~särkyvää~

,,uamussa, haavat niin auki,
punaisen verestävät,
itken, itken,,,sinä tuskani kuulit, tulit,,
sanasi koskettaa, lämpösi, aito valittämisesi,,

voi sinua runomies, *halihalirutiszstus*
kuinka kiitollinen olen ja moni muukin täällä sun kannustavasta palautteestasi, aina sä osaat piristää,
niin kultainen, lämpöinen sydämesi hehkuu aamussa kauniina** :)

mitä sitten, jos jonain aamuna klo."kuuden runoasi" olekaan,,,hhmmm,,,*naur läpi kyynelien klo.kuuden runo,,
en ajattele huomista, olen kiitollinen palauttestasi nyt,, :)

voi peijooni kutta likaisten varpaitteni
ei vaan, kautta hauraitten sulkieni
sutii, sutii ja sulkia tippuu, mutta *nou hät*

murukulta se sieltä tulikin avuksi tän sulkasadon
pahimpaan aikaan,
ja voi kuinka ihanaa, kun on rakkaita ystävii jotka ei pulaan jätä pulua pientä,
ja taas pikkuhiljaa usko ja toivo nousee sieltä ja niin mennään unelmin siivin untuvaisin,,

sirpaleet saa jäädä
jääköön,
kiitollisena katson taakseni ja hymyilen, toivotan hyvää ja onnellista matkaa
rakkaalle hahmolle usvaan,,,


*lämpöinen siiven hipaisu
sydänystävälle * :))

,,voi kun lohduttavaa
ja kumpa oiskin näin,
kaksin ois niin paljon ihanampaa ja kauniimpaa katsella
kaikkea maailman kauneutta, ja mulla ois niin paljon annettavaa, kätkettynä hameen helmaani,
hellyydestä kädet täyttyneet, sydän rakkautta tulvillaan,,

voi sinnuu noitaystävä,
*rutistaa ihan vimmatusti*
enkait liian lujaa sentään? *naur* :))

särkyneenä
pienenä
ja maailman tuulissa lentelen
ei toivoa
ei uskoa enää,,,rakkauteen,,,

kyynelin kirjoitin
sydän itkee,,,,

kiits pien enkeli**

voih,

kuinka hyvälle tuntui käyntisi,,,

tirpun nöyrä kiits**

särkyvää,,

sitä se on,
ei mikään ole kestävää,
en usko enää,,,,


kiitos käynnistäs
ja mukavaa päivän jatkoo,

tirpu suojaan lentää**

eipäs kun sinä ja sinun kaunis vastauksesi,
se on helmien helmi,
iloinen olen käynnistäs roxette**
ilahdutit niin paljon,,että,,,*hymyilee suu korvissa* :))))))
*halihalirutiszstus* lämpöinen**

tunteesta vahvasta, roihuavasta tulisielusta, syvältä kaipauksen lähteestä kumpuaa ne sanat, sanat, rakkauden astian eri vaiheista,
ja se särkyminen,
kun rakkus särkyy
se satuttaa
satuttaa niin paljon,
sitä yrittää koota sirpaleita
kyynelin
vaikka toivotonta se on,
mutta kaikella on tarkoituksensa
ja suhde on mennen talven lummii ja nyt katse tulevaisuuteen, uskoa ja toivoa on,
en ole sitä menettänyt,,,

voi, kuinka se helpottaa, kun saa kirjoittaa runoja, ja luonto on myös voiman paikka,
tänäänkin olin useamman tunnin luonnossa, ensin pitkä lenkki ja sitten järven rannalla istuskelin kivellä ja välillä kuntoilin,
upeat kuntolaitteet järven rannalla,,,,


kaunista yötä ja uamua sinulle
roxette** :)))