Suomen EMU-jäsenyyden laillisuus

Vuonna 1990 käynnistettiin perustuslain muutos ja se hyväksyttiin vuonna 1992. Muutoksella tähdättiin siihen, että Suomi voidaan liittää helpommin EY:n jäseneksi. (Koska Suomen EU-jäsenyys ja EMU-jäsenyys on toteutettu ennen perustuslakiuudistusta, joka astui voimaan 1.3.2000, niin tekstissä esiintyvät lakiviittaukset tarkoittavat sopimusten tekoaikana voimassa ollutta perustuslakia.)

Muutos tehtiin mm. Valtiopäiväjärjestyksen (VJ) 69 § 1 momenttiin, jossa säädettiin ennen muutosta: ”Ehdotus, joka koskee Suomen ja ulkovallan väliseen sopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymistä, sisältyköötpä rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen, käsitellään 66 §:n mukaan sekä, mikäli asia koskee perustuslakia, noudattamalla, mitä 67 §:n 1 momentissa on säädetty. Älköön kuitenkaan lakiehdotusta näissä tapauksissa jätettäkö lepäämään.”

Valtiopäiväjärjestyksen 69 § 1 momentti muutoksen jälkeen: ”Lakiehdotus rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä käsitellään 66 §:n mukaan. Jos asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (28.8.1992/818).”

Hallituksen kyseistä lakimuutosesitystä (HE 234/1991) koskevassa perustelussa todettiin: ”Uudistus jättäisi ennalleen ne määräenemmistöpäätökset, jotka koskevat perustuslain muuttamista tai siitä poikkeamista…” Todellisuudessa, kuten jäljempänä ilmenee, kyseistä perustuslainmuutosta käytettiin hallituksen antamien perustelujen sekä perustuslain vastaisesti. Hallitusmuodon (HM) 95 § yksiselitteisesti määräsi, että perustuslakia voidaan ”muuttaa, selittää tai kumota taikka poikkeuksia tehdä” ainoastaan siten ”kuin perustuslaista yleensä on säädetty.” Valtiopäiväjärjestyksen 67 § mukaan tällainen menettely oli mahdollista ainoastaan kahdella tavalla. Perustuslakia koskeva ehdotus on joko 1) siirrettävä seuraavien vaalien jälkeiselle uudelle eduskunnalle ja hyväksyttävä siinä vähintään kahdella kolmasosalla annetuista äänistä tai 2) julistettava ensin kiireelliseksi vähintään viidellä kuudesosalla annetuista äänistä ja hyväksyttävä sitten vähintään kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.

Kansanedustajan valtuudet ja toiminnan rajat määriteltiin selkeästi valtiopäiväjärjestyksen 11 pykälässä, joka kuului: ”Edustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia eivätkä häntä sido muut määräykset.” Tämä hyvin selkeä lainkohta tarkoittaa käytännössä sitä, että kansanedustajalla ole oikeutta millään tavalla toimia perustuslain vastaisesti. Hänellä esimerkiksi ei ole oikeutta äänestämisellään tai muulla toiminnallaan vaikuttaa perustuslain vastaisen lain tai sopimuksen syntymiseen – ilman, että ensin on muutettu perustuslakia. Kun tällaista oikeutta ei ole yksittäisellä kansanedustajalla, niin sitä ei ole myöskään eduskunnalla.

Jos perustuslaki on ristiriidassa jonkin voimassa olevan lain tai sopimuksen kanssa, niin selvää on, että kyseinen laki tai sopimus on syntynyt perustuslain vastaisella tavalla. Ainut lainmukainen tapa toimia on ensin muuttaa perustuslakia siinä säädetyssä järjestyksessä sellaiseksi, että sen sisältö on sopusoinnussa säädettävän lain tai sopimuksen kanssa. Näin ei ole EU- eikä EMU-jäsenyyden osalta tapahtunut – eduskunnan omat asiakirjat vahvistavat tämän.

Kyseisestä VJ 69 pykälän 1 momentin säädöksestä alettiin käyttää nimitystä ”supistettu perustuslain säätämisjärjestys”. Nimi on harhaanjohtava, koska kyseisellä lainkohdalla ei voi säätää, esim. muuttaa perustuslakia. Tämän ”supistetun perustuslain säätämisjärjestyksen” avulla on käytännössä voimaansaatettu EU-liittymissopimus, joka on ristiriidassa voimassaolevan perustuslain kanssa eli rikkoo sitä. Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n menettely ei koske oikeutta solmia sopimuksia valtiovallan, kuten eduskunnan lainsäädäntövallan ja suomalaisten oikeusistuimien tuomiovallan, pois luovuttamiseksi, vaan niiden muuttamiseksi tarvitaan laajempia perustuslain muuttamistoimia – aivan kuten hallitus perustelussaan toteaa.

Neuvoa-antava EU-kansanäänestys ja EMU

Kansalaisille kerrottiin monien johtavien poliitikkojen toimesta ennen vuoden 1994 neuvoa-antavaa kansanäänestystä ja myös sen jälkeenkin, että EMU:un liittymisestä ”päätetään erikseen myöhemmin” ja ”asia ei ole nyt ajankohtainen”. Myös kansalaisille jaetussa hallituksen tiedotteessa, joka koski neuvoa-antavaa EU-kansanäänestystä, kerrottiin että EMU on tulevaisuuden tavoite. Tiedotteen tekijät tiesivät, että mikäli Suomi hyväksyy EU-jäsenyyden, niin se samalla sitoutuu EMU-jäsenyyteen Maastrichtin sopimuksen edellyttämässä aikataulussa tai viimeistään silloin, kun ns. lähestymiskriteetit Suomen osalta täyttyvät.

Kansalaiset eivät mm. näistä syistä tienneet, että äänestäessään neuvoa-antavassa EU-kansanäänestyksessä he äänestävät samalla myös markan kohtalosta. Ilta-Sanomissa 14.6.-97 julkaistun mielipidetutkimuksen mukaan 69% kansalaisista oli sitä mieltä, ettei EMU sisältynyt kansanäänestykseen. Saman tutkimuksen mukaan Suomen EU-jäsenyys ei olisi toteutunut, jos kansalaisille olisi kerrottu, että EMU-kytkentä sisältyy äänestykseen. Äänestystulos olisi tutkimuksen mukaan ollut tuolloin 52% ei - 48% kyllä.

Lisäksi neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä kansalaisia pyydettiin ottamaan kantaa siihen tulisiko Suomen liittyä neuvotellun sopimuksen mukaan EU:n jäseneksi. Kuinka moni oli nähnyt tämän sopimuksen?

Asioiden kulusta ovat alkuvaiheessa olleet vastuussa Ahon hallituksen keskeisimmät ministerit, perustuslakivaliokunta ja EU-ministeriryhmä virkamiehineen. Tärkeää osaa ennen ratkaisevia äänestyksiä näytteli ns. EMU-varauma, josta oli ”sovittu” neuvotteluosapuolen kanssa.
EU-ministeriryhmän 20.12.1993 kokouksen myöhemmin salaiseksi julistetussa pöytäkirjassa todetaan tämä tekaistu ”EMU-varauma”: ”Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.” Seuraavana päivänä Brysselissä (21.12.-93) neuvotteluosapuolen kanssa sovittiin, että neuvottelut EMU:a koskien päätetään ”… in accordance with the provisions of the Treaty …” eli siis ”perustamissopimuksen mukaisesti”. Mitään varaumaa ei neuvotteluosapuolen kanssa tehty eikä Suomen EMU-jäsenyydestä ja sen ehdoista lainkaan neuvoteltu.
EU-ministeriryhmän edustaja kuitenkin kertoi tämän jälkeen perustuslakivaliokunnalle tästä ”neuvotteluissa todetusta” EMU-varaumasta. Tähän kertomukseen viitaten perustuslakivaliokunta antoi seuraavan lausunnon viisi päivää ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä (PeVL 14/1994): ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”.
Kun kansalaiset ja eduskunta olivat äänestäneet EU-liittymissopimuksen hyväksymisen puolesta heille annettujen tietojen pohjalta, ja kun tuli myöhemmin aika ”päättää” talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen osallistumisesta, niin perustuslakivaliokunta totesi aikaisemmat lausuntonsa pyörtäen: ”Suomi ei ole tehnyt Euroopan Unioniin liittyessään oikeudellisia varaumia, jotka rajoittaisivat Maastrichtin sopimuksen sovellettavuutta ja velvoittavuutta Suomeen nähden, voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus siten tullut voimaan saatetuksi Suomessa lainsäädännönalaan kuuluvin osin koko laajuudessaan ja Suomi on sitoutunut kaikkiin Unionin jäsenyydestä seuraaviin velvoitteisiin”(PeVL 18/1997). Perustuslakivaliokunta jatkoi toteamalla, että: ”... talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla.”

Kansalaisten tavoin monet kansanedustajatkaan eivät tienneet, että äänestäessään EU-liittymissopimuksen puolesta vuonna 1994, he äänestivät samalla myös markasta luopumisesta. He eivät myöskään tienneet, että ennen äänestystä ilmoitettua EMU-varaumaa ei ollut olemassakaan. Se oli vain pelkkä toteamus eräässä EU-ministeriryhmän kokouksen pöytäkirjassa, joka julistettiin myöhemmin salaiseksi. Myös eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen uskoi, ettei EU-äänestyksen yhteydessä vielä päätetä markan kohtalosta. Hän kertoi asian Suomen Kuvalehden haastattelussa (nro 15 /1997) Martin Scheinin tekemän asiaa koskevan tutkimuksen jälkeen.

Talous- ja rahaliittoa koskevat lait tulivat voimaan ilman eduskunnan päätöstä

Eduskunta päätti EU-liittymispäätöksessään 18.11.1994: ”Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella, …” Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että eduskunta hyväksyi tuolloin EU-jäsenyyden, mutta ei talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta. Vuonna 1998 Lipposen hallitus totesi eduskunnan aikaisemmin edellyttämästä EMU:n kolmatta vaihetta koskevasta lakiesityksestä seuraavasti: ”Tällaisen esityksen antaminen olisi kuitenkin euroalueeseen liittymisestä päätettäessä ongelmallista, koska päätöksenteko kohdistuisi jo hyväksyttyihin ja voi-maansaatettuihin Maastrichtin sopimuksen talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeviin määräyksiin.” Saman asian vahvisti perustuslakivaliokunta toteamalla, että: ”talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla”. Eduskunnalle, jonka lain mukaan pitäisi olla korkein lakia säätävä elin, ilmoitettiin hallituksen toimesta jälkikäteen, että EMUn kolmatta vaihetta koskevat määräykset olivat jo hyväksytty ja voimaan saatettu. Nämä EU:n säädökset, jotka koskivat talous- ja rahaliittoa, saatettiin voimaan kun Maastrichtin sopimuksen mukaiset EMU-lähentymiskriteerit täyttyivät Suomen osalta 3.5.1998. Näiden lähestymiskriteerien täyttyminen merkitsi myös käytännössä sitä, että talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskevat säädökset tulivat automaattisesti voimaan suunnitellussa aikataulussa. Kyseisten EU-säädösten hyväksyminen on tehty perustamissopimuksen 109 j artiklan 4 kohdan mukaisesti. EU-asetuksessa nro 974/98 (3.5.1998), määriteltiin ensimmäisessä vaiheessa mukaan tulevat jäsenmaat ja se, että näiden valuutta on 1.1.1999 alkaen euro. Lisäksi asetuksessa säädettiin euron ja kansallisten rahayksiköiden suhteesta siirtymäkauden aikana 1.1.1999 – 31.12.2001 sekä seteleiden, että kolikoiden liikkeellelaskusta. EU-asetuksella nro 2866/98 (31.12.1998) on vahvistettu euron ja euron käyttöönottavien jäsenmaiden rahayksiköiden väliset peruuttamattomat muuntokurssit.

Lipposen hallitus toi EMU-asian eduskuntaan tiedonantona. Tässä tiedonantoäänestyksessä 17.4.1998 ei äänestetty siitä, astuvatko jo voimassa olevat automatiikalla varustetut EU-säädökset voimaan, vaan hallituksen luottamuksesta. Eduskunta sai luottamuslauseen EMU-politiikastaan. Kyseisellä poliittisella päätöksellä ”hyväksyttiin” jo voimassa olevat EU-säädökset, jotka olivat hallitusmuodon 72 § markkaa ja 73 § Suomen Pankkia koskevan säädöksen kanssa ristiriidassa.

Perustuslakimuutosta Suomen hallitusmuotoon ei tehty, vaikka EMU:n 3. vaiheeseen liittyminen edellytti va-luuttaa ja keskuspankkia koskevan kansallisen lainsäädännön olevan sopusoinnussa perustamissopimuksen 107 ja 108 artiklan sekä EKPJ:n perussäännöstön kanssa. Euroopan yhteisöjen virallinen lehti totesi 11.5.1998 totuudenvastaisesti, että: ”Suomen kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin lainsäädäntö mukaan luettuna, on sopusoinnussa perustamissopimuksen 107 ja 108 artiklan sekä EKPJ:n perussäännöstön kanssa.” Samassa lehdessä tuotiin esille päätös, jossa Suomi kymmenen muun maan kanssa täyttää vaadittavat edellytykset yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi 1. päivänä tammikuuta 1999. Samassa lehdessä todettiin myös, että: ”Ruotsin kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna ei ole sopusoinnussa perustamissopimuksen 107 ja 108 artiklan eikä EKPJ:n perussäännön kanssa” ja ”Ruotsi ei täytä yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi vaadittavia edellytyksiä.” Maastrichtin sopimuksen mukaan Ruotsinkin on liityttävä EMUn kolmanteen vaiheeseen, kun se täyttää lähestymiskriteerien ehdot.

Perustuslain tulkinta vaihtui päätöksen jälkeen

Vuosina 1991-1995 toimineen perustuslakivaliokunnan lausunnot – käytännössä perustuslain tulkinnat - ovat monissa keskeisissä kysymyksissä täysin päinvastaisia, kuin vuosina 1995-1999 toimineen perustuslakivaliokunnan lausunnot. Jälkimmäinen paljasti kyseisen valiokunnan todellisen luonteen, kun se antoi lausunnon 11.6.1997, jossa se käsitteli perustuslakia ongelmana toteamalla: ”Perustuslakiongelma on tullut ratkaistuksi perussopimuksen voimaansaattamislailla supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä.” Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on selvittää eduskunnan käsittelyyn tulevien asioiden perustuslainmukaisuus ja antaa ehdotuksia eduskunnalle perustuslakia koskevien asioiden käsittelyjärjestyksestä. Perustuslakivaliokunta koostuu eduskunnan valitsemista kansanedustajista ja he ovat tässäkin tehtävässä velvoitettuja toimimaan perustuslain mukaisesti.

Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin ennen EU-äänestystä, että neuvotteluosapuolen kanssa on tehty varauma, jossa todettiin, että Suomi voi myöhemmin itse päättää EMU:n kolmannesta vaiheesta. Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin myönteisen EU-äänestyksen jälkeen, että mitään varaumaa ei ole olemassa.

Eduskunta päätti EU-liittymislaissa, että talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatetaan voimaan erillisen lakiesityksen pohjalta, kun asia on ajankohtainen. Myönteisen EU-äänestyksen jälkeen eduskunnalle ilmoitettiin, että lakiesityksen tekeminen on ongelmallinen, koska asiaa koskevat EU-säädökset ovat jo tulleet voimaan, eikä tästä syystä voida asiaa koskevaa lakiesitystä tehdä.

Perustuslakivaliokunta antoi ennen EU-äänestystä eduskunnalle seuraavan lausunnon: ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.” Eduskunnan myönteisen EU-päätöksen jälkeen sille ilmoitettiin, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen ei edellytä eduskunnan myötävaikutusta, koska lait ovat jo voimassa.

Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin ennen EU-äänestystä että liittymissopimus ei vielä merkitse sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Päätöksien jälkeen ilmoitettiin, että liittymissopimuksen hyväksyntä merkitsi jo sitoutumisen osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin ennen EU-äänestystä, että liittymissopimus ei kumoa hallitusmuodon säädöksiä – eli liittymissopimus on perustuslain mukainen. Äänestyksien jälkeen ilmoitettiin, että liittymissopimus kumosi useita hallitusmuodon säädöksiä – tällä perusteella voidaan koko EU-liittymissopimuksen hyväksyminen asettaa perustuslain vastaisena kyseenalaiseksi. Lisäksi hallitusmuodon kumoaminen on rikoslain mukaan rangaistava teko.

Mitä teki eduskunta kaiken tämän jälkeen? Se antoi luottamuslauseen hallituksen EMU-politiikalle ja Suomen katsottiin liittyneen EMU:n kolmanteen vaiheeseen.
Ilmoita


"Totisesti" laittomuuden tekijät ovat päässeet valtaan, niinkuin raamatussa on edeltäkäsin ilmoitettu. MUTTA MISKSI NÄIN ON PÄÄSSYT KÄYMÄÄN.
Ja mitä totuuden ja oikeuden sanan = Jumalan sana,
mukaan nyt olisi tehtävä.

Se on nyt niin ettei ole muita mahdollisuuksia, kuin nöyrtyä kääntymään Kaikkivaltiaan Kristuksen Jeesuksen puoleen, Hänen jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on kuningasten kunigas ja herrain Herra.
3 VASTAUSTA:
Sinulle on ihan omat sivustot: Uskonto ja Huuhaa.
jarrumies kirjoitti:
Sinulle on ihan omat sivustot: Uskonto ja Huuhaa.
Jaaha, tällä näyttää olvan jarrumiehet jo paikallaan, lujasti JO, jarrua päällä pitämässä, vaikka ei ole edes vielä vetäjiä, aisoissa.
Vai on pimeyden puolelta noin uskollinen edustus. Niin, kaikellahan on tarkoituksesnsa, ja kaikki koituu viimmekädessä kuitenkin niiden hyväksi Jotka Jumalaa rakastavat / kunnioittavat.
" Totisesti"
jarrumies kirjoitti:
Sinulle on ihan omat sivustot: Uskonto ja Huuhaa.
Jaaha, tällä näyttää olvan jarrumiehet jo paikallaan, lujasti JO, jarrua päällä pitämässä, vaikka ei ole edes vielä vetäjiä, aisoissa.
Vai on pimeyden puolelta noin uskollinen edustus. Niin, kaikellahan on tarkoituksesnsa, ja kaikki koituu viimmekädessä kuitenkin niiden hyväksi Jotka Jumalaa rakastavat / kunnioittavat.
" Totisesti"
+Lisää kommentti
Ensinnäkin tekstisi on masentavan pitkä ja tylsä.

Toisekse, mitä v**** väliä tuolla on. Pääasia on että ollaan EU:ssa.
21 VASTAUSTA:
..kun pitää noin vuodattaa. (Maisa, Fin..?)

Onneksi ei kuitenkaan minua - nautin päivästä :)

EU:n ja Emun laillisuus on on todistettu aikaisemmissa keskusteluissa, vrt. juhanin kommentointia.
Viksu kirjoitti:
..kun pitää noin vuodattaa. (Maisa, Fin..?)

Onneksi ei kuitenkaan minua - nautin päivästä :)

EU:n ja Emun laillisuus on on todistettu aikaisemmissa keskusteluissa, vrt. juhanin kommentointia.
Juhaniiiiii !!!
Viksu kirjoitti:
..kun pitää noin vuodattaa. (Maisa, Fin..?)

Onneksi ei kuitenkaan minua - nautin päivästä :)

EU:n ja Emun laillisuus on on todistettu aikaisemmissa keskusteluissa, vrt. juhanin kommentointia.
"EU:n ja Emun laillisuus on todistettu aikaisemmissa keskusteluissa, vrt. juhanin kommentointia."

Ai sähän olitkin se sama sälli joka "todisti" Suomen 90-luvun talouskasvunkin EU-jäsenyydestä johtuvaksi?
USA liittyi vissiin kans EU:hun 90-luvun alussa, kun siellä oli samaan aikaan kova talouskasvu?
Viimeaikaisista talousuutisista päätellen Saksa on eronnut EU:sta?
fin kirjoitti:
Juhaniiiiii !!!
Minä en rupea kaivelemaan sinulle enää maamme nykyisiä tai vanhoja perustuslakeja. Voit tehdä sen itsekin. Jos tarkoitat, että minun olisi taas kerran haettava sinulle lakipykäliä, joudut pettymään. Hae itse lakipykäläsi. Voin kuitenkin vakuuttaa sinulle, että Suomessa on nyt ja aiemmin ollut mahdollista tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja myös perustuslain muutoksia, eduskunnan päätöksillä. Näin oli myös Suomen EU-jäsenyyden ja rahaliiton suhteen.

Tiedän keskustelun turhaksi ihmisten kanssa, joille ei mitkään argumentit voi kumota uskon tuomaa varmuutta. Mutta vielä kerran: Maassamme ei ole tehty vallankaappausta eikä ole olemassa mitään suurta ja petollista salaliittoa maamme tuhoksi. Elämme maassa, jossa on sinun harmiksesi tehty demokraattisesti ja laillisesti päätöksiä, joista olet erimieltä. Se, että olet niistä vaikka kuinka erimieltä, ei tee niistä laittomia tai maatamme kaappatuksi.

Vaikka EU herättääkin sinussa noin voimakkaita tunteita, et saisi ajautua kuvittelemaan salaliittoja ja vallankaappauksia siellä missä niitä ei ole. Maamme on demokraattinen ja laillisesti hallittu. Koettaisit nyt rauhoittua, kaikki on hyvin.

Juhani
fin kirjoitti:
"EU:n ja Emun laillisuus on todistettu aikaisemmissa keskusteluissa, vrt. juhanin kommentointia."

Ai sähän olitkin se sama sälli joka "todisti" Suomen 90-luvun talouskasvunkin EU-jäsenyydestä johtuvaksi?
USA liittyi vissiin kans EU:hun 90-luvun alussa, kun siellä oli samaan aikaan kova talouskasvu?
Viimeaikaisista talousuutisista päätellen Saksa on eronnut EU:sta?
Rakas Fin,
kuvittelet nyt turhan paljon. Juhani on minulle tuntematon persoona, joka on samoilla linjoilla kuin minä.

Minua ei kiinnosta hörhöjen kanssa väitellä.

En todistanut mitään, sanoin vain että kappas kun suomen talouskasvu lähti rakettimaisesti nousuun eu-jäsenyyden aikaan, joten onkohan sattumaa?

Oliko muuten suomen talouskasvu jatkuvasti nousussa kun oltiin sinun mukaasi itsenäisiä.
Ei tarvitse vastata.
Viksu kirjoitti:
..kun pitää noin vuodattaa. (Maisa, Fin..?)

Onneksi ei kuitenkaan minua - nautin päivästä :)

EU:n ja Emun laillisuus on on todistettu aikaisemmissa keskusteluissa, vrt. juhanin kommentointia.
jonka hän toi eduskuntaan 17.4.98 sillä saa pyyhkiä kirkkaasti perseen, sillä silloin ei äänestetty siitä, astuvatko jo voimassa olevat automatiikalla varustetut EU-säädökset voimaan, vaan HALLITUKSEN LUOTTAMUKSESTA.
Eduskunta sai luottamuslauseen EMU-politiikastaan, mutta mainitulla poliittisella päätöksellä "hyväksyttiin" JO VOIMASSAOLEVAT EU-säädökset, jotka olivat hallitusmuodon 72 § markkaa ja 73 § Suomen Pankkia koskevan säädöksen kanssa ristiriitaisia.

L U E
alustajan perusteellinen ja ansiokas juttu!
"Suomen EMU-jäsenyyden laillisuus"
Kirjoittanut: suomalainen, 27.8.2003 klo 19.40

Meillä ei ole mitään syytä vetää hernettä nenään
´viksujen vitutuksesta´, ymmärtäähän sen tässä tilanteessa - mitä muutakaan he voisivat sanoa;)
Viksu kirjoitti:
Rakas Fin,
kuvittelet nyt turhan paljon. Juhani on minulle tuntematon persoona, joka on samoilla linjoilla kuin minä.

Minua ei kiinnosta hörhöjen kanssa väitellä.

En todistanut mitään, sanoin vain että kappas kun suomen talouskasvu lähti rakettimaisesti nousuun eu-jäsenyyden aikaan, joten onkohan sattumaa?

Oliko muuten suomen talouskasvu jatkuvasti nousussa kun oltiin sinun mukaasi itsenäisiä.
Ei tarvitse vastata.
Suomi oli käytännöllisesti katsoen velaton kun sitä alettiin "valmentaa" -EU-ja EMU-kuntoon.
Vilkaseppas valtion velkalistaa nyt ja asteittain nousevaa jäsenmaksutaakkaa EU:lle ja puhu sitten.

Katso myös miten palkkadevalvaatio toimii ja palkkoja on pyrittävä alentamaan, kun muuten vienti ei vedä EMU-oloissa ja mainitsemasi talouskasvu on kuihtunut.

Emu-oloissa meillä ei ole muita instrumentteja taluoden tasapainottamiseen kuin palkkojen alennukset.
Maisa kirjoitti:
Suomi oli käytännöllisesti katsoen velaton kun sitä alettiin "valmentaa" -EU-ja EMU-kuntoon.
Vilkaseppas valtion velkalistaa nyt ja asteittain nousevaa jäsenmaksutaakkaa EU:lle ja puhu sitten.

Katso myös miten palkkadevalvaatio toimii ja palkkoja on pyrittävä alentamaan, kun muuten vienti ei vedä EMU-oloissa ja mainitsemasi talouskasvu on kuihtunut.

Emu-oloissa meillä ei ole muita instrumentteja taluoden tasapainottamiseen kuin palkkojen alennukset.
Eli Suomen lama 90-luvun alussa olikin vain temppu, jolla kansantalous velkaantui EMU:a varten.

Ja palkkoja lasketaankin työläisiltä vain heikenteekseen duunateitten oloja? Mutta miten sitten palkat ovat nouseet inflaatiota nopeammin, eikös se tarkoita sitä että ostovoima on kasvanut? Vai olisikohan se EU-herrojen juonittelua jolla kaapataan valta vieden työläiset maaorjiksi??

"taluoden" tasapainottamisesta en tiedä.

Mutta entä talouden tasapainottamisesta kerro toki lisää... miten se toimisi Emun ulkopuolella.
tupajumi kirjoitti:
jonka hän toi eduskuntaan 17.4.98 sillä saa pyyhkiä kirkkaasti perseen, sillä silloin ei äänestetty siitä, astuvatko jo voimassa olevat automatiikalla varustetut EU-säädökset voimaan, vaan HALLITUKSEN LUOTTAMUKSESTA.
Eduskunta sai luottamuslauseen EMU-politiikastaan, mutta mainitulla poliittisella päätöksellä "hyväksyttiin" JO VOIMASSAOLEVAT EU-säädökset, jotka olivat hallitusmuodon 72 § markkaa ja 73 § Suomen Pankkia koskevan säädöksen kanssa ristiriitaisia.

L U E
alustajan perusteellinen ja ansiokas juttu!
"Suomen EMU-jäsenyyden laillisuus"
Kirjoittanut: suomalainen, 27.8.2003 klo 19.40

Meillä ei ole mitään syytä vetää hernettä nenään
´viksujen vitutuksesta´, ymmärtäähän sen tässä tilanteessa - mitä muutakaan he voisivat sanoa;)
OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOH!!!!
MITEN ANSIOKASTA!!! OOOOOOOOOOOOH!!!!

KYLLÄ TÄMÄ HAISEE KOMMARIEN SALAJUONILTA!!!
A.Bunker kirjoitti:
Eli Suomen lama 90-luvun alussa olikin vain temppu, jolla kansantalous velkaantui EMU:a varten.

Ja palkkoja lasketaankin työläisiltä vain heikenteekseen duunateitten oloja? Mutta miten sitten palkat ovat nouseet inflaatiota nopeammin, eikös se tarkoita sitä että ostovoima on kasvanut? Vai olisikohan se EU-herrojen juonittelua jolla kaapataan valta vieden työläiset maaorjiksi??

"taluoden" tasapainottamisesta en tiedä.

Mutta entä talouden tasapainottamisesta kerro toki lisää... miten se toimisi Emun ulkopuolella.
Lipponen Forssan kokoksessa kertoi, kuinka Suomeen on luotava lisää matalan tuottavuuden työpaikkoja, ts. halpatyöpaikkoja, eli working poor työpaikkoja, entisten lisäksi... Palkkojen nousu, mielenkiintoinen asia, ihmiset kertovat palkkojensa olevan jotakuinkin samalla tasolla mitä duunarilla -80 luvulla pidettiin normaalina palkkana, monilla jopa pienemmät, elinkustannukset sen sijaan ovat 2000 lukua. Palkankorotukset ovat valuneet pääosin palkkahaitarin yläpäähän samalla kun pienituloiset ovat saaneet takkiinsa, että se ostovoiman kasvusta EU oloissa.

Lamasta löytyy juttua tuolta taannemapaa(19.12.02)lainaan sieltä kirjoitusta "tempusta"

"Lamasta taas on paljon hauskoja tarinoita, tässä yksi: Eu-komissaari Leon Brittain sanoi jo aikoja sitten, että "Emu-paine pakottaa maita sellaisiin rakennemuutoksiin, joita ei toteutettaisi ilman näitä ulkoisia paineita. Niiden ansiosta voidaan ajaa alas sosiaaliturvaa ja muuttaa työelämää".

Saksalaiset taas kertoivat ilouutisena, kuinka liittyminen antaa mahdollisuuden käyttää hyväksi maan sisäisiin tarkoituksiin sellaista ulkoa tulevaa sopeutumispainetta, jota ei muuten saada aikaan ja joka toimii finanassi ja palkkakurin puolesta."

Muutama linkki silloisiin keskusteluihin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=20500000000403326

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=20500000000403219
Maisa kirjoitti:
Suomi oli käytännöllisesti katsoen velaton kun sitä alettiin "valmentaa" -EU-ja EMU-kuntoon.
Vilkaseppas valtion velkalistaa nyt ja asteittain nousevaa jäsenmaksutaakkaa EU:lle ja puhu sitten.

Katso myös miten palkkadevalvaatio toimii ja palkkoja on pyrittävä alentamaan, kun muuten vienti ei vedä EMU-oloissa ja mainitsemasi talouskasvu on kuihtunut.

Emu-oloissa meillä ei ole muita instrumentteja taluoden tasapainottamiseen kuin palkkojen alennukset.
ei tule viestit näkyviin..
sivusta kirjoitti:
Lipponen Forssan kokoksessa kertoi, kuinka Suomeen on luotava lisää matalan tuottavuuden työpaikkoja, ts. halpatyöpaikkoja, eli working poor työpaikkoja, entisten lisäksi... Palkkojen nousu, mielenkiintoinen asia, ihmiset kertovat palkkojensa olevan jotakuinkin samalla tasolla mitä duunarilla -80 luvulla pidettiin normaalina palkkana, monilla jopa pienemmät, elinkustannukset sen sijaan ovat 2000 lukua. Palkankorotukset ovat valuneet pääosin palkkahaitarin yläpäähän samalla kun pienituloiset ovat saaneet takkiinsa, että se ostovoiman kasvusta EU oloissa.

Lamasta löytyy juttua tuolta taannemapaa(19.12.02)lainaan sieltä kirjoitusta "tempusta"

"Lamasta taas on paljon hauskoja tarinoita, tässä yksi: Eu-komissaari Leon Brittain sanoi jo aikoja sitten, että "Emu-paine pakottaa maita sellaisiin rakennemuutoksiin, joita ei toteutettaisi ilman näitä ulkoisia paineita. Niiden ansiosta voidaan ajaa alas sosiaaliturvaa ja muuttaa työelämää".

Saksalaiset taas kertoivat ilouutisena, kuinka liittyminen antaa mahdollisuuden käyttää hyväksi maan sisäisiin tarkoituksiin sellaista ulkoa tulevaa sopeutumispainetta, jota ei muuten saada aikaan ja joka toimii finanassi ja palkkakurin puolesta."

Muutama linkki silloisiin keskusteluihin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=20500000000403326

http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=20500000000403219
En kyllä tiedä Lipposen sanoneen moista asiaa, pengoin netistä mutta eipä löytynyt. Onko lähdettä ko. juttuun?

Yhteiskunta tarvitsee monenlaista työvoimaa - myöskin matalapalkka-aloja. Ja niille töille pitäisi saada tekijöitä. Vai pitäisikö maksaa sama palkka heille kuin esim. dippi-insseille???

" ihmiset kertovat palkkojensa olevan jotakuinkin samalla tasolla mitä duunarilla -80 luvulla.."
Just joo, ketkä "ihmiset" kertovat noin? Kai on jotain tilastoa antaa asiaan??? Ei taida väitteesi "ihmisistä" pitää paikkaansa.

Katso oheisia tilastoja joissa palkkakehitys on ollut pienimmillään 4,2% valtiolla ja suurimmillaan maistereilla 14,8%!!!
www.tek.fi/tek/edut/tietoa/Palkat2001.pdf

Inflaatio on ollut sinä aikana about 1.5% - 2.5%.

Eli yksinkertaistetaan:
Jos työmies A on tienannut edellisenä vuotena 100 euroa, ja tänä vuonna 104,20 euroa jää bruttona enemmän käteen 4,20 euroa (4,2% minimikehitys). Kustannukset nousivat edellisen vuoden aikana keskim. 2.0%, eli jos kustannukset ovat olleet 100 euroa edeltävänä vuotena, niin tänä vuonna ne olisivat 102 euroa. Vähennetään tienatusta 104,20 eurosta menot 102 euroa, niin työmieshän on rikastunut 2,20 euroa minimissään! Sillähän saa sen kunniaksi eurotuopin olutta! :)

Ja sitten teollisuuden bruttoreaalipalkat:
http://www.ytn.fi/tiedotteet/p3265.pdf

Eli miten tämä selitetään?? Eihän tässä vain EU herrat taas johda poloisia suomalaisia harhaan?? Vai olisivatkohan peräti maksettuja testejä!!?
A.Bunker kirjoitti:
En kyllä tiedä Lipposen sanoneen moista asiaa, pengoin netistä mutta eipä löytynyt. Onko lähdettä ko. juttuun?

Yhteiskunta tarvitsee monenlaista työvoimaa - myöskin matalapalkka-aloja. Ja niille töille pitäisi saada tekijöitä. Vai pitäisikö maksaa sama palkka heille kuin esim. dippi-insseille???

" ihmiset kertovat palkkojensa olevan jotakuinkin samalla tasolla mitä duunarilla -80 luvulla.."
Just joo, ketkä "ihmiset" kertovat noin? Kai on jotain tilastoa antaa asiaan??? Ei taida väitteesi "ihmisistä" pitää paikkaansa.

Katso oheisia tilastoja joissa palkkakehitys on ollut pienimmillään 4,2% valtiolla ja suurimmillaan maistereilla 14,8%!!!
www.tek.fi/tek/edut/tietoa/Palkat2001.pdf

Inflaatio on ollut sinä aikana about 1.5% - 2.5%.

Eli yksinkertaistetaan:
Jos työmies A on tienannut edellisenä vuotena 100 euroa, ja tänä vuonna 104,20 euroa jää bruttona enemmän käteen 4,20 euroa (4,2% minimikehitys). Kustannukset nousivat edellisen vuoden aikana keskim. 2.0%, eli jos kustannukset ovat olleet 100 euroa edeltävänä vuotena, niin tänä vuonna ne olisivat 102 euroa. Vähennetään tienatusta 104,20 eurosta menot 102 euroa, niin työmieshän on rikastunut 2,20 euroa minimissään! Sillähän saa sen kunniaksi eurotuopin olutta! :)

Ja sitten teollisuuden bruttoreaalipalkat:
http://www.ytn.fi/tiedotteet/p3265.pdf

Eli miten tämä selitetään?? Eihän tässä vain EU herrat taas johda poloisia suomalaisia harhaan?? Vai olisivatkohan peräti maksettuja testejä!!?
tuli kaksikin kertaa tv.stä. kyllä Lipponen osapuilleen noin sanoi, siellä jotakin palkoistakin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=110&conference=666&posting=22000000001124769
löytyy kirjoitti:
tuli kaksikin kertaa tv.stä. kyllä Lipponen osapuilleen noin sanoi, siellä jotakin palkoistakin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=110&conference=666&posting=22000000001124769
No olihan siellä linkki, mutta taas ymmärretään asia itselle sopivimmalla tavalla.

Perimmäinen ideahan oli saada matalapalkkaiset alat houkuttelevammaksi palkkauskuluja alentamalla, jolloin työn tarjoaminen kannattaa. Jonkin verran pienyrittäjyyttä harrastaneena, totesin palkkauksen olevan liian kallista jotta sitä olisi voinut tehdä, joten työpäiväni pitenivät korkeiden palkkakustannusten ansiosta.

Jos "matalapalkka-alojen" sivukustannuksia lasketaan, niin pk-sektorin työllistämismahdollisuudet ovat paremmat, joka tarkoittaa ts. sitä että työttömät työnhakijat ovat sossun/kelan luukulta pois.

En nyt tiedä tällä hetkellä tilastoa työttömistä työnhakijoista, mutta luulenpa ettei siellä ole paljoa korkeastikoulutettuja, ns "osaajia" eli tod. näk. sieltä löytyy paljon juuri näitä muutenkin matalapalkka-aloilla työskenteleviä.

