Olen ymmärtänyt, että kristillinen metafora miehestä perheen päänä on joskus herättänyt närää feministisessä retoriikassa.
Miten tuota käsitettä on käsitelty alan kirjallisuudessa (hyvät lähteet voisivat kiinnostaa).
Itselläni oli esim. ateistina ollessani kuva, että tuo metafora tarkoittaisi seuraavia asioita
1. mies päättää kaikesta
2. mies komentelee naista
3. nainen on aivoton olio, jonka ainoa homma on ottaa mieheltä määräyksiä vastaan jne...
Mulle esim. vaimoni aikoinaan valaisi sitä, mitä tuo homma PITÄISI olla (olen tietoinen, että ns "kristillisissä" lahkoissa on tuota metaforaa varmasti käytetty alkuperäistä ajatusta vastaan, joten ei siitä sen enempää).
1. Miehen tulee kantaa vastuu perheensä henkisestä/hengellisestä hyvinvoinnista
2. Viime kädessä miehen tulee kantaa vastuu perheen päätöksistä
3. Asia ei oikeuta esim. seuraavia asioita
- epäystävällisyys, määräily, komentelu, aivopesu...
- naisen oman omaisuuden ryövääminen (missään ei asiaa liitetä siihen)
4. Tuo vastuu koskee myös sitä, että miehen pitäisi kyetä myös kriisien keskellä pitkäpinnaiseen ajatteluun... ja hillitsemään hermonsa ja tarkastelemaan asioita monilta näkökannoilta.
Tuo vastuu voi koskea esim. sitä, että ellei kumpikaan osapuolista tee aloitetta neuvotella vaikkapa päätöksenteon yhteisiä pelisääntöjä, on miehen hommana aloittaa niistä keskustelu.
Jo vanhassa testamentissa Abraham sai Jumalalta kehotuksen: "kuuntele Saaraa kaikessa", joka asettaa mielenkiintoiseen valoon sen, että perheen pään käsite olisi naista sortava. (Joskin ko. kirja alastomasti kertoo ko. kaverin epäonnistumiset, esim. surkean valehtelun faraolle pelosta käsin)..
UT kehottaa miestä rakastamaan vaimoaan kuten Kristus rakasti seurakuntaa (ts. uhrautumaan vaimonsa ja lastensa eteen / puolesta, aina tuohon mittaan asti).
Ts. perheen "pään" homma on sellainen, että kukaan (esim. minun kaltaiseni) vajavainen mies ei siitä selviä, joten tarvitaan paljon rakkautta ja anteeksiantamusta perheissä.
Kristittyjen naisten keskuudessa tehtyjen kyselyjen mukaan ko. ryhmän naiset valittavat eniten juuri sitä, että miehet eivät kanna henkistä vastuutaan perheistä tai ole "läsnä". Kristityt miesliikkeet pyrkivät korostamaan tuollaisia asioita opettaessaan miehiä ottamaan kiinni vastuustaan perheessä ja lastensa kasvatuksessa, hengellisenä keskustelijana / aloitteen tekijänä... sekä esim. kotitöissä.
Eräs käytännön funktio on sekin, että jos mies ja nainen ovat erimielisiä jostain tärkeästä ratkaisusta, joka vain on tehtävä, on lopulta sitten toisen osapuolen toimittava ja tehtävä päätöksiä... Ts. "toimitusjohtajan" homma on perhe-nimisessä organisaatiossa oltava lopulta jonkun harteilla. Raamatun ideaalin mukaan sen tulisi olla mies. Tyhmä toimitusjohtaja ei sitten kuule yrityksensä muita asiantuntijoita päätöksiä tehdessään ... (tästä on esimerkkejä varmaan riittämiin - mutta se ei tarkoita sitä, että tuon perheen pään tulisi olla tyranni, vaan päin vastoin).
Mistään kohtaa en ole ymmärtänyt, että ko. metafora painottaisi mitenkään miehen olevan naista parempi. Kyse on ennemminkin velvollisuudesta, joka on hoidettava. Faktana on, että ellei mies tuota hommaa hoida, niin silloin se on naisen tehtävänä... Joku sen lopulta sitten hoitaa.
Mutta, olisi kiinnostavaa miten feministinen retoriikka on käsittänyt tuon "perheen pää" -metaforan... onko se ollut yhtä negatiivisesti värittynyt, kuin oma kuvani siitä ateistina ollessani (jonka pohjalta sitten puolustelin esim. omaa vastuun pakoiluani parisuhteessa tuolloin...). Mun kohdallani on ollut hassua, että oma vaimoni suorastaan paukutti lukuisissa keskusteluissa tuon jutun läpi, kun hyvin agressiivisesti nostin asiaa esiin - ja lopulta tulin ymmärtäneeksi hänen jo aiemmin oivaltamansa näkökulman asiaan.
Sinänsä hassua, että meidän perheessämme rouvasta lähtöisin on prosessi, jossa hän pitkän argumentaation tuloksena sai minut hyväksymään ajatuksen miehestä "perheen päänä" (Siten kuin Raamattu siitä puhuu).
Mies perheen päänä
39
1143
Vastaukset
- Hertta
Jos pitää perinteistä juutalaista perhekäsitystä kaikkiin aikoihin ja kaikkiin yhteiskuntiin sopivana, jopa ideaalisena, niin mikäs sinä.
Mutta voiko sitä jotenkin tieteellisesti perustella?
Raamatun kirjat ovat oman aikansa tuotteita. Niin myös niiden yhteiskunnalliset käsitykset ja ihanteet.- Saarnaaja
""Raamatun kirjat ovat oman aikansa tuotteita. Niin myös niiden yhteiskunnalliset käsitykset ja ihanteet.""
Vanhoja ovat, mutta ainoat "käsitykset" ja "ihanteet", jotka toimivat vielä tuhansienkien vuosien jälkeen.
Sitä paitsi länsimaisen yhteiskunnan käsitykset oikeasta ja väärästä, kuten myös lainsäädäntö (joka tähtää oikean ja väärän määrittelemiseen) nojaavat hyvin pitkälle Raamattuun.
Myös länsimainen moraalikäsite on lähes suoraan Raamatusta. - Hertta
Saarnaaja kirjoitti:
""Raamatun kirjat ovat oman aikansa tuotteita. Niin myös niiden yhteiskunnalliset käsitykset ja ihanteet.""
Vanhoja ovat, mutta ainoat "käsitykset" ja "ihanteet", jotka toimivat vielä tuhansienkien vuosien jälkeen.
Sitä paitsi länsimaisen yhteiskunnan käsitykset oikeasta ja väärästä, kuten myös lainsäädäntö (joka tähtää oikean ja väärän määrittelemiseen) nojaavat hyvin pitkälle Raamattuun.
Myös länsimainen moraalikäsite on lähes suoraan Raamatusta.Suomen lain mukaan avioliiton solmineet nainen ja mies ovat tasa-arvoisia. Vanhan testamentin mukaan näin ei ole.
Mistä lienee tuo kiero idea tullut Suomen lakiin, lienee jotakin ei-länsimaista.
Etkö havaitse historian kulussa mitään dynamiikkaa? - Fricol
Hertta kirjoitti:
Suomen lain mukaan avioliiton solmineet nainen ja mies ovat tasa-arvoisia. Vanhan testamentin mukaan näin ei ole.
Mistä lienee tuo kiero idea tullut Suomen lakiin, lienee jotakin ei-länsimaista.
Etkö havaitse historian kulussa mitään dynamiikkaa?Miksi ei ihmisille mene päähän, että Jeesushan kumosi vanhan testamentin lakeineen. Hän siis ristinkuolemallaan sovitti sen, mihin ei ihminen kyennyt eli täyttämään lakia.
