Kun sinä synnyit niin, mitä sait?
Olit äidistäsi riippuvainen, mutta sinä olit silti sinä. Sait perintönä geeniperimäsi, joka teki sinut sellaiseksi, kuin olet.
Muistutamme ehkä vanhempiamme fyyisesti ja meillä on samoja ominaisuuksia, kuin heillä. Kuitenkin geeniperimäsi on erillainen, kuin kenekään muun.
Kasvoit vanhempasi alaisuudessa ja he luultavasti kasvattivat sinut tekemällä heidän arvomaailmansa sinulle tunnetuksi. Koska kasvoit heidän arvomaailmassa niin omit samoja ajatuksia kuin vanhemmillasi on, koska luonnostamme haluamme mielyttää hallitsevaa sosiaalista ympäristömme.
Toki lapsena ihannoimme joitakin piirteitä eri ihmisissä. Lapsuus on vaikutteille altis, mutta todellinen minuus tulee siitä, kun saa toteuttaa omia ajatuksiaan käytännössä. Tämä puoli onkin kiinostava. Mitkä ovat omia ajatuksiamme ja mitkä ovat ympäristömme tuottamia, jotka ovat oikeastaan seurausta sosiaalisesta ympäristöstämme, jota haluamme mielyttää - ajatukset, jotka korostavat omimaamme ajattelutapaamme, käytöstämme yhteisössämme, jotka hakevat hyväksyntää ja vahvistusta omasta olemassaolostamme.
Miten sinusta tuli juuri sellainen, kuin olet?
Kokemiasi asioita ei ole kukaan muu ihminen kokenut, vaikka kokemukset voivat äkkinäisestu näyttää samallaisilta. Ero on siinä, että sinä näit ja koit kaiken itse niillä ominaisuuksilla varustettuna, jotka vain sinulla on. Jotkin samallaiset kokemukset vain muistuttavat toisiaan ja suuressa yhteisössä voi löytyä ihmisiä, jotka ovat kokeneet suurinpiirtein samanlaisia asioita - ne yhdistävät.
Se, mitä olet saanut, on sattumaa.
Totuus on, että saimme kukin erilaisia ominaisuuksia syntyessämme. Suurimmat asiat, jotka vaikuttavat meihin ovat geeniprimämme ja sosiaalinen ympäristömme. Tekomme ovat niiden summa.
Joku sai perintönä kauniinna pidetyn ulkomuodon. Joku sai perintönään enempi järjenkykyjä. Ideaali olisi tietenkin jos nämä kaksi ominaisuutta osuisi sinuun. Vai olisiko? Emme osaa nimittäin arvostaa asioita monestikkaan, ennekuin menetämme ne. Toisaalta järjenkyvyt osaavat ottaa huomioon meille tuntemattomia tosiasioita. mutta hyödyttääkö se sellaista, jolla ei ole järjenkykyjä?
Mitkä ovat järjenkykymme?
Ensinäkin ne ovat erillaisia. Jos järki tässä edustaa ideaalitilennetta, niin sen suurimpaa kapasiteetia käyttävä, joka olisi eniten henkilökotaiseksi hyödyksemme, olisi pahaaksi omaksua.
Tekomme eivät ole järjenkykyjämme vastaavia.
Olemme varmasti sitä mieltä, että teemme kaikki virheitä. Kadumme kenties tekemiämme asioita. Kokemukset opettavat meitä.
Järjenkyvyistämme riippuen luomme asioiden ennakointia ja päätelmiä kaikesta, jotka olisivat hyödyksemme. Kaikki sellainen ennakointi on uskoamme. Ymmärrämme, että huomaamme joidenkin omaavan enemmän järjenkykyjä ja siksi hänen ennakoimisensa olevan tarkempaa kuin sinun. Syntyy saman ajattelutavan yhteisöjä.
Edustamme täällä kaikkia tyypejä. Joitakin järjenkykyjään käyttäviä ihmisiä kutsumme uskovaisiksi, joitakin skeptikoiksi, vaikka ovat oikeastaan järjenkykyinensä omaavia "uskonsa" luomia kyseenalaistajia.
Mistä tiedät, kuka puhuu totta?
Et mistään. Päätös on yksin sinun. Joka asiaa voidaan puolustaa tai joka asiaa vastaan voi esittää kysymyksen. Olet oikealla tiellä jos sallit sen, ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Olit äidistäsi riippuvainen, mutta sinä olit silti sinä. Sait perintönä geeniperimäsi, joka teki sinut sellaiseksi, kuin olet.
Muistutamme ehkä vanhempiamme fyyisesti ja meillä on samoja ominaisuuksia, kuin heillä. Kuitenkin geeniperimäsi on erillainen, kuin kenekään muun.
Kasvoit vanhempasi alaisuudessa ja he luultavasti kasvattivat sinut tekemällä heidän arvomaailmansa sinulle tunnetuksi. Koska kasvoit heidän arvomaailmassa niin omit samoja ajatuksia kuin vanhemmillasi on, koska luonnostamme haluamme mielyttää hallitsevaa sosiaalista ympäristömme.
Toki lapsena ihannoimme joitakin piirteitä eri ihmisissä. Lapsuus on vaikutteille altis, mutta todellinen minuus tulee siitä, kun saa toteuttaa omia ajatuksiaan käytännössä. Tämä puoli onkin kiinostava. Mitkä ovat omia ajatuksiamme ja mitkä ovat ympäristömme tuottamia, jotka ovat oikeastaan seurausta sosiaalisesta ympäristöstämme, jota haluamme mielyttää - ajatukset, jotka korostavat omimaamme ajattelutapaamme, käytöstämme yhteisössämme, jotka hakevat hyväksyntää ja vahvistusta omasta olemassaolostamme.
Miten sinusta tuli juuri sellainen, kuin olet?
Kokemiasi asioita ei ole kukaan muu ihminen kokenut, vaikka kokemukset voivat äkkinäisestu näyttää samallaisilta. Ero on siinä, että sinä näit ja koit kaiken itse niillä ominaisuuksilla varustettuna, jotka vain sinulla on. Jotkin samallaiset kokemukset vain muistuttavat toisiaan ja suuressa yhteisössä voi löytyä ihmisiä, jotka ovat kokeneet suurinpiirtein samanlaisia asioita - ne yhdistävät.
Se, mitä olet saanut, on sattumaa.
Totuus on, että saimme kukin erilaisia ominaisuuksia syntyessämme. Suurimmat asiat, jotka vaikuttavat meihin ovat geeniprimämme ja sosiaalinen ympäristömme. Tekomme ovat niiden summa.
Joku sai perintönä kauniinna pidetyn ulkomuodon. Joku sai perintönään enempi järjenkykyjä. Ideaali olisi tietenkin jos nämä kaksi ominaisuutta osuisi sinuun. Vai olisiko? Emme osaa nimittäin arvostaa asioita monestikkaan, ennekuin menetämme ne. Toisaalta järjenkyvyt osaavat ottaa huomioon meille tuntemattomia tosiasioita. mutta hyödyttääkö se sellaista, jolla ei ole järjenkykyjä?
Mitkä ovat järjenkykymme?
Ensinäkin ne ovat erillaisia. Jos järki tässä edustaa ideaalitilennetta, niin sen suurimpaa kapasiteetia käyttävä, joka olisi eniten henkilökotaiseksi hyödyksemme, olisi pahaaksi omaksua.
Tekomme eivät ole järjenkykyjämme vastaavia.
Olemme varmasti sitä mieltä, että teemme kaikki virheitä. Kadumme kenties tekemiämme asioita. Kokemukset opettavat meitä.
Järjenkyvyistämme riippuen luomme asioiden ennakointia ja päätelmiä kaikesta, jotka olisivat hyödyksemme. Kaikki sellainen ennakointi on uskoamme. Ymmärrämme, että huomaamme joidenkin omaavan enemmän järjenkykyjä ja siksi hänen ennakoimisensa olevan tarkempaa kuin sinun. Syntyy saman ajattelutavan yhteisöjä.
Edustamme täällä kaikkia tyypejä. Joitakin järjenkykyjään käyttäviä ihmisiä kutsumme uskovaisiksi, joitakin skeptikoiksi, vaikka ovat oikeastaan järjenkykyinensä omaavia "uskonsa" luomia kyseenalaistajia.
Mistä tiedät, kuka puhuu totta?
Et mistään. Päätös on yksin sinun. Joka asiaa voidaan puolustaa tai joka asiaa vastaan voi esittää kysymyksen. Olet oikealla tiellä jos sallit sen, ilman henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.