Ei kai se niin huono asia ole, jos yritetään helpottaa työn tarjoamista sitä tarvitseville?
Viksu kirjoitti:
No olihan siellä linkki, mutta taas ymmärretään asia itselle sopivimmalla tavalla.

Perimmäinen ideahan oli saada matalapalkkaiset alat houkuttelevammaksi palkkauskuluja alentamalla, jolloin työn tarjoaminen kannattaa. Jonkin verran pienyrittäjyyttä harrastaneena, totesin palkkauksen olevan liian kallista jotta sitä olisi voinut tehdä, joten työpäiväni pitenivät korkeiden palkkakustannusten ansiosta.

Jos "matalapalkka-alojen" sivukustannuksia lasketaan, niin pk-sektorin työllistämismahdollisuudet ovat paremmat, joka tarkoittaa ts. sitä että työttömät työnhakijat ovat sossun/kelan luukulta pois.

En nyt tiedä tällä hetkellä tilastoa työttömistä työnhakijoista, mutta luulenpa ettei siellä ole paljoa korkeastikoulutettuja, ns "osaajia" eli tod. näk. sieltä löytyy paljon juuri näitä muutenkin matalapalkka-aloilla työskenteleviä.

Ei kai se niin huono asia ole, jos yritetään helpottaa työn tarjoamista sitä tarvitseville?
ole pois sieltä sossun/kelan luukulta

>>Suomessa köyhyys liitetään pääosin työttömyyteen, mutta tosiasiassa sadat tuhannet lähinnä palvelualoilla työskentelevät osa-aikaiset elävät toimeentulominimin rajamailla. Suurin osa heistä ei tulisi toimeen ilman puolison tuloa tai toimeentulotukea.>>

>>Suomi on vielä hyvinvointiyhteiskunta, ja osa-aikatyötä tekevät voivat saada soviteltua päivärahaa tai toimeentulotukea, joilla nipin napin selviää elinkustannuksista.Juhlimaan työn ja tuen yhteissummalla ei täälläkään pääse.>>
http://netti.sak.fi/palkkatyolainen/pt2003/pt0305/p030604-a1.html

Suomessa vuonna-90 30 000 lapsiperhettä alle köyhyysrajan, vuonna 2003 luku 62 000, tätä matalapalkkatyöt aiheuttavat, sitäkö pitää lisätä.
Maisa kirjoitti:
Suomi oli käytännöllisesti katsoen velaton kun sitä alettiin "valmentaa" -EU-ja EMU-kuntoon.
Vilkaseppas valtion velkalistaa nyt ja asteittain nousevaa jäsenmaksutaakkaa EU:lle ja puhu sitten.

Katso myös miten palkkadevalvaatio toimii ja palkkoja on pyrittävä alentamaan, kun muuten vienti ei vedä EMU-oloissa ja mainitsemasi talouskasvu on kuihtunut.

Emu-oloissa meillä ei ole muita instrumentteja taluoden tasapainottamiseen kuin palkkojen alennukset.
Suomi oli velaton ennen lamaa, laman jälkeen velkaannuttiin, mutta velkaa on edelleen varsin vähän kun tarkastelet vaikkapa muiden Euroopan valtioiden velkataakkaa. Velan lisääntyminen ei tietenkään johtunut mistään EU-valmentautumisesta.

"Emu-oloissa meillä ei ole muita instrumentteja taluoden tasapainottamiseen kuin palkkojen alennukset"
=> mitä muita instrumentteja sitten kaipaat? Älä vain sano että devalvaatiota... Sitä paitsi palkoissahan elettiin myös ennen, lamaSuomessa, nollalinjalla vuosikaudet.

Talouspolitiikassa homman juju onkin se, ettei päästetä syntymään sellaista hallitsematonta tilannetta, että rankkoja keinoja tasapainottamiseen tarvittaisiin. Toisin sanoen ennaltaehkäisyä. Jos taloutta joudutaan tasapainottamaan, olkoonpa sitten millä keinolla tahansa, ollaan jo tehty virheitä ja jouduttu sammuttelemaan tulipaloja...
eivät kirjoitti:
ole pois sieltä sossun/kelan luukulta

>>Suomessa köyhyys liitetään pääosin työttömyyteen, mutta tosiasiassa sadat tuhannet lähinnä palvelualoilla työskentelevät osa-aikaiset elävät toimeentulominimin rajamailla. Suurin osa heistä ei tulisi toimeen ilman puolison tuloa tai toimeentulotukea.>>

>>Suomi on vielä hyvinvointiyhteiskunta, ja osa-aikatyötä tekevät voivat saada soviteltua päivärahaa tai toimeentulotukea, joilla nipin napin selviää elinkustannuksista.Juhlimaan työn ja tuen yhteissummalla ei täälläkään pääse.>>
http://netti.sak.fi/palkkatyolainen/pt2003/pt0305/p030604-a1.html

Suomessa vuonna-90 30 000 lapsiperhettä alle köyhyysrajan, vuonna 2003 luku 62 000, tätä matalapalkkatyöt aiheuttavat, sitäkö pitää lisätä.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos ei madaltaa työllistämiskynnystä? Eihän tämä maa muuten pyöri jos ei työllä.

Voisikohan olla, että mikäli työllistämiskynnystä madalletaan, pätkätyöt muuttuisivat kustannusten laskiessa vakinaisempaan suuntaan?

Miksi yleensäkään pitää rangaista siitä, että tarjoaa toiselle töitä? Ymmärrän, että eläke- ja työttömyyskorvausjärjestelmä tarvitsevat paljon rahaa, mutta silti.
Viksu kirjoitti:
Mitä sitten pitäisi tehdä, jos ei madaltaa työllistämiskynnystä? Eihän tämä maa muuten pyöri jos ei työllä.

Voisikohan olla, että mikäli työllistämiskynnystä madalletaan, pätkätyöt muuttuisivat kustannusten laskiessa vakinaisempaan suuntaan?

Miksi yleensäkään pitää rangaista siitä, että tarjoaa toiselle töitä? Ymmärrän, että eläke- ja työttömyyskorvausjärjestelmä tarvitsevat paljon rahaa, mutta silti.
hyvä, jos siitä saa riittävän palkan, noloa jos joutuisi veronmaksajien taskuille vielä palkanlisää hakemaan, varsin vääränlaista työnantajan tukemista, jos työläiset joutuu palkkansa osain sossusta tai kelasta asumistukina hakemaan, eikös kommunismissa saatu valtiolta palkkaa... EU:ssahan kaikenlaiset tuet yrittäjille kuin myös viljelijöille alkavat olemaan pannassa, ei kai tämänkaltaistakaan voi hyväksyä, tuskin niitä hyväksyy WTO:kaan. Muutenkin nykyinen systeemi on ongelmallinen, selvä huononnus entiseen
http://www.stakes.fi/dialogi/02/dia20027/37.htm
ihan kirjoitti:
hyvä, jos siitä saa riittävän palkan, noloa jos joutuisi veronmaksajien taskuille vielä palkanlisää hakemaan, varsin vääränlaista työnantajan tukemista, jos työläiset joutuu palkkansa osain sossusta tai kelasta asumistukina hakemaan, eikös kommunismissa saatu valtiolta palkkaa... EU:ssahan kaikenlaiset tuet yrittäjille kuin myös viljelijöille alkavat olemaan pannassa, ei kai tämänkaltaistakaan voi hyväksyä, tuskin niitä hyväksyy WTO:kaan. Muutenkin nykyinen systeemi on ongelmallinen, selvä huononnus entiseen
http://www.stakes.fi/dialogi/02/dia20027/37.htm
Mihin entiseen systeemiin kirjoittaja tarkoittaa?
Viksu kirjoitti:
Mihin entiseen systeemiin kirjoittaja tarkoittaa?
toimia? Tökki taannoin hiukka liikaa.

Mihin entiseen? No hyvinvointivaltiota kannatan, lisäisin noita likin vuosia vielä viidellä vuodella, ehkä jopa kymmenellä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000001078288
Viksu kirjoitti:
Rakas Fin,
kuvittelet nyt turhan paljon. Juhani on minulle tuntematon persoona, joka on samoilla linjoilla kuin minä.

Minua ei kiinnosta hörhöjen kanssa väitellä.

En todistanut mitään, sanoin vain että kappas kun suomen talouskasvu lähti rakettimaisesti nousuun eu-jäsenyyden aikaan, joten onkohan sattumaa?

Oliko muuten suomen talouskasvu jatkuvasti nousussa kun oltiin sinun mukaasi itsenäisiä.
Ei tarvitse vastata.
Niin lähti myös Suomen velkakin, joku voisi sanoa, että Suomen hyvin vointi on pitkälti velkaantumisella saavutettu.
+Lisää kommentti
Pitkän sekavan jorinasikin jälkeen lopputulokseksi jää, että Suomi teki ratkaisunsa perustuslakiensa mukaan. Maata hallittiin laillisesti edellisen perustuslain aikaan ja niin on hallittu nykyisenkin aikana. Perustuslain uudistus ja kansainväliset sopimuksemme on tehty perustuslakiemme hengen ja kirjaimen mukaisesti. Tämän ovat todenneet niin eduskunnan perustuslakivaliokunta, oikeuskansleri ja maamme johtavat oikeusoppineet.

Näistä huolimatta täältä netin keskustelupalstalta löytyy kaikkia näitä kyvykkäämpiä perustuslakiasiantuntijoita, maisoja ynnä muita. Uskokoon ken haluaa.

Juhani
17 VASTAUSTA:
Missä nämä maisat ja kumppanit ovat saaneet taistelukoulutuksensa? Sirola? Moskova?
Ainakin lapsuudessa on täytynyt tapahtua jotain kamalaa.
Ajatella, että oikein perustuslakivaliokunta (hurrrrjan pitkä sana) ynnä muut ovat todenneet menettelyn lailliseksi.
Kerro nyt Juhani hyvä, että missä kohden viestiketjun aloittaja valehtelee?
Jos Suomi on viety EU:hun laillisesti ja kirjoittaja antaa ymmärtää, että ei ole, niin silloinhan sinulla pitäisi olla helppo työ osoittaa kohta kohdalta, että missä kohden kirjoittaja valehtelee?
Olisikohan sinunkin aika tunnustaa ikävät tosi-asiat ja lopettaa epätoivoinen mustan selittäminen valkoiseksi.
fin kirjoitti:
Ajatella, että oikein perustuslakivaliokunta (hurrrrjan pitkä sana) ynnä muut ovat todenneet menettelyn lailliseksi.
Kerro nyt Juhani hyvä, että missä kohden viestiketjun aloittaja valehtelee?
Jos Suomi on viety EU:hun laillisesti ja kirjoittaja antaa ymmärtää, että ei ole, niin silloinhan sinulla pitäisi olla helppo työ osoittaa kohta kohdalta, että missä kohden kirjoittaja valehtelee?
Olisikohan sinunkin aika tunnustaa ikävät tosi-asiat ja lopettaa epätoivoinen mustan selittäminen valkoiseksi.
Katsos, lokakuussa 1994, Suomalaiset äänestivät EU:n puolesta. Ihmettelen syvästi, miten edelleen kehtaatte toimia kansan päätöstä vastaan.

No, ohessa prosessi siitä miten Suomi liittyi EU:hun. Huomaa erityisesti, jossa mainittiin kohta jossa Sveitsikin olisi Norjan kanssa halunnut liittyä Unioniin. Eli se siitä Norjan ja Sveitsin "EU-vastaisuudesta". Tekivät vain toisenlaisen päätöksen asiasta ja sillä hyvä. Taisi olla kansanäänestys asiasta (tosin teikäläisillehän nämä kansanäänestykset eivät merkitse mitään, ohimennen huomioiden).