Vanha Testamentti on oikeastaan vain kertomus ihmisten epäonnistuneista yrityksistä täyttää tuo laki.
Jeesus julisti, että rakkaus on lain täytymys! Eli silloin kun laki ja rakkaus asetetaan vastakkain, rakkaus on se joka kumoaa ja voittaa lain. Samalla tavalla valo voittaa varjon.
Turhaan siis on enää Vanhasta Testamentista onkia esimerkkejä muuhun kuin ihmisen epäonnistumiseen.
Nainen ja mies ovat siis samanarvoisia rakkaudessa ja sen teot ovat elämän kannalta merkityksellisimpiä kumpi rakastaa enemmän.
Oletteko muuten huomanneet, että sana rakkaus on nykyään vaikeampi sanoa kuin sana perkele?
- Sirpa
Miksi perheessä tarvisi olla pää? Toimivathan apostolitkin yhdessä ja pystyivät kiinteään yhteistyöhön ilman että olisi tarvittu pomoa. Ja jos nainen on yhtä älykäs ja kyvykäs, miksei hän saisi päättää asioista myös "viime kädessä"? Entä jos on sellainen pariskunta, että nainen kertakaikkiaan on pätevämpi vastuunkantaja ja perheen huolehtija? Olisiko miehen tuolloin annettava "säheltää" koska Raamatussa lukee että mies on perheen pää? Minun ymmärtääkseni Raamattu kirjoitettin sellaisena aikana, jolloin naisella ei ollutkaan kykyä tehdä suuria päätöksiä, koska hän ei tuntenut kodin ulkopuolista maailmaa yhtä hyvin kuin mies, jolloin oli perusteltua että mies sai päättää asioista.
Lisäksi on paljon pariskuntia, jotka tulevat hyvin toimeen ilman että toinen on toisen yläpuolella johtajana/päänä. Asioita voidaan ratkaista myös yhteistuumin. Erimielisyydet voidaan hoitaa neuvotteluin, esim. voidaan vuorotella sen suhteen, kumpi saa tahtonsa läpi silloin kun mies ja nainen tahtoisivat eri asioita, eikä niin että aina toinen saa tahtonsa läpi. Tai kunkin tapauksen kohdalla se, jolle asia on tärkeämpi, tai se joka tuntee asian paremmin, voisi myös luontevasti toimia päättäjänä. En ymmärrä millä tavalla toimivin parisuhdemalli olisi sellainen jossa toisen pitää alistua toisen tahtoon -tällaista malliahan Raamattu kuitenkin tarjoaa. Itse katsoisin sen tosin johtuneen tuon ajan kulttuurista.. kristitythän halusivat elää maan hiljaisina pahennusta aiheuttamatta.- Neiti
Sirpa! Olen samaa mieltä. Raamattu on kerta kaikkiaan oman aikansa (joskin pitkältä aikaväliltä) tuote, jonka käsitykset perustavat sen ajan näkemyksiin.
Itsekin olen taipuvainen näkemään asian niin, että jos perheessä on kaksi _aikuista, itsellistä_ ihmistä: mies ja nainen, on tällöin myös perheessä kaksi päätä.
Olen ymmärtänyt, että uskovaiset naiset haluavat tukeutua mieheen nimenomaan siksi, että Raamatussa niin vaaditaan, ja uskovaisten näkemyksethän lähtevät siitä, mitä Raamatussa sanotaan. - proffa
Mies perheen päänä -ajatus ei tarkoita esim.
1. ettei neuvotella
2. ettei nainen "saa" tehdä päätöksiä...
Riippumatta siitä, kuka päätöksen tekee missäkin tilanteessa parisuhteessa, on aina kaksi mahdollisuutta
1. molemmat osapuolet hyväksyvät tuon päätöksen (joko aktiivisesti tai passiivisesti)
2. toinen toimii, vaikka ei hyväksyttäisikään, ja (tapauksissa, joissa asia koskettaa molempia) kummatkin kantavat seuraukset
3. päätöksestä ja sen pohjalta tapahtuneesta toiminnasta kerrotaan toiselle vasta jälkikäteen.
Meillä henkilökohtaisesti tuo homma menee niin (kun muistaa kehotuksen kuunnella toista osapuolta kaikessa, joka tulee myös isosta kirjasta), että
1. minä kysyn vaimolta, että olen ajatellut tehdä näin, mitä olet mieltä?
-> useimmiten, jos hän on eri mieltä, en tee asioita, joista hän on eri mieltä...
2. jos taas vaimo on ajatellut tehdä jotakin, hän kysäisee mielipidettäni -> useimmiten ei tee asiaa, josta olen eri mieltä.
Eli ykkösprinsiippinä on ollut se, että toisen erimielisyys ainakin pistää asian tosi ison kynnyksen eteen toisen mennä eteenpäin päätöksessään.
Toisaalta, jos mies on päättämätön ja aikaan saamaton - eikä ole esim. perheessään ns. läsnä, niin totta kai realiteetit vaativat sen, että nainen ottaa aiheesta vastuun ja tekee ne päätökset. - Sirpa
proffa kirjoitti:
Mies perheen päänä -ajatus ei tarkoita esim.
1. ettei neuvotella
2. ettei nainen "saa" tehdä päätöksiä...
Riippumatta siitä, kuka päätöksen tekee missäkin tilanteessa parisuhteessa, on aina kaksi mahdollisuutta
1. molemmat osapuolet hyväksyvät tuon päätöksen (joko aktiivisesti tai passiivisesti)
2. toinen toimii, vaikka ei hyväksyttäisikään, ja (tapauksissa, joissa asia koskettaa molempia) kummatkin kantavat seuraukset
3. päätöksestä ja sen pohjalta tapahtuneesta toiminnasta kerrotaan toiselle vasta jälkikäteen.
Meillä henkilökohtaisesti tuo homma menee niin (kun muistaa kehotuksen kuunnella toista osapuolta kaikessa, joka tulee myös isosta kirjasta), että
1. minä kysyn vaimolta, että olen ajatellut tehdä näin, mitä olet mieltä?
-> useimmiten, jos hän on eri mieltä, en tee asioita, joista hän on eri mieltä...
2. jos taas vaimo on ajatellut tehdä jotakin, hän kysäisee mielipidettäni -> useimmiten ei tee asiaa, josta olen eri mieltä.
Eli ykkösprinsiippinä on ollut se, että toisen erimielisyys ainakin pistää asian tosi ison kynnyksen eteen toisen mennä eteenpäin päätöksessään.
Toisaalta, jos mies on päättämätön ja aikaan saamaton - eikä ole esim. perheessään ns. läsnä, niin totta kai realiteetit vaativat sen, että nainen ottaa aiheesta vastuun ja tekee ne päätökset.Ihan kivaa pohdintaa proffa. Mulla tässä ehkä on vähän käytäntö ja periaatteet erillään, niin että opit (siis periaatteet) miehestä perheen päänä ja vaimosta alamaisena kuulostavat aika kaameilta. Mutta käytännön tasolla tuollainen järjestely saattaa jopa toimia, jos "pään" olemus todella ymmärretään vastuunkantajaksi. En sitten tiedä varmasti, vastaako nykykristityn miehen käsitys miehestä perheen päänä Raamatun mallia, tuntuu että nykykristityt miehet ovat väkisinkin tulkinnoissaan aika kesyjä verrattuna Paavaliin ja kumppaneihin.
Ehkä minusta vain tuntuu, etten ole vielä saanut päteviä perusteluja siihen , miksi tuollainen pää-alamainen -asetelma olisi (nykyään) parempi kuin täysi demokratia perheen sisällä.
Myöskään en täysin ymmärrä, kuinka sopii yhteen että nainen on alamainen ja mies perheen pää, kun miehelle on annettu käsky rakastaa vaimoaan. Rakastaminenhan Jeesuksen mukaan on yhtä kuin sen tekeminen toiselle, mitä toivoisi itselleen tehtävän. Jos mies toimii näin vaimoaan kohtaan, hän tuskin komentelee vaimoaan sen enempää kuin vaimo miestään. Ja kun mies ei komentele, kuinka nainen voi olla alamainen? Alamaisuushan tarkoittaa käskyjen tottelemista. Paradoksi. - Sirpa
proffa kirjoitti:
Mies perheen päänä -ajatus ei tarkoita esim.
1. ettei neuvotella
2. ettei nainen "saa" tehdä päätöksiä...
Riippumatta siitä, kuka päätöksen tekee missäkin tilanteessa parisuhteessa, on aina kaksi mahdollisuutta
1. molemmat osapuolet hyväksyvät tuon päätöksen (joko aktiivisesti tai passiivisesti)
2. toinen toimii, vaikka ei hyväksyttäisikään, ja (tapauksissa, joissa asia koskettaa molempia) kummatkin kantavat seuraukset
3. päätöksestä ja sen pohjalta tapahtuneesta toiminnasta kerrotaan toiselle vasta jälkikäteen.
Meillä henkilökohtaisesti tuo homma menee niin (kun muistaa kehotuksen kuunnella toista osapuolta kaikessa, joka tulee myös isosta kirjasta), että
1. minä kysyn vaimolta, että olen ajatellut tehdä näin, mitä olet mieltä?
-> useimmiten, jos hän on eri mieltä, en tee asioita, joista hän on eri mieltä...
2. jos taas vaimo on ajatellut tehdä jotakin, hän kysäisee mielipidettäni -> useimmiten ei tee asiaa, josta olen eri mieltä.
Eli ykkösprinsiippinä on ollut se, että toisen erimielisyys ainakin pistää asian tosi ison kynnyksen eteen toisen mennä eteenpäin päätöksessään.
Toisaalta, jos mies on päättämätön ja aikaan saamaton - eikä ole esim. perheessään ns. läsnä, niin totta kai realiteetit vaativat sen, että nainen ottaa aiheesta vastuun ja tekee ne päätökset.Ihan kivaa pohdintaa proffa. Mulla tässä ehkä on vähän käytäntö ja periaatteet erillään, niin että opit (siis periaatteet) miehestä perheen päänä ja vaimosta alamaisena kuulostavat aika kaameilta. Mutta käytännön tasolla tuollainen järjestely saattaa jopa toimia, jos "pään" olemus todella ymmärretään vastuunkantajaksi. En sitten tiedä varmasti, vastaako nykykristityn miehen käsitys miehestä perheen päänä Raamatun mallia, tuntuu että nykykristityt miehet ovat väkisinkin tulkinnoissaan aika kesyjä verrattuna Paavaliin ja kumppaneihin.
Ehkä minusta vain tuntuu, etten ole vielä saanut päteviä perusteluja siihen , miksi tuollainen pää-alamainen -asetelma olisi (nykyään) parempi kuin täysi demokratia perheen sisällä.
Myöskään en täysin ymmärrä, kuinka sopii yhteen että nainen on alamainen ja mies perheen pää, kun miehelle on annettu käsky rakastaa vaimoaan. Rakastaminenhan Jeesuksen mukaan on yhtä kuin sen tekeminen toiselle, mitä toivoisi itselleen tehtävän. Jos mies toimii näin vaimoaan kohtaan, hän tuskin komentelee vaimoaan sen enempää kuin vaimo miestään. Ja kun mies ei komentele, kuinka nainen voi olla alamainen? Alamaisuushan tarkoittaa käskyjen tottelemista. Paradoksi. - ***
proffa kirjoitti:
Mies perheen päänä -ajatus ei tarkoita esim.
1. ettei neuvotella
2. ettei nainen "saa" tehdä päätöksiä...
Riippumatta siitä, kuka päätöksen tekee missäkin tilanteessa parisuhteessa, on aina kaksi mahdollisuutta
1. molemmat osapuolet hyväksyvät tuon päätöksen (joko aktiivisesti tai passiivisesti)
2. toinen toimii, vaikka ei hyväksyttäisikään, ja (tapauksissa, joissa asia koskettaa molempia) kummatkin kantavat seuraukset
3. päätöksestä ja sen pohjalta tapahtuneesta toiminnasta kerrotaan toiselle vasta jälkikäteen.
Meillä henkilökohtaisesti tuo homma menee niin (kun muistaa kehotuksen kuunnella toista osapuolta kaikessa, joka tulee myös isosta kirjasta), että
1. minä kysyn vaimolta, että olen ajatellut tehdä näin, mitä olet mieltä?
-> useimmiten, jos hän on eri mieltä, en tee asioita, joista hän on eri mieltä...
2. jos taas vaimo on ajatellut tehdä jotakin, hän kysäisee mielipidettäni -> useimmiten ei tee asiaa, josta olen eri mieltä.
Eli ykkösprinsiippinä on ollut se, että toisen erimielisyys ainakin pistää asian tosi ison kynnyksen eteen toisen mennä eteenpäin päätöksessään.
Toisaalta, jos mies on päättämätön ja aikaan saamaton - eikä ole esim. perheessään ns. läsnä, niin totta kai realiteetit vaativat sen, että nainen ottaa aiheesta vastuun ja tekee ne päätökset.***
- proffa
Sirpa kirjoitti:
Ihan kivaa pohdintaa proffa. Mulla tässä ehkä on vähän käytäntö ja periaatteet erillään, niin että opit (siis periaatteet) miehestä perheen päänä ja vaimosta alamaisena kuulostavat aika kaameilta. Mutta käytännön tasolla tuollainen järjestely saattaa jopa toimia, jos "pään" olemus todella ymmärretään vastuunkantajaksi. En sitten tiedä varmasti, vastaako nykykristityn miehen käsitys miehestä perheen päänä Raamatun mallia, tuntuu että nykykristityt miehet ovat väkisinkin tulkinnoissaan aika kesyjä verrattuna Paavaliin ja kumppaneihin.
Ehkä minusta vain tuntuu, etten ole vielä saanut päteviä perusteluja siihen , miksi tuollainen pää-alamainen -asetelma olisi (nykyään) parempi kuin täysi demokratia perheen sisällä.
Myöskään en täysin ymmärrä, kuinka sopii yhteen että nainen on alamainen ja mies perheen pää, kun miehelle on annettu käsky rakastaa vaimoaan. Rakastaminenhan Jeesuksen mukaan on yhtä kuin sen tekeminen toiselle, mitä toivoisi itselleen tehtävän. Jos mies toimii näin vaimoaan kohtaan, hän tuskin komentelee vaimoaan sen enempää kuin vaimo miestään. Ja kun mies ei komentele, kuinka nainen voi olla alamainen? Alamaisuushan tarkoittaa käskyjen tottelemista. Paradoksi.toimii vain silloin, kun voidaan sietää toisen halua toimia jotenkin tai ollaan yhtä mieltä.
Tilanteissa sitten, joissa ollaan todella eri mieltä, ja päätös täytyy tehdä siitä huolimatta, on tuo Ison Kirjan ideaali, että mies sen tekisi ja kantaisi siitä myös vastuunsa. Onneksi sellaisia tilanteita tulee todella vähän, jos ihmiset oikeasti rakastavat ja kunnioittavat toinen toistaan.
Paavalin kehotus miehelle on "rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa". Ts. tarvittaessa vaikka mennä ristille vaimonsa edestä (esim. vaikka kantaa syy asioista vaimonsa edestä?? tai vaikka fyysisesti uhrautua perheensä eteen... Tai vaikkapa kyetä kestämään loukkauksia, jne...). Se on siis jopa rankempi, kuin rakastaa vaimoaan vain sen verran kuin oma itserakkaus antaa myöten ;-) - Sirpa
proffa kirjoitti:
toimii vain silloin, kun voidaan sietää toisen halua toimia jotenkin tai ollaan yhtä mieltä.
Tilanteissa sitten, joissa ollaan todella eri mieltä, ja päätös täytyy tehdä siitä huolimatta, on tuo Ison Kirjan ideaali, että mies sen tekisi ja kantaisi siitä myös vastuunsa. Onneksi sellaisia tilanteita tulee todella vähän, jos ihmiset oikeasti rakastavat ja kunnioittavat toinen toistaan.
Paavalin kehotus miehelle on "rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa". Ts. tarvittaessa vaikka mennä ristille vaimonsa edestä (esim. vaikka kantaa syy asioista vaimonsa edestä?? tai vaikka fyysisesti uhrautua perheensä eteen... Tai vaikkapa kyetä kestämään loukkauksia, jne...). Se on siis jopa rankempi, kuin rakastaa vaimoaan vain sen verran kuin oma itserakkaus antaa myöten ;-)..mitä pahaa siinä olisi, jos tällaisissa ristiriitatilanteissa joissa kertakaikkiaan ei päästä yksimielisyyteen, miehen ja naisen tahdot tapahtuisivat vuorotellen? En nyt mitään kirjanpitoa tarkoita, että just tasan puoliksi on tapahduttava, mutta noin niinkun periaatteena? Molemmat saisivat joskus pitää tahtonsa.
Minä voin ilmottaa eläväni mieheni kanssa demokratiassa, ja voin kyllä kertoa että ei se mitenkään ylivoimaisen vaikeaa ole... hyvällä tahdolla onnistuu kyllä ;). Onhan muitakin (työ)yhteisöjä, joissa työntekijät ovat tasa-arvoisia, ja homma hoituu niin. Oma mieheni ei edes toivoisi muunlaista suhdetta kanssani, ja vastuunsa hän kantaa erinomaisesti...
Onko demokraattinen suhteemme mielestäsi Jumalan tahdon vastainen? - proffa
Sirpa kirjoitti:
..mitä pahaa siinä olisi, jos tällaisissa ristiriitatilanteissa joissa kertakaikkiaan ei päästä yksimielisyyteen, miehen ja naisen tahdot tapahtuisivat vuorotellen? En nyt mitään kirjanpitoa tarkoita, että just tasan puoliksi on tapahduttava, mutta noin niinkun periaatteena? Molemmat saisivat joskus pitää tahtonsa.
Minä voin ilmottaa eläväni mieheni kanssa demokratiassa, ja voin kyllä kertoa että ei se mitenkään ylivoimaisen vaikeaa ole... hyvällä tahdolla onnistuu kyllä ;). Onhan muitakin (työ)yhteisöjä, joissa työntekijät ovat tasa-arvoisia, ja homma hoituu niin. Oma mieheni ei edes toivoisi muunlaista suhdetta kanssani, ja vastuunsa hän kantaa erinomaisesti...
Onko demokraattinen suhteemme mielestäsi Jumalan tahdon vastainen?...etenkin, kun miehesi hyväksyy järjestelyn.
(Jos hän ei hyväksyisi, niin hän voisi huonosti suhteessanne).
Tavallaan tuo Raamatun ilmaisu siitä, että mies on perheen pää ei ole "ideaali" vaan fakta. Jos mies ei sitten käyttäydy niin (esim. ei sano mielipiteitänsä, vetäytyy vastuusta jne.), niin silloin perhe voi huonosti.
Jos teillä mies on aidon demokraattinen, niin hän on sitten sitä ajatustapaa kannattava "perheen pää"... ei sitä käsittääkseni ole Raamatussa mitenkään kielletty - varsinkaan kun voitte hyvin asian suhteen, molemmat.
Totta kai ihmisen pitää saada pitää tahtonsa ja toteuttaa itseään - ei ihmistä ole tarkoitettu tahdottomaksi robotiksi.
Raamattu, kuten jo totesin, kehottaa miestä uhrautumaan - vähintä uhrautumista mitä voi olla, on sulattaa välillä itseä epämiellyttäviäkin valintoja, joita puolisot väistämättä ajan myötä tekevät.
Enemmän uskon Jumalan tahdon vastaista olla rakastamatta toista, tai suorastaan manipuloida toista itsekkäistä lähtökohdista lähtien. Se ei ole koskaan oikein.
Työyhteisöissäkin on toimitusjohtaja tai joku, jolla on prokura. Tyhmä toimitusjohtaja ei kuuntele työtovereitaan (toimitusjohtajan homma on vain homma muiden joukossa, jossa on tietty vastuu). Samalla tavalla tyhmä perheen pää ei osaa pitää huolta muiden vertaistensa ihmisten hyvinvoinnista - viisas osaa.
Semmosta. Ehkäpä tuo perheen pää -metafora virkistävästi provosoi ihmisiä ajattelemaan myös parisuhteen perustaa... kun se on ensilukemalta vähän provosoiva, mutta sen miettiminen vie ihmisen yleensä sen lähteille, mitä toisen ihmisen rakastaminen ja hänen kanssaan eläminen tarkoittaakaan... Ja valmiiksi harva tuossa prosessissa elämänsä aikana ehtii, pääasia olisi kai se, että yrittäisi oppia rakastamaan enemmän, vaikka siinä ei täydelliseksi ehdikään.
- Jabberwocky
Väitän että tasapainoisessa parisuhteessa toimii hyvin yhteinen päätöksenteko kompromisseineen ja toisen kuuntelemisineen, jaettu vastuunotto ja velvollisuudet. Jos jollain perheellä toimii tosiaan paremmin se, että vaan toinen ottaa vastuun ja kutsuu itseään pääksi niin kaikin mokomin; ei voi vaatia että he pakottautuisivat elämään toisin. KUNHAN KAIKKI OVAT TYYTYVÄISIÄ tilanteeseen kuten ilmeisesti Proffa ja vaimosi. Itse en vaan tiedä hyvää "perheyritystä" jossa olisi pää muut, tai sitten minulle ei ole kerrottu. :)
No, itselleni on aivan selvää toimia vastuuntuntoisena aikuisena ilman holhousta, koska vain siten voin henk.koht. olla ylpeä itsestäni, itsenäinen ihminen ja kokea parisuhteemme tasa-arvoisena. Pahastuisin jos toinen yrittäisi pomoilla. Mutta enpä toisaalta olekaan kunnon kristitty. ;)- Väsynyt
Sanotaanko näin, uskon että historian aikana oli monia tekijöitä mitkä "nostattivat" miehen arvoa ja tärkeyttä. Kuten rankat olot, fyysiset työt, perheen elättäminen. niitä seikkoja mitkä ovat muuttuneet sivistyneen yhteyskunnan tuotoksena.
Ihminen pystyy toimimaan yksilönä enemmän, väitän että ennen katsottiin enemmän yhteistä hyvää tässä tapauksessa perheen tai kylän. Ei ole enään tarvetta "perheen päälle" kuten ennen oli.
Yksilön etu ei välttämättä ole kaikkien etu. En silti väitä etteikö nyky-yhteiskunnassa katsottaisi yhteistä etua, uskon että sitä yritetään ajaa monelta taholta. On vain niin monenlaisia mielipiteitä asioista, mikä on kaikkien hyväksi jne.
Tasa-arvo ei tule toimimaan tässä maailmassa tuskin ikinä, Raha on vaikuttavimpia asioita. Sukupuoliset erot eivät vedä vertoja rahan tekemille eroille ihmisten välillä. Tuntuvat Feministit käyvän kiivasta taistelua parantaakseen naisten asemaa tässä maailmassa. Mielestäni monissa asioissa olisi parantamisen varaa, silti kaikella rajansa.
Ihminen vaatii aina enemmän ja enemmän kun on päässyt makuun. Valta on niin mukava asia ja siitä tuntuu nauttivan monet ihmiset kun ovat sitä saanneet, silti se ei tunnu heille riittävän.
Luultavasti joku onnistuu valittamaan tästäkin asiasta mutta valittakoot. - Sirpa
Väsynyt kirjoitti:
Sanotaanko näin, uskon että historian aikana oli monia tekijöitä mitkä "nostattivat" miehen arvoa ja tärkeyttä. Kuten rankat olot, fyysiset työt, perheen elättäminen. niitä seikkoja mitkä ovat muuttuneet sivistyneen yhteyskunnan tuotoksena.
Ihminen pystyy toimimaan yksilönä enemmän, väitän että ennen katsottiin enemmän yhteistä hyvää tässä tapauksessa perheen tai kylän. Ei ole enään tarvetta "perheen päälle" kuten ennen oli.
Yksilön etu ei välttämättä ole kaikkien etu. En silti väitä etteikö nyky-yhteiskunnassa katsottaisi yhteistä etua, uskon että sitä yritetään ajaa monelta taholta. On vain niin monenlaisia mielipiteitä asioista, mikä on kaikkien hyväksi jne.
Tasa-arvo ei tule toimimaan tässä maailmassa tuskin ikinä, Raha on vaikuttavimpia asioita. Sukupuoliset erot eivät vedä vertoja rahan tekemille eroille ihmisten välillä. Tuntuvat Feministit käyvän kiivasta taistelua parantaakseen naisten asemaa tässä maailmassa. Mielestäni monissa asioissa olisi parantamisen varaa, silti kaikella rajansa.
Ihminen vaatii aina enemmän ja enemmän kun on päässyt makuun. Valta on niin mukava asia ja siitä tuntuu nauttivan monet ihmiset kun ovat sitä saanneet, silti se ei tunnu heille riittävän.
Luultavasti joku onnistuu valittamaan tästäkin asiasta mutta valittakoot...naisilla edelleenkään on enempää valtaa maan päällä kuin miehillä. Ei sillä että se olisi tavoitteenakaan, kommentoin vain viestiäsi.
- Hertta
Sirpa kirjoitti:
..naisilla edelleenkään on enempää valtaa maan päällä kuin miehillä. Ei sillä että se olisi tavoitteenakaan, kommentoin vain viestiäsi.
Eiköhän se nykyään perheessä ole lapsi, joka on kuningas tai kuningatar?
"Haluatko nousta rattaisiin?" - Vielä väsyneempi
Väsynyt kirjoitti:
Sanotaanko näin, uskon että historian aikana oli monia tekijöitä mitkä "nostattivat" miehen arvoa ja tärkeyttä. Kuten rankat olot, fyysiset työt, perheen elättäminen. niitä seikkoja mitkä ovat muuttuneet sivistyneen yhteyskunnan tuotoksena.
Ihminen pystyy toimimaan yksilönä enemmän, väitän että ennen katsottiin enemmän yhteistä hyvää tässä tapauksessa perheen tai kylän. Ei ole enään tarvetta "perheen päälle" kuten ennen oli.
Yksilön etu ei välttämättä ole kaikkien etu. En silti väitä etteikö nyky-yhteiskunnassa katsottaisi yhteistä etua, uskon että sitä yritetään ajaa monelta taholta. On vain niin monenlaisia mielipiteitä asioista, mikä on kaikkien hyväksi jne.
Tasa-arvo ei tule toimimaan tässä maailmassa tuskin ikinä, Raha on vaikuttavimpia asioita. Sukupuoliset erot eivät vedä vertoja rahan tekemille eroille ihmisten välillä. Tuntuvat Feministit käyvän kiivasta taistelua parantaakseen naisten asemaa tässä maailmassa. Mielestäni monissa asioissa olisi parantamisen varaa, silti kaikella rajansa.
Ihminen vaatii aina enemmän ja enemmän kun on päässyt makuun. Valta on niin mukava asia ja siitä tuntuu nauttivan monet ihmiset kun ovat sitä saanneet, silti se ei tunnu heille riittävän.
Luultavasti joku onnistuu valittamaan tästäkin asiasta mutta valittakoot.feministisiin valtapohdintoihin. Yleensä valtaa ajatellaan vain negatiivisena väkivaltana, eikä ihme koska maailma jossa elämme on äärimmäisen väkivaltainen. Mutta feministit pohtivat esimerkiksi minkälaista voi olla postiviivinen valtaenergia, jota ei käytetä toisia vastaan. Juuri väkivaltaisten valtahierarkioitten purkamisen ja tasa-arvoisempien vaihtoehtojen rakentamisen malleihin niissä pohdinnoissa pyritään. Se että ne joilla on toisten oikeuksia polkevia etuoikeuksia, kokevat että heiltä yritetään viedä pois jotain joka kuuluu heille, sotia heidän oikeuksiaan vastaan. Ehkä siksi feministit koetaan uhkana, he tuovat epämiellyttäviä asioita näkyviin ja pyrkivät muutoksiin. Feministit muuten pohtivat ja tutkivat myös luokkaeriarvoisuutta, eivät vain sukupuolieroa.
Älä ajattele tätä valittamisena tai sotimisena vaan rakentavana keskusteluna, niin eiköhän se siitä. - Nukahtanut
Vielä väsyneempi kirjoitti:
feministisiin valtapohdintoihin. Yleensä valtaa ajatellaan vain negatiivisena väkivaltana, eikä ihme koska maailma jossa elämme on äärimmäisen väkivaltainen. Mutta feministit pohtivat esimerkiksi minkälaista voi olla postiviivinen valtaenergia, jota ei käytetä toisia vastaan. Juuri väkivaltaisten valtahierarkioitten purkamisen ja tasa-arvoisempien vaihtoehtojen rakentamisen malleihin niissä pohdinnoissa pyritään. Se että ne joilla on toisten oikeuksia polkevia etuoikeuksia, kokevat että heiltä yritetään viedä pois jotain joka kuuluu heille, sotia heidän oikeuksiaan vastaan. Ehkä siksi feministit koetaan uhkana, he tuovat epämiellyttäviä asioita näkyviin ja pyrkivät muutoksiin. Feministit muuten pohtivat ja tutkivat myös luokkaeriarvoisuutta, eivät vain sukupuolieroa.
Älä ajattele tätä valittamisena tai sotimisena vaan rakentavana keskusteluna, niin eiköhän se siitä.Krooh...kroooh...zzzz...z...
- Väsynyt
Vielä väsyneempi kirjoitti:
feministisiin valtapohdintoihin. Yleensä valtaa ajatellaan vain negatiivisena väkivaltana, eikä ihme koska maailma jossa elämme on äärimmäisen väkivaltainen. Mutta feministit pohtivat esimerkiksi minkälaista voi olla postiviivinen valtaenergia, jota ei käytetä toisia vastaan. Juuri väkivaltaisten valtahierarkioitten purkamisen ja tasa-arvoisempien vaihtoehtojen rakentamisen malleihin niissä pohdinnoissa pyritään. Se että ne joilla on toisten oikeuksia polkevia etuoikeuksia, kokevat että heiltä yritetään viedä pois jotain joka kuuluu heille, sotia heidän oikeuksiaan vastaan. Ehkä siksi feministit koetaan uhkana, he tuovat epämiellyttäviä asioita näkyviin ja pyrkivät muutoksiin. Feministit muuten pohtivat ja tutkivat myös luokkaeriarvoisuutta, eivät vain sukupuolieroa.
Älä ajattele tätä valittamisena tai sotimisena vaan rakentavana keskusteluna, niin eiköhän se siitä.Itseäni ei kiinnosta viedäänkö minulta olevinaan "valtaa" pois. enhän sitä tähänkään mennessä ole omistanut. Olen hyvin tietoinen siitä että olen aika yksinkertainen. Mutta koitan parhaani. Mielestäni naisille pitäisi saada samat oikeudet kun miehillekkin. Esim. kaikista eniten olen tuota palkka asiaa oudoksunut. Eikö samasta työstä pitäisi kaikkien saada sama palkka rotuun ja sukupuoleen katsomatta? Huoh en toisaalta ihmettele miksi jotkut Feministit on niin kovin vihaisia.
- proffa
Hertta kirjoitti:
Eiköhän se nykyään perheessä ole lapsi, joka on kuningas tai kuningatar?
"Haluatko nousta rattaisiin?"...näin joskus on.
Se, ettei lapselle anneta sekä rajoja että rakkautta, on pahimman laatuinen karhunpalvelus.
Ehkäpä joskus syynä lapsen "palvomiseen" (vrt. rakastamiseen) on huono omatunto siitä, miten yleensä suhtautuu lapseen. Ts. onko oma ura / harrastus aidosti elämässä suuremmalla prioriteetilla kuin oma lapsi jne. Jota sitten pyrkii "hyvittämään". Tämä lienee ainakin miehille polttava ongelma, jotka menevät uran pohjalta - olen kuullut useita 5-60-vuotiaiden miesten puheita, miten nyt katuvat aikaa, jolloin lapset olivat pieniä ja itse painoivat liikaa töitä...
Liian usein jätämme lapsemme instituutioiden kasvatettavaksi, ja sitten täytämme harvat iltatunnit ja viikonloput kuvaamallasi "hötöllä"... vain rauhoittaen pahaa omaatuntoamme. - Jack
Väsynyt kirjoitti:
Itseäni ei kiinnosta viedäänkö minulta olevinaan "valtaa" pois. enhän sitä tähänkään mennessä ole omistanut. Olen hyvin tietoinen siitä että olen aika yksinkertainen. Mutta koitan parhaani. Mielestäni naisille pitäisi saada samat oikeudet kun miehillekkin. Esim. kaikista eniten olen tuota palkka asiaa oudoksunut. Eikö samasta työstä pitäisi kaikkien saada sama palkka rotuun ja sukupuoleen katsomatta? Huoh en toisaalta ihmettele miksi jotkut Feministit on niin kovin vihaisia.
Minulle valta merkitsee ensi sijaisesti vastuuta, t.s. ensin tulee vastuu jostakin asiasta ja vasta sitten on se valta toimia. Kai se riippuu siitä, mitä esim. duunissaan tekee. Sama juttu himassa, jos sinulla on lapsia, niin ensi sijaisesti sinulla on heistä vastuuta ja vasta sen jälkeen tulee se valta.
Heh, toi aikaisempi heitto vallasta ja väkivallasta tuntuu kierolta tarkastelulta. Tällainen ihminen on varmaankin kokenut olevansa lastu lainehilla ilman omaa tahtoa ainaisesa pelossa. Onneksi tällainen sosiaaliporno ei koske meitä kaikkia. aika outo väite, että valtaan liittyisi ensi sijaisesti jokin negatiivinen lataus. Totuus on, että valtaa käyttää aina joku. Jos sitä ei käytä valtuutettu niin sitten joku valtuuttamaton. - Jabberwocky
Jack kirjoitti:
Minulle valta merkitsee ensi sijaisesti vastuuta, t.s. ensin tulee vastuu jostakin asiasta ja vasta sitten on se valta toimia. Kai se riippuu siitä, mitä esim. duunissaan tekee. Sama juttu himassa, jos sinulla on lapsia, niin ensi sijaisesti sinulla on heistä vastuuta ja vasta sen jälkeen tulee se valta.
Heh, toi aikaisempi heitto vallasta ja väkivallasta tuntuu kierolta tarkastelulta. Tällainen ihminen on varmaankin kokenut olevansa lastu lainehilla ilman omaa tahtoa ainaisesa pelossa. Onneksi tällainen sosiaaliporno ei koske meitä kaikkia. aika outo väite, että valtaan liittyisi ensi sijaisesti jokin negatiivinen lataus. Totuus on, että valtaa käyttää aina joku. Jos sitä ei käytä valtuutettu niin sitten joku valtuuttamaton.Vallankäytön pitäisi nimen omaan olla vastuullista. Esim. kun käyttää valtaa toimia toisen puolesta, niin on tärkeää tiedostaa vastuunsa, kuten mitkä ovat omat intressini toimia niin kuin toimin ja miten vallankäyttöni hyödyttäisi myös tuota toista.
Tämänhän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti se ei aina näytä sitä olevan.
- Blue
Käsitteletkö perheen johtajuutta siis puhtaasti raamatullisena asiana? Oliko ajatuksesi se, että perheessä tulee olla yksi pää ja sen tulee olla mies, koska Raamattu sanoo niin?
Kirjoitit, että mies ja nainen neuvottelevat päätöksistä ja ottavat toistensa mielipiteet huomioon, ja jos mies ei toimi perheen päänä, niin sitten nainen tekee sen (esim. naiset usein kodinhankkijoina ja sisustajina). Jos siis molempien mielipiteet vaikuttavat näin tasapuolisesti tai painottuvat tilannekohtaisesti, niin eikö tuo Perheen Johtajuus ole loppujen lopuksi aika pinnallista, melkeinpä pelkkä titteli?
Entä oletko sitä mieltä, että Perheen Pää -titteli kannustaisi miehiä toimimaan enemmän perheen parissa? Olisitko itse kieltäytynyt vastuusta, neuvottelusta ja läsnäolevasta roolista perheessäsi, jos sinua ei pidettäisi sen erityisenä päänä, vaan "vain" toisena kahdesta aikuisesta?
Kirjoitit:
>Jos teillä mies on aidon demokraattinen, niin >hän on sitten sitä ajatustapaa kannattava >"perheen pää"
Jos nainen tekee perheessä suuren osan päätöksistä, niin onko tämän mukaan mies silloin vastuuta delegoiva perheen pää?- proffa
...hyviin kysymyksiisi.
"Käsitteletkö perheen johtajuutta siis puhtaasti raamatullisena asiana? Oliko ajatuksesi se, että perheessä tulee olla yksi pää ja sen tulee olla mies, koska Raamattu sanoo niin? "
"perheen pää"
"Jos nainen tekee perheessä suuren osan päätöksistä, niin onko tämän mukaan mies silloin vastuuta delegoiva perheen pää? " - ...
...vastaus näkyviin!
- Jack
En kyllä ymmärrä miksi miehen pitäisi olla ensisijaisessa vastuussa näistä asioista. Miten voi olettaa, että mies olisi aina se fiksuin päätöksentekijä. Ei tuollainen rakennelma voi toimia nykyaikana, kun naisten koulutustaso ajaa miesten ohi. Tosin, yleensä naiset pyrkivät pariutumaan vähintään asemaltaan samalla tasolla olevan kanssa.
Ei mies voi olla se ajatuksien Tonava, jolla on ratkaisu joka asiaan. Helvetti, jos yhteiskunta olisi tällainen, minä olisin varmasti feministi. Itseasiassa en voisi elää parisuhteessa, jossa minua katsottaisiin joka käänteessä ylöspäin ja nainen olisi tahdoton tollo. Jos päätöksiä ei tehdä yhdessä, niin jomman kumman täytyy olla jotenkin vajaa. Minusta vastuun siirtäminen pelkästään toiselle on paremminkin merkki siitä, että asia ei kiinnosta.
Kun keskustelimme kerran ystäviemme kanssa heidän perhenäkemyksistään, niin kyllä ainakin kaksi paikalla olleista naisista sanoi kannattavansa patriarkaalista perhettä ja odottavansa mieheltään suurempaa panosta sen suhteen. Well, kun tiedän mitä perheissä tapahtuu, niin minusta niiden naisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta ja käyttää sitä valtaa, koska nyt sitä käyttävät perheen kakarat.- proffa
...kyseessä onkin hengellinen asema, joka ei kerro mitään miehen fiksuudesta tai naisen tyhmyydestä. Se ei tarkoita myöskään, etteikö nainen olisi perheestään yhtälailla vastuussa.
Ko. tunnusmerkki kyvystä kantaa vastuuta ja pitää huolta perheestään muuten Raamatussa pistetään myös edellytykseksi toimia seurakunnan paimenena ja -palvelijana. Ts. jos ei osaa palvella perhettään hyvin, tuskin osaa seurakuntaakaan. (Mielenkiintoista, miten katoliset sitten ovat tulkinneet asian... hmmm... kun sanotaan,e ttä seurakunnan johtajan pitää olla yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa kunnialla hallitseva).
Noh, asia ei koskettane valtaosaa Suomen kansasta, josta vain murto-osa nykyisin pitää itseään kristittyinä tai uskovina... Isolle osallehan nämä asiat ovat vähän samassa kategoriassa kuin joulupukki... valitettavasti. - Sirpa
proffa kirjoitti:
...kyseessä onkin hengellinen asema, joka ei kerro mitään miehen fiksuudesta tai naisen tyhmyydestä. Se ei tarkoita myöskään, etteikö nainen olisi perheestään yhtälailla vastuussa.
Ko. tunnusmerkki kyvystä kantaa vastuuta ja pitää huolta perheestään muuten Raamatussa pistetään myös edellytykseksi toimia seurakunnan paimenena ja -palvelijana. Ts. jos ei osaa palvella perhettään hyvin, tuskin osaa seurakuntaakaan. (Mielenkiintoista, miten katoliset sitten ovat tulkinneet asian... hmmm... kun sanotaan,e ttä seurakunnan johtajan pitää olla yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa kunnialla hallitseva).
Noh, asia ei koskettane valtaosaa Suomen kansasta, josta vain murto-osa nykyisin pitää itseään kristittyinä tai uskovina... Isolle osallehan nämä asiat ovat vähän samassa kategoriassa kuin joulupukki... valitettavasti.Mä en oikeen hiffaa tätä alamaisuushommaa.. onks sen motiivina niinku että "sen vaan pitää olla näin koska Jumala on niin käskenyt", ilman että asialle olisi mitään sen kummempaa perustelua, pitää vaan uskoa, uskoa, uskoa, koska Jumala on pyhä ja suuttuu jos hänen säädöksiään ei noudateta. Vai onko "naisen alamaisuudessa" jotain järkeäkin? Mites nyky-yhteiskunnassa, jossa tosiaan naisella on saman verran tietämystä, kykyä, viisautta jne. Onko tällöin miehellä enää mitään muuta syytä olla perheen pää kuin Jumalan pyhä ja meidän aikaamme huonosti istuva säädös?
Ja mitä vikaa on demokraattisessa parisuhteessa? Vastaus kai on, että "jonkun on pakko päättää ristiriitatilanteissa", mutta miksi sen päättäjän pitäisi aina olla vain toinen osapuoli? Eikö se ole epistä? Itse ajattelen, että miehen ja naisen roolit parisuhteessa syntyvät ihan luonnostaan, jos molemmat haluavat työskennellä suhteensa eteen terveen järjen mukaan. Kun molemmat haluavat rakastaa ja palvella toisiaan. - Hertta
Sirpa kirjoitti:
Mä en oikeen hiffaa tätä alamaisuushommaa.. onks sen motiivina niinku että "sen vaan pitää olla näin koska Jumala on niin käskenyt", ilman että asialle olisi mitään sen kummempaa perustelua, pitää vaan uskoa, uskoa, uskoa, koska Jumala on pyhä ja suuttuu jos hänen säädöksiään ei noudateta. Vai onko "naisen alamaisuudessa" jotain järkeäkin? Mites nyky-yhteiskunnassa, jossa tosiaan naisella on saman verran tietämystä, kykyä, viisautta jne. Onko tällöin miehellä enää mitään muuta syytä olla perheen pää kuin Jumalan pyhä ja meidän aikaamme huonosti istuva säädös?
Ja mitä vikaa on demokraattisessa parisuhteessa? Vastaus kai on, että "jonkun on pakko päättää ristiriitatilanteissa", mutta miksi sen päättäjän pitäisi aina olla vain toinen osapuoli? Eikö se ole epistä? Itse ajattelen, että miehen ja naisen roolit parisuhteessa syntyvät ihan luonnostaan, jos molemmat haluavat työskennellä suhteensa eteen terveen järjen mukaan. Kun molemmat haluavat rakastaa ja palvella toisiaan.Juutalaisessa yhteiskunnassa mies oli perheen pää, ja naisen oikeudet ja velvollisuudet olivat lain mukaan toisenlaiset.
Jeesus oli juutalainen, hänen ensimmäiset seuraajansa olivat juutalaisia, ja myös hellenististen Jeesuksen oppiin kääntyneiden yhteiskunta oli patriarkaalinen.
En näe mitään syytä, miksemme noudattaisi omaa lakiamme tässä asiassa. - proffa
Sirpa kirjoitti:
Mä en oikeen hiffaa tätä alamaisuushommaa.. onks sen motiivina niinku että "sen vaan pitää olla näin koska Jumala on niin käskenyt", ilman että asialle olisi mitään sen kummempaa perustelua, pitää vaan uskoa, uskoa, uskoa, koska Jumala on pyhä ja suuttuu jos hänen säädöksiään ei noudateta. Vai onko "naisen alamaisuudessa" jotain järkeäkin? Mites nyky-yhteiskunnassa, jossa tosiaan naisella on saman verran tietämystä, kykyä, viisautta jne. Onko tällöin miehellä enää mitään muuta syytä olla perheen pää kuin Jumalan pyhä ja meidän aikaamme huonosti istuva säädös?
Ja mitä vikaa on demokraattisessa parisuhteessa? Vastaus kai on, että "jonkun on pakko päättää ristiriitatilanteissa", mutta miksi sen päättäjän pitäisi aina olla vain toinen osapuoli? Eikö se ole epistä? Itse ajattelen, että miehen ja naisen roolit parisuhteessa syntyvät ihan luonnostaan, jos molemmat haluavat työskennellä suhteensa eteen terveen järjen mukaan. Kun molemmat haluavat rakastaa ja palvella toisiaan....kysyt juuri, kuten syntiinlankeemuskertomuksessa Saatana Eevalta: "Onko Jumala todellakin sanonut..."
- Sirpa
proffa kirjoitti:
...kysyt juuri, kuten syntiinlankeemuskertomuksessa Saatana Eevalta: "Onko Jumala todellakin sanonut..."
Vai olen minä jo Eeva kun kyselen... huom! Minä kysyin, en väittänyt mitään. Kysymykset eivät vielä ole mitään viettelyä, kai kysymisen vapaus on Jumalankin valtakunnassa? Tyhmät kysyvät jotta saisivat ymmärrystä. Ja sinun vastauksesi oli näköjään tuo "pyhä säädös" -vastaus, eli että ei Jumala siksi tuota säädöstään antanut, että siitä olisi jotain hyötyä ihmisille, vaan siksi että haluaa olla salaperäinen käskyjen jakelija ja näin koetella ihmisten uskoa. Ok, sinä siis uskot noin. Siitähän vain halusinkin selvyyden.
- Sirpa
Sirpa kirjoitti:
Vai olen minä jo Eeva kun kyselen... huom! Minä kysyin, en väittänyt mitään. Kysymykset eivät vielä ole mitään viettelyä, kai kysymisen vapaus on Jumalankin valtakunnassa? Tyhmät kysyvät jotta saisivat ymmärrystä. Ja sinun vastauksesi oli näköjään tuo "pyhä säädös" -vastaus, eli että ei Jumala siksi tuota säädöstään antanut, että siitä olisi jotain hyötyä ihmisille, vaan siksi että haluaa olla salaperäinen käskyjen jakelija ja näin koetella ihmisten uskoa. Ok, sinä siis uskot noin. Siitähän vain halusinkin selvyyden.
Kysyin siksi, koska en vielä ollut päässyt ajattelustasi selville. Välillä pyrit antamaan käskylle järkiperusteita, väliin vain vetoat siihen että Jumala on näin käskenyt.
- proffa
Sirpa kirjoitti:
Kysyin siksi, koska en vielä ollut päässyt ajattelustasi selville. Välillä pyrit antamaan käskylle järkiperusteita, väliin vain vetoat siihen että Jumala on näin käskenyt.
...kyllä varmaan Raamatussa välillä on ns. säädöksillä ihan järkiperusteet - toisaalta taas esim. luomiskertomuksen käskyä olla syömättä "hyvän ja pahantiedon puusta" ei minun järkeni ole vielä kyennyt sulattamaan - ehkäpä se oli kuvaamasi kaltainen pyhä säädös.
Itse olen tuon "perheen pää" -jutun ottanut, että avioliittoon mennessä voi orientoitua siihen, että tulee ristiriitatilanteita. Siksi se on yksi malli ratkaista ne, siten, että esim. uskovat puolisot voivat olla tykönään varmoja siitä, että homma menee Jumalan tahdon mukaan.
Ehkäpä miestä on paiskattu sitten tuohon tilanteeseen sopivammilla lahjoilla - mene ja tiedä (ainakin keskimäärin?) - jos hän ottaa vastuunsa niistä samalla.
Tieteellistä tutkimusta en aiheesta tiedä - muuta kuin että jenkeissä on tutkittu, että naiset arvostavat enemmän päättäväistä aviomiestä kuin sellaista, että he joutuisivat tuon vastuun kantamaan...
Ts. Raamatun säädöshän tuo on, ja itse ainakin tuntuu, että siitä on uskovaisena uskon varassa otettava vaari. Tosin se on helppoa, kun mut on aikoinaan emäntä asiaan "pakottanut"... ajattelin aiheesta hyvin Jackin lailla ennen siis..
Kysele sinä vain - tyhmiä kysymyksiä ei käsittääkseni ole, on vain tyhmiä tai vähemmän tyhmiä vastauksia. Sinun kysymyksesi ovat olleet haastavia usein.
Tuo havaintosi siitä, että välillä on järkiperusteita ja välillä ei, koskee ainakin minua. Tosin en ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi kaikki mielipiteensä ja arvonsa kyennyt järkiperustein perustelemaan loppupeliin saakka - ehkäpä meillä kenelläkään ei oman järkemme varassa vielä täydellistä maailmankuvaa ole kerinnyt... - Sirpa
proffa kirjoitti:
...kyllä varmaan Raamatussa välillä on ns. säädöksillä ihan järkiperusteet - toisaalta taas esim. luomiskertomuksen käskyä olla syömättä "hyvän ja pahantiedon puusta" ei minun järkeni ole vielä kyennyt sulattamaan - ehkäpä se oli kuvaamasi kaltainen pyhä säädös.
Itse olen tuon "perheen pää" -jutun ottanut, että avioliittoon mennessä voi orientoitua siihen, että tulee ristiriitatilanteita. Siksi se on yksi malli ratkaista ne, siten, että esim. uskovat puolisot voivat olla tykönään varmoja siitä, että homma menee Jumalan tahdon mukaan.
Ehkäpä miestä on paiskattu sitten tuohon tilanteeseen sopivammilla lahjoilla - mene ja tiedä (ainakin keskimäärin?) - jos hän ottaa vastuunsa niistä samalla.
Tieteellistä tutkimusta en aiheesta tiedä - muuta kuin että jenkeissä on tutkittu, että naiset arvostavat enemmän päättäväistä aviomiestä kuin sellaista, että he joutuisivat tuon vastuun kantamaan...
Ts. Raamatun säädöshän tuo on, ja itse ainakin tuntuu, että siitä on uskovaisena uskon varassa otettava vaari. Tosin se on helppoa, kun mut on aikoinaan emäntä asiaan "pakottanut"... ajattelin aiheesta hyvin Jackin lailla ennen siis..
Kysele sinä vain - tyhmiä kysymyksiä ei käsittääkseni ole, on vain tyhmiä tai vähemmän tyhmiä vastauksia. Sinun kysymyksesi ovat olleet haastavia usein.
Tuo havaintosi siitä, että välillä on järkiperusteita ja välillä ei, koskee ainakin minua. Tosin en ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi kaikki mielipiteensä ja arvonsa kyennyt järkiperustein perustelemaan loppupeliin saakka - ehkäpä meillä kenelläkään ei oman järkemme varassa vielä täydellistä maailmankuvaa ole kerinnyt.....mutta mitä ihmettä sinä teet täällä kello neljä yöllä??
- proffa
Sirpa kirjoitti:
..mutta mitä ihmettä sinä teet täällä kello neljä yöllä??
-yöllä koskivat artikkelin viimeistelyä, deadlinen painaessa päälle, jonka jälkeen ei tullut uni, ja piti tulla pistämään muutama "valivali".
- Hertta
proffa kirjoitti:
...kyseessä onkin hengellinen asema, joka ei kerro mitään miehen fiksuudesta tai naisen tyhmyydestä. Se ei tarkoita myöskään, etteikö nainen olisi perheestään yhtälailla vastuussa.
Ko. tunnusmerkki kyvystä kantaa vastuuta ja pitää huolta perheestään muuten Raamatussa pistetään myös edellytykseksi toimia seurakunnan paimenena ja -palvelijana. Ts. jos ei osaa palvella perhettään hyvin, tuskin osaa seurakuntaakaan. (Mielenkiintoista, miten katoliset sitten ovat tulkinneet asian... hmmm... kun sanotaan,e ttä seurakunnan johtajan pitää olla yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa kunnialla hallitseva).
Noh, asia ei koskettane valtaosaa Suomen kansasta, josta vain murto-osa nykyisin pitää itseään kristittyinä tai uskovina... Isolle osallehan nämä asiat ovat vähän samassa kategoriassa kuin joulupukki... valitettavasti.Myös islamilaisessa perheessä mies on perheen pää.
Koraanin mukaan tosin se oli Aatami, joka antoi hedelmän Eevalle... - proffa
Hertta kirjoitti:
Myös islamilaisessa perheessä mies on perheen pää.
Koraanin mukaan tosin se oli Aatami, joka antoi hedelmän Eevalle...... yhden kaatumatautisen hepun näkykokoelma. Vrt. Raamattu, joka on useiden kirjoittajien koottu tietopaketti.
Harhaopit voi jättää sikseen, vaikka niissä olisi joskus asiaakin seassa. - Hertta
proffa kirjoitti:
... yhden kaatumatautisen hepun näkykokoelma. Vrt. Raamattu, joka on useiden kirjoittajien koottu tietopaketti.
Harhaopit voi jättää sikseen, vaikka niissä olisi joskus asiaakin seassa.Mitä väliä sillä on, onko Koraani "harhaoppinen" vai ei, jos vain siellä esitetään sellaisia oppeja, jotka sopivat sinun elämänkatsomukseesi?
Sitäpaitsi, onko objektiivisesti katsottuna olemassa "harhaoppeja"? Mitään uskonasioita ei voida todistaa absoluuttisen oikeiksi - eikä vääriksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6528005Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672293Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332209- 1471788
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi271280Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511244Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1111173Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65853Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59828Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7760