatkuvassa pelossa! Vaikka ei mulla olutkaan mitään vakavaa silti tunsin hetken miltä aito kuolemanpelko tuntuu.
Minulla on aina ollut outoja rintakipuja sydämmen kohdalla. Ne pelottivat minua, mutta en ajatellut niitä kuitekaan kovinkaan vakavasti.
Viime jouluna kuitenkin minulle tuli kovempia kipuja kuin koskaan. Sen jälkeen ne ovat lisääntyneet. Kipu on pistävä ja se menee ohi jos olen aivan paikoillani välillä ne ovat tosin olleet pahempiakin. Viimeaikoina olin kuitenkin alkanut pelätä tosissani, että mulla olisi sydänvika. En kuitenkaan sanonut asiasta kenellekkään mitää. Mietin kyllä menemistä terveydenhitajalle, mutta en koskaan uskaltanut mennä.
Sitten yhdellä terveystiedon tunnilla meille kerrottiin sydänsairauksista. Kuvaukset sopivat omiin oireisiini ja minua alkoi pelottaa hirveästi. Ja sitten juuri sopivasti pisto tuli taas. Silmissäni alkoi sumentua ja kuulin pettaja puheen vain vaimeasti. Silloin luulin kuolevani. Olin varma, että sain sydänkohtauksen. Tällöinkään en sanonut miitään. Huimaus meni kuitenkin ohi ja selvisin hengissä.
Seuraavana päivänä menin vihdoin terveydenhoitajalle. Hän kertoi, että mulla on luultavasti selkä kramppeja, jotka usein tuntuvat juuri sydämmen kohdalla. Varmahan mä en oo asiasta, mutta olen kuitenkin todella helpottunut. Ei tarvitse elää enää jatkuvassa pelossa! Vaikka ei mulla olutkaan mitään vakavaa silti tunsin hetken miltä aito kuolemanpelko tuntuu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tutkituttamaan itsesi. ylleensä viiltävä kipu ei ole vaarallista. sydänkipu tuntuu puristavana.