Keskustelin erään nuoren miehen kanssa Jumalasta. Hän ihmetteli, miksei Jumala ota häneen yhteyttä.
Ajatellaanpa, että Jumala on unelmiesi tyttö. Jos vain angstaat ja ihmettelet, miksei tyttö tule luoksesi, herää kysymys, miksi tulisi. Voithan sinä häntä ikkunastakin huudella, mutta miksi hän tieskenen asuntoon kävelisi? Ei ainakaan
siksi, että asunnossa on joku, joka haluaa käyttää häntä omien toiveittensa täyttämiseen.
Voit kuitenkin yrittää tehdä tyttöön vaikutuksen tavoilla, joitten arvelet häntä miellyttävän. Kun tarpeeksi sitkeästi ja ystävällisesti yrität, kyllä hän sinut huomaa. Ja vaikket olisikaan hänestä kovin mukava tyyppi, jos hän näkee,
että tosissasi yrität kaikin tavoin tulla paremmaksi ihmiseksi, hän alkaa pitää sinusta. Ainakin Jumala-tyttö.
Ajatellaanpa, että Jumala on unelmiesi tyttö. Jos vain angstaat ja ihmettelet, miksei tyttö tule luoksesi, herää kysymys, miksi tulisi. Voithan sinä häntä ikkunastakin huudella, mutta miksi hän tieskenen asuntoon kävelisi? Ei ainakaan
siksi, että asunnossa on joku, joka haluaa käyttää häntä omien toiveittensa täyttämiseen.
Voit kuitenkin yrittää tehdä tyttöön vaikutuksen tavoilla, joitten arvelet häntä miellyttävän. Kun tarpeeksi sitkeästi ja ystävällisesti yrität, kyllä hän sinut huomaa. Ja vaikket olisikaan hänestä kovin mukava tyyppi, jos hän näkee,
että tosissasi yrität kaikin tavoin tulla paremmaksi ihmiseksi, hän alkaa pitää sinusta. Ainakin Jumala-tyttö.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vertaus joka minun on kyllä pakko ainkin osittain allekirjoittaa.
Mitenkä olisit vastannut, jos kysyjänä olisi ollut nuori nainen?
Olisitko kehottanut kokeilemaan naisellista viehätysvoimaa, kenties paljasta pintaa ja pientä silmäpeliä?
Ei kuulkaa, ei Jumalaan tehoa nämä maalliset flirttailut, houkutukset ja lahjomiset.
Hän itse odottaa, että ihminen huomaisi hänen lähestymisyrityksensä ja vastaisi niihin. Hän kutsuu ihmistä monilla keinoilla. Aluksi hyvällä. Mutta se tepsii erittäin harvoin. Ihminen kiintyy vain Jumalan antamiin lahjoihin ja alkaa palvoa niitä. Hän ei huomaa Jumalaa eikä ehdi antaa hänelle aikaansa.
Vihdoin Jumala saattaa kutsua ihmistä vaikeuksien kautta. Sairaus, onnettomuus, suuri menetys jne. pysäyttävät ihmisen ajattelemaan elämän tarkoitusta ja silloin hän saattaa huomata Jumalan siinä lähellään. Tai ainakin pyytää hänen apuaan.
Useinmiten ihmisen on kohdattava jokin vastoinkäyminen, ennenkuin hän pysähtyy. Hänen tulisi myös kääntyä voidakseen kulkea Jumalan kanssa samaa matkaa siitä eteenpäin. Muuten tuo pysähdys jäi vain hetken kestäväksi tapaamiseksi eikä johda mihinkään sen suurempaan.
Ihmisen tulisi riisuutua omasta itseriittoisuudestaan ja turvautua kokonaan Jumalan antamiin mahdollisuuksiin. Tämä on luonnolliselle ihmiselle mahdotonta ja siksi ihminen joutuu käymään "ahtaan portin" kautta, jossa hänet "riisutaan". Vaikeat elämänkokemukset ovat parhaita riisujia. Ne vain eivät ole monellekaan mieluisia ja he vain syyttelevät niistä Jumalaa.
Jos me vain näkisimme asiat Jumalan näkökulmasta, alkaisimme ajatella aivan päinvastoin kuin ihmiset yleensä ajattelevat.
Maalliset flirttailut eivät Jumalaan tosiaankaan tepsi. Häntä kiinnostaa vain rakkautemme. Vain sitä voimme Hänelle antaa lahjaksi, kaikki muu Hänellä jo onkin.
Jumala ei muuten paiskaa uskottoman päälle sairauksia tai vitsauksia. Ei Hänellä ole mitään tarvetta huhuilla meitä tai kurittaa meitä, jotta huomaisimme Hänet; Hän on itseriittoinen. Saamme syyttää vastoinkäymisistä vain itseämme, omaa karmaamme.
Mutta siinä olet oikeassa, että vastoinkäymisten hetkellä ihmisen kannattaa pysähtyä ja miettiä, miten voisi elämäänsä muuttaa. Miettiä, että mitäs jos pyytäisi Jumalan mukaan elämäänsä. Pahalta näyttävän karman voi ottaa tärkeänä viestinä ja oppituntina :)
Eikö olekin järkyttävää että kaikesta pahasta syytetään Jumalaa? Jumala tuomitsee, Jumala rankaisee!
A Course in Miracles sanoo että
"There is no cruelty in God".
Minusta aurinko kuvaa hyvin sitä miten Jumala suhtautuu meihin kun me teemme pahaa. Vaikka sylkisimme tai kivittäisimme aurinkoa päin niin se ei kivitä takaisin vaan vain paistaa ja paistaa. Joskus aurinko voi olla pilven takana mutta siellä se vain paistaa. Ja vaikka tekisimme pahaa toisillemmekin niin silti aurinko säteilee valoa ja lämpöä.
Kivet jotka tippuvat taivaalta ovat meidän heittämiämme ja samoin mustelmat joita meille tulee johtuvat siitä että me lyömme toinen toistamme.
Koskahan me opimme vain rauhallisesti nauttimaan Jumalan rakkaudesta?
Karmaasi en ota kantaa, koska minusta se ei kuulu tähän yhteyteen.
Mutta sanoit että:
>> Häntä kiinnostaa vain rakkautemme. Vain sitä voimme Hänelle antaa lahjaksi, kaikki muu Hänellä jo onkin.
>>>Kivet jotka tippuvat taivaalta ovat meidän heittämiämme ja samoin mustelmat joita meille tulee johtuvat siitä että me lyömme toinen toistamme.>>>
Totta.
>>>Koskahan me opimme vain rauhallisesti nauttimaan Jumalan rakkaudesta?>>
Hyvä kysymys. Ja koskahan oppisimme nauttimaan Jumalaa rakastavien ihmisten rakkaudesta ja valosta, vaikkemme itse Jumalaan uskoisikaan?
Ja koskahan oppisimme rakastamaan Jumalaa tavalla joka loisi rauhaa ja harmoniaa niidenkin mieliin, jotka eivät usko Jumalaan eivätkä välttämättä edes ihmiseen?
Nimimerkkivirhe. Pthyi huolimattomuudelleni.
On aivan totta, että todellinen Jumalan rakkaus on epäitsekästä ja vailla taka-ajatuksia ja kumpuaa Jumalasta. Tämä rakkaus on Jumalan todellinen olemus, ja meidänkin todellinen olemuksemme, sillä me olemme kaikki pieniä Jumalan osasia, sieluja. Kun puhdistumme vihasta ja ahneudesta ja pakkomielteistämme, katkeruudesta ja synneistämme, jäljelle jää vain tämä epäitsekäs rakkaus. Silloin olemme puhtaasti Jumalan instrumentteja.
Syytinkö minä muka viestissäni Jumalaa jostakin "vääryydestä"? :)
Mainio kirjoitus, kiitos :)
Et syyttänyt! Kiitos mielenkiintoisista mielipiteistäsi, erilaisuus on rikkautta!Fundismielipiteitä täällä on kyllästymiseen asti,niillä vain karkotetaan ihmiset hyvästä asiasta.
_____