Eli syksyllä 1991 hallitus ryhtyi kokoamaan selvityksiä, joiden tarkoituksena oli mahdollisen EY-jäsenyyden merkityksen arvioiminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, talous- ja yhteiskuntapolitiikan sekä oikeusjärjestyksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän kannalta. Selvitysten pohjalta hallitus antoi eduskunnalle 9 päivänä tammikuuta 1992 valtioneuvoston selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Selonteko lähetettiin valmistelevasti käsiteltäväksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle, joka pyysi selonteosta muiden erikoisvaliokuntien lausunnot.
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Euroopan yhteisöjen jäsenyyden hakemisesta annettiin 5 päivänä maaliskuuta 1992. Eduskunta päätti tiedonantoa koskevan yleiskeskustelun VJ 36 §:n 1 momentin mukaisesti 18 päivänä maaliskuuta 1992 selkeällä äänten enemmistöllä.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valtioneuvoston selonteosta antamassa mietinnössä, johon liittyi muiden erikoisvaliokuntien lausunnot (UaVM 6/1992 vp), edellytettiin hallituksen jäsenyysneuvotteluissa ottavan huomioon parhaalla mahdollisella tavalla mietinnössä esitetyt kannanotot sekä informoimaan eduskunnan erikoisvaliokuntia neuvottelujen kulusta ja siellä käsiteltävistä kysymyksistä.
Suomi haki 18 päivänä maaliskuuta 1992 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön jäsenyyttä.
EY:n ministerineuvosto pyysi huhtikuun alussa 1992 komissiota valmistelemaan Suomen jäsenyyshakemuksen johdosta neuvottelujen aloittamista koskevan päätöksen edellyttämän lausunnon. Komissio pyysi lausuntoansa varten runsaasti aineistoa Suomesta ja kävi selventäviä keskusteluja suomalaisten viranomaisten kanssa varsin laajalta alalta. Jäsenyysneuvottelujen aloittamista Suomen kanssa puoltava komission lausunto valmistui marraskuussa 1992.
Jo Lissabonin huippukokouksessa kesäkuussa 1992 olivat EY:n jäsenvaltiot hyväksyneet kolmen hakijamaan kanssa käytävien liittymisneuvottelujen lähtökohdat ja aikataulun. Neuvottelut voitaisiin aloittaa välittömästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tultua voimaan ja keskipitkän aikavälin rahoitusohjelman eli niin sanotun Delors II-paketin tultua sovituksi. Lisäksi todettiin unionin voivan laajentua jäsenyyttä hakevilla EFTA-mailla unionisopimuksella sovittujen toimielinratkaisujen pohjalta.
Eurooppa-neuvoston kokouksessa Edinburghissa joulukuussa 1992 päätettiin neuvottelujen aloittamisesta Suomen sekä Itävallan ja Ruotsin kanssa vuoden 1993 alusta. Liittymisneuvotteluja ei voitaisi päättää ennen kuin sopimus Euroopan unionista olisi kaikkien unionin jäsenvaltioiden ratifioima. Neuvottelut muuttuisivat neuvotteluiksi liittymisestä Euroopan unioniin Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan.
Neuvottelut EY:n jäsenvaltioiden ja hakijamaiden välillä avattiin ministeritason kokouksessa 1 päivänä helmikuuta 1993. Ne muuttuivat liittymisneuvotteluiksi Euroopan unioniin 1 päivästä marraskuuta 1993.
Norja, joka oli hakenut jäsenyyttä marraskuussa 1992, aloitti omat neuvottelunsa muutamaa kuukautta myöhemmin.
Euroopan talousalueen ulkopuolelle jättäytynyt Sveitsi esitti myös jäsenyyshakemuksen toukokuussa 1992.
Jäsenyysneuvotteluja varten tarvittava kansallinen valmistelukoneisto luotiin keväällä 1992 jäsenyyshakemuksesta päätettäessä.Valmisteluja johtamaan asetettiin pääministerin johdolla toimiva EY-ministeriryhmä (marraskuusta 1993 EU-ministeriryhmä), jossa hyväksyttiin neuvotteluohjeet.
Tammikuussa 1993 tasavallan presidentti asetti Suomen neuvotteluvaltuuskunnan, jota johtivat ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen,toukokuusta 1993 lukien ulkoasiainministeri Heikki Haavisto. Neuvotteluvaltuuskunnan varapuheenjohtajana ja virkamiestason pääneuvottelijana toimi alusta pitäen ulkoasiainministeriön nykyinen valtiosihteeri Veli Sundbäck.
Neuvottelutavoitteet valmisteltiin EU-ministeriryhmän laajassa alaorganisaatiossa, johon kuuluivat ministeriöiden kansliapäällikkötason integraatiotoimikunta ja neuvottelujen asiakohtarakennetta noudattaen perustetut noin 30 valmistelujaostoa, joissa myös etujärjestöt olivat edustettuina.
Pääministerin johtamassa integraationeuvottelukunnassa olivat edustettuina valtionhallinnon ja etujärjestöjen ohella myös puolueet sekä kuntien etujärjestöt ja Ahvenanmaan maakuntahallitus sekä saamelaisvaltuuskunta.
Hallituksen jäsenyysneuvotteluja varten asettamat perustavoitteet esiteltiin eduskunnalle edellä mainitussa maaliskuussa 1992 annetussa valtioneuvoston tiedonannossa ja jäsenyyden vaikutuksia laajasti selostavassa selonteossa saman vuoden tammikuulta. Hallitus piti tärkeänä sitä, että valiokunnat saavat tietoja neuvottelujen etenemisestä ja esillä olleista kysymyksistä. Valiokunnat ovat voineet kuulla neuvotteluvaltuuskunnan johtoa ja jäseniä.
Tiedotusvälineitä ja kansalaisia on informoitu jatkuvasti ja säännöllisesti liittymisneuvottelujen kulusta noudattaen tässä suhteessa mahdollisimman suurta avoimuutta ja julkisuutta. Suomalaisten tiedonsaannin turvaamisen lisäksi on täten myös unionin suuntaan osoitettu Suomen tärkeänä pitämää julkisuuskäytäntöä.
Viralliset liittymisneuvottelut käytiin unionin jäsenvaltioiden ja Suomen konferenssissa, joka kokoontui sekä ministeritasolla että korkealla virkamiestasolla eli sijaisten tasolla. Neuvotteluasiakohtia tai -aloja oli yhteensä 29. Asiakohtia käsiteltiin valmistelevasti komission neuvotteluja varten muodostaman neuvotteluorganisaation edustajien kanssa ja tuotiin sieltä sijaisten ja ministereiden kokouksiin. Ministeritason kokouksia oli neuvottelujen päättymiseen saakka yhteensä seitsemän ja sijaisten kokouksia yhteensä kymmenen.
Brysselissä lokakuussa 1993 pidetyssä huippukokouksessa unioni kiirehti neuvotteluja siten, että ne voitaisiin saattaa loppuun 1 päivään maaliskuuta 1994 mennessä ja unionin laajentuminen voisi toteutua vuoden 1995 alusta.
Viimeiset ja ratkaisevat neuvottelut maataloutta, rakennepolitiikkaa ja budjettia koskevista kysymyksistä käytiin ministeritasolla vuoden 1994 helmikuun viimeisinä päivinä. Neuvottelut voitiin todeta asiallisesti päättyneiksi 1 päivänä maaliskuuta 1994. Neuvottelukonferenssin päätösistunto pidettiin 12 päivänä huhtikuuta 1994, jolloin osapuolet hyväksyivät yksimielisesti liittymisasiakirjojen tekstit.
Eduskunnalle annettiin pääministerin ilmoitus liittymisneuvottelujen tuloksista 4 päivänä maaliskuuta 1994.
Euroopan parlamentin hyväksyttyä liittymisneuvottelujen tulokset selkeällä ääntenenemmistöllä 4 päivänä toukokuuta 1994 päätettiin liittymissopimuksen allekirjoittamispäivästä.
Suomi allekirjoitti liittymissopimuksen Korfulla 24 päivänä kesäkuuta 1994 Itävallan, Norjan ja Ruotsin ohella Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa.
Sopimus on kaikkien sopimuspuolten ratifioitava, ja ratifioimiskirjat on talletettava 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä. Hakijamaissa pidetään lisäksi neuvoa-antavat kansanäänestykset. Itävallassa 12 päivänä kesäkuuta 1994 pidetyn kansanäänestyksen tulos oli jäsenyyttä puoltava. Suomen kansanäänestys on 16 päivänä lokakuuta 1994, Ruotsin 13 päivänä marraskuuta 1994 ja Norjan 28 päivänä marraskuuta 1994.
Suomi ja muut hakijamaat ovat liittymissopimuksen allekirjoituksesta lukien osallistuneet Euroopan unionin kaikilla toimialoilla unionin neuvoston ja sen alaisten pysyvien komiteoiden ja muiden ryhmien kokouksiin huomioitsijoina. Sovitun välivaiheen tiedonvaihto- ja neuvottelumenettelyn mukaisesti hakijamaat neuvottelevat komission kanssa päätösvalmisteluista niihin unionin jäseninä vaikuttavissa asioissa. Suomalaisten ottaminen unionin toimielinten palvelukseen on alkanut. Euroopan parlamentin ja sen valiokuntien kokouksiin ovat hakijamaiden kansanedustuslaitokset voineet lähettää huomioitsijoita.
Viksu kirjoitti:
Katsos, lokakuussa 1994, Suomalaiset äänestivät EU:n puolesta. Ihmettelen syvästi, miten edelleen kehtaatte toimia kansan päätöstä vastaan.

No, ohessa prosessi siitä miten Suomi liittyi EU:hun. Huomaa erityisesti, jossa mainittiin kohta jossa Sveitsikin olisi Norjan kanssa halunnut liittyä Unioniin. Eli se siitä Norjan ja Sveitsin "EU-vastaisuudesta". Tekivät vain toisenlaisen päätöksen asiasta ja sillä hyvä. Taisi olla kansanäänestys asiasta (tosin teikäläisillehän nämä kansanäänestykset eivät merkitse mitään, ohimennen huomioiden).

Eli syksyllä 1991 hallitus ryhtyi kokoamaan selvityksiä, joiden tarkoituksena oli mahdollisen EY-jäsenyyden merkityksen arvioiminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, talous- ja yhteiskuntapolitiikan sekä oikeusjärjestyksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän kannalta. Selvitysten pohjalta hallitus antoi eduskunnalle 9 päivänä tammikuuta 1992 valtioneuvoston selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Selonteko lähetettiin valmistelevasti käsiteltäväksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle, joka pyysi selonteosta muiden erikoisvaliokuntien lausunnot.
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Euroopan yhteisöjen jäsenyyden hakemisesta annettiin 5 päivänä maaliskuuta 1992. Eduskunta päätti tiedonantoa koskevan yleiskeskustelun VJ 36 §:n 1 momentin mukaisesti 18 päivänä maaliskuuta 1992 selkeällä äänten enemmistöllä.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valtioneuvoston selonteosta antamassa mietinnössä, johon liittyi muiden erikoisvaliokuntien lausunnot (UaVM 6/1992 vp), edellytettiin hallituksen jäsenyysneuvotteluissa ottavan huomioon parhaalla mahdollisella tavalla mietinnössä esitetyt kannanotot sekä informoimaan eduskunnan erikoisvaliokuntia neuvottelujen kulusta ja siellä käsiteltävistä kysymyksistä.
Suomi haki 18 päivänä maaliskuuta 1992 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön jäsenyyttä.
EY:n ministerineuvosto pyysi huhtikuun alussa 1992 komissiota valmistelemaan Suomen jäsenyyshakemuksen johdosta neuvottelujen aloittamista koskevan päätöksen edellyttämän lausunnon. Komissio pyysi lausuntoansa varten runsaasti aineistoa Suomesta ja kävi selventäviä keskusteluja suomalaisten viranomaisten kanssa varsin laajalta alalta. Jäsenyysneuvottelujen aloittamista Suomen kanssa puoltava komission lausunto valmistui marraskuussa 1992.
Jo Lissabonin huippukokouksessa kesäkuussa 1992 olivat EY:n jäsenvaltiot hyväksyneet kolmen hakijamaan kanssa käytävien liittymisneuvottelujen lähtökohdat ja aikataulun. Neuvottelut voitaisiin aloittaa välittömästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tultua voimaan ja keskipitkän aikavälin rahoitusohjelman eli niin sanotun Delors II-paketin tultua sovituksi. Lisäksi todettiin unionin voivan laajentua jäsenyyttä hakevilla EFTA-mailla unionisopimuksella sovittujen toimielinratkaisujen pohjalta.
Eurooppa-neuvoston kokouksessa Edinburghissa joulukuussa 1992 päätettiin neuvottelujen aloittamisesta Suomen sekä Itävallan ja Ruotsin kanssa vuoden 1993 alusta. Liittymisneuvotteluja ei voitaisi päättää ennen kuin sopimus Euroopan unionista olisi kaikkien unionin jäsenvaltioiden ratifioima. Neuvottelut muuttuisivat neuvotteluiksi liittymisestä Euroopan unioniin Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan.
Neuvottelut EY:n jäsenvaltioiden ja hakijamaiden välillä avattiin ministeritason kokouksessa 1 päivänä helmikuuta 1993. Ne muuttuivat liittymisneuvotteluiksi Euroopan unioniin 1 päivästä marraskuuta 1993.
Norja, joka oli hakenut jäsenyyttä marraskuussa 1992, aloitti omat neuvottelunsa muutamaa kuukautta myöhemmin.
Euroopan talousalueen ulkopuolelle jättäytynyt Sveitsi esitti myös jäsenyyshakemuksen toukokuussa 1992.
Jäsenyysneuvotteluja varten tarvittava kansallinen valmistelukoneisto luotiin keväällä 1992 jäsenyyshakemuksesta päätettäessä.Valmisteluja johtamaan asetettiin pääministerin johdolla toimiva EY-ministeriryhmä (marraskuusta 1993 EU-ministeriryhmä), jossa hyväksyttiin neuvotteluohjeet.
Tammikuussa 1993 tasavallan presidentti asetti Suomen neuvotteluvaltuuskunnan, jota johtivat ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen,toukokuusta 1993 lukien ulkoasiainministeri Heikki Haavisto. Neuvotteluvaltuuskunnan varapuheenjohtajana ja virkamiestason pääneuvottelijana toimi alusta pitäen ulkoasiainministeriön nykyinen valtiosihteeri Veli Sundbäck.
Neuvottelutavoitteet valmisteltiin EU-ministeriryhmän laajassa alaorganisaatiossa, johon kuuluivat ministeriöiden kansliapäällikkötason integraatiotoimikunta ja neuvottelujen asiakohtarakennetta noudattaen perustetut noin 30 valmistelujaostoa, joissa myös etujärjestöt olivat edustettuina.
Pääministerin johtamassa integraationeuvottelukunnassa olivat edustettuina valtionhallinnon ja etujärjestöjen ohella myös puolueet sekä kuntien etujärjestöt ja Ahvenanmaan maakuntahallitus sekä saamelaisvaltuuskunta.
Hallituksen jäsenyysneuvotteluja varten asettamat perustavoitteet esiteltiin eduskunnalle edellä mainitussa maaliskuussa 1992 annetussa valtioneuvoston tiedonannossa ja jäsenyyden vaikutuksia laajasti selostavassa selonteossa saman vuoden tammikuulta. Hallitus piti tärkeänä sitä, että valiokunnat saavat tietoja neuvottelujen etenemisestä ja esillä olleista kysymyksistä. Valiokunnat ovat voineet kuulla neuvotteluvaltuuskunnan johtoa ja jäseniä.
Tiedotusvälineitä ja kansalaisia on informoitu jatkuvasti ja säännöllisesti liittymisneuvottelujen kulusta noudattaen tässä suhteessa mahdollisimman suurta avoimuutta ja julkisuutta. Suomalaisten tiedonsaannin turvaamisen lisäksi on täten myös unionin suuntaan osoitettu Suomen tärkeänä pitämää julkisuuskäytäntöä.
Viralliset liittymisneuvottelut käytiin unionin jäsenvaltioiden ja Suomen konferenssissa, joka kokoontui sekä ministeritasolla että korkealla virkamiestasolla eli sijaisten tasolla. Neuvotteluasiakohtia tai -aloja oli yhteensä 29. Asiakohtia käsiteltiin valmistelevasti komission neuvotteluja varten muodostaman neuvotteluorganisaation edustajien kanssa ja tuotiin sieltä sijaisten ja ministereiden kokouksiin. Ministeritason kokouksia oli neuvottelujen päättymiseen saakka yhteensä seitsemän ja sijaisten kokouksia yhteensä kymmenen.
Brysselissä lokakuussa 1993 pidetyssä huippukokouksessa unioni kiirehti neuvotteluja siten, että ne voitaisiin saattaa loppuun 1 päivään maaliskuuta 1994 mennessä ja unionin laajentuminen voisi toteutua vuoden 1995 alusta.
Viimeiset ja ratkaisevat neuvottelut maataloutta, rakennepolitiikkaa ja budjettia koskevista kysymyksistä käytiin ministeritasolla vuoden 1994 helmikuun viimeisinä päivinä. Neuvottelut voitiin todeta asiallisesti päättyneiksi 1 päivänä maaliskuuta 1994. Neuvottelukonferenssin päätösistunto pidettiin 12 päivänä huhtikuuta 1994, jolloin osapuolet hyväksyivät yksimielisesti liittymisasiakirjojen tekstit.
Eduskunnalle annettiin pääministerin ilmoitus liittymisneuvottelujen tuloksista 4 päivänä maaliskuuta 1994.
Euroopan parlamentin hyväksyttyä liittymisneuvottelujen tulokset selkeällä ääntenenemmistöllä 4 päivänä toukokuuta 1994 päätettiin liittymissopimuksen allekirjoittamispäivästä.
Suomi allekirjoitti liittymissopimuksen Korfulla 24 päivänä kesäkuuta 1994 Itävallan, Norjan ja Ruotsin ohella Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa.
Sopimus on kaikkien sopimuspuolten ratifioitava, ja ratifioimiskirjat on talletettava 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä. Hakijamaissa pidetään lisäksi neuvoa-antavat kansanäänestykset. Itävallassa 12 päivänä kesäkuuta 1994 pidetyn kansanäänestyksen tulos oli jäsenyyttä puoltava. Suomen kansanäänestys on 16 päivänä lokakuuta 1994, Ruotsin 13 päivänä marraskuuta 1994 ja Norjan 28 päivänä marraskuuta 1994.
Suomi ja muut hakijamaat ovat liittymissopimuksen allekirjoituksesta lukien osallistuneet Euroopan unionin kaikilla toimialoilla unionin neuvoston ja sen alaisten pysyvien komiteoiden ja muiden ryhmien kokouksiin huomioitsijoina. Sovitun välivaiheen tiedonvaihto- ja neuvottelumenettelyn mukaisesti hakijamaat neuvottelevat komission kanssa päätösvalmisteluista niihin unionin jäseninä vaikuttavissa asioissa. Suomalaisten ottaminen unionin toimielinten palvelukseen on alkanut. Euroopan parlamentin ja sen valiokuntien kokouksiin ovat hakijamaiden kansanedustuslaitokset voineet lähettää huomioitsijoita.
ei valitettavasti tunne sellaista menettelyä, että perustuslait voitaisiin ohittaa kansanäänestyksellä.
Vaikka miten kiertelette ja kaartelette niin tosiasia on, että Suomi on veivattu EU:hun laittomasti ja PISTE.
fin kirjoitti:
ei valitettavasti tunne sellaista menettelyä, että perustuslait voitaisiin ohittaa kansanäänestyksellä.
Vaikka miten kiertelette ja kaartelette niin tosiasia on, että Suomi on veivattu EU:hun laittomasti ja PISTE.
En ole juristi - mutta minä en usko tuota hölynpölyä lainkaan mitä yritätte syöttää.

Lähinnä teikäläisten kirjoitukset ovat olleet niin koomista luettavaa, etenkin tämä sinun viimeisesi euroalueen talouskasvusta oli varsin vitsikäs. Niinkuin teidän mukaan itsenäinen Suomi olisi ikuisen talouskasvun kehto ja sitten kun eu-alueella on talouskasvu hidastunut niin se olisi eu:n vika.

Jos olette niin varmoja asiasta, niin miksi ette haasta valtiota/valmistelevia virkamiehiä/eduskuntaa oikeuteen???
Viksu kirjoitti:
En ole juristi - mutta minä en usko tuota hölynpölyä lainkaan mitä yritätte syöttää.

Lähinnä teikäläisten kirjoitukset ovat olleet niin koomista luettavaa, etenkin tämä sinun viimeisesi euroalueen talouskasvusta oli varsin vitsikäs. Niinkuin teidän mukaan itsenäinen Suomi olisi ikuisen talouskasvun kehto ja sitten kun eu-alueella on talouskasvu hidastunut niin se olisi eu:n vika.

Jos olette niin varmoja asiasta, niin miksi ette haasta valtiota/valmistelevia virkamiehiä/eduskuntaa oikeuteen???
Tuollaiset saivartelut oikeuteen haastamisesta aiheuttavat vain haukottelua.
fin kirjoitti:
Tuollaiset saivartelut oikeuteen haastamisesta aiheuttavat vain haukottelua.
Siellähän se totuus paljastuu, eli ei taida ollakaan väitteet vedenpitävät.
fin kirjoitti:
Ajatella, että oikein perustuslakivaliokunta (hurrrrjan pitkä sana) ynnä muut ovat todenneet menettelyn lailliseksi.
Kerro nyt Juhani hyvä, että missä kohden viestiketjun aloittaja valehtelee?
Jos Suomi on viety EU:hun laillisesti ja kirjoittaja antaa ymmärtää, että ei ole, niin silloinhan sinulla pitäisi olla helppo työ osoittaa kohta kohdalta, että missä kohden kirjoittaja valehtelee?
Olisikohan sinunkin aika tunnustaa ikävät tosi-asiat ja lopettaa epätoivoinen mustan selittäminen valkoiseksi.
versio tämä on samasta asiasta? On kaksi syytä miksi kirjoittaja puhuu puuta heinää.
1. Kirjoittajalla ei ole laintulkintaoikeutta.
2. Niillä jolla ko. oikeus on ovat todenneet menettelyn lailliseksi.

>Olisikohan sinunkin aika tunnustaa ikävät >tosi-asiat ja lopettaa epätoivoinen mustan >selittäminen valkoiseksi.

Tähän ei ole lisättävää.
Jerry Falwell kirjoitti:
versio tämä on samasta asiasta? On kaksi syytä miksi kirjoittaja puhuu puuta heinää.
1. Kirjoittajalla ei ole laintulkintaoikeutta.
2. Niillä jolla ko. oikeus on ovat todenneet menettelyn lailliseksi.

>Olisikohan sinunkin aika tunnustaa ikävät >tosi-asiat ja lopettaa epätoivoinen mustan >selittäminen valkoiseksi.

Tähän ei ole lisättävää.
"1.Kirjoittajalla ei ole laintulkintaoikeutta
2.Niillä joilla ko. oikeus on ovat todenneet menettelyn lailliseksi."
Niimpä niin. Jotenkin tulee mieleen entinen Neuvostoliitto.
Siellähän lakeja tulkittiin niin, että tulos oli poliittisesti tarkoituksenmukainen.
fin kirjoitti:
"1.Kirjoittajalla ei ole laintulkintaoikeutta
2.Niillä joilla ko. oikeus on ovat todenneet menettelyn lailliseksi."
Niimpä niin. Jotenkin tulee mieleen entinen Neuvostoliitto.
Siellähän lakeja tulkittiin niin, että tulos oli poliittisesti tarkoituksenmukainen.
Neuvostoliitosta taitavat olla samalla tasolla kuin lakitietosi.
fin kirjoitti:
Ajatella, että oikein perustuslakivaliokunta (hurrrrjan pitkä sana) ynnä muut ovat todenneet menettelyn lailliseksi.
Kerro nyt Juhani hyvä, että missä kohden viestiketjun aloittaja valehtelee?
Jos Suomi on viety EU:hun laillisesti ja kirjoittaja antaa ymmärtää, että ei ole, niin silloinhan sinulla pitäisi olla helppo työ osoittaa kohta kohdalta, että missä kohden kirjoittaja valehtelee?
Olisikohan sinunkin aika tunnustaa ikävät tosi-asiat ja lopettaa epätoivoinen mustan selittäminen valkoiseksi.
Keskustelu sellaisten ihmisten kanssa on hyvin vaikeaa, jotka argumentoivat siten, että ensin julistetaan jotain ja lopuksi fanaattisesti ilmoitetaan sen olevan totta ja PISTE.

Koetetaan nyt kuitenkin vielä kerran. Väität fin minun selittävän mustaa valkoiseksi. Kuinka se mahtaa olla? Sinä olet väittänyt maassamme suoritetun laittoman vallankaappauksen ja maatamme johdettavan vastoin perustuslakejamme. Minä olen toista mieltä. Toinen meistä on pahasti väärässä.

Joku näkee maamme demokraattisuuden ja laillisuuden täysin harhaisesti, joko sinä tai sitten oikeuskansleri, perustuslakivaliokunta ja maamme koko oikeus- ja lainsäädäntöjärjestelmä. Sinuako meidän pitäisi uskoa! Koko muu maailmako selittää mustaa valkoiseksi. Vai olisitko se sittenkin sinä?

Oletko fin tosissasi, että minun pitäisi ties kuinka monetta kertaa jälleen kertoa sinulle maamme entisistä ja uusista perustuslaeista, tai vielä pitkästyttävämpää, analysoida tuota pitkää ja sekavasti kirjoitettua kyhäelmää sinua varten.

No, leikitään mukana. Otetaanpa tuosta tekstistä lainaus perustuslaista: ”Lakiehdotus rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä käsitellään 66 §:n mukaan. Jos asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (28.8.1992/818).” Mitähän tässä lukee? Siinä kerrotaan miten mm. EU-sopimus voidaan hyväksyä. Juuri näin toimittiin Suomessa. Perutuslain mukaan, onko se väärin?

Seuraavaksi sekavassa selostuksessa todetaan: "Hallituksen kyseistä lakimuutosesitystä (HE 234/1991) koskevassa perustelussa todettiin: ”Uudistus jättäisi ennalleen ne määräenemmistöpäätökset, jotka koskevat perustuslain muuttamista tai siitä poikkeamista…” Todellisuudessa, kuten jäljempänä ilmenee, kyseistä perustuslainmuutosta käytettiin hallituksen antamien perustelujen sekä perustuslain vastaisesti." Tässä ilmeisesti on kirjoituksen pääkohta, mutta siinä on vain kirjoittajan oma väite siitä, että olisi toimittu perustuslain vastaisesti. Missään ei sitä millään tavoin todisteta. Kirjoitus on täynnä erilaisia sekavassa järjestyksessä esitettyjä mielipiteitä ja erilaisia lainauksia. Ei tuollainen ole mikään todisteluketju.

Kyllä tässä on nyt kyseessä yhtäaikaa epälooginen todistelu ja sekava kirjoitustyyli. Tällaiseen puheenvuoroon on varsin mahdoton vastata. Koeta fin (sinähän se kirjoitustyylistä päätellen olit) seuraavalla kerralla keskittyä esittämään asiasi enemmän ymmärrettävässä muodossa.

Juhani
Juhani kirjoitti:
Keskustelu sellaisten ihmisten kanssa on hyvin vaikeaa, jotka argumentoivat siten, että ensin julistetaan jotain ja lopuksi fanaattisesti ilmoitetaan sen olevan totta ja PISTE.

Koetetaan nyt kuitenkin vielä kerran. Väität fin minun selittävän mustaa valkoiseksi. Kuinka se mahtaa olla? Sinä olet väittänyt maassamme suoritetun laittoman vallankaappauksen ja maatamme johdettavan vastoin perustuslakejamme. Minä olen toista mieltä. Toinen meistä on pahasti väärässä.

Joku näkee maamme demokraattisuuden ja laillisuuden täysin harhaisesti, joko sinä tai sitten oikeuskansleri, perustuslakivaliokunta ja maamme koko oikeus- ja lainsäädäntöjärjestelmä. Sinuako meidän pitäisi uskoa! Koko muu maailmako selittää mustaa valkoiseksi. Vai olisitko se sittenkin sinä?

Oletko fin tosissasi, että minun pitäisi ties kuinka monetta kertaa jälleen kertoa sinulle maamme entisistä ja uusista perustuslaeista, tai vielä pitkästyttävämpää, analysoida tuota pitkää ja sekavasti kirjoitettua kyhäelmää sinua varten.

No, leikitään mukana. Otetaanpa tuosta tekstistä lainaus perustuslaista: ”Lakiehdotus rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä käsitellään 66 §:n mukaan. Jos asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (28.8.1992/818).” Mitähän tässä lukee? Siinä kerrotaan miten mm. EU-sopimus voidaan hyväksyä. Juuri näin toimittiin Suomessa. Perutuslain mukaan, onko se väärin?

Seuraavaksi sekavassa selostuksessa todetaan: "Hallituksen kyseistä lakimuutosesitystä (HE 234/1991) koskevassa perustelussa todettiin: ”Uudistus jättäisi ennalleen ne määräenemmistöpäätökset, jotka koskevat perustuslain muuttamista tai siitä poikkeamista…” Todellisuudessa, kuten jäljempänä ilmenee, kyseistä perustuslainmuutosta käytettiin hallituksen antamien perustelujen sekä perustuslain vastaisesti." Tässä ilmeisesti on kirjoituksen pääkohta, mutta siinä on vain kirjoittajan oma väite siitä, että olisi toimittu perustuslain vastaisesti. Missään ei sitä millään tavoin todisteta. Kirjoitus on täynnä erilaisia sekavassa järjestyksessä esitettyjä mielipiteitä ja erilaisia lainauksia. Ei tuollainen ole mikään todisteluketju.

Kyllä tässä on nyt kyseessä yhtäaikaa epälooginen todistelu ja sekava kirjoitustyyli. Tällaiseen puheenvuoroon on varsin mahdoton vastata. Koeta fin (sinähän se kirjoitustyylistä päätellen olit) seuraavalla kerralla keskittyä esittämään asiasi enemmän ymmärrettävässä muodossa.

Juhani
Eipä tämä asia taida valmiiksi tulla.
Jutun kirjoittaja varmaan kommentoi myöhemmin epäselviksi jääneitä kohtia, mikäli jaksaa tällaisten veivaajien kanssa jaaritella.

Todettakoon vielä lopuksi, että kirjoitus ei ole minun kynästä, kuten eivät monet muutkaan joiden on väitetty olevan.
Minun kirjoitukset tunnistaa nimimerkistä fin!
fin kirjoitti:
Eipä tämä asia taida valmiiksi tulla.
Jutun kirjoittaja varmaan kommentoi myöhemmin epäselviksi jääneitä kohtia, mikäli jaksaa tällaisten veivaajien kanssa jaaritella.

Todettakoon vielä lopuksi, että kirjoitus ei ole minun kynästä, kuten eivät monet muutkaan joiden on väitetty olevan.
Minun kirjoitukset tunnistaa nimimerkistä fin!
Eli kaikki kärsivälliset todistukset esittämiäsi argumentteja vastaan ovat 'veivaamista' ja omat argumenttisi, tyyliin 'näin se vaan on. PISTE!' ovat perusteltuja väittämiä?

Sillälailla..
Veivaaja kirjoitti:
Eli kaikki kärsivälliset todistukset esittämiäsi argumentteja vastaan ovat 'veivaamista' ja omat argumenttisi, tyyliin 'näin se vaan on. PISTE!' ovat perusteltuja väittämiä?

Sillälailla..
koko roska oikeuteen, katsotaan siellä argumentit perinpohjin, kuka on se rohkea joka alkaa haastelemaan, loppuu tämäkin jaaritus ja alkaa putkan lukot kolista.
prkl kirjoitti:
koko roska oikeuteen, katsotaan siellä argumentit perinpohjin, kuka on se rohkea joka alkaa haastelemaan, loppuu tämäkin jaaritus ja alkaa putkan lukot kolista.
eipä tämä tästä valmiimmaksi näytä tulevan.
Lukekaa nyt kuitenkin vielä kertauksen vuoksi ketjun ensimmäinen viesti ja miettikää, että missä ne todelliset veivaajat ovat.
Viksu kirjoitti:
En ole juristi - mutta minä en usko tuota hölynpölyä lainkaan mitä yritätte syöttää.

Lähinnä teikäläisten kirjoitukset ovat olleet niin koomista luettavaa, etenkin tämä sinun viimeisesi euroalueen talouskasvusta oli varsin vitsikäs. Niinkuin teidän mukaan itsenäinen Suomi olisi ikuisen talouskasvun kehto ja sitten kun eu-alueella on talouskasvu hidastunut niin se olisi eu:n vika.

Jos olette niin varmoja asiasta, niin miksi ette haasta valtiota/valmistelevia virkamiehiä/eduskuntaa oikeuteen???
ainakin uutisten mukaan

Yle Teksti-TV Sivu 103/2

KOTIMAA YLE24 LAUANTAI 2/2

 Hallinto-oikeuden professori Kaarlo
Tuomi pitää välttämättömänä, että
Suomessa järjestetään KANSANÄÄNESTYS
EU:n perustuslaista. Tuori vetoaa laki-
esityksen kohtaan, jonka mukaan sopimus
perustuu EU-kansalaisten tahtoon.
fin kirjoitti:
Eipä tämä asia taida valmiiksi tulla.
Jutun kirjoittaja varmaan kommentoi myöhemmin epäselviksi jääneitä kohtia, mikäli jaksaa tällaisten veivaajien kanssa jaaritella.

Todettakoon vielä lopuksi, että kirjoitus ei ole minun kynästä, kuten eivät monet muutkaan joiden on väitetty olevan.
Minun kirjoitukset tunnistaa nimimerkistä fin!
..tai sitten Maisa :)
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Suomen EMU-jäsenyyden laillisuus

Vuonna 1990 käynnistettiin perustuslain muutos ja se hyväksyttiin vuonna 1992. Muutoksella tähdättiin siihen, että Suomi voidaan liittää helpommin EY:n jäseneksi. (Koska Suomen EU-jäsenyys ja EMU-jäsenyys on toteutettu ennen perustuslakiuudistusta, joka astui voimaan 1.3.2000, niin tekstissä esiintyvät lakiviittaukset tarkoittavat sopimusten tekoaikana voimassa ollutta perustuslakia.)

Muutos tehtiin mm. Valtiopäiväjärjestyksen (VJ) 69 § 1 momenttiin, jossa säädettiin ennen muutosta: ”Ehdotus, joka koskee Suomen ja ulkovallan väliseen sopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymistä, sisältyköötpä rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen, käsitellään 66 §:n mukaan sekä, mikäli asia koskee perustuslakia, noudattamalla, mitä 67 §:n 1 momentissa on säädetty. Älköön kuitenkaan lakiehdotusta näissä tapauksissa jätettäkö lepäämään.”

Valtiopäiväjärjestyksen 69 § 1 momentti muutoksen jälkeen: ”Lakiehdotus rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä käsitellään 66 §:n mukaan. Jos asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (28.8.1992/818).”

Hallituksen kyseistä lakimuutosesitystä (HE 234/1991) koskevassa perustelussa todettiin: ”Uudistus jättäisi ennalleen ne määräenemmistöpäätökset, jotka koskevat perustuslain muuttamista tai siitä poikkeamista…” Todellisuudessa, kuten jäljempänä ilmenee, kyseistä perustuslainmuutosta käytettiin hallituksen antamien perustelujen sekä perustuslain vastaisesti. Hallitusmuodon (HM) 95 § yksiselitteisesti määräsi, että perustuslakia voidaan ”muuttaa, selittää tai kumota taikka poikkeuksia tehdä” ainoastaan siten ”kuin perustuslaista yleensä on säädetty.” Valtiopäiväjärjestyksen 67 § mukaan tällainen menettely oli mahdollista ainoastaan kahdella tavalla. Perustuslakia koskeva ehdotus on joko 1) siirrettävä seuraavien vaalien jälkeiselle uudelle eduskunnalle ja hyväksyttävä siinä vähintään kahdella kolmasosalla annetuista äänistä tai 2) julistettava ensin kiireelliseksi vähintään viidellä kuudesosalla annetuista äänistä ja hyväksyttävä sitten vähintään kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.

Kansanedustajan valtuudet ja toiminnan rajat määriteltiin selkeästi valtiopäiväjärjestyksen 11 pykälässä, joka kuului: ”Edustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia eivätkä häntä sido muut määräykset.” Tämä hyvin selkeä lainkohta tarkoittaa käytännössä sitä, että kansanedustajalla ole oikeutta millään tavalla toimia perustuslain vastaisesti. Hänellä esimerkiksi ei ole oikeutta äänestämisellään tai muulla toiminnallaan vaikuttaa perustuslain vastaisen lain tai sopimuksen syntymiseen – ilman, että ensin on muutettu perustuslakia. Kun tällaista oikeutta ei ole yksittäisellä kansanedustajalla, niin sitä ei ole myöskään eduskunnalla.

Jos perustuslaki on ristiriidassa jonkin voimassa olevan lain tai sopimuksen kanssa, niin selvää on, että kyseinen laki tai sopimus on syntynyt perustuslain vastaisella tavalla. Ainut lainmukainen tapa toimia on ensin muuttaa perustuslakia siinä säädetyssä järjestyksessä sellaiseksi, että sen sisältö on sopusoinnussa säädettävän lain tai sopimuksen kanssa. Näin ei ole EU- eikä EMU-jäsenyyden osalta tapahtunut – eduskunnan omat asiakirjat vahvistavat tämän.

Kyseisestä VJ 69 pykälän 1 momentin säädöksestä alettiin käyttää nimitystä ”supistettu perustuslain säätämisjärjestys”. Nimi on harhaanjohtava, koska kyseisellä lainkohdalla ei voi säätää, esim. muuttaa perustuslakia. Tämän ”supistetun perustuslain säätämisjärjestyksen” avulla on käytännössä voimaansaatettu EU-liittymissopimus, joka on ristiriidassa voimassaolevan perustuslain kanssa eli rikkoo sitä. Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n menettely ei koske oikeutta solmia sopimuksia valtiovallan, kuten eduskunnan lainsäädäntövallan ja suomalaisten oikeusistuimien tuomiovallan, pois luovuttamiseksi, vaan niiden muuttamiseksi tarvitaan laajempia perustuslain muuttamistoimia – aivan kuten hallitus perustelussaan toteaa.

Neuvoa-antava EU-kansanäänestys ja EMU

Kansalaisille kerrottiin monien johtavien poliitikkojen toimesta ennen vuoden 1994 neuvoa-antavaa kansanäänestystä ja myös sen jälkeenkin, että EMU:un liittymisestä ”päätetään erikseen myöhemmin” ja ”asia ei ole nyt ajankohtainen”. Myös kansalaisille jaetussa hallituksen tiedotteessa, joka koski neuvoa-antavaa EU-kansanäänestystä, kerrottiin että EMU on tulevaisuuden tavoite. Tiedotteen tekijät tiesivät, että mikäli Suomi hyväksyy EU-jäsenyyden, niin se samalla sitoutuu EMU-jäsenyyteen Maastrichtin sopimuksen edellyttämässä aikataulussa tai viimeistään silloin, kun ns. lähestymiskriteetit Suomen osalta täyttyvät.

Kansalaiset eivät mm. näistä syistä tienneet, että äänestäessään neuvoa-antavassa EU-kansanäänestyksessä he äänestävät samalla myös markan kohtalosta. Ilta-Sanomissa 14.6.-97 julkaistun mielipidetutkimuksen mukaan 69% kansalaisista oli sitä mieltä, ettei EMU sisältynyt kansanäänestykseen. Saman tutkimuksen mukaan Suomen EU-jäsenyys ei olisi toteutunut, jos kansalaisille olisi kerrottu, että EMU-kytkentä sisältyy äänestykseen. Äänestystulos olisi tutkimuksen mukaan ollut tuolloin 52% ei - 48% kyllä.

Lisäksi neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä kansalaisia pyydettiin ottamaan kantaa siihen tulisiko Suomen liittyä neuvotellun sopimuksen mukaan EU:n jäseneksi. Kuinka moni oli nähnyt tämän sopimuksen?

Asioiden kulusta ovat alkuvaiheessa olleet vastuussa Ahon hallituksen keskeisimmät ministerit, perustuslakivaliokunta ja EU-ministeriryhmä virkamiehineen. Tärkeää osaa ennen ratkaisevia äänestyksiä näytteli ns. EMU-varauma, josta oli ”sovittu” neuvotteluosapuolen kanssa.
EU-ministeriryhmän 20.12.1993 kokouksen myöhemmin salaiseksi julistetussa pöytäkirjassa todetaan tämä tekaistu ”EMU-varauma”: ”Todettiin, että talous- ja rahaliiton osalta Suomi ilmoittaa ko. neuvotteluluvun olevan suljettavissa. Siinä yhteydessä muistutetaan, että kansalliset päätökset, joita Suomen osallistuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen edellyttää, tehdään aikanaan eduskunnassa ja hallituksessa.” Seuraavana päivänä Brysselissä (21.12.-93) neuvotteluosapuolen kanssa sovittiin, että neuvottelut EMU:a koskien päätetään ”… in accordance with the provisions of the Treaty …” eli siis ”perustamissopimuksen mukaisesti”. Mitään varaumaa ei neuvotteluosapuolen kanssa tehty eikä Suomen EMU-jäsenyydestä ja sen ehdoista lainkaan neuvoteltu.
EU-ministeriryhmän edustaja kuitenkin kertoi tämän jälkeen perustuslakivaliokunnalle tästä ”neuvotteluissa todetusta” EMU-varaumasta. Tähän kertomukseen viitaten perustuslakivaliokunta antoi seuraavan lausunnon viisi päivää ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä (PeVL 14/1994): ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen”.
Kun kansalaiset ja eduskunta olivat äänestäneet EU-liittymissopimuksen hyväksymisen puolesta heille annettujen tietojen pohjalta, ja kun tuli myöhemmin aika ”päättää” talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen osallistumisesta, niin perustuslakivaliokunta totesi aikaisemmat lausuntonsa pyörtäen: ”Suomi ei ole tehnyt Euroopan Unioniin liittyessään oikeudellisia varaumia, jotka rajoittaisivat Maastrichtin sopimuksen sovellettavuutta ja velvoittavuutta Suomeen nähden, voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus siten tullut voimaan saatetuksi Suomessa lainsäädännönalaan kuuluvin osin koko laajuudessaan ja Suomi on sitoutunut kaikkiin Unionin jäsenyydestä seuraaviin velvoitteisiin”(PeVL 18/1997). Perustuslakivaliokunta jatkoi toteamalla, että: ”... talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla.”

Kansalaisten tavoin monet kansanedustajatkaan eivät tienneet, että äänestäessään EU-liittymissopimuksen puolesta vuonna 1994, he äänestivät samalla myös markasta luopumisesta. He eivät myöskään tienneet, että ennen äänestystä ilmoitettua EMU-varaumaa ei ollut olemassakaan. Se oli vain pelkkä toteamus eräässä EU-ministeriryhmän kokouksen pöytäkirjassa, joka julistettiin myöhemmin salaiseksi. Myös eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen uskoi, ettei EU-äänestyksen yhteydessä vielä päätetä markan kohtalosta. Hän kertoi asian Suomen Kuvalehden haastattelussa (nro 15 /1997) Martin Scheinin tekemän asiaa koskevan tutkimuksen jälkeen.

Talous- ja rahaliittoa koskevat lait tulivat voimaan ilman eduskunnan päätöstä

Eduskunta päätti EU-liittymispäätöksessään 18.11.1994: ”Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella, …” Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että eduskunta hyväksyi tuolloin EU-jäsenyyden, mutta ei talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta. Vuonna 1998 Lipposen hallitus totesi eduskunnan aikaisemmin edellyttämästä EMU:n kolmatta vaihetta koskevasta lakiesityksestä seuraavasti: ”Tällaisen esityksen antaminen olisi kuitenkin euroalueeseen liittymisestä päätettäessä ongelmallista, koska päätöksenteko kohdistuisi jo hyväksyttyihin ja voi-maansaatettuihin Maastrichtin sopimuksen talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeviin määräyksiin.” Saman asian vahvisti perustuslakivaliokunta toteamalla, että: ”talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla”. Eduskunnalle, jonka lain mukaan pitäisi olla korkein lakia säätävä elin, ilmoitettiin hallituksen toimesta jälkikäteen, että EMUn kolmatta vaihetta koskevat määräykset olivat jo hyväksytty ja voimaan saatettu. Nämä EU:n säädökset, jotka koskivat talous- ja rahaliittoa, saatettiin voimaan kun Maastrichtin sopimuksen mukaiset EMU-lähentymiskriteerit täyttyivät Suomen osalta 3.5.1998. Näiden lähestymiskriteerien täyttyminen merkitsi myös käytännössä sitä, että talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskevat säädökset tulivat automaattisesti voimaan suunnitellussa aikataulussa. Kyseisten EU-säädösten hyväksyminen on tehty perustamissopimuksen 109 j artiklan 4 kohdan mukaisesti. EU-asetuksessa nro 974/98 (3.5.1998), määriteltiin ensimmäisessä vaiheessa mukaan tulevat jäsenmaat ja se, että näiden valuutta on 1.1.1999 alkaen euro. Lisäksi asetuksessa säädettiin euron ja kansallisten rahayksiköiden suhteesta siirtymäkauden aikana 1.1.1999 – 31.12.2001 sekä seteleiden, että kolikoiden liikkeellelaskusta. EU-asetuksella nro 2866/98 (31.12.1998) on vahvistettu euron ja euron käyttöönottavien jäsenmaiden rahayksiköiden väliset peruuttamattomat muuntokurssit.

Lipposen hallitus toi EMU-asian eduskuntaan tiedonantona. Tässä tiedonantoäänestyksessä 17.4.1998 ei äänestetty siitä, astuvatko jo voimassa olevat automatiikalla varustetut EU-säädökset voimaan, vaan hallituksen luottamuksesta. Eduskunta sai luottamuslauseen EMU-politiikastaan. Kyseisellä poliittisella päätöksellä ”hyväksyttiin” jo voimassa olevat EU-säädökset, jotka olivat hallitusmuodon 72 § markkaa ja 73 § Suomen Pankkia koskevan säädöksen kanssa ristiriidassa.

Perustuslakimuutosta Suomen hallitusmuotoon ei tehty, vaikka EMU:n 3. vaiheeseen liittyminen edellytti va-luuttaa ja keskuspankkia koskevan kansallisen lainsäädännön olevan sopusoinnussa perustamissopimuksen 107 ja 108 artiklan sekä EKPJ:n perussäännöstön kanssa. Euroopan yhteisöjen virallinen lehti totesi 11.5.1998 totuudenvastaisesti, että: ”Suomen kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin lainsäädäntö mukaan luettuna, on sopusoinnussa perustamissopimuksen 107 ja 108 artiklan sekä EKPJ:n perussäännöstön kanssa.” Samassa lehdessä tuotiin esille päätös, jossa Suomi kymmenen muun maan kanssa täyttää vaadittavat edellytykset yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi 1. päivänä tammikuuta 1999. Samassa lehdessä todettiin myös, että: ”Ruotsin kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna ei ole sopusoinnussa perustamissopimuksen 107 ja 108 artiklan eikä EKPJ:n perussäännön kanssa” ja ”Ruotsi ei täytä yhtenäisvaluutan käyttöönottamiseksi vaadittavia edellytyksiä.” Maastrichtin sopimuksen mukaan Ruotsinkin on liityttävä EMUn kolmanteen vaiheeseen, kun se täyttää lähestymiskriteerien ehdot.

Perustuslain tulkinta vaihtui päätöksen jälkeen

Vuosina 1991-1995 toimineen perustuslakivaliokunnan lausunnot – käytännössä perustuslain tulkinnat - ovat monissa keskeisissä kysymyksissä täysin päinvastaisia, kuin vuosina 1995-1999 toimineen perustuslakivaliokunnan lausunnot. Jälkimmäinen paljasti kyseisen valiokunnan todellisen luonteen, kun se antoi lausunnon 11.6.1997, jossa se käsitteli perustuslakia ongelmana toteamalla: ”Perustuslakiongelma on tullut ratkaistuksi perussopimuksen voimaansaattamislailla supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä.” Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on selvittää eduskunnan käsittelyyn tulevien asioiden perustuslainmukaisuus ja antaa ehdotuksia eduskunnalle perustuslakia koskevien asioiden käsittelyjärjestyksestä. Perustuslakivaliokunta koostuu eduskunnan valitsemista kansanedustajista ja he ovat tässäkin tehtävässä velvoitettuja toimimaan perustuslain mukaisesti.

Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin ennen EU-äänestystä, että neuvotteluosapuolen kanssa on tehty varauma, jossa todettiin, että Suomi voi myöhemmin itse päättää EMU:n kolmannesta vaiheesta. Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin myönteisen EU-äänestyksen jälkeen, että mitään varaumaa ei ole olemassa.

Eduskunta päätti EU-liittymislaissa, että talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatetaan voimaan erillisen lakiesityksen pohjalta, kun asia on ajankohtainen. Myönteisen EU-äänestyksen jälkeen eduskunnalle ilmoitettiin, että lakiesityksen tekeminen on ongelmallinen, koska asiaa koskevat EU-säädökset ovat jo tulleet voimaan, eikä tästä syystä voida asiaa koskevaa lakiesitystä tehdä.

Perustuslakivaliokunta antoi ennen EU-äänestystä eduskunnalle seuraavan lausunnon: ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta.” Eduskunnan myönteisen EU-päätöksen jälkeen sille ilmoitettiin, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen ei edellytä eduskunnan myötävaikutusta, koska lait ovat jo voimassa.

Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin ennen EU-äänestystä että liittymissopimus ei vielä merkitse sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Päätöksien jälkeen ilmoitettiin, että liittymissopimuksen hyväksyntä merkitsi jo sitoutumisen osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

Kansalaisille ja eduskunnalle ilmoitettiin ennen EU-äänestystä, että liittymissopimus ei kumoa hallitusmuodon säädöksiä – eli liittymissopimus on perustuslain mukainen. Äänestyksien jälkeen ilmoitettiin, että liittymissopimus kumosi useita hallitusmuodon säädöksiä – tällä perusteella voidaan koko EU-liittymissopimuksen hyväksyminen asettaa perustuslain vastaisena kyseenalaiseksi. Lisäksi hallitusmuodon kumoaminen on rikoslain mukaan rangaistava teko.

Mitä teki eduskunta kaiken tämän jälkeen? Se antoi luottamuslauseen hallituksen EMU-politiikalle ja Suomen katsottiin liittyneen EMU:n kolmanteen vaiheeseen.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta