tässä haluaisin kertoa oman tarinani. olkaa niin hyvät ja lukekaa tämä. tämä on tarina oikeasta automiehestä henkeen ja vereen! tykkään autoista ja tulen aina pitämään autoista! kommentteja saa pistää. palautetta otan mielelläni vastaam ja kertokaa myös omia kokemuksia! niitä olisi mielenkiintoista lukea... kerran mulla oli omega. se oli hieno auto. mutta sitten menin humala päissäni vaihtamaan se 900 saabin. helvetti että vitutti. ei olisi kannattanut vaihtaa. no, kyllä mä sillä saabilla ajelin pari vuotta kunnes se päätti että enpä liiku enää mihinkään. onneksi löytyi joku hullu joka osti sen pois ja vielä ihan hyvällä hinnalla. sittenpä mulla oli taas rahaa taskussa ja kattelin keltaista pörssiä ja siellä oli myytävänä toyota corolla vm -89 hintaan 600 euroa. no, mä päätin ostaa sen. sain vielä vähän tingittyä hinnasta. se oli hieno auto! viisi vaihdetta, ohjaustehostin, kattoluukku, radio ja takaspoileri! sillä sain ajella suurinpiirtein vuoden kunnes joku touho ajoi kolmion takaa kylkeen... corolla meni aivan solmuun! jälleen oli poika ilman autoa. viikon päästä kolarista vakuutus yhtiö maksoi korvauksen. kyllä oli silmät pudota päästä... korvaus summa oli 1500 euroa!!!! eihän se minua haitannut vaan heti uutta autoa etsimään. meni muutama päivä kunnes löysin nissan primeran. vuosimalli oli -94 ja hintaa oli 5000 euroa. helvetin hieno auto... sähköllä ikkunat, kattoluukku ja peilit. jopa ilmastointi löytyi. hienoja kilometreja tuli mittariin. eräänä päivänä huomasin että oli myytävänä primeraan alumiinivanteet. no, minä poika menin ja ostin ne. kyllä oli japaninrauta nyt hienoa! sitten tuli elämääni nainen. tavattiin, rakastuttiin ja naimisiin mentiin. jostain syystä primera ei kiinnostanut vaimoa joten herrasmiehenä päätin että ostetaan sellainen auto mistä vaimokin tykkää. primera pistettiin myyntiin ja kohta olikin jo ostaja joka maksoi autosta 5200 euroa. auto lähti maailmalle... onnea vaan uudelle omistajalle. pidä hyvää huolta primukasta! sittenpä löytyi uusi auto helsingin sanomista... auto oli opel vectra vuosimallia -97. hieno metallin vihreä paholainen... madallettu ja alumiinivanteet! kova oli menemään kaksi litraisella ruiskutusmoottorilla. kerran tultiin vaimon kanssa lomamatkalta ja yhdessä ohituksessa opel meni kevyesti jopa 170 km/h vauhtia!! aikamoinen tykki! sitten eräänä päivänä meille syntyi lapsi... pieni tyttö nimeltään maija. vaimon kanssa aateltiin että ei ole tuollainen sportti enää tarpeen joten auto myyntiin! ostaja tuli ja meni... seuraava auto olikin sitten jälleen kerran omega! farmari mallinen turbodiesel. ilmastoinnilla, nahkapenkeillä, kaikilla mahdollissilla sähköherkuilla, alumiinivanteilla, tummennetuilla laseilla ja huippu strereoilla varustettu luxus malli! tämän auton aion pitää vaikka mikä tulisi. on nimittäin sen verran hieno auto!
mun juttu
jarkko
3419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan hyvä juttu.
Autoa jos vaikka toisinaan vaihtelisitkin, mutta vaimoa ja Maijaa älä!
Mene juttuinesi HuHaa palstalle ja vedä henkeä
ei tämmöisiä romaaneja kukaan välitä lukea
On kyllä ollut tuuria kun autokaupoissa ei ole hävinnyt ja saanut vielä hyvän vaimon, mutta elä anna hänen päättää liikaa autoista. Olen minäkin pari kertaa onnistunut saamaan enemmän (ainakin nimellisesti) vanhasta kuin olen itse maksanut, mutta minä kyllä pidän aina hyvää huolta autoistani ja ne on yleensä paremmassa kunnossa myydessä kuin ostaessa. Ollut ainakin 20 autoa, aina 2 kerrallaan, joten olen kait ainakin 18 kertaa "hävinnyt" autokaupoissa, mutta koskaan ei ole niitä tarvinnut käyttää korjaamolla tai huollossa, joten siinä olen kait "voittanut".