Tapahtui sillä välin

Kolbjan kirjoitti:

keltainen meri
vuosikausien tunto
hiljaisessa häilyssä
koskettava kauneus, hehku

kilpaa tuskan, kilpaa
sulavan jään kanssa
lennon loihtimia laineita
pinta peilinkirkas

taivaasta heijastui
kotkansulka, kahlehdittu avain
tuli, tasapaino, vertauskuva,
tuomio, kullattu rubiini

kiihkeä tuli, tuuli
kaamos, hämärä kuoleman syli
rakkaus, sarastus, kevät
taivas kantaa kirkkainta valoaan

tyhjyys
siunattu tyhjyys olemisessa
autuas kuoleminen
suunnaton säteily

elämän ikuinen valo,
sarastus, herääminen
pilkahdus, leimahdus,
elämän ikuinen liekki

rakkaus kuolemattomuuden sylissä
syli elämän syvyydessä
päivänpaiste
yön saastaisessa pimeydessä,

kuolema
rakkauden viesti
ikuisesta iankaikkisuudesta.
tahto kuolla ja elää.

elämä, ikuisuuden kehto
valkeuden meressä.
laineet, tyrskyt,
tulviva elämän joki.

korkeuksiin kohoava valtavuus
suo, joka kantaa sisässään pimeyttä
pohjatonta tuskaa, turmellusta
iankaikkaisuuden haalistunutta väreilyä

kosketin peilin pintaa,
heijastusta,
ikuisessa muutoksessa
kaikki pysyi ennallaan.

keltainen valo haihtuu
piiloutuu, aina säilyen.
taivaalla vaeltaa hahmo
hämärässä puvussa

rinnassaan valoton liekki
salaisuutta valaiseva varjo
itseään ratkaiseva arvoitus,
hiljaisuuden ääni.

elämä, ikuisuuden kehto
valkeuden meressä.
minä olen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä