Olen kovasti ihastunut eksegeettiseen raamatuntutkimukseen. Tulkinnat ovat kiinnostavia ja eksegeettien kirjoja lukee kuin jännittävää romaania. Tällaista teologisen kirjallisuuden tulee ollakin, ajatuksia herättävää ja kuohuttavaa.
Olisikin siksi mukavaa, jos joku eksegeetti pitäisi täällä Helsingissä joskus tai vaikka kerran kuussa saarnan teologisista kiistakysymyksistä. Heikki Räisänen sanoo kirjassaan Rosoinen Raamattu että maallikkojenkin pitäisi saada tietää siitä, mistä teologit kiistelevät. En ymmärrä, miksi jumalanpalveluksessa ei voi saada tietoa uusimmista näkemyksistä ainaisten korulauseiden ja hymistelyjen sijaan. Kirkko saattaisi täyttyä ääriään myöten. Eikö kristinuskoa pitäisi jo uudistaa 2000-luvulle sopivaksi? Turhat ja väärät uskonkappaleet pois ja vain ydin käyttöön!
Olisikin siksi mukavaa, jos joku eksegeetti pitäisi täällä Helsingissä joskus tai vaikka kerran kuussa saarnan teologisista kiistakysymyksistä. Heikki Räisänen sanoo kirjassaan Rosoinen Raamattu että maallikkojenkin pitäisi saada tietää siitä, mistä teologit kiistelevät. En ymmärrä, miksi jumalanpalveluksessa ei voi saada tietoa uusimmista näkemyksistä ainaisten korulauseiden ja hymistelyjen sijaan. Kirkko saattaisi täyttyä ääriään myöten. Eikö kristinuskoa pitäisi jo uudistaa 2000-luvulle sopivaksi? Turhat ja väärät uskonkappaleet pois ja vain ydin käyttöön!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eksegetiikka on mielenkiintoista, totta.
Samoin Raamatun rosoisuus ja erilaisten äänten yhtä aikaa kuuluminen.
Mutta jos pappi tai saarnaaja lausuu ääneen joitakin jo satoja vuosia vanhoja eksegetiikan peruslöytöjä (esim. että Markuksen evankeliumi on vanhin ja Matteus on käyttänyt sitä lähteenään, eikä Matteus muutenkaan voi olla opetuslapsi Leevi Matteus), niin joku tiukkapipo kiirehtii heti valittamaan tuomiokapituliin.
Työrauhan takia sitten saarnataan vanhalla tavalla.
Todelliset Raamatun löydöt olisi kiva kuulla, mutta harvapa uskaltaa, jos on kirkon virassa.