Miten päätytään nopeammin kihloihin?

kihloja nykysilleen niin vaan saakaan:) ja sit on ite jo nii kyllästyny lopulta jos joku viittii ehottaa:)...mut oikeesti,sulla ei vaan 'se oikea' ole vielä sattunut kohdalle:)! Sit se on kuulemma menoa,kun sattuu.

Riippuu aivan siitä, onko kihlauksen tarkoituksena vain olla jonkinlainen romanttinen leikki (ns. teinikihlat voivat kai vanhemmillakin olla mahdollisia) vai onko se lupaus avioliitosta.

En ihan ymmärrä hinkuasi kihloihin (kuka lupaa ihan vakavissaan mennä naimisiin parin kuukauden seurustelun jälkeen?), varsinkin kun voin sanoa, ettei tämä nyt niin erikoista ole. Tietenkin kosinnasta jäi ihanat muistot ja tulevien häiden ajattelu ja suunnitelu on piristävää, mutta kuitenkin. Eipä tätä juuri arjessa huomaa.

Älä nyt kuitenkaan painostamaan ryhdy. Jos saisit nalkuttamalla ja kiukuttelemalla tahtosi läpi, olisiko sitten mukavaa aina jälkeenpäin epäillä, että mies kosi sinua vain, koska sinä painostit häntä? Ehkä ei seurustelukumppanisi ole edes tullut ajatelleeksi kihlausta. Kaipa voisit ottaa asian puheeksi. Me ainakin tunnustelimme maaperää puolin jos toisinkin, vaikka kosinta olikin "yllätys".

Viestistäsi sai sen kuvan että olet kauhea nalkuttaja. Lopeta nalkutus ja panosta asialliseen rakentavaan keskusteluun.

Vaikeasti tavoitettava metodi ei toimi oikeesti miehiin. Siinä jää vain luu käteen ja tippa linssiin.

Sanoisin samaa kuin eka kommentoija, että sitten kun se oikea sattuu kohdalle, asiat voivat edetä tosi nopeasti. Minulla oli aiemmin seurustelukumppaneina miehiä, jotka ovat olleet suhteessa pari, kolme vuotta ja sitten erosivat. Kihloista ei ollut silloin puhettakaan. Nyt olen menossa naimisiin miehen kanssa, joka noin kuukauden tuntemisen jälkeen koki voimakkaasti, että minä olen hänelle se oikea. Hän kovasti pyysi, että toisin hammasharjani hänen luokseen. Ei tarvinnut leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa eikä muutenkaan miettiä omia tekemisiä tai sanomisia. Parasta siinä olikin, että kaikki eteni omalla painollaan luonnollisesti. Loppujen lopuksi ostimme yhteisen talon vain puoli vuotta ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin ollut edes avoliitossa ja ikääkin on yli 30 v. Mies on jälkeenpäin sanonut, että hän aina ihmetteli niitä kavereita, jotka nopeasti muuttavat tyttöystävänsä luokse, ja oli itse ajatellut, että pitää seurustella ainakin vuoden tai kaksi ennen kuin muuttaa yhteen. Mutta näin sitten kuitenkin kävi hänellekin. Kihloihin tosin mentiin enemmän minun halustani, yhteen muutto, yhteisen asunnon ostaminen ja yhdessä olo ovat miehelle osoitus sitoutumisesta.

Summa summarum: kun tulee tunne, että tämän ihmisen kanssa elän loppuelämäni, ei tarvitse enää odottaa.

Itsellä takana n. 4 vuoden seurustelu. Vuosi asuttu yhdessä. Kohta vuosipäiväkin lähestyy. En tosin toivo, että hän kosisi minua silloin.
Olemme kumpikin vasta 20 vuotiaita. Pari vuoden kuluttua voisin ehkä harkita kihlautumista.
Tulevaisuudesta ollaan puhuttu, lapsista jne. Ei minulla ole vielä kiire naimisiin pitkään aikaa. Osaan arvostaa yhteisiä hetkiä eikä siihen mitään sormusta tarvita, kaikki aikanaan.
Tietenkin jos tuntuu siltä, että tuo on se oikea ja ikää on tarpeeksi niin mikäs siinä. Mutta itse en koe vielä olevani valmis avioitumaan pitkään aikaan.

Se tapahtuu ihan omalla painollaan. Missään tapauksessa ei saa nalkuttaa tai millään muullakaan tavalla painosta toista kosimaan ja kihlautumaan. Kuka haluaa vastahankaisen miehen kanssa kihloihin/naimisiin? Jos mies pitkin hampain suostuu antamaan avioliittolupauksen, niin se ehtii vielä hermostua ja karata ennen kuin naimisiin päästään.

mitä hyvän suhden rakentamisen vaatitaan.
- Hyvän suhTEEN rakentamiseen vaaDitaan tosiaankin paljon, esimerkiksi sen verran älynlahjoilla siunattu nainen, että hän ei tosissaan voi uskoa nalkuttamisella pääsevän kihloihin! Miksi ihmeessä edes haluaisit kihloihin miehen kanssa, joka ei sitä sinun kanssasi halua? Sinusta tulee mieleen nalkuttava akka.

Miten TE, jotka nopeammin päätytte kihloihin, teette sen?
- Et pääty kihloihin, vaan päädyt, pääset, menet tms. Ei sinun elämäsi pääty.

Ei ole provo, vaan kyllystynyt siihen, ettei saa mitä haluaa.
- Jaa että oikein kyllystynyt. Jos arvon neiti nyt yrittäisi kehittää itselleen vähän kärsivällisyyttä ja hyväksyä sen, että aina ei saa kaikkea mitä mieli tekisi. Ei edes kaikkia karkkeja.

kyllä hyvää ja oikeaa kannattaa aina odottaa.keskustele asiasta ,ota puheeksi.älä painosta ,ja tietysti ei kihloihin mennä tavan vuoksi,vaan siksi kun haluaa jakaa toisen kanssa kaiken,siis aivan kaiken.ja vasta silloin kun on varma että osaa ja haluaa rakastaa myötä ja vastamäessä.pohdi oletko tähän kaikkeen valmis ja onko kumppani myös valmis siihen.sillä erot kuluttavat ihmistä sisältä.

kuin yhteenliitettynä nalkuttavan naisen seurassa. (Aleksis Kivi, teos: Nummisuutarit).

rovaniemelle. Kriisiapua, Kriisiapua!!!!!!!!!!!

sitä mieltä, että ei siihen nalkutus auta eikä mikään muukaan. Jos toinen ei halua/ole valmis, mikä se syy sitten lieneekään, ei toista voi siihen pakottaakaan. Itse olen aikanaan odottanut kauan, nyt olen jo luopunut ajatuksesta ja jatkan elämää muuten eteenpäin....

Nalkuttamalla ei saa kuin sedältä namun, muuten kaikki vähänkin älyissään olevat miehet kaikkoaa.

Joo,taidat vissiin haluta kihloihin ja yhteen asumaan kun kaikki kaveritkin on jo.Tyhmä oot jos luulet että nalkuttamalla ja kiukkuamalla saat tahtos läpi.Ehkä se poikaystävä on tajunnu jo saman asian,eikä aiokaan kosia.Ei pahalla,mut tekstistä sai kyllä semmosen kuvan että taidat olla semmonen prinsessa joka alkaa kiukkuamaan heti kun ei jotain saa.Sitäpaitsi mitä nopeemmin sinne saman katon alle päätyy,nii arkikin sit alkaa nopeemmin.

Me yhdessä poikaystäväni kanssa muutettiin puolenvuoden seurustelu jälkeen yhteen, molemman asuivat vielä kotona vanhempien luona, mutta kihloihin menimme vasta kolmen ja puolen vuoden seurustelu jälkeen. Kesällä olemme olleet 4 vuotta yhdessä.

Miksi toista ei voi rakastaa ilman sormusta? Jos vakiintua haluaa niin kannatan muuttoa, mutta ei sormus mitään muuta, ainoastaan sen että tiedätte todella kuuluvanne ainoastaan toisillenne. Ehkä myös baarissa se on sellailen esineellinen tapa kertoa että nou tsääns, mulla on jo mies. Mutta pitäisihän sitä olla suuta sanoa vikittelijälle.

Muuttakaa yhteen ja miettikkää ja puhukaa, älkää kiirehtikö! Tämä on minun neuvoni!

Tavoitteenasi on päästä naimisiin mahdollisimman nopeasti. Etkö ole ajatellut kosia itse?

suurimpaa osaa heteronaisista oikein vaivaa? elämän suurin tavoite on saada mies, kihlat, häät etc. ja että saisi tahtonsa läpi, niin aletaan painostaa/kiristää miestä. ja hups keikkaa kun raskaaksikin tullaan vaikka syödään pillereitä. yksi keino saada mies nalkkiin. nauttikaa elämästä. sen voi elää niin monella eri tavalla.

uskomatonta!!! Kuka nyt kuuden kuukauden seurustelun jälkeen menee kihloihin?? Ainoastaan ääliöt jotka eivät ajattele nenäänsä pidemmälle. Kuusi vuotta on parempi aika tutustua toisiinsa. Kun on reilu vuosi seurusteltu niin voi harkita yhteen muuttoa. Nopeampi tahti on teinihömppää ja on varmaa että suhde päätyy eroon. Mieti nyt mitä oikeasti haluat, miehesi tuntuu olevan järki-ihminen kun ei tarjoa heti mokomaa kättelyssä.

Miksi täytyy niin nopeasti edetä? Itse menimme sulhoni kanssa kihloihin reilun 3 vuoden seurustelun jälkeen ja nyt 6,5 vuoden jälkeen menemme naimisiin. Yhdessä päätetty kaikesta, eikä olisi tullut mieleenikään nalkuttaa niin vakavista asioista.

Miksi sinä ett itse kosisi häntä, sen sijaan ku oottelet sitä kosintaa?? Sitten ainakin tietäisit kannattaako teijän suhdetta edes jatkaa, riippuen siitä että mitä hän vastaa kosintaasi.
Nyky maailmassa nainenkin voi ihan hyvin olla se joka kosii.

huh mullon iha sama ongelma.. yhessä oltu 3 vuotta kohta kihloja ei oo näkyny...asuttu nyt viime heinäkuusta yhessä..ei tää suhe ainakaa etene mihinkää :( ja ku tässä meillä on sellanen että toinene ei tee parisuhteen eteen mitään :(

me menimme kihloihin mieheni kanssa. Ei se nalkuttaminen auttanut ja erohan siitä ois tullu jos en olisi lopettanut.
Useimmat miehet ei halua kiirehtiä asioita. Älä hoppuile=)

sinun pitäisi päästä kihloihin, sama kuka se kosii.
Tiedätkö, että virallisesti kihlaus on lupaus avioliitosta. Ei sitä niin heppoisin perustein naimisiin mennä, kun nyt on seurusteltukin puoli vuotta. Ainakin 50 vuotta pitäisi sen liiton kestää.
Sääliksi käy sinun kaveriasi, kun saat hänet joskus kosimaan ja naimisiin. Vaatimuksista ei varmaan loppua tule.
Pitäisi saada ja saada, onhan muillakin tyttökavereilla ja heidän miehillään ne mersut, veneet ja omakotitalot.

Itse seurustelin poikakaverini kanssa 5kk ja sitten menimme kihloihin. Aikasemmin olin ollut suhteissa pidempiä aikoja, mutta ei ollut tullut mieleenikään että kihloja oisi ostettu.

Tämän nykyisen kohdalla kaikki meni vaan niin nappiin, että tuntui suorastaan luonnolliselta mennä kihloihin. Ja se oli yhteinen päätös, kun me molemmat ensin hienovaraisesti sitä toisillemme ehdottelimme. Pelkäsimme hieman läheisten reaktioita niin nopeasta kihlauksesta, mutta kaikki tuntuivat olevan vaan innoissaan siitä. Kihlauksen jälkeen muutimme vasta yhteen, mikä nykyaikana taitaa olla jopa harvinaista.. :D

Ei voi kysyä, että miten pääsee nopeammin kihloihin, koska tuskin kukaan osaisi siihen oikeen vastata ja jos keksisi jonku keinon, niin eikös se oisi jonkinlaista huijausta ehkäpä..

Itse olin vaan oma itseni, näytin kaikki puoleni toiselle avoimesti, niin hyvät kuin huonotkin. Samoin teki myös puolisoni ja molemmat rakastuivat silmittömästi ja tuli tunne, että halutaan olla aina yhdessä ja halutaan että kaikki tietävät siitä.

vaikutusta suhteen laatuun. me olimmë mieheni kanssa seurustelleet vuoden ku muutimme yhteen, täsät kahden vuoden kuluttua syntyi ensimmäinen laspi ja siitä kahden vuoden kuluttua toinen, kihloihin menimme vasta kuopuksen syntymän jälkeen ja naimisiin kuopuksen ollessa kaksi. Anna ajan kulua ja ole ihan rauhassa, muuttakaa ensin saman katon alle ja miettikää vasta arjen alettua kiloihin menemistä. Ethän voi tietää haluatko viettää nykyisen miesystäväsi kanssa loppuelämäsi kun et yhdessä vielä hänen kanssaan ole asunut.

on hankkiutua raskaaksi. Nimim. "Kokemusta on".

Mitä kihloihin meno sinulle merkitsee? Koska ainakin minulle se on lupaus avioliitosta. Ei kihloihin ihan kenen tahansa kanssa mennä, vaan sen oikean kanssa.

Itse menin kihloihin vuoden seurustelun jälkeen. Mies ehdotti, koska uskomme olevamme loppuelämämme yhdessä. Myös kaverini meni kihloihin pian, puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kyllä molempien pitää sitä haluta ja syiden tulisi olla selkeät.

Miksi niin kovasti haluat kihloihin????

Kannattaa antaa miehen ymmärtää olevansa tekemisissä kiltin naisen kanssa, joka ei ole kolunnut läpi korttelin jokaisen jätkän makuuhuonetta.

Lumpuille kun harvemmin tullaan vakavaa suhdetta esittämään, sillä kuka haluaisi rinnalleen ihmisen, jolle on tullut tavaksi vaihtaa kumppania aina tilanteen mukaan...

Älä hätäile. Olin kihloissa lähes viisi vuotta ja aviossa saman tyypin kanssa 14 vuotta. Jätkä petti, erottiin ja nyt elämä ihan perseestä. Eroa en suosittele kenellekään.

En ymmärrä nykypäivän ihmisiä enää lainkaan. Mikä ihmeen hoppu varsinkin naisilla on päästä kihloihin. Saati sitten naimisiin alta aikayksikön. Olen kyllä itse kihloissa, mutta en puhunut miehelle asiasta laisinkaan. Hän kun kosi niin tietysti vastasin myöntyvästi kyllä.Olemme olleet n.2v kihloissa ja minulla ainakaan ei ole mikään kiire naimisiin. Mitä mahtia tai etua kihlautuminen tuo yhtään sen enemmän kun esim avoliitto. Itse ainakin olisin edelleen yhtä onnellinen ja tyytyväinen vaikka olisimme vain avoliitossa.

noh me tavattiin 9.6.07 ja 27.7.07 mentiin kihloihin ja nyt helmikuus 08 muutettiin yhteen..onhan toi hiukka nopeeta, mutta se vaan meni niin..mitäs sitä turhia miettiin ja jarrutteleen jos kaikki on ok ja sitä haluaa

Kiristäminen ja kauhea painostus ei auta kihloihin menemisee mitenkää,mulla on päällä ihan sama tilanne ja se onki ärsyttävää,olen nyt yhteesä seurustellu 3 vuotta ja mulla meni eka poikaystävän kanssa välit poikki ku se petti,nyt olen 7kk ollut toisen kanssa ja alussa puhuttii paljon että millon mennää kihloihin ja kaikkea,sit ku puhuin siitä kokoajan niin sitä on ruvennu ahistamaan se koko asia ja se sanoo näin "mitä enenmmän puhut aiheesta sitä kauemmin saat luvan odottaa!"nyt en ole sit puhunu kihloihin menemisestä noin 2-3kk niin huomaa heti että on helpompi puhua sit aiheesta ja sillain,ja mä en ole vieläkään siis puhunu poikaystäväni kanssa mitään ku sillon päätin että pidän suuni kiinni,mieskin sen huomaa ite että jaa ei ole emäntä kyselly mitään ja voi alkaa epäilemään että sit tyttöystävä olis ihastunu toiseen tai jotain muuta vastaavaa...kyllä ne miehetkin alkaa pian epäilemään ku on sillain ku ei näkiskää ja ei ota asiaa esille..näin minä ainaki menettelen...omasta näkökulmasta katsottuna ku on tälläinen tilanne päällä..ja jos mies kysyy että no ootko miettiny millon me mentäs "kihloihin" sano että en ole miettiny,mitä sitä miettimään turhaa,sit ku aika näyttää siltä...:)kyllä niille miehillekki tulee se kuume jossain vaiheessa,niille pitää antaa aikaa...ja ymmärtää niitä,vaikka kieltämättä niitä ei "AINA" kyllä ymmärrä,tai mä en ainakaa ymmärrä...xD

Nalkuttamalla ja uhkailemalla,saat eron nopsasti aikaan.Ajattelet itsekkäästi,kun parisuhteessa pitäisi olla epäitsekäs. Kihloihin ja naimisiin meneminen ei ole tae hyvästä parisuhteesta,siihen tarvitaan jotain muuta.Jos et sitä vielä tiedä, et ole vielä kypsä suhteeseen.Edellinen suhteesi on jo kaatunut huonoon vuorovaikutustaitoihisi.

Elä hyvä tyttö nalkuta.. Ukkos ottaa Thaimaalaisen 50 kg Thainaisen ja karkaa paratiisin...

Miksipä pitäisi odotella miehen tekevän aloitteen suhteen syvenemiseksi? Itse otin yhteenmuuton esille ja yhdessa päätimme sen. Mies oli erittäin imarreltu, että naisella myös pokkaa ja että tunsi näin. Usein miehillä varmasti uskalluksesta kiinni ja monet tyytyvät ja "taantuvat" siihen tilanteeseen, mikä on.

:)

Nalkuttamalla ja painostamalla saa äkkiä toisen ahdistumaan ja huomaakin hyvin pian olevansa yksin.Henkilökohtaisesti itselläni kihlautuminen tapahtui silloin, kun molemmista asia tuntui hyvältä ja oli rahaa ostaa mieleiset sormukset. Ei kumpikaan oikeastaan "kosinut". Aivan aluksi ajatus kihloista lähti leikkimielisestä vitsailusta, mistä yhtäkkiä huomattiin puhuvamme puolitosissaan. Kultasepän liikkeen ohi kulkiessamme kävimme katselemassa, "ihan vaan katsellaan"-periaatteella, sormuksia, ja loppujen lopuksi meni vielä 3-4 kk ennen kuin ne oikeasti sitten ostettiin ja sormiin pujotettiin. Katunut en ole päivääkään. Mutta ilman sormuksiakin voi olla hyvä suhde vaikka vuosikymmenienkin ajan.

..mitä haluat! Kerro ettet halua seurustella turhaan jos hän ei halua sinua vaimokseen, kerro mitä haluat elämältä, haluatteko esim. kummatkin lapsia ym.

Ite tuli ero pitkästä suhteesta kun selvis että mies ei halunnutkaan naimisiin ja lapsia joita itse todella halusin!

Nyt olen naimisissa ja on lapsia :) Kerroin miehelleni suhteen aiva alussa että en halua seurustella turhaan ja jos hän tietää ettei halua naimisiin kanssani niin pistetään poikki, kumpiki otti tosissaan suhteen jo ihan alussa

Samaa Olen itse ajatellut, että alanko minäkin
nalkuttaa että pääsisin kihloihin

Jos ite seukkaisin tällä hetkellä ja tyttökaveri nalkuttaisi, jättäisin sen heti. Semmoista kukaan jaksa kuunnella!

"Ei ole provo, vaan kyllystynyt siihen, ettei saa mitä haluaa."

Ei ole oikein, ettet saa, mitä haluat, ainahan sinä olet kaiken haluamasi saanut ja vanhempasi on sinut siihen ihan oikein kasvattaneetkin. Olet maailman paras tyttö ja sinun pitää aina saada kaiken mitä haluat, ja mieluummin äkkiä. Nalkuttaminen on hyvä idea, mutta jos se ei auta, itke, potki, hypi ja huuda.

Vaistolla kai.. vein sormuskauppaan (miehellä oli joku kumma näkymätön flunssa, että nenästä tuli paha haju, riideltiin niiden sormusten kustannuksistakin, kun maksettiin toisemme sormukset ja minä jouduin maksamaan paljon enemmän). Sitten järjestin meidät naimisiinkin kun lapsikin oli tulossa.
Sitten olisin halunnut eron ja eron ja eron, mutta mies ei halunnutkaan. Nyt olemme olleet parikymmentä vuotta yhdessä ja hitsaantuneet yhteen. En parempaa koulua olisi omituisuuksilleni voinut saada. En missään muussa suhteessa olisi pärjännyt. Kukaan ei minua olisi kestänyt näin kauan, ketään muuta ja kenenkään elämää en itsekään varmasti olisi kestänyt näin kauan. Kamalasti anteeksiantoa puolin ja toisin, mutta erittäin paljon tilaa, että ei olla tukehduttu vaan kasvettu.

Minä olen seurustellu VÄHÄN yli puoli vuotta ja mieheni kosi minua itse puolivuotis päivänä. Ennen kihloista puhumista katsoimme salattuja elämiä ja naureskelimme Sallalle kun hän Jarkkoa hoputti naimisiin menolla ja minä sanoin vitsinä olevani samaa mieltä sallan kanssa, eli "seurustelu ei enään riitä!". Ja nyt olemme onnellisesti kihlautuneet ja ensi kesänä tanssimme häitä. Eli vitsi teki ajatuksista tekoja. :) ja huom, minä en sen jälk. puhunut kihloista mtn¨, eli mieheni teki kosinta päätöksen ilman minua.

Siis miksi pitäisi mennä kihloihin? Niinkun ihan vaan kihloihin. Koska oikeasti kihlaus on lupaus avioliitosta, eikä mikään "olenpas nyt kihloissani ukon kanssa" - juttu. Oikeasti ei pitäisi edes mennä kihloihin vaan kun mies kosii ja pyytää naimisiin niin sittenku siihen vastaa voi kyllä ihanaa niin sitten on kihloissa siihen asti kunnes meneen naimisiin.

Ihmettelen hirveästi että mitä nykyään kaikilla on sormukset sormessa ja parhaimmilla jo kahen viikon seurustelun jälkeen. Mielestäni aika naurettavaa.

Minä en ainakaan vielä halua mennä naimisiin mieheni kanssa, eli en siis mene kihloihinkaan. Haluan myös asua yksin ilman miestäni ennen kun muutan yhteen hänen kanssaan, koska muutenhan en oppisi ollenkaan itsenäiseksi.

Rakastan kyllä miestäni yli kaiken ja haluan muutaman vuoden sisällä asumaan hänen kanssaan ja ehkä sitten naimisiin jos asiat yhdessä asuenkin sujuvat.

Ja yli vuosi on tosi lyhyt aika, mun mielestä tää kaks ja puol vuottaki on hirveän lyhyt aika. Ehkä sitten viiden vuoden jälkeen voisi kihloja suunnitella. Mun vanhemmat olivat 9 vuotta yhdessä ennenkun menivät naimisiin ja ovat edelleen 40 vuoden jälkeen yhdessä, miettikääs sitä.

ilman, että tunnet puolison hyvät ja huonot puolet???
Mitä hienoa siinä on, jos kihlat ostetaan yllättäen? Kyllä ihmisten pitää tuntea toisensa ennenkuin kihloihin mennään. Nykyään varmaan pätee " kauniit ja rohkeat" kuvio heti naimisiin ja liiton voi uusia tarvittaessa.
Hyvä ihminen mieti ennenkuin otat suhteen vakavasti....

oikee koskaa tajunnu tuota sormusten vaihto-juttua.. jos suhe toimii nii se on hyvä ilman sormustaki ja jos ei toimi nii ei se sormus sitä mihinkää muuta..
ilimanaikunen rinkula joka ei nykymaailmassa tarkota yhtää mittää ainakaa mitä ite oon seuraillu..
jos nää oikee kovasti sormuksen välttämättä haluat nii voitha nää ite kosia :)

näin minä elän elämääni ja muut saavat elää kuten parhaakseen katsovat :) En paheksu muiden tapaa elää ja tehdä päätöksiä ja toivon, ettei kukaan myöskään minua tuntematta paheksu minun valintojani. Olen onnellinen ja toivon, että muutkin voivat olla onnellisia, löytävät sopivan kumppanin ja etenevät suhteessaan kuten parhaaksi näkevät.

Tapasin nykyisen aviomieheni kirjastossa, niin tylsältä kuin se kuulostaakin. Tapailimme, tutustuimme toisiimme, otimme kumpikin selvää, mitkä ovat toisen tavoitteet, haaveet ja unelmat elämän suhteen. Ja tärkeintä: kohtasivatko meidän unelmamme. Ja kyllähän ne pitkälti kohtasivat :)

2,5 vuotta tapailimme eli seurustelimme. Olin tällöin 23-vuotias ja mieheni 24-vuotias, kun hän kysäisi kuin ohi mennen, että mitä jos etsisimme oman kodin, meidän kodin. Olin silloin etsimässä uutta yksiötä itselleni. Mieheni sitten samalla kosi minua, pyysi siis ihan vaimokseen kuten asiaan kuuluu. Ei siis mitään "menisitkö kanssani kihloihin?"-tyylistä humpuukia. Vaan ihan, että "tuletko vaimokseni?".

Ja minä lupauduin. Kihlasormukset ostimme pari viikkoa tapahtuneesta ja häitä alettiin suunnitella. Samaan aikaan muutimme yhteiseen kotiin. Häät vietettiin 10kk. kihlautumisen jälkeen. Valmistuimme kummatkin ja nyt minä olen kotiäitinä 6, 3 ja 1-vuotiaille lapsillemme. Mies tekee töitä ja elämme hyvin onnellista elämää. En voisi parempaa toivoa.

Esikoinen muuten syntyi tasan 9kk. hääpäivämme jälkeen :)

En olisi ikinä pystynyt muuttaa asumaan saman katon alle miehen kanssa, jonka kanssa tulevaisuus olisi ollut avoin. Minulle kihlautuminen ennen yhteenmuuttoa oli tärkeä asia. Ja häät luonnollisesti mahd. pian kihlautumisesta.
Emme myöskään harrastaneet seksiä ennen kihlautumista. Mies olisi halunnut jopa odottaa avioliittoon asti, mutta itse en jaksanut enää odottaa ja n. 2kk. ennen hääpäiväämme päädyimme sänkyyn muussakin kuin nukkumismielessä ;)

Niin ja emme ole kumpikaan uskovaisia, itse en edes kuulu kirkkoon. Joten uskonnollisista syistä en näitä valintoja ole elämässäni tehnyt. Olen vain saanut aika konservatiivisen kasvatuksen ja samaa yritän opettaa lapsillenikin. Tosin he tekevät totta kai kuten parhaaksi näkevät.

Painostamalla et saa mitään hyvää aikaan. Odota rauhassa. Jos miehesi sinua rakastaa ja haluaa sitoutua (ja kunhan tietää, miten tärkeä asia on sinulle) hän sinua kunnioittavana miehenä sinut kihlaa ja vie naimisiin. Ellei näin tapahdu, ehkäpä hän ei ole oikea ihminen sinulle. Mutta vain sinä tiedät. Ole kärsivällinen. Toivotan kaikkea hyvää teille.

tapaamisesta siihen kun pujotettiin sormukset sormiin, ja kannettiin siinä samalla tavarat saman katon alle. Ja hyvin on yhteiselo mennyt ja häitä suunnitellaan vuodelle 2010:)
Arki maistuu hyvältä yhdessä, eikä meille ainakaan käynyt niin kuin eräs "viisas" ystäväni kerran sanoi; "kun arki astuu sisään etuovesta, niin rakkaus astuu ulos takaovesta" :D
Eli kai se vaan niin on, että kun se oikea vastakappale osuu kohdalle, niin se on sitten menoa ja ne asiat vaan tapahtuu kuin itsestään:)

Pääset kyllä kihloihin nalkuttamalla ....mutta myös kihlaus purkautuu yhtä nopeesti sit..

Näin esimerkkinä sanoisin, että minun poikaystäväni alkoi puhumaan kihloista heti muutaman kuukauden jälkeen ensitapaamisesta, ja puolen vuoden jälkeen komeili sormus sormessa. Joten olen ihan sitä mieltä, että riipuu aika pitkälti miehestä onko tämä valmis sitoutumaan.

Parempihan se on, että ensin tutustuu partneriin kunnolla, eijkä osta ns. sikaa säkissä. ero se on vaikeampi juttu kuitenkin. lykkyä pyttyyn.

Kihlaushan on lupaus avioliitosta.
Tunnen kaverin joka meni kihloihin 15-vuotiaana, tytön ollessa karvan alle. Lupaus avioliitosta?

Itse ajattelen niin että se tulee kun on tullakseen, ts. kun aika on kypsä. Omalla kohdallani kävi niin että elimme kaukosuhteessa liki puolitoista vuotta (kyllä, tapasimme netissä) kunnes tein päätöksen jotta muutan nykyisen vaimoni luo, löysin näes työpaikan sieltä (eli täältä nykyään). Muutama viikko saman katon alla asuttuamme keskustelut kääntyivät kihlauksen suuntaan, ja molemmat kun ovat tavallaan tosikkoja, puhuimme myös siitä mitä se tarkoittaa. Häitä vietimme vajaan kolme vuotta kihlauksen jälkeen.

"Ei ole provo, vaan kyllystynyt siihen, ettei saa mitä haluaa. " Sori. Elämä on. Opit vielä että on paljonkin asioita mitä ei saa vaikka kuinka haluaa. Odota vaan kun tulee lapsien hankinnan aika ja huomaat että ei saa vaikka miten haluaa.

Nalkuttamalla!
Miksi hoppu kihloihin ? kavereitten takia vai minkä?
Pitää olla varma,et onko se just se oikea vai? Tuskin on,mutta siitä voi tulla sellainen ja kun me ihmiset loppuviimeks ollaan aika samanlaisia,niin vanhoista virheistä oppinee asioita.
Viimeks mentiin kihloihin,kun nähtiin koruliikkeen ikkunassa halvat sormukset ja se matka kesti n.7.5 vuotta ja loppui suht sopuisasti.
Nyt rakastunut tai tunne on sellainen,etten ole 3 vuoteen tuntenut,mutta nyt edetään hiukan toisin elein : )

Miksi et kosi miestäsi?Sillähän siitä pääsee!

Nalkutus ei auta yhtään päin vastoin älä vaadi äläkä ole vaikeasti tavoiteltava mutta osoita kuitenkin kiinnostusta ja hemmottele miestä, niin eiköhän se siitä sitten ;)

Nalkuta, nalkuta.

säkin se oikein kirjoitus niin hyvin menee.

nalkuttamalla pääset miehestä eroon nopeemmi. osta puhallettava mies. muuttaa yhteen samantien eikä lähe kun alat nalkuttaan. sormuksen ku laitat silleki ni tadaa oot kihloissa. ehkä täydellisin mies vaihtoehto

Nalkuttamalla ei asia nopeudu, saattaa käydä niin että se vaikuttaa päinvastaisesti eli mitä enemmän nalkutat sen kauemmin saat odotella. Vuosi on hyvinkin lyhyt aika seurustella, miksi pitäisi Heti mennä kihloihin, itse menin kihloihin viime syksynä 6 vuoden seurustelun jälkeen. Joten odottele rauhassa, ehkä poikaystäväsi ei ole valmis vielä kihloihin? Mitä jos muuttaisitten ensin yhteen ja miettisitte kihloja vasta sen jälkeen?? Niin tai näin keskustele poikaystäväsi kanssa, miettikää asiaa yhdessä ja kerro mitä ajattelet, voithan toki itsekkin kosia jos odottelemaan kyllästyt. Ja vielä kerran Keskustele asiasta poikaystäväsi kanssa voi olla ettei hänelle ole tullut edes mieleen kyseinen asia.

Moikkelis!

En nää järkee nalkuttamisessa tai uhkailussa. Jos juttu toimii ja molemmat ovat samalla aaltopituudella, niin on vaan luontevaa mennä kihloihin, naimisiin ja tehä lapsia. Eräs kaverini oli asunut "poikaystävänsä" kanssa saman katon alla jo 4 vuotta. Hän alkoi sitten ihan suunnitellusti oottamaan vauvaa. Hän koki, että kuuluu olla naimisissa, kun lapsi syntyy. Hän sitten kylmästi ilmoitti, että turha luulla, että lapsi saa isänsä sukunimen, jos naimisiin ei mennä. Niinpä sitten menivät naimisiin. Itse en kannata tuollaisia. Itse olen onnellisissa naimisissa jo viidettä vuotta. Kokonaisuudessaan ollaan oltu yhdessä 8 vuotta ja kaksi lastakin löytyy. Naimisiin kuitenkin mentiin vasta vanhimman lapsen ollessa 1.5 vuotias. Oli sopiva rahatilanne järjestää häät. Kokemusta kyllä on pitkistäkin eroon päätyneistä suhteista. Pisin ennen tätä 6 vuotta. Olen vahvasti sitä mieltä, että uhkailu tai nalkutus ei toimi, ja jos toimiikin, niin toinen ei kyllä ole silloin omasta tahdostaan asian kannalla. Enkä silloin nää asiassa järkeä, eikä se ole enää sitten tarkoituksen mukaista. Toivon sinulle rakkauden täyteisiä hetkiä. Hyvä sanonta on: "Onni ei tule etsien vaan löytäen". Itse olin ennen nykyisen aviomieheni löytämistä jo luopunut toivosta ja päättänyt elää yksin ainakin tovin. Niin se sitten sattui kohdalle se suuri rakkaus! Ja täytyy sanoa, että ennen tätä en kyllä tiennyt rakkaudesta mitään...

toimii 2000-luvulla kahden aikuisen kesken, ei kannata välittää vanhoollisten napinoista. Hyvin toimivaan pari suhteeseen ei kihloja tarvita.

jos sanoisin tässä jotain .olen lueskelut näitä jutuja tässä vähän aikaa . heitän kysymyksellä . mihin kaatu edellinen suhteessi löysitkö paremman
juttelitteko asiasta parisi kanssa?? mä olen tässä pitkään seurustellut yhenkanssa ja todennut monta juttua valheita ja lupauksia miksi ?? ehkä olen hyvä tahtoinen halvan nähdä miten kauvan se petäminen ja kusetus kestää. te naisina visiin osaatte sanoa ??. mulla edeliset suhteet on kestäneet kanssa pitkään joista olen luopunut itse koska niisstä ei olisi syntynyt muutta kuin tuskaa.
tuo kihloihin meno ei ole tärkeettä nopeesti sitten kuin aika on kypsä kumminkin päin se saattaa viedä toisilta vuosia toisilta viikkon tai päivän . olen sen verran tyhmä et katson itse ensin yleenssä on kusetus miellessä jos nopee kihloihin haluu siinnä ei rakaudesta ole tietoa . ihastus pettyminen ero nopeissa jutuissa yleensä .. voi sittä ola uskolinen muuttenkin ei tarvi sitä sormusta sormeen näytääkseen et mä nytten olen kihloissa jonkin kaa . olen huomannut monesti kuin ravintolaan menee niin useesti käy naiset kiinni ja vekotelee vaikka olisivat kuinka naimisissa taikka kihloissa . kero mulle miksi näin???

Olen ollut nykyisen mieheni kanssa kohta 5-vuotta ja siitä ajasta kaks vuotta seurusteltiin ja nyt ollaan oltu kohta 3-vuotta oltu kihloissa.
Minä en joutunut mitenkään "pakottamaan" miestäni kihloihin. Hän kosi minua kun olimme tuttavien häissä. nyt olemme menossa 1.5.2009 naimisiin..=)

Hei! Olen piakkoin 18-vuotta täyttävä neitonen. Itse menin kihloihin vuosi sitten. Mielestäni se on se tunne. Tunne siitä, että kuuluu yhteen. Meidän kihlaus oli vain hetken mielijohteesta, mutta päivääkään en ole katunut... :P
En ollut itsekään oikein tietoinen, mitä olin tekemässä, mutta niin sitä vaan suurempia sanomatta käveltiin sormusliikkeeseen. Äitinikin sai tietää vasta kuukausi kihlauksen jälkeen, että todella olimme kihloissa... :/

Ei mun mielestä ole mitään pahaa jos menee kihloihin,mut ei minkään viikon seurustelun jälkeen,minä seurustelin 2 vuotta ennen kun mentiin kihloihin,ja siinä näkee myös et toinen on tosiaan myös tosissaan,ja kyl se vähän sitoo toista,vaikka molemilla tulee olla määrätyinen vapaus,ei toista ihmistä voi omistaa,mut minkäänlaista pettämistä en hyväksy,rakastan kihlattuani todella paljon ja hän minua sen todella vaistoaa jos teeskentelee. Mut älkää ihmeessä menkö viikon seurustelun jälkeen kihloihin.

sanoa nalkuttamiseks, että välillä sanoin suoraan että haluan kihloihin. ei miehet oikein vihjailuja ymmärrä. puhuttiin myös yhdessä kihloihin menemisestä ja siitä että jos tietää että ollaan se oikea toisillemme niin miksi ei menisi kihloihin.

oltiin oltu yhdessä vajaa puoli vuotta kun muutettiin yhteen (ensin remontin takia muutin miehen luo ja sitten mies itse kysyi jos hommattaisiin yhdessä vuokrakämppä), siitä hetken päästä mentiin sitten kihloihin.

Nyt ollaan oltu 5 vuotta yhdessä, joista heinäkuussa 3 vuotta naimisissa. ja 2 vuotias lapsikin löytyy =)

Joskus se nalkuttaminen auttaa, mut se voi myös ajaa toisen eri suuntaan jos sitä harrastaa liikaa =)

Nalkuttamalla voi päästä nopeasti kihloihin, mutta myös yhtä nopeasti se kyllä sitten purkautuukin. Omassa ystäväpiirissäni olen tälläisiin tilanteisiin törmännyt useaan otteeseen, eikä se loppujenlopuksi ole ollut kaunista katsottavaa.

Itse en vielä kihloissa ole ja seurustelua on kestänyt 10kk ja yhdessä asuttu 2kk. Asiasta ollaan mieheni kanssa puhuttu, mutta kun mitään kiirettä ei ole mihinkään niin miksi hoppuilla. Ja rakkautta kyllä riittää ilman kihlojakin.

Vanhoillisesti ajatellen kihlaus on lupaus avioliitosta ja monet haluavat olla täysin varmoja asiasta ennenkuin ryntäävät avo/avioliittoon.

Kaikki kyllä tulee aikanaan, kun vaan jaksaa kärsivällisesti odottaa.

Kirjoitusvirheistäsi päätellen olet kotoisin toisesta kulttuurista, Venäjältä?

Mitäs jos hankit päivänvalon kestävää työtä ja pistät nykyisten asiakkaiden muistion piiloon?

Nalkuttamalla pääset helposti - eroon nykyisestä miesystävästäsi.

Se on ainakin varmaa, että pääset kumppanistasi eroon todella nopeasti nalkuttamalla.Harva mies jaksaa kuunnella kumppaninsa nalkutusta ja laittaa kumppanin vaihtoon.

Itse olen ollut seurustellut mieheni kanssa reilut 2v, joista n. vuosi ollaan asuttu saman katon alla.
Emme ole kihloissa, eikä sillä mikään kiire olekkaan..
Jos mieheni kosii niin haluan hänen olevan 100% varma, että hän tahtoo olla kanssani loppuun asti.
Jotkut miehet haluavat olla varmoja ja mielestäni tämä on pelkästään hyvä juttu.
Nykyään on aivan liikaa riitaisia avioeroja.
Todistetusti ne hätäsuhteet nimenomaan päätyvät eroon.

Kärsivällisyyttä naiset, se saatetaan palkita elinikäisellä suhteella!

Oikeasti, ei se merkkaa mitään kuinka nopeasti menee kihloihin. Jokainen parisuhde ottaa askeleensa omassa tahdissa, eikä niitä voi yleistää.

Tulee ihan kumma olo, että onko sinulla jokin psykologinen tarve täydellistää parisuhde sormuksilla? Onko kaikki sitten hyvin? Jopa paremmin? Onko suhde silti aito? Itse uskon ettei mikään toimi jos täytyy pakottaa. Olisi hyvä jos voisi elää ilman aikarajoja ja vaatimuksia. Ei mitään 5-vuotis suunnitelmaa. Toisen ihmisen kunnioitus on parisuhteen a ja o. Kyllä ne kihlat sieltä tulee jos on tullakseen.

Moi...
Kyselit kihloihin menosta....
No mulla kävi niin et oltii seuruteltu kuukausi ja sit ystävänpäivä lähestyi...Tiesin et tää kundi on se kenen kaa haluun olla koko lopun elämäni ja niinpä otin kundilt selvää et mikä koko sormukses ja kävin tilaa ne en kertonu et miks sen tiedon sormuksen koosta tarttin...
Ystävänpäivänä aamul ojensin kihlasormuksen hänel ja hän suostui...Kuukaus siitä tuli muksust tieto ja häät heinäkuussa.Kaikki tää puolen vuoden sisäl...
Ei sen tartte olla nii et ukko aina kosii vaa kyl sen voi muijaki tehä ja me ainaski ollaa edellee onnellisest yhes 4 vuotta tuli täytee...
Eli jos ukkelit ei kosi ni muijat antaa palaa vaa...=)

päästä kihloihin. Kyllä sinne kihloihin pääsee nopeastikin sopivilla painostuskonsteilla. Painostamalla vaan suhteen kokonaisikä lyhenee viidennekseen, tai vielä lyhyemmäksi. Minut painostettiin kihloihin taannoin ja koko loppuajan etsin sopivan lihavaa riitaa tekosyyksi lopettaa suhde. Puolen vuoden päästä löytyi ja ah sitä tunnetta kun kivi tippui rinnalta. Never ever. Oppikaa sanomaan ei ja kuuntelemaan sydäntänne.

No voisin sanoa tuohon että ota kissa pöydälle ja tee asian eteen jotakin jännittävää. Keksi joku juttu. Meikäläinen on jääny tähän suhteeseen ja sitä on kestäny kohta 20 vuotta ja ei sanaakaan mistään kihloista saati naimisiin menosta. Jotta tee asialle jotakin itse. Olen vanhanaikainen ja sinä varmaan nykyaikainen joten ei kun toimeksi sanoisin

itsetunto.

Kosi itse. Silleen minä päädyin kihloihin. En olisi kosinut vielä vuoteen mutta tyttöpä otti ja kosi alkukeväästä. Ei auttanut muu kuin suostua. Häät syksyllä :P ja olen tyytyväinen.

Miksi kuhlautuminen on sinulle niin tärkeää?? Oletko epävarma suhteen jatkuvuudesta ja haluat sitouttaa poikakaverisi tiukemmin itseesi vai haluatko kauniin korun sormeesi, kun kavereillakin on? Nalkuttamalla saat kihlasormus voi pahimmassa tapauksessa johtaa suhteen katkeamiseen, jos kumppanisi kokee tulleensa nurkkaan ahdistetuksi. Olen itse ollut saman miehen kanssa naimisissa kohta 28 vuotta. Menimme kihloihin noin vuoden päästä tapaamisesta ja naimisiin puolen vuoden päästä kihlautumisesta. Vuosien varrella on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta tärkein asia minkä olen oppinut, on se, että kumppanin ajatusten ja mielipiteiden kuunteleminen ja arvostaminen toimii paljon paremmin kuin nalkutus. Siis mieti omat arvosi ja keskustele poikakaverisi kanssa asiasta, mutta älä nalkuta!

Kihloihin meno ei ole takuu suhteen onnistumisesta. Ole vain oma itsesi ja anna poikaystäväsi myös olla itsensä. Tuskin on olemassa mitään poppakonsteja, millä saa toiset toimimaan haluamallaan tavalla. Rakkaus, sitäkin vielä on, tulee jos on tullakseen. Ei ketään voi pakottaa tai painostaa, se ei toimi. Älä aliarvioi itseäsi, tuskin sinussa on mitään vikaa. Elämä on taitolaji, jota ei voi tietää ennakolta, miten se menee. Nauti siitä mitä sinulla ja poikaystävälläsi on, aika näyttää mitä teidän suhteestanne tulee.

kihlautuminen ei takaa ettet olisi kohta historiaa.
itse olen elänyt avoliitossa 20 v eikä näy merkkiä että eroaisimme.
ei ole mitään syytä miksi kihlautumista ei voisi purkaa.

se ei siis ole tae mistään.

Ei oikeaa miestä voi kiristää millään noista mainitsemistasi tavoista. Se johtaa vain riitoihin ja eroihin. Kyllä kihlohin mennään vapaasta tahdosta tai ainakin melkein vapaasta. Paras tapa on kertoa miehelle sekä sanoin että teoin ettei parempaa kuin sinä ole saatavissa. Voit myös itse antaa ymmärtää mitä odotat. Ellei se tepsi niin silloin voit palata kierrätykseen. Ei miehellä ole aikomustakaan kihlata sinua saati sitten mennä naimisiin kanssasi ellei vuoden seurustelun jälkeen saa selvää vastausta miehen aikeista.

Nalkuttaminen, kiristäminen, painostaminen eivät auta. Kaikkia olen yrittänyt mutta sormusta ei kuulunut. Sitten annoin asian olla ja kuin puun takaa poikaystäväni kysyi että mentäiskö kihloihin kun tulee 3 vuotta seurustelua täyteen? Eli minun mielestä paras tapa on antaa toisen osapuolen rauhassa miettiä mitä haluaa ja koska. Kyllä se odotus jossain välissä palkitaan. Meilläkin kihlautumiseen on vielä vajaa 6kk ja minähän olen se joka niitä päiviä laskee=)

itse pääsin kihloihin uhkaamalla itsemurhalla kumppania ja nyt olen mielisairaalassa kuntoutuksessa. Yritä samaa. TOIMII !!

Aika monen ex-poikamiehen tätinäkin minulle on tullut sellainen mielikuva, että kyllä ne naiset vie, jos on vietävän arvoinen.

Sihen kai sitä pitää uskonsa laittaa itsekin poikalasten mammana. Miehet nyt enimäkseen vain möllöttää. Jos ei tule joku, joka vie...havahtuvat perinnejuttuihin siinä keski-iän kaljuuntumisvaiheessa.

Näin mie luulisin, että asia enimäkseen on.

Osa ihmisistä ei pidä kihlaantumisia, naimisiinmenoja minään...ei naisista, eikä miehistä. Siksikin voi tulla vääriä mielikuvia. Toinen odottaa, toinen ajattelee...tai ei siis ajattele yhtään mitään.

Jotkut arvostavat muotoja, toisille niillä ei ole merkitystä.

mihin ihmeesen on noin kova kiire? eiköhän se kihloihin meno aika tuu.. tympäseehän se odottaa mutta jos siltä tuntuu nii kosasehan ite.. nykyajan miehet jotku jopa omani, ovat sellasia että haluaa kattoa pitempään onko tämä sitä mitä haluaa..kyllähän se kannattaa odottaakkin,kyllähän se kannattaa odottaa että tietää molemmat että on se oikea..

ja tulla valloitetuksi? Se sopii toiseenkin.

Kaikki kielteinen kääntyy Sinua vastaan ja se on aina lopulta ero edessä.

Rakastaminen tarkoittaa olla rakastava/ rakastettu ja siinä se on.

minut ainaki nalkuttaminen ym ratkuttaminen saa nostaan kytkintä välittömästi ... jos se on jokapäiväinen ilmiö ...

1 suhde kesti 3,5 vuotta. Salakihlat, jotka ei pitäneet.. Nykyinen suhteeni on kestänyt 10 vuotta tavattuamme sormukset ostettiin n. 1 kk:n kuluttua, otin takapakkia, ettei niin nopeasti, pitää olla varma, että toinen on se elämän valittu. Julkistimme ja vahvistimme kihlamme ½ vuotta myöhemmin... Nyt oltu kihloissa siitä asti, asuttu yhdessä vasta n. 2 vuotta, ja naimisiin ollaan menossa...kun tietäis milloin...puhuttu on. lapsia ei ole vaikka ikää tulee jo, kun haluan olla ensin naimisissa. Rakastamme toisiamme kuitenkin kovin. ..Niin, kyllä se näköjään muillakin kestää. Vastaus sinulle: Aina ei siis nopeasta kihlaukseta ole hyötyä. Katsele rauhassa.

nykyään kihloihin. Ei onneksi tarvinnut nalkuttaa. Vihjaus riitti ja mieheni kosi, kun oli sen aika. On kavereita jotka ovat olleet yhdessä lähes kymmenen vuotta kun menivät kihloihin ja sen jälkeen naimisiin. Miksi kihloihin pitää ees mennä heti...sehän on lupaus avioliitolle. Yhdessä elelkää ensin jonkun aikaa kun suunnittelette avioliittoa. Toisesta se totuus paljastuu vasta yhdessä asumisen jälkeen, kun ei olekaan enää sitä omaa pesää minne paeta.

Erosin kun huomasin että kumppani kehitteli häitä mun seläntakana salaa..siis meidän häitä..

Jokainen tekee tavallaan. Jokainen on erilainen. Tietysti jos on oleskelu siitä kiinni niin kannattaa kiirehtiä.

kiristäminen yms johtaisi tällähaavaa siihen että saisi etsiä rengastettavan jostain muualta.

Monia siis m o n i a liittoja on ympärillä syntynyt ja purkautunut ystäväpiireissä, eli se tunne lienee metallia ratkaisevampi asia.

Mitä itse ajattelet? onko näin?

On toki muistettava, että kihlaus on edelleenkin lupaus avioliitosta, vaikka sillä ei enää juridista merkitystä olekaan. Seurusteluaikana on hyvä jutella paljon ja tuoda esiin omat arvot. Esimerkiksi: Yhdessä asuminen ei ole suotavaa ilman avioliittoa. Avoparin täytyisi olla EDES kihlautuneita. Kihlaus = lupaus (kohtuullisen ajan sisään toteutuvasta) avioliitosta.

Vaan keskity omaan napaasi äläkä haihattele muitten elämään...

Itse olen jäänyt nyt semmoiseen juttuun, jossa tuntuu välillä, että tyydyn liian vähään, en jaksa selittää miksi, mutta toisaalta, tiedän että tämä on enemmän kuin olen ennen ketään kohtaan tuntenut, se riittää mulle....

Hei! Itse olen ollut kerran kihloissa,se tapahtui 6kk seurustelun jälkeen...tosin nyt ollaan erottu. uskon kuitenkin siihen että sen tuntee kun se oikea on kohdalla. tunnetta on vaikea kuvailla. Rakkaus,toisen kunnioittaminen ja hyväksyminen omana itsenä on tärkeää. Nalkuttamalla tai esittämällä muuta kuin olet et pitkälle pötki. Rakkauden kuuluu olla vapaaehtoista. Tärkentä on että kumpikin pystyy olemaan oma itsensä,puhumaan avoimesti mitään salaamatta,mitään häpeilemättä. On tärkeää että tunnet itsesi rakastetuksi sellaisena kuin olet. Ulkonäkö rupsahtaa iän myötä. Joten parasta odottaa kumppania kenen kanssa on myös hauskaa,hyvä,helppo,rakastettu olo vaikka naama olisikin täynnä näppyja :) tai ryppyjä :)

Kannattaa vaihtaa miestä jos et saa mitä haluat. Elät kuitenkin vain kerran ja elämä on elämistä varten! Uskon että meille kaikille on ns.täydellinen kumppani jossain. Kyllä sen tietää ja tuntee kun se kohdalle sattuu...ja silloin sitä tuntee saavansa kaiken mitä kaipaakin :) Don`t worry be happy!

MEE TÖIHI

http://www.youtube.com/watch?v=DCLRAZDtc1s

Voi hyvänen aika nainen, miltä vuosituhannelta ajatusmaailmasi on? "kauneiden ja rohkeiden" polvillaan kosintaa tuskin kukaan enää käyttää, ollaan liian laiskoja siihen... nykyään voi mennä kihloihin ja naimisiin ihan yhteisestä päätöksestä, edes vanhempien suostumusta ei tarvita!!!
Ei muuta kuin ota asia jutuksi, jos hän rakastaa, hänellä ei varmaankaan ole mitään kihlausta vastaan! Onnea!

huh hu mitä kieliopin raiskausta!

Onko se sitten epävarmuutta vai mitä, mutta toivoisin kyllä että mua kosittaisiin. Ukko on mukava ja hänestä välitän. Usein hän sanoo että olen ihana ja että hän rakastaa mua kovasti. Mutta romanttisuus hänestä puuttuu, tuntuu usein että se on vain puhetta.

Mistä se sitten johtuu että kosinta olisi minusta ihanan romanttista, osoittaisi että ukko on tosissaan ja toisi varmuutta ja rauhaa tilanteeseen... Jos mietin ja juttelen tulevaisuudestani, mitä mun pitäisi tehdä, muuttaisinko muualle mennäkseni yliopistoon, ukko tulee kovin surulliseksi ja sanoo ettei tahdo mun muuttavan pois koska rakastaa minua. Mutta ei silti auta mua keksimään mitä tekisin täällä, kavereilta tulee paljon enemmän tukea. En saisi ilmeisesti lähteä, mutta ei tunnu olevan mitään luotettavaa minkä takia jäädäkään.

Ja sen verran vanhanaikainen tai romanttinen tai tyhmä olen että kyllä se miehen tehtävä on kosia kun ei mitään muuta elettä saa aikaan.

Itse en ainakaan mitään erityistä tehnyt kihloihin menemisen edistämiseksi. Ei siis mitään mankumista, nalkuttamista tms. Enemmänkin päinvastoin :)

No, menimme kuitenkin puolen vuoden tuntemisen jälkeen naimisiin. Mies kosi ihan perinteisesti ja yllättäen täysin. Siitä vuosi niin mentiin naimisiin.

En kuitenkaan nyt ihan ymmärrä viestistäsi, että miksi teidän on mentävä kihloihin.. Ei se kihloihin meneminen mitään teidän suhteessa konkreettisesti muuta. Kihlaus on kuitenkin lupaus naimisiin menosta. Mutta ennen kaikkea kihlaus on kahden ihmisen välinen asia, ei mikään kavereille kehumisasia.

Ehkä miehesi ei ole vielä valmis ottamaan sitä askelta, että kosisi. Eikä se välttämättä ole mikään paha juttu. Kyllähän sinäkin varmasti haluat olla varma, että hän kosii sinua siksi, että haluaa, eikä vain sinun toiveestasi. Anna siis aikaa, niin saat itse enemmän.
Minulle ainakin kosiminen oli yksinkertaisesti elämäni romanttisin hetki, kun tajusin, että toinen haluaa viettää loppuelämänsä minun kanssani :)

Jos kuitenkin asia sinua vaivaa, niin mikset puhuisi tunteistasi rehellisesti miehellesi.. Kai hän tietää, että kihloihin meneminen on sinulle tärkeä asia? Ja kai itse tiedät miksi haluat kihloihin?

Saako kysyä että mitä niillä kihloilla teet? Mitä se muuttaa? Luuletko, että hän pysyy kanssasi kun on rengas sormessa? Se, mikä pakottamalla laitetaan, otetaan aina helpommin pois.

Ei miehen vapautta saa riistää! Itsekin kuvittelin kihlaavani miehen puolen vuoden seurustelun jälkeen, mutta heti kun tajusin että ei se sormus sormessa saa miestä pystymään luonani jos ei haluta, niin heti parani parisuhde ja nyt porskutetaan kahdeksatta vuotta.

Leikin alussa mustasukkaista ja olin katkera hänen harrastus- ja muista menoistaan ja mökötin keilailtojen jne. suhteen, mutta kun tajusin sen johtavan ennen pitkää siihen että hän on minulle katkera kaveriensa etääntymisistä ja harrastusten loppumisesta, päätin nipistää suuni kiinni.

Minulla on tosin vain kahdeksalta vuodelta kokemusta, mutta uskallan sanoa, että miehen voi parhaiten pitää, kun sitä ei kahli ellei se sitä itse halua. Olin tätä ennen parisuhteessa, jossa puhuin miehen korvat täyteen vauvoja ja asuntolainoja ja muuta ja paskaksihan se meni..

Miehen pitää mielestäni sillä, että tarjoaa käden, josta voi pahan päivän jälkeen ottaa kiinni ja korvat, joille voi kerrata onnistuneen sählypelin. Syli, johon voi käpertyä on kovemmallekin karjulle sellainen paikka, jossa kaikki maailman murheet kevenevät.. Töissäkin olo parani heti, kun kotona ei eka ollut vastassa kiukkuinen akka.

Tämä voi kuulostaa vähän oudolta, mutta luulisin että mieheen pitää suhtautua kuin villiin eläimeen: ei tuppaa lähelle liian aikaisin ja kun se päästää lähelle osoittaa, että siihen kannattaa tulla. On uskomatonta, miten vähään suurin osa miehistä tyytyy.

Älä nyt luule, että väitän ettenkö koskaan riitelisi turhasta tai nalkuttaisi. Nalkutan kyllä joskus, mutta olen huomannut että suora toiminta ja käskyt tehoavat parhaiten. "Sä et koskaan viitti korjata noita sukkiasi lattialta" ei toimi lähellekään niin hyvin kuin "Kerää sukkasi pyykkikoriin". En enää kysy mieheltäni, että "Voisitko tiskata kun minä vien pyykit", vaan kysyn: "Tiskaatko vai vietkö pyykit?" Toiminnan esityksen ja tapahtumisen välinen aika on huomattavasti pidempi. Hänkään ei sano "Voisitko tuoda lasin vettä", vaan "Tuo samalla lasi vettä". Viiden vuoden takaiseen verrattuna pyytämättömiä palveluksia tarjotaan puolin ja toisin monta kertaa enemmän. Kiitoksen kuulee joka päivä. Yllättävää, että "Olet rakas oma kulta" kuulee paljon useammin verrattuna alkuvuosien nalkutustaktiikkaan verrattuna.

Menin vähän sivuraiteille jo, mutta palatakseni tuohon kihlautumiseen, meillä suhde alkoi nopeana yhteenmuuttona ja siinä kun toisen tapoihin tutustuttiin, telottiin toisen sielua puolin ja toisin.

mä olen ollut jo kahdesti kihloissa ja eka kerta mies halusi ehdottomasti kihloihin,uhkaili mua ja mä tietty suostuin avuttomuuttani ja seuraavan kans mä sanoin että me ollaan oltu vuosi yhdessä ja haluan kihloihin.molempien kans olen asunut yhdessä ennen kihlausta.nyt mulla on uusi mies ja se rupesi ehdottelemaan kihloihin menoa että menisinkö hänen kanssa kihloihin..enkä ole kerennyt tekemään mitään..eli kaikella on kai jokin tarkotuksensa..tietty se olisi naisena ihanne että mies pyytää..

Meillä kihlaus oli yhteinen päätös, ei minkäänlainen kosinta kummaltakaan. Seurusteluun alkaminen myös oli yhteinen tuumaus, kavereita kun oltiin aluksi. Ja varmaan naimisiinki mennään sitte kun yhdessä päätetään. Meillä ei noudateta sitä kosimiskaavaa, missä toinen tekee liikkeen. Meillä puhutaan ja päätetään yhdessä ja toiminut on tähänkin asti. Minä tosin olen tehnyt aina ensimmäisen siirron, mutta muuten en ole miestä painostanut tai pakottanut. Toivoisin kyllä itsekin, että mies tekisi joskus jotakin ettei tarvitsisi itsellä alkaa kyselemään. Toiset vaan on sellasia ettei ne "tajua".

Kukapa mies haluaisi koppavan ikiteinin kahleisiin kun voi olla vapaa ja poimia rusinat pullista?

Olet vielä aivan liian lapsi tietääksesi ihmissuhteista yhtään mitään muuta kuin sen, että omasi ovat päättyneet, eli menneