Miksi Kirkko kieltää

Tässä Aapeli saarisalon Raamatunsanakommentaarista selitys Jumalan nimelle.

Herra
Jahve.
1. Herra, nimitys, jota orja tai palvelija käyttää henkilöstä, jonka omaisuutta tai palveluksessa hän on, «1. Moos. 24:12», vaimo miehestään, «1. Moos. 18:12»; vrt. «1. Piet. 3:6», ja kansanmies kuninkaasta, «1. Sam. 26:17»; h:ksi nimitetään vierasta, jota tahdotaan kunnioittaa, «1. Moos. 23:6-7»; «1. Moos. 24:18». Israel on tullut Jumalan omaisuudeksi, koska Jumala on sen lunastanut Egyptistä. Siksi se sanoo häntä H:ksi. Ja koska hän omistaa koko maailman, niin hän on myös sen H., «Joos. 3:13»; «Miika 4:13»; «Sak. 4:14». Maanpaon jälkeen H. tuli yleisimmäksi Jumalan nimitykseksi.
2. Jahve, Israelin liiton Jumalan nimi. Jottei kukaan käyttäisi väärin J.-nimeä ja siten rikkoisi lakia, «3. Moos. 24:11» s., kielsivät papit ja kirjanoppineet lausumasta sitä. Sen tähden sanotaan Jahven asemesta vain 'Herra, Herra' tai 'Herra Jumala'. Oli määrätty, että Raamattua luettaessa oli sanottava Jahven sijaan adonai, ja myös kääntäjät noudattivat tätä sääntöä. Kun myöhemmin varustettiin alkuperäinen, yksinomaan kerakkeitten muodostama heprean teksti ääntiömerkeillä, annettiin adonai-lukemistavan osoittamiseksi jumalannimi jhvh:lle adonain ääntiöt, mutta heprean kielisäännön mukaan korvattiin puolivokaali a puolivokaalilla e. Mutta jhvh:n alkuperäinen ääntäminen on jehovan asemesta todennäköisesti jahve. Eräs tämän nimen lyhennys on ja sanassa hallelu-ja (kiittäkää Herraa). Usein tämä jumalannimi sisältyy erisnimiin, kuten esim. Joosuan ensimmäiseen tavuun (hepr. Jeho^sua`), samoin Jesajan ja Jeremian loppuun (hepr. je^sa`jahu, jirmejahu). «2. Moos. 3:14»:n mukaan nimi merkitsee 'Minä olen'. Mutta 'olen', jota Jumala tässä itsestään käyttää, ei tarkoita olemassaolemista sellaisenaan, vaan toimivaa olemista. Tämän merkityksen vuoksi, joka ei tarkoita Jumalan olemusta sinänsä, vaan Jumalan ilmenemistä salatusta olemassaolostaan, annetaan VT:ssa tämä nimi Jumalalle, koska hän, Israelin Jumala, on yleensä ilmoituksen Jumala. Sen tähden Jumala «2. Moos. 3:15»:n mukaan käski Mooseksen sanoa israelilaisille Jahve-nimensä. Jahve-nimen tuli olla kansalle takauksena sen tapahtumisesta, mikä sille oli isille annetulla jumalallisella sanalla luvattu.
3. Herra UT:ssa. Jeesusta sanoivat jo hänen maallisen vaikutuksensa aikana opetuslapset H:ksi, ja tämä nimitys tuli heille sitä rikkaammaksi ja merkityksellisemmäksi, kuta enemmän he kasvoivat hänen tuntemisessaan. Jeesus itse onkin selvästi heille vakuuttanut, että tämä nimi hengessä ja totuudessa kuuluikin hänelle. Hän sanoo farisealaisille temppelissä, että Kristus ei ole vain Daavidin poika, vaan myös Daavidin H., «Matt. 22:43-44». Hän sanoo opetuslapsilleen, ettei hänelle ainoastaan kuulunut H:n nimi, vaan että hän myös tahtoi olla heidän H:nsa, «Joh. 13:13-14». Kun hän ylösnoustuaan ilmestyi heille, tuli heille täysin selväksi ja varmaksi, että hän oli H. sanan korkeimmassa merkityksessä. Tuomas sanoo: 'Minun H:ni', «Joh. 20:28», ja Pietari lausuu helluntaipäivänä: Jumala on hänet H:ksi ja Kristukseksi (Kuninkaaksi) tehnyt, «Ap. t. 2:36». Tähän sanaan Paavali sisällyttää koko kristityn tunnustuksen: "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen H:ksi", «Room. 10:9». Sillä siten on todella ilmaistu Jeesuksen toiminnan päämerkitys: hän on sen tähden kuollut ja ylösnoussut, että hän olisi H., vieläpä kaikkien sekä kuolleitten että elävien H., «Room. 14:9». Se H., josta sanotaan, että kaikkien polvien on hänen edessään notkistuttava, on Kristus, «Room. 14:11». Hän on se H., jota psalminkirjoittaja rukoilee, «Hepr. 1:10», ja se H., jonka Jesaja näki istuvan korkealla valtaistuimella, «Jes. 6:1»; «Joh. 12:41».

En ole jt

UPDATE_8771695 kirjoitti:

Tässä Aapeli saarisalon Raamatunsanakommentaarista selitys Jumalan nimelle.

Herra
Jahve.
1. Herra, nimitys, jota orja tai palvelija käyttää henkilöstä, jonka omaisuutta tai palveluksessa hän on, «1. Moos. 24:12», vaimo miehestään, «1. Moos. 18:12»; vrt. «1. Piet. 3:6», ja kansanmies kuninkaasta, «1. Sam. 26:17»; h:ksi nimitetään vierasta, jota tahdotaan kunnioittaa, «1. Moos. 23:6-7»; «1. Moos. 24:18». Israel on tullut Jumalan omaisuudeksi, koska Jumala on sen lunastanut Egyptistä. Siksi se sanoo häntä H:ksi. Ja koska hän omistaa koko maailman, niin hän on myös sen H., «Joos. 3:13»; «Miika 4:13»; «Sak. 4:14». Maanpaon jälkeen H. tuli yleisimmäksi Jumalan nimitykseksi.
2. Jahve, Israelin liiton Jumalan nimi. Jottei kukaan käyttäisi väärin J.-nimeä ja siten rikkoisi lakia, «3. Moos. 24:11» s., kielsivät papit ja kirjanoppineet lausumasta sitä. Sen tähden sanotaan Jahven asemesta vain 'Herra, Herra' tai 'Herra Jumala'. Oli määrätty, että Raamattua luettaessa oli sanottava Jahven sijaan adonai, ja myös kääntäjät noudattivat tätä sääntöä. Kun myöhemmin varustettiin alkuperäinen, yksinomaan kerakkeitten muodostama heprean teksti ääntiömerkeillä, annettiin adonai-lukemistavan osoittamiseksi jumalannimi jhvh:lle adonain ääntiöt, mutta heprean kielisäännön mukaan korvattiin puolivokaali a puolivokaalilla e. Mutta jhvh:n alkuperäinen ääntäminen on jehovan asemesta todennäköisesti jahve. Eräs tämän nimen lyhennys on ja sanassa hallelu-ja (kiittäkää Herraa). Usein tämä jumalannimi sisältyy erisnimiin, kuten esim. Joosuan ensimmäiseen tavuun (hepr. Jeho^sua`), samoin Jesajan ja Jeremian loppuun (hepr. je^sa`jahu, jirmejahu). «2. Moos. 3:14»:n mukaan nimi merkitsee 'Minä olen'. Mutta 'olen', jota Jumala tässä itsestään käyttää, ei tarkoita olemassaolemista sellaisenaan, vaan toimivaa olemista. Tämän merkityksen vuoksi, joka ei tarkoita Jumalan olemusta sinänsä, vaan Jumalan ilmenemistä salatusta olemassaolostaan, annetaan VT:ssa tämä nimi Jumalalle, koska hän, Israelin Jumala, on yleensä ilmoituksen Jumala. Sen tähden Jumala «2. Moos. 3:15»:n mukaan käski Mooseksen sanoa israelilaisille Jahve-nimensä. Jahve-nimen tuli olla kansalle takauksena sen tapahtumisesta, mikä sille oli isille annetulla jumalallisella sanalla luvattu.
3. Herra UT:ssa. Jeesusta sanoivat jo hänen maallisen vaikutuksensa aikana opetuslapset H:ksi, ja tämä nimitys tuli heille sitä rikkaammaksi ja merkityksellisemmäksi, kuta enemmän he kasvoivat hänen tuntemisessaan. Jeesus itse onkin selvästi heille vakuuttanut, että tämä nimi hengessä ja totuudessa kuuluikin hänelle. Hän sanoo farisealaisille temppelissä, että Kristus ei ole vain Daavidin poika, vaan myös Daavidin H., «Matt. 22:43-44». Hän sanoo opetuslapsilleen, ettei hänelle ainoastaan kuulunut H:n nimi, vaan että hän myös tahtoi olla heidän H:nsa, «Joh. 13:13-14». Kun hän ylösnoustuaan ilmestyi heille, tuli heille täysin selväksi ja varmaksi, että hän oli H. sanan korkeimmassa merkityksessä. Tuomas sanoo: 'Minun H:ni', «Joh. 20:28», ja Pietari lausuu helluntaipäivänä: Jumala on hänet H:ksi ja Kristukseksi (Kuninkaaksi) tehnyt, «Ap. t. 2:36». Tähän sanaan Paavali sisällyttää koko kristityn tunnustuksen: "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen H:ksi", «Room. 10:9». Sillä siten on todella ilmaistu Jeesuksen toiminnan päämerkitys: hän on sen tähden kuollut ja ylösnoussut, että hän olisi H., vieläpä kaikkien sekä kuolleitten että elävien H., «Room. 14:9». Se H., josta sanotaan, että kaikkien polvien on hänen edessään notkistuttava, on Kristus, «Room. 14:11». Hän on se H., jota psalminkirjoittaja rukoilee, «Hepr. 1:10», ja se H., jonka Jesaja näki istuvan korkealla valtaistuimella, «Jes. 6:1»; «Joh. 12:41».

En ole jt

Tuo oli tyhjentävä ja hyvä selvitys. En ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että Jeesus on sekä Daavidin poika että Daavidin Herra eli Jumala sen korkeimmassa merkityksessä. En minäkään ole enkä koskaan ole ollut jt.

UPDATE_8771695 kirjoitti:

Tässä Aapeli saarisalon Raamatunsanakommentaarista selitys Jumalan nimelle.

Herra
Jahve.
1. Herra, nimitys, jota orja tai palvelija käyttää henkilöstä, jonka omaisuutta tai palveluksessa hän on, «1. Moos. 24:12», vaimo miehestään, «1. Moos. 18:12»; vrt. «1. Piet. 3:6», ja kansanmies kuninkaasta, «1. Sam. 26:17»; h:ksi nimitetään vierasta, jota tahdotaan kunnioittaa, «1. Moos. 23:6-7»; «1. Moos. 24:18». Israel on tullut Jumalan omaisuudeksi, koska Jumala on sen lunastanut Egyptistä. Siksi se sanoo häntä H:ksi. Ja koska hän omistaa koko maailman, niin hän on myös sen H., «Joos. 3:13»; «Miika 4:13»; «Sak. 4:14». Maanpaon jälkeen H. tuli yleisimmäksi Jumalan nimitykseksi.
2. Jahve, Israelin liiton Jumalan nimi. Jottei kukaan käyttäisi väärin J.-nimeä ja siten rikkoisi lakia, «3. Moos. 24:11» s., kielsivät papit ja kirjanoppineet lausumasta sitä. Sen tähden sanotaan Jahven asemesta vain 'Herra, Herra' tai 'Herra Jumala'. Oli määrätty, että Raamattua luettaessa oli sanottava Jahven sijaan adonai, ja myös kääntäjät noudattivat tätä sääntöä. Kun myöhemmin varustettiin alkuperäinen, yksinomaan kerakkeitten muodostama heprean teksti ääntiömerkeillä, annettiin adonai-lukemistavan osoittamiseksi jumalannimi jhvh:lle adonain ääntiöt, mutta heprean kielisäännön mukaan korvattiin puolivokaali a puolivokaalilla e. Mutta jhvh:n alkuperäinen ääntäminen on jehovan asemesta todennäköisesti jahve. Eräs tämän nimen lyhennys on ja sanassa hallelu-ja (kiittäkää Herraa). Usein tämä jumalannimi sisältyy erisnimiin, kuten esim. Joosuan ensimmäiseen tavuun (hepr. Jeho^sua`), samoin Jesajan ja Jeremian loppuun (hepr. je^sa`jahu, jirmejahu). «2. Moos. 3:14»:n mukaan nimi merkitsee 'Minä olen'. Mutta 'olen', jota Jumala tässä itsestään käyttää, ei tarkoita olemassaolemista sellaisenaan, vaan toimivaa olemista. Tämän merkityksen vuoksi, joka ei tarkoita Jumalan olemusta sinänsä, vaan Jumalan ilmenemistä salatusta olemassaolostaan, annetaan VT:ssa tämä nimi Jumalalle, koska hän, Israelin Jumala, on yleensä ilmoituksen Jumala. Sen tähden Jumala «2. Moos. 3:15»:n mukaan käski Mooseksen sanoa israelilaisille Jahve-nimensä. Jahve-nimen tuli olla kansalle takauksena sen tapahtumisesta, mikä sille oli isille annetulla jumalallisella sanalla luvattu.
3. Herra UT:ssa. Jeesusta sanoivat jo hänen maallisen vaikutuksensa aikana opetuslapset H:ksi, ja tämä nimitys tuli heille sitä rikkaammaksi ja merkityksellisemmäksi, kuta enemmän he kasvoivat hänen tuntemisessaan. Jeesus itse onkin selvästi heille vakuuttanut, että tämä nimi hengessä ja totuudessa kuuluikin hänelle. Hän sanoo farisealaisille temppelissä, että Kristus ei ole vain Daavidin poika, vaan myös Daavidin H., «Matt. 22:43-44». Hän sanoo opetuslapsilleen, ettei hänelle ainoastaan kuulunut H:n nimi, vaan että hän myös tahtoi olla heidän H:nsa, «Joh. 13:13-14». Kun hän ylösnoustuaan ilmestyi heille, tuli heille täysin selväksi ja varmaksi, että hän oli H. sanan korkeimmassa merkityksessä. Tuomas sanoo: 'Minun H:ni', «Joh. 20:28», ja Pietari lausuu helluntaipäivänä: Jumala on hänet H:ksi ja Kristukseksi (Kuninkaaksi) tehnyt, «Ap. t. 2:36». Tähän sanaan Paavali sisällyttää koko kristityn tunnustuksen: "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen H:ksi", «Room. 10:9». Sillä siten on todella ilmaistu Jeesuksen toiminnan päämerkitys: hän on sen tähden kuollut ja ylösnoussut, että hän olisi H., vieläpä kaikkien sekä kuolleitten että elävien H., «Room. 14:9». Se H., josta sanotaan, että kaikkien polvien on hänen edessään notkistuttava, on Kristus, «Room. 14:11». Hän on se H., jota psalminkirjoittaja rukoilee, «Hepr. 1:10», ja se H., jonka Jesaja näki istuvan korkealla valtaistuimella, «Jes. 6:1»; «Joh. 12:41».

En ole jt

Juttumme jäi hieman kesken, olen esittänyt sinulle kysymyksen, joka liittyy esittämääsi väitteeseen:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000035104978

UPDATE_8771695 kirjoitti:

Tässä Aapeli saarisalon Raamatunsanakommentaarista selitys Jumalan nimelle.

Herra
Jahve.
1. Herra, nimitys, jota orja tai palvelija käyttää henkilöstä, jonka omaisuutta tai palveluksessa hän on, «1. Moos. 24:12», vaimo miehestään, «1. Moos. 18:12»; vrt. «1. Piet. 3:6», ja kansanmies kuninkaasta, «1. Sam. 26:17»; h:ksi nimitetään vierasta, jota tahdotaan kunnioittaa, «1. Moos. 23:6-7»; «1. Moos. 24:18». Israel on tullut Jumalan omaisuudeksi, koska Jumala on sen lunastanut Egyptistä. Siksi se sanoo häntä H:ksi. Ja koska hän omistaa koko maailman, niin hän on myös sen H., «Joos. 3:13»; «Miika 4:13»; «Sak. 4:14». Maanpaon jälkeen H. tuli yleisimmäksi Jumalan nimitykseksi.
2. Jahve, Israelin liiton Jumalan nimi. Jottei kukaan käyttäisi väärin J.-nimeä ja siten rikkoisi lakia, «3. Moos. 24:11» s., kielsivät papit ja kirjanoppineet lausumasta sitä. Sen tähden sanotaan Jahven asemesta vain 'Herra, Herra' tai 'Herra Jumala'. Oli määrätty, että Raamattua luettaessa oli sanottava Jahven sijaan adonai, ja myös kääntäjät noudattivat tätä sääntöä. Kun myöhemmin varustettiin alkuperäinen, yksinomaan kerakkeitten muodostama heprean teksti ääntiömerkeillä, annettiin adonai-lukemistavan osoittamiseksi jumalannimi jhvh:lle adonain ääntiöt, mutta heprean kielisäännön mukaan korvattiin puolivokaali a puolivokaalilla e. Mutta jhvh:n alkuperäinen ääntäminen on jehovan asemesta todennäköisesti jahve. Eräs tämän nimen lyhennys on ja sanassa hallelu-ja (kiittäkää Herraa). Usein tämä jumalannimi sisältyy erisnimiin, kuten esim. Joosuan ensimmäiseen tavuun (hepr. Jeho^sua`), samoin Jesajan ja Jeremian loppuun (hepr. je^sa`jahu, jirmejahu). «2. Moos. 3:14»:n mukaan nimi merkitsee 'Minä olen'. Mutta 'olen', jota Jumala tässä itsestään käyttää, ei tarkoita olemassaolemista sellaisenaan, vaan toimivaa olemista. Tämän merkityksen vuoksi, joka ei tarkoita Jumalan olemusta sinänsä, vaan Jumalan ilmenemistä salatusta olemassaolostaan, annetaan VT:ssa tämä nimi Jumalalle, koska hän, Israelin Jumala, on yleensä ilmoituksen Jumala. Sen tähden Jumala «2. Moos. 3:15»:n mukaan käski Mooseksen sanoa israelilaisille Jahve-nimensä. Jahve-nimen tuli olla kansalle takauksena sen tapahtumisesta, mikä sille oli isille annetulla jumalallisella sanalla luvattu.
3. Herra UT:ssa. Jeesusta sanoivat jo hänen maallisen vaikutuksensa aikana opetuslapset H:ksi, ja tämä nimitys tuli heille sitä rikkaammaksi ja merkityksellisemmäksi, kuta enemmän he kasvoivat hänen tuntemisessaan. Jeesus itse onkin selvästi heille vakuuttanut, että tämä nimi hengessä ja totuudessa kuuluikin hänelle. Hän sanoo farisealaisille temppelissä, että Kristus ei ole vain Daavidin poika, vaan myös Daavidin H., «Matt. 22:43-44». Hän sanoo opetuslapsilleen, ettei hänelle ainoastaan kuulunut H:n nimi, vaan että hän myös tahtoi olla heidän H:nsa, «Joh. 13:13-14». Kun hän ylösnoustuaan ilmestyi heille, tuli heille täysin selväksi ja varmaksi, että hän oli H. sanan korkeimmassa merkityksessä. Tuomas sanoo: 'Minun H:ni', «Joh. 20:28», ja Pietari lausuu helluntaipäivänä: Jumala on hänet H:ksi ja Kristukseksi (Kuninkaaksi) tehnyt, «Ap. t. 2:36». Tähän sanaan Paavali sisällyttää koko kristityn tunnustuksen: "Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen H:ksi", «Room. 10:9». Sillä siten on todella ilmaistu Jeesuksen toiminnan päämerkitys: hän on sen tähden kuollut ja ylösnoussut, että hän olisi H., vieläpä kaikkien sekä kuolleitten että elävien H., «Room. 14:9». Se H., josta sanotaan, että kaikkien polvien on hänen edessään notkistuttava, on Kristus, «Room. 14:11». Hän on se H., jota psalminkirjoittaja rukoilee, «Hepr. 1:10», ja se H., jonka Jesaja näki istuvan korkealla valtaistuimella, «Jes. 6:1»; «Joh. 12:41».

En ole jt

..On väärä; jeesus ei ole -Jahve, vaan Hänen poikansa; Tässäkin näyttää toteutuvan se , mitä Jeshua kysyi kirjanoppineilta; "..Mitä arvelette; kenen Poika Kristus on?. He vastasivat; "Daavidin;. -Jeshua;"-Miten sitten Daavid itse kutsuu Häntä Herraksen?" eivätkä he osanneet vastata mitään. "
Jesajan näky oli ilmoitus Nasaretilaisesta, joka profeettain kautta ilmoitettiin tulevan; "; ..Katso, mies nimeltä Vesa!" -Tämä on väärä käännös; Oikea kuuluu, "Katso, mies Nasaretista ,(Nazaar, Puuntaimi, Nasaret, -Puuntaimien kylä, " "Uhria ja antia Sinä et tahtonut, mutta ruumiin Sinä minulle valmistit,.. Minä tulen, kirjakääröön minusta on kirjoitettu, -Isä, Sinun tahtosi minä teen mielelläni: ""
kun luetaan kirjoituksista, "..Hän ei salli rakkaansa nähdä lahoamista, ( -Katoavaisuutta," Niin kyse ei ole ihmisten synneistä tai muusta , vaan siitä, että Korkein ei SallinutPoikansa katoamista ihmiskunnan kuolemaan.
Näin ollen Ylösnoussut jeshua EI ollut enää Daavidin Poika, vaan hänet uudelleen synnyttäneen Korkeimman Poika.

Lisäksi kirjoitti:

..On väärä; jeesus ei ole -Jahve, vaan Hänen poikansa; Tässäkin näyttää toteutuvan se , mitä Jeshua kysyi kirjanoppineilta; "..Mitä arvelette; kenen Poika Kristus on?. He vastasivat; "Daavidin;. -Jeshua;"-Miten sitten Daavid itse kutsuu Häntä Herraksen?" eivätkä he osanneet vastata mitään. "
Jesajan näky oli ilmoitus Nasaretilaisesta, joka profeettain kautta ilmoitettiin tulevan; "; ..Katso, mies nimeltä Vesa!" -Tämä on väärä käännös; Oikea kuuluu, "Katso, mies Nasaretista ,(Nazaar, Puuntaimi, Nasaret, -Puuntaimien kylä, " "Uhria ja antia Sinä et tahtonut, mutta ruumiin Sinä minulle valmistit,.. Minä tulen, kirjakääröön minusta on kirjoitettu, -Isä, Sinun tahtosi minä teen mielelläni: ""
kun luetaan kirjoituksista, "..Hän ei salli rakkaansa nähdä lahoamista, ( -Katoavaisuutta," Niin kyse ei ole ihmisten synneistä tai muusta , vaan siitä, että Korkein ei SallinutPoikansa katoamista ihmiskunnan kuolemaan.
Näin ollen Ylösnoussut jeshua EI ollut enää Daavidin Poika, vaan hänet uudelleen synnyttäneen Korkeimman Poika.

Keitä muita kutsutaan Raamatussanne Jehovaksi kuin Isää Jumalaa?
Kuka on Jehova 1.Moos 18:1-4? Isä Jumalako?