Herrman Göringin “hirttäminen”
Pääsotarikollisten hirttäminen suoritettiin varhain aamulla lokakuun 16. päivä 1946 pienellä vankilan pihalle rakennetulla hirttolavalla. Lavalla oli kolme hirttopuuta – kaksi joita käytettiin vuorotellen sitä mukaa kun hirtettävät päänatsirikolliset tulivat omalla vuorollaan paikalle, ja kolmas hirttopuu toimi vain varalla, jos jotain yllättävää olisi sattunut, jos natsi ei olisi kuollutkaan hirtettäessä silmukan ollessa liian löysä tai natsin kaulan vastaavasti liian joustava.
Hirttäminen tapahtui ripeään tahtiin – koko pääsotarikollisten ja pääsotasyyllisten hirttäjäisseremonia kesti vain kolme ja puoli tuntia - ja rapiat päälle.
Hysteerisesti sellissään vollotteleva Herrman Göring onnistui saamaan jonkun avustajansa säälistä toimittamaan ”syaniidikapselin”, jonka hän kuvitteli olevan morfiinia. Herrman Göring huumeaddiktisena ja tokkurassaan puraisi syaniidikapselin rikki. Hän kuoli kouristuksenomaisesti ja välittömästi pienessä betonisessa sellissään vain muutamaa minuuttia ennen kuin hänet tuli hirttää ensimmäisenä pääsotarikollisena.
Adolf Hitler oli tehnyt itsemurhan Berliinin bunkkerikellarissaan jo muutamaa päivää ennen maailmansodan loppumista Euroopassa - huhtikuun 30. päivä 1945.
Seuraavaksi teloituskammioon Nurnbergissä lokakuun 16 päivä kello 01.11 paikallista aikaa astuu sisään, nyt jo entinen ulkoministeri, Joachim von Ribbentrop. von Ribbentropin hirttämisestä silminnäkijämme kertoo yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin seuraavassa tarinassaan.
Pysykää natsit mukana! Näistä tarinoista teille ei kerrota radiokanavillanne, näistä tarinoista ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa suoraan Euroopasta ja suomen kielellä. Tarinat ovat hyvin, hyvin opettavaisia.
Natsisotarikollisten tuomiot ja hirttäminen Nurnbergissä 1946
43
3553
Vastaukset
- olette natseja
Teille tule kohta paha paikka, kun Putin näyttää teille
- hapankaali-iivana.
Putin, keskenkasvuinen kiilusilmäinen kääpiöryssä ei näytä yhtään mitään.
- Anonyymi
Eli Putin näyttää meille, kuinka miehekkäästi kuollaan oman kansan langettamaan hirttotuomioon? Odotamme mielenkiinnolla!🤡🤡🤡🤡👎🇷🇺😂🤣😅🤪
- Näitä riittää.
Solovetsin vankileirin puhdistamisen Neuvostoliiton vastaisista aineksista toimitti Sisäasiain kansankomissariaatin Leningradin alueen hallinnon erikoiskolmikko, johon kuuluivat:
· Leningradin kaupungin ja alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon johtaja valtionturvallisuuspalvelun ensimmäisen luokan komissaari Leonid Zakovski (oikea nimi - Genrih Shtubis2),
· Leningradin kaupungin ja alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinnon varajohtaja valtionturvallisuuspalvelun vanhin majuri Vladimir Garin (oikea nimi - Ivan Zhebenev2),
· Leningradin alueen syyttäjä Boris Pozern.
http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm
Tällä paikalla 9. päivästä elokuuta 15. päivään syyskuuta 1937 (Travinin teloituskomennuskunta) ja 26. päivästä syyskuuta 11. päivään lokakuuta 1938 (Goldbergin teloituskomennuskunta) teloitettiin 1196 henkeä, joiden joukossa oli 580 suomalaista, 432 karjalaista, 136 venäläistä ja 48 muiden kansallisuuksien edustajaa.
http://heninen.net/punakangas/suomeksi.htm- Silminnäkijä
Stalinin ja NKVD:n teloittamat Karjalassa vuosina 1937-38 - ja kaikki tämä vain
sen takia, että olisivat saaneet pläntin maata Leningradinsa pohjoispuolelta.
”Karjalan kansan MUISTOTAULUT 1937-1938”:
http://visz.nlr.ru:8101/search/lists/karel/235_20.html
- Lyytinen, Vieno s. 1908, Varpaistenkylässä, karjalainen; seppä;
ammuttu 12.12.1938.
- Lämsä, Veikko, s. 1911, Alakitka, Kemijärvi kk, suomalainen;
metsämies; ammuttu 17.02.1938
- Nieminen, Arto, s.1882, Hamina, suomalainen; maalari; ammuttu
8.01.1939.... .... ....
Tuhansia, tuhansia, kymmeniä tuhansia, miehiä ja naisia, nuorukaisia ja vanhuksia...
- ...sotarikos, ...
...niin eivät olleet natsienkaan tekemiset:
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Arnold Niedenzu Rösselin kaupungista Itä-Preussista kertoo, mitä tapahtui puna-armeijan "vapauttaessa" aluetta natsien vallasta:
"Venäläisten tunkeutuessa Itä-Preussiin olin johtavana lääkärinä Rösselissä Pyhän Joosefin sairaalassa ("St.Josefs Krankenhaus"). Vasta erään puolalaisen lääkärin tultua tilalleni jätin Itä-Preussin 12.12.1945. Rösseliä ja sen ympäristöä ei oltu lainkaan evakuoitu, ja vain harvat asukkaista olivat ehtineet lähteä venäläisten tieltä turvaan oikeaan aikaan.
Kaupunkia lienee pidetty vähäarvoisena kohteena, joten se miehitettiin vasta 28.1.1945 puolenpäivän aikaan. Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan.
Kaupungin ympäristössä ammuttiin vauraimmat maanviljelijät ja tilanomistajat. Eräässä ympäristön kylässä, Plössenissä joutui puolet asukkaista tuhon omiksi. Trautenaun kylässä Kreis Heilsbergssa enemmän kuin puolet. Ammuttujen pappien määrä on myös huomiotaherättävä: Lindenblattin ja Rastenburgin kirkkoherra Zagermann-Glocksteinia ammuttiin päähän kahden venäläisen toimesta.
Ludwig Santoppenin ampui venäläinen upseeri, joka oli iltaisin antanut hänen kestitä itseään.
Markiisitar Plausen ammuttiin kahden sisarensa väliin. Sisaret kaatuivat hervottomina maahan järkytyksestä, millä ehkä välttivät saman kohtalon.
Pian ensimmäisten päivien jälkeen meille tuotiin nainen, jolla oli hyvin vaikea keuhkoon ulottuva ampumahaava. Kun eräs venäläinen oli ollut raiskaamassa häntä, nainen oli kertonut tälle olevansa raskaana ja odottavansa synnytystä. Tällöin venäläinen oli lyönyt häntä vatsaan ja ampunut häntä. Lapsi syntyi ennenaikaisesti. Äiti joutui nopeasti toivottomaan tilaan sairaalassa, mutta parantui kuukauden kuluessa.
Raiskaukset saavuttivat aivan uskomattomat mittasuhteet. Kokemuksieni perusteella voin väittää, että naisista ja tytöistä 50 ja 15 vuoden väliltä vain 10% onnistui välttämään tämän kohtalon.
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan.
Monet naiset ammuttiin lopuksi, esimerkiksi tunnettu rouva K. Rouva D ammuttiin ja sen jälkeen hänen ylitseen ajettiin autolla. Tavallisesti naiset pahoinpideltiin raiskausten jälkeen, tai saatettiin muuten huonoon olotilaan.
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
(Ostdok.2./37/103-108.)
Hei voitaisko me vihdoinkin alkaa arvottaa kaikkien sotarikollisten tekoja samoilla kriteereillä? Churchill, Roosenvelt ja Stalin olivat sotarikollisia siinä missä Hitlerkin.
P.S.
Kuitenkin joku idiootti kirjoittaa tänne, että "sitä saa mitä tilaa ...blaablaa...", joten kysynkin valmiiksi, että jos natsit olisivat voittaneet, koko tämä joukko joka hokee täällä että "voittajat kirjoittavat historian" olisi ollut ylistämässä natseja?
Ootte natseja koko joukko! Tällällällää!!- ei ollut tehnyt yhtään
rikosta. Mies uskoi siksi selviävänsä vähällä. Hänhän oli taistellut rauhan hyväksi ja englantilaissiat tiesivät sen.
- Anonyymi
Antony Beevor:
Suomessa ainakin vanhemmat ihmiset tietävät kertomattakin, miten Suomen olisi käynyt, jos rintama olisi murtunut keväällä 1940 tai kesällä 1944.
”Me tiedämme, mitä Virolle, Latvialle ja Liettualle tapahtui, ja Suomen kohtalo olisi epäilemättä ollut paljon, paljon pahempi”, Beevor sanoo.
”Talvisodan nöyryytys oli venäläisille todella raskas. Kun siihen lisätään Suomen rooli Leningradin piirityksessä, armeijalle olisi varmasti annettu vapaat kädet Suomessa. Kosto olisi ollut Neuvosto-asevoimat olivat sodan kuluessa vain poikkeuksellisesti voineet kohdata suomalaista siviiliväestöä Suomen maaperällä, mutta nämäkin kohtaamiset olivat riittävä viesti siitä, minkälainen miehittäjä oli Suomeen pyrkimässä. Suomeen he eivät päässeet, mutta Itä-Preussiin kyllä. Roesselin pikkukaupungin sairaalan johtava lääkäri Arnold Niedenzu, mitä tapahtui tässä saksalaisessa taajamassa neuvostoarmeijan tultua 28.01.1945.
"Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisin maata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan. ...
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisään
potkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan. ...
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
Raiskaukset alkoivat jo Baltiassa (jota punasotilas piti puolittain vihollisena) ja jatkui Puolassa, Unkarissa, Romaniassa, Itäballassa, Tshekkoslovakiassa ja tietenkin lopulta Saksassa ja niitä tapahtui vuosina 1944-1948. Uhriksi kelpasi kaikki naiset 8-80, lampaat, lehmät, juutalaiset, paikalliset naiset ja huippuna etniset venakot, jotka oli työvelvollisina voety väkisin Saksaan! Upseerit olivat voimattoma humalaisten punasotilaiden joukossa ja yhtyivät puuhaan itsekin!
- ...yx hyvä!
Ammuttuja punakaartilaisia:
http://www.uta.fi/suomi80/v18v19.gif
Samaa Länkipohjassa:
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135226575488.jpeg
Valkoiset teloittamassa punaisia Länkipohjassa:
http://www.sodatkuvina.cjb.net/images/Sisallissota/Rintama/L%E4nkipohjaTeloituskuvasarja1.jpg
Tässä teloitetaan yksitellen:
http://www.uta.fi/suomi80/v18v11.jpg
Västankvarnin kuuluisat teloitukset:
http://media.turunsanomat.fi/?ts=514169,1
Viipurissa teloitettiin:
http://media.turunsanomat.fi/?ts=514169,2
"Mitäs aloittivat sodan!"
"Sitä saa mitä tilaa!"
"Voittaja on oikeasssa!"
Lopux teloituslaulu:
"Ensin teloitettiin suutari Andersson,
sitten teloitettiin suutari Pettersson.
Hallelujaa, teloitusta soi,
teloitusta rumpuni soi, pum pum!"
Hei täst sais hyvän punk-biisin??- Anonyymi
Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana. Punakaartilaisjoukkiota johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viipurin lääninvankilan joukkomurha tapahtui Viipurissa 27.-28. huhtikuuta välisenä yönä 1918, juuri ennen Suomen sisällissodan loppua. Vankilaan tunkeutui joukko punakaartilaisia, jotka surmasivat yli 30 henkeä. Viipurin lääninvankilan surmia pidetään suurimpana punaisten joukkojen suorittamana yksittäisenä joukkomurhana. Punakaartilaisjoukkiota johti Taipalsaaren rintaman päällikkö Hjalmar Kaipiainen. Tunkeuduttuaan vankilaan humalainen aseistettu joukko tappoi ensin Karjalan Kansalaisliiton johtajan ja kansanedustajan Leander Ikosen, tehtailija ja kansanedustaja Matti Pietisen, ratainsinööri Tallgrenin ja vankilan entisen vahtimestarin Ahlgrenin. Sen jälkeen pidettiin istuntoa, jossa silminnäkijäkertomuksen mukaan mukana ollut nainen olisi valinnut surmattavat. Joukko murhasi vankilan johtajan Johan Stråhlmanin, Vuoksenniskan asemapäällikön Edvard Tojkanderin ja joitakin muita. Lopuksi joukko meni vankien yhteistilaan. Vangit yrittivät puolustautua asein ja rytäkässä Kaipiainen itse haavoittui. Hän luovutti johdon Albin Piskoselle. Albin Piskonen oli entinen vanki ja juuri hän ampui vankilanjohtajan. Joukko heitti vankien yhteistilaan käsikranaatin surmaten 4–5 henkilöä ja haavoittaen useita. Myöhemmin yöllä tapettiin vielä vankilan uusi vahtimestari Mannermaa.
Kouvolan ja Korian joukkomurhat tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana keväällä 1918. Kouvolassa teloittajina olivat ensin punaiset, jotka surmasivat Kouvolan veripelloksi kutsuttuun paikkaan yli sata valkoista, joukossa kymmeniä Kymiyhtiön virkamiehiä. Korian sillalla tapahtui teloituksia huhtikuun loppupuolella 1918. Ammuttujen joukossa olivat Kymiyhtiön johtaja Gösta Björkenheim ja kirurgi Kaarlo Hjelt.
Perimätiedon mukaan punaiset olivat kiduttaneet uhrejaan ja pian sisällissodan päätyttyä ruumiit kaivettiinkin ylös tämän todentamiseksi. Uhreissa todettiin kidutusjälkiä, mikä herätti vihaa valkoisten puolella.Seuraavaksi samoihin hautoihin teloitettiin kostoksi yli 120 punakaartilaista.Toimittaja-tutkija Mirja Turunen osoitti vuonna 2005 hyväksytyssä väitöskirjassaan, että valkoisten vammat olivat oikeasti luonnollisia mätänemismuutoksia eikä kidutusjälkiä.
Kouvolaa on pidetty yhtenä kansalaissodan ankarimpana punakaartin terrorikeskuksena. Kostoksi valkoiset teloittivat Kouvolan vallattuaan muun muassa runoilijan ja vallankumouksellisen ylioikeuden sihteerin Kasperi Tantun ja Kouvolan naiskaartin komentaja Elli Kokon
- häh...
natsismista jauhaminen enää nykypäivänä on täysin turhaa hommaa.
- suokuokkajajussi
Mutta vasurit on tottunu käyttämään 1900-luvun alun retoriikkaa, joten jos ne on päässy houreissaan jo 40-luvulle, niin se on selvää edistystä.
- punikkikammoisille
Kotimaa
Punikkirokote loppuu taas
(KALLIO) Jokavuotinen punikkikausi on alkanut ja jo nyt näyttää siltä, että demarisoitumisen estävä rokote on loppumassa. Kyseessä on yleiseurooppalainen ilmiö, joka levisi Suomeen 1980-luvulla.
“Vielä 1970-luvulla vapun aikoihin kaikki olivat tietoisia punikkien leviämisestä, mutta sitä ei pelätty. Nyt näyttää siltä, että sekä urbaani- että metsäpunikkien kosketus on suomalaisille vastenmielistä”, kertoo tutkija Algot Lassila.
Punikkien esiintyminen on ennen kaikkea ilmoista kiinni. Punikki viihtyy 1–10 prosentin noususuhdanteessa, jolloin se pääsee tarttumaan hanakasti kiinni hyvinvointipalveluihin.
Helpoin tapa suojautua punikeilta kotikonstein on seurata tiiviisti sdp:n puheenjohtajakamppailua. Erilaisille punikeille altistuminen näet kasvattaa sietokykyä.
Mikäli haluaa varmemman turvan, voi rokottaa itsensä ja lapsensa hakkimalla kokoomuksen jäsenkirjan.
http://lehti.samizdat.info/2008/04/26/2313/ - Silminnäkijä
Valtakunnanmarsalkka Herman Göring onnistui siis välttämään hirttäjänsä nielemällä “morfiinikapselin”. Mutta silminnäkijämme eteen astuu seuraava natsirikollinen, sotarikoksista ja sotasyyllisyydestä tuomittu Hitlerin luottomies ja natsi-Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop.
von Ribbentrop astui teloituskammioon kello 1.11 iltapäivällä Nürenbergin aikaan. Hänet pysäytti heti oven sisäpuolella kaksi armeijan kersanttia, jotka asettuivat hänen molemmille puolilleen ja pitivät häntä pystyssä käsistä tukien. Kun taas kolmas kersantti, joka oli tuonut hänet hirttolavalle, poisti häneltä käsiraudat ja sitoi kädet sitten nahkaremmillä. Alunperin oli suunniteltu, että hirttämällä kuolemaan tuomitut pääsotarikolliset ja pääsotasyylliset kävelevät selleistään teloituskammioon kädet vapaina. Käsiraudat kaikille laitettiin vasta Göringin petoksen jälkeen.
von Ribbentrop kykeni kuin kykenikin ylläpitämään jonkinlaista stooalaisuutta ilmeissään aivan viimeiseen saakka. Hän käveli selkä suorana kohti mestauslavaa kahden vartijansa välissä. Mutta hän ei vastannut ensi alkuun kun hirttopuun juurella seisonut upseeri kävi läpi muodollisuudet ja kysyi hänen nimeään. Kun upseeri oli pari kertaa toistanut kysymyksen, hän melkeinpä huusi, ”Joachim von Ribbentrop!”, ja hän alkoi kiivetä portaita melkeinpä ilman epäröintiä. Kun hän kääntyi tasanteella todistajiin päin, hän tuntui purevan hampaitaan yhteen ja nostavan päätään entisellä ylimielisyydellään. Kun häneltä kysyttiin oliko hänellä sanottavana viimeinen vietinsä, hän sanoi, ”Jumala Saksaa suojelkoon”, saksaksi, ja lisäsi siihen sitten, ”Voinko sanoa vielä jotain?”
Tulkki nyökkäsi ja entinen natsismin diplomatian velho sanoi viimeiset sanansa äänekkäästi ja tiukalla äänensävyllä: ”Minun viimeinen toiveeni on, että Saksa ymmärtää yhtenäisyytensä, ja että ymmärrys idän ja lännen välillä saavutettaisiin. Toivon rauhaa maailmalle.”
Kun musta liina oli laitettu hänen päähänsä, von Ribbentrop katsoi suoraan eteensä. Sitten hirttäjä asetti hirttonarun hänen kaulaansa, kiristi silmukan, ja von Ribbentrop valahti pois maailmastamme omaan kohtaloonsa.
Sitten astui teloituskammioon Keitel, ja vain kaksi minuuttia sen jälkeen, kun luukku von Ribbentropin jalkojen alta oli auennut, ja kun jälkimmäinen oli vielä tekemässä kuolemaa narussaan.
Sotamarsalkan ja Hitlerin esikuntapäällikön Wilhelm Keitelin hirttämisestä silminnäkijämme kertoo yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin seuraavassa tarinassaan.
Pysykää natsit mukana! Näistä tarinoista teille ei kerrota omilla radiokanavillanne, näistä tarinoista ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa suoraan Euroopasta ja suomen kielellä.
- Tarinat ovat hyvin, hyvin, hyvin opettavaisia!- Näitä riittää.
Kuolemaan tuomittuja vankeja tuotiin meriteitse 200 - 250 hengen ryhmissä Solovetsin saarilta Kemiin ja edelleen rautatietä pitkin Karhumäkeen, jossa heidät eristettiin puiseen tutkintataloon. Teloituspäivänä tuomitut riisuttiin alusvaatteisille, sidottiin naruilla kädet ja jalat, pistettiin kapula suuhun ja pinottiin kuorma-autoon, jolla vietiin teloituspaikalle. Siellä heidät pantiin polville haudan reunalle ja ammuttiin pistolilla otsaan (ei takaraivoon, jotta suljettaisiin pois mahdollisuus hypätä hautaan ennen laukausta).
Suurimman osan laukauksia teki omasta aseestaan Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin taloushallinnon varajohtaja valtionturvallisuuspalvelun kapteeni Mihail Matvejev.
27. lokakuuta ammuttiin 208 henkeä, 1. marraskuuta 210 henkeä, 2. marraskuuta 180 henkeä, 3. marraskuuta 265 henkeä ja 4. marraskuuta 248 henkeä. Ensimmäisen ja toisen teloituspäivän välillä oli kolmipäiväinen tauko, koska muutama kuolemaan tuomittu teki epäonnistuneen yrityksen paeta. Matkalla he saivat kätensä vapaaksi siteistä ja hyppäsivät kuorma-auton lavalta.
Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinto palkitsi toveri Matvejevin ansioista kamppailussa vastavallankuomousta vastaan ja lahjoitti hänelle arvoesineen ja matkan parantolaan.
Pysykää kommunistit mukana! Näistä tarinoista teille ei kerrota radiokanavillanne, näistä tarinoista ette voi lukea Taudinkantajistanne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa suoraan Euroopasta ja suomen kielellä. Tarinat ovat hyvin, hyvin opettavaisia. - :)))))
Näitä riittää. kirjoitti:
Kuolemaan tuomittuja vankeja tuotiin meriteitse 200 - 250 hengen ryhmissä Solovetsin saarilta Kemiin ja edelleen rautatietä pitkin Karhumäkeen, jossa heidät eristettiin puiseen tutkintataloon. Teloituspäivänä tuomitut riisuttiin alusvaatteisille, sidottiin naruilla kädet ja jalat, pistettiin kapula suuhun ja pinottiin kuorma-autoon, jolla vietiin teloituspaikalle. Siellä heidät pantiin polville haudan reunalle ja ammuttiin pistolilla otsaan (ei takaraivoon, jotta suljettaisiin pois mahdollisuus hypätä hautaan ennen laukausta).
Suurimman osan laukauksia teki omasta aseestaan Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin taloushallinnon varajohtaja valtionturvallisuuspalvelun kapteeni Mihail Matvejev.
27. lokakuuta ammuttiin 208 henkeä, 1. marraskuuta 210 henkeä, 2. marraskuuta 180 henkeä, 3. marraskuuta 265 henkeä ja 4. marraskuuta 248 henkeä. Ensimmäisen ja toisen teloituspäivän välillä oli kolmipäiväinen tauko, koska muutama kuolemaan tuomittu teki epäonnistuneen yrityksen paeta. Matkalla he saivat kätensä vapaaksi siteistä ja hyppäsivät kuorma-auton lavalta.
Leningradin alueen Sisäasiain kansankomissariaatin hallinto palkitsi toveri Matvejevin ansioista kamppailussa vastavallankuomousta vastaan ja lahjoitti hänelle arvoesineen ja matkan parantolaan.
Pysykää kommunistit mukana! Näistä tarinoista teille ei kerrota radiokanavillanne, näistä tarinoista ette voi lukea Taudinkantajistanne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa suoraan Euroopasta ja suomen kielellä. Tarinat ovat hyvin, hyvin opettavaisia.Kylläpä on kamala hätä kertoa neukkujen kauheuksista kun joku kertoo kuinka natsirikollisia teloitettiin? Tympäseekö?
- Taudinkantajan
:))))) kirjoitti:
Kylläpä on kamala hätä kertoa neukkujen kauheuksista kun joku kertoo kuinka natsirikollisia teloitettiin? Tympäseekö?
kannattajat ovat aina tympäisseet.
- sotarikolliset
kuten NL:n johtajat jäivät tuomiotta? Entä atomipommin pudottaneet jenkit? KUinkahan monta lakia ja sopimusta tuli siinäkin rikottuA?
- olisiko
niin että kaikki jotka ei ole Puuttinilaisia on sitten natsi?
Tällä saitilla taitaa olla pari kolme todellista natsia, loput tunnustaa olevansa länsimaalaisuuden
kannattajia. Olisiko niin että minäkin mukaan lukien, kun en millään lue itseäni itään päin kallellaan olevaksi, olen SINUN kirjoissasi sitten natsi? Eli jollet ole minun puolellani olet minua vastaan, ja kommari jos olet niin luonnollisesti ääriliike hakee vihollistaan vain toisesta ääriliikkeestä - :)))
Taudinkantajan kirjoitti:
kannattajat ovat aina tympäisseet.
Sinähän lätkit suorastaan paniikinomaisesti jo noita neukkulan kauheuksia ikään kuin ne muka olisivat jokin vastapaino tuomituille natsirikollisille tai muka jollain tavalla tekemisissä keskenään :)))
Jos punikeista kärsit näin keväällä niin siihen on lääke: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000035196234 - olevan tarve
:))) kirjoitti:
Sinähän lätkit suorastaan paniikinomaisesti jo noita neukkulan kauheuksia ikään kuin ne muka olisivat jokin vastapaino tuomituille natsirikollisille tai muka jollain tavalla tekemisissä keskenään :)))
Jos punikeista kärsit näin keväällä niin siihen on lääke: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000035196234sinisilmäisesti kokea murha "toverin" tekemänä myönteisenä ja aatetta edistävänä, niin voin kertoa ettei yksilötasolla ole mitään eroa sillä, että murhaako minut hullunkiiltoinen äärioikeisto vai äärivasemmisto. Mikä ihme sinua estää ymmärtämästä ettei kumpaakaan äärilaitaa kukaan kaipaa.
- sepposeponsepon
sotarikolliset kirjoitti:
kuten NL:n johtajat jäivät tuomiotta? Entä atomipommin pudottaneet jenkit? KUinkahan monta lakia ja sopimusta tuli siinäkin rikottuA?
Itse asiassa Robert McNamara on itse todennut, että Japanin pommittaminen oli sotarikos, josta määrättävästä rangaistuksesta heidät pelasti ainoastaan se, että he voittivat...
- kirjat...
... kertovat kylla etta viimeiset sanat olisivat olleet: Seison tassa vain siksi etta olin Hitlerin Ulkoasiainministeri.... ehka nuo suureellisemmat sanat on jostain elokuvasta...
- dramaturgi
kirjat... kirjoitti:
... kertovat kylla etta viimeiset sanat olisivat olleet: Seison tassa vain siksi etta olin Hitlerin Ulkoasiainministeri.... ehka nuo suureellisemmat sanat on jostain elokuvasta...
Taiteessa, elokuvissa ja kirjallisuudessa,
joudutaan aina dramatisoimaan. Eihän tätä
tavallista tasapaksua maailmanmenoa kukaan
jaksaisi kauan lukea tai katsella. - SiIminnäkijä
olevan tarve kirjoitti:
sinisilmäisesti kokea murha "toverin" tekemänä myönteisenä ja aatetta edistävänä, niin voin kertoa ettei yksilötasolla ole mitään eroa sillä, että murhaako minut hullunkiiltoinen äärioikeisto vai äärivasemmisto. Mikä ihme sinua estää ymmärtämästä ettei kumpaakaan äärilaitaa kukaan kaipaa.
salami!
- Anonyymi
>>Sitten astui teloituskammioon<<
Sinulla on "kammio" päässäsi! - Anonyymi
:))))) kirjoitti:
Kylläpä on kamala hätä kertoa neukkujen kauheuksista kun joku kertoo kuinka natsirikollisia teloitettiin? Tympäseekö?
Mutqu, mutqu ne Australian aborginaalit!
Itse teet täysin samaa! Oma lääke ei maistu?
- Silminnäkijä
Wilhelm Keitel astui kammioon kaksi minuuttia sen jälkeen kun luukku oli pudonnut von Ribbentropin jalkojen alta. Mutta Joachimin ruumis heilahteli vielä ensimmäisen mestauslavan kätköissä; kaikki minkä saatoin nähdä oli vain kiristynyt hirttonaru.
Entinen Saksan sotamarsalkka Keitel ei tuntunut olevan yhtä kireä kuin von Ribbentrop. Hän piti päätään pystyssä ja korkealla. Hän käveli pystyssä päin kohti hirsipuuta sotilaallisesti ryhdikkäänä käsien ollessa kuitenkin sidottuttuina.
Kun häneltä kysyttiin hänen nimeään hän vastasi äänekkäästi, ”Wilhelm Keitel!”, ja kiipesi hirttolavalle ikään kuin hän olisi kiivennyt korokkeelle vastaanottamaan Saksan armeijan ohimarssia.
Hän ei selvästikään tuntunut tarvitsevan vierellä astelevien ja häntä käsistä pitelevien vartijoiden apua. Kun hän kääntyi hirttolavalla hän katsoi yli teloituksia seuraavan kansanjoukon ylpeän Preussin upseerin kopeudella leuka kireänä.
Hänen viimeiset sanansa, jotka hän lausui täydellä ja kirkkaalla äänellä, olivat suomeksi jotensakin näin: “Pyydän Jumalaa kaikkivaltiasta osoittamaan armollisuutta Saksan kansaa kohtaa. Enemmän kuin kaksi miljoonaa saksalaista sotilasta meni kuolemaan isänmaan puolesta ennen minua. Minä seuraan nyt poikiani – kaikki Saksan puolesta.”
Hans Frank oli seuraava kuoleman paraatissa. Hän oli ainoa noista kuolemaan hirttämällä tuomituista, joka kävi sisälle teloituskammioonsa hymy kasvoillaan.
SS-Obergruppenführer Hans Frankin, Puolan kenraalikuvernöörin teloittamisesta hirttämällä silminnäkijämme kertoo seuraavassa tarinassaan.
Pysykää natsit mukana ainutlaatuisissa kertomuksissa maassamme! Näistä tarinoista teille ei kerrota omilla radiokanavillanne, näistä tarinoista ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa suoraan Euroopasta ja suomen kielellä.
- Tarinat ovat erittäin opettavaisia!- Silminnäkijä
Teloituskammiossa kaikuivat vielä Keitelin sanat: ”Seuraan poikianii-i – Saksan puolesta... seuraaan.. saksaan puooleestaaaa...a”, kun sisään astui Hans Frank.
Seuraavana kuoleman paraatissa oli nyt hän, ironista ehkä kylläkin, ainoana hirtettävistä natsirikollisista hänellä oli hymy kasvoillaan.
Hans Michael Frank (23.5.1900 – 16,10.1946) oli saksalainen lakimies, joka oli työskennellyt natsi-puolueelle 1920- ja 1930-luvuilla. Hänet oli tuomittu hirvittävästä hallinnostaan sodan aikana miehitetyn Puolan kenraalikuvernöörinä.
Hans Michael oli silti hermostunut, ja hän nieleskeli tuon tuostakin; tämä mies, joka oli kääntynyt roomalaiskatolisuuteen vangitsemisensa jälkeen, antoi vaikutelman, että hän oli huojentunut mahdollisuudestaan hyvittää pahat tekonsa.
Hän vastasi nimenhuutoonsa hiljaisesti ja kun häneltä kysyttiin viimeistä ilmoitustaan, hän vastasi matalalla äänellä, melkein kuiskaten, “Olen kiitollinen ystävällisestä kohtelusta vankeuteni aikana ja pyydän Jumalaa vastaanottamaan minut armeliaisuudella.”
Yhdeksäs henkilö tässä kuolemien tapahtumasarjassa oli Alfred Jodl mustakauluksisessa Wehrmachtin uniformussa. Takin kaulus oli kääntynyt ylös ikään kuin takki olisi puettu päälle kiireisesti...
OKW:n operaatiopäällikön teloittamisesta hirttämällä Nurenbergissä 16.lokakuuta 1946 silminnäkijämme kertoo seuraavassa tarinassaan.
Pysykää natsit kanavalla ainutlaatuisissa kertomuksissamme! Näitä tarinoista teille ei kerrota omilla radiokanavillanne, näitä tarinoista ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa suoraan Euroopasta ja selvällä suomen kielellä.
- Tarinat ovat kovin opettavaisia! - Hans Frank
Ilmeisesti tuo sairas natsi poisti Hans
Frankia koskevan silminäkijän todistuksen
tämän rikoksista Puolaa kohtaan!
- Eikö sopinut läskipään kuvioihin?
- Hemohessiä
SS-Obersturmbannführer Rudolf Hössin kirje vaimolleen viisi päivää ennen kuolemaansa
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss2.htm
Kuvaus Rudolf Hössin teloituksesta
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss3.htm
Rudolf Hössin teloitus oli määrä tapahtua 15.4.1947. Oswiencimiin(Auschwitziin) saapui tuhansia ihmisiä seuraamaan hirttäjäisiä. Puolan viranomaiset olivat kuitenkin huolissaan niin suuren ihmismäärän kokoontumisesta seuraamaan kuolemantuomiota, että he päättivät siirtää teloitusta ennalta määräämättömään aikaan. Minkäänlaisia välikohtauksia ei haluttu. Höss teloitettiin seuraavana päivänä.
Ote Rudolf Hössin muistelmista
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss.htm
Auschwitz/Birkenau-keskitysleirin komendantti Rudolf Höss kirjoitti muistelmansa vuosina 1946-1947 puolalaisessa vankilassa. - Silminnäkijä
Yhdeksäs henkilö tässä kuolemien ketjussa oli Alfred Jodl, jonka elämä oli päättymässä Wehrmachtin uniformussa, jossa oli mustat kaulukset. Sisään astuessaan hänen takin kauluksensa oli kääntynyt ylös. Takki oli puettu päälle ilmeisen kiireisesti ja huolimattomasti.
Hitlerin operaatiopäällikköä Alfred Jodl oli tuomittu salaliitosta rauhaa vastaan; hyökkäyssodan suunnittelusta, aloittamisesta ja käymisestä; sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Todisteena Jodlia vastaan oli esitetty hänen valmistelemansa, ja yhdessä Hitlerin kanssa allekirjoittamansa, sekä rintamien esikuntiin lähettämänsä KOMMANDO-käskyt sotavankien ja poliittisten vankien teloittamisesta.
Hän oli Keitelin kanssa pääsyyllisiä maailmansotaan, ja hän oli ollut pääsyyllinen myös Leningradin ja Staliningradin mielettömyyksiin. Oikeudessa Leningradista puhuttaessa Jodl olikin esiintynyt erittäin pidättyvästi.
Jodl astui sisälle kolkkoon kuolemantaloon osoittaen ilmeistä hermostuneisuutta. Hän kasteli huuliaan jatkuvasti, ja hänen olemuksensa oli riutunut, ei läheskään niin vakaa kuin Keitel oli ollut astellessaan hirttolavan portaita ylös. Vieläpä hänen äänensäkin oli kalmean viileä kun hän lausui viimeiset saksaksi kuusi sanaansa maan päällä: „Ich grüße dich, o du mein Deutschland“
Kello 2.34 iltapäivällä Jodl sukelsi hirttolavan mustaan aukkoon.
Viimeinen tuomittu mies teloitettiin kello 2.38 iltapäivällä hyvin pian Jodlin jälkeen. Teloituskammiona toimineen voimistelusalin ovet aukenivat taas, ja vartijat astuivat sisään kantaen Göringiä paareilla…
Valtakunnan marsalkasta Herrman Göringistä ja hänen viimeisistä vaiheistaan Nurenbergissä 16.lokakuuta 1946 silminnäkijämme kertoo seuraavassa tarinassaan.
Pysykää mukana natsit ja seuratkaa ainutlaatuisissa jatkokertomustamme!
Näistä tarinoista teille ei kerrota omilla radiokanavillanne, näistä tarinoista ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi nähdä TV-kanavillanne. Nyt silminnäkijämme tarinat ensi kertaa Suomessa suoraan Euroopasta ja selvällä suomen kielellä.
- Tarinat ovat opettavaisia!- voittajan totuus.
Ihan samasta mitä itse teet hävinneen tuomitset ja teloitat sotarikollisena. Hyvin pitkälle tämä sama logiikka toimi Kansalaissodassakin. Kaiketi ase kädessä voittanut saa verottaa hävinnyttä monin verroin enemmän. Eihän silloin tarvita oikeutta tai kohtuutta kun ollaan voitettu. Niskat poikki vain.
- Anonyymi
>>Pääsotarikollisten hirttäminen suoritettiin varhain aamulla lokakuun 16. päivä 1946 pienellä vankilan pihalle rakennetulla hirttolavalla.<<
"Teloituskammiona toimineen voimistelusalin ovet aukenivat taas"
Tekstin kopioija lienee idioottitasoa ja ei ymmärrä miyä suoltaa...
- Silminnäkijä
Viimeinen tuomittu natsi-Saksan pääsotarikollinen ja –syyllinen teloitettiin kello 2.38 iltapäivällä 16. lokakuuta 1946. Vaikkakin Hermann Göring oli onnistunut välttämään teloittajansa hirttosilmukan, hänen kuolemansa haluttiin silti virallisesti vahvistaa.
Hän oli onnistunut kariuttamaan liittoutuneiden valvontaneuvoston tarkoituksen pistää juuri hänet johtamaan tuomittujen natsipäälliköiden kuoleman paraatia. Mutta valvontaneuvoston edustajat päättivät, että Göringin piti silti ottaa paikkansa kuolleenakin mestauslavan uumenissa.
Voimistelusalin ovet avautuivat ja vartijat astuivat sisään kantaen Göringiä paareilla. Paareja kantaneet vartijat laskivat sen alas ensimmäisen ja toisen hirttopuun väliin. Göringin iso paljas jalka pisti esiin ruskeankellertävän US Army’n peitteen jalkopäästä. Toinen sinisen silkin peittämä käsivarsi roikkui reunan yli.
Toimenpiteitä johtanut eversti käski poistaa peitteen niin että todistajat ja liittoutuneiden kirjeenvaihtajat saattoivat nähdä itse, että Göring oli todellakin kuollut. Armeija ei halunnut, että liikkeelle lähtee minkäänlaisia huhuja siitä, että Göring olisi onnistunut pakenemaan.
Kun peite oli poistettu sieltä paljastui Hermann Göring puettuna mustaan silkkipyjamaan ja sen päällä oli sininen jakkupaita, ja tämä paita oli läpimärkä ilmeisesti sen johdosta, että vankilan lääkärit olivat yrittäneet elvyttää häntä.
Tämän kahdennenkymmenennen vuosisadan merirosvomaisen poliittisen gangsterin kasvot olivat yhä irvistykseen vääntyneet hänen kuolemantuskan viimeisten minuuttien kivusta ja hänen lopun taistelun elkeistä.
He peittivät hänet nopeasti, ja tämä natsien sotaloordi oli kuin Borgian päivien näyttelijä, joka veressä ja loisteessa aikansa kierreskeltyään oli nyt siirtynyt verhokankaan taakse historian mustille sivuille.
Pysykää mukana natsit ja seuratkaa historian kertomuksiamme! Näitä tarinoita teille ei kerrota omilla radiokanavillanne, näitä tarinoita ette voi lukea lehdistänne, näitä tarinoita ette voi seurata TV-kanavillanne. Silminnäkijämme tarinat ovat totisinta totta, ja nämäkin tarinat kerrottiin nyt ensi kertaa Suomessa, ja suoraan Euroopasta.
- Historian tarinat ovat opettavaisia! - OikeudenIrvikuva
On tuttua tarinaa. Muutama kohta vain on valetta. Göring ei "kyynelehtinyt" peloissaan ennen teloitusta ja hän tiesi kyllä mitä oli ottamassa kun puraisi syanidikapselin rikki ( morfiinia ei nautita lasiampullista tuolla lailla). Myrkyn hänelle toimitti italialainen lehtimies. Itsemurha oli viimeinen keskisormen näyttö siionistiselle oikeudelle.
On myöskin mielenkiintoista että monet natsit kohtasivat kuolemansa tyynesti, jopa sellaiset kuin Ribbentrop ja Keitell, joita ei suurina sankareina yleensä pidetty. Myöskin epäoikeudenmukaisesti tuomittu Jodl kohtasi kuoleman sotilaan tyyneydellä. Jodlin tuomiota on sittemmin arvosteltu jopa liitoutuneuden piirissä. Olen nähnyt kuvia kuolleesta Göringistä, eikä hänen naamansa ole sen kummenmin "vääristynyt" kuin yleensä kuolleiden, olen nähnyt pahempiakin. Toinen silmä on auki, koska lääkäri on tarkistanut kuoleman.- joopa-joo-o
Alfred Jodlin kuolemantuomiohan kumottiin myöhemmin v 1953.
- Anonyymi
joopa-joo-o kirjoitti:
Alfred Jodlin kuolemantuomiohan kumottiin myöhemmin v 1953.
Joo panttin korvantaakse fapä
- Anonyymi
Ilmeisesti lakeijamainen Putler-stallari haluaa kuvata Herrmann Göringiä jonkinlaisena kyynelehtivänä pelkurina! Sellainen hän ei todellakaan ollut. Sodan loppupuolella hän oli huumeaddikti ja teki sodan kestäessä lukuisia virhearviota! Vankeusaikana hän ppääsi addiktiostaan eroon ja kävi oikeussalissa nokkelaa ja älykästä puolustustaistelua syyttäjiä vastaan vaikka toki tiesi sen olevan turhaa.
Mikään pelkuri hän ei ollut, sillä hän toimi 1. Maailmansodan aikana hävittäjälentäjänä ja osallistui kymmeniin ilmataisteluihin, joissa pudotti maahan 22 kpl länsiliittoutuneiden koneita! Sodan lopussa hän johti Richthofenin kuuluisaa hävittäjälaivuetta!
Oikeudenkäynnin ajan hän tiettävästi omisti piilossa olevan syanidikapselin ja käytti sitä välttäen sillä hirttokuoleman!
Teloituksista vastasi USA:n tohelo amatööriteloittaja, ja toimituksessa oli useita virheitä:
- hirttolavan luukku oli liian pieni ja moni teloitettava loukkasi siihen kasvonsa ennen kuolemaa
- hirttoköysi oli liian lyhyt eikä pudotus katkaissut uhrin niskaa jolloin kuolema olisi ollut välitön). Nyt monen tuomitun kuolinkamppailu kesti kymmeniä minuutteja!
- Anonyymi
>>Seuraavaksi astui teloituskammioon<<
Sinulla on "kammio" päässäsi! - Anonyymi
Todellisuudessa Herrmann _Göringillä oli koko oikeudenkäynnin ajan jo mukana (suussa ihopoimussa) lasinen ja tappava syanidiannos, jonka hän teloitusaamuna tahallisesti rikkoi ja kuoli nopeasti. Ilmeisesti hän piti myrkkyä helppona ja tuskattomana tapana kuolla verrattuna jenkkien hirttotuomioon ja oli siinä ilmeisesti myös oikeassa, kun huomioi, sen millainen amatööritohelo jenkeillä oli pyövelinä!
- Anonyymi
Göring itse kertoi viimeisessä kirjeessä tuoneensa kolme syanidikapselia vankilaan. Hän piilotti yhden voidepurkkiin. Toisen hän piilotti selliin. Kolmannen kapselin hän piilotti vaatteisiinsa. Ruumiintarkastuksessa se tietenkin löytyi. Näin luultiin ettei hänellä olisi enää jäljellä yhtään syanidia. Hirttämistä edeltäneenä yönä hän sitten otti viimeisenä tekonaan myrkkynsä.
No, outoa ettei kapseleita löytynyt vankilan tulotarkastuksessa.
Yksi teoria on se, että syanidikapselit toi sotapoliisin saksalainen tyttöystävä.
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä403067- 802861
- 1892465
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?362185- 201493
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?231403Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411396- 101284
- 131269
- 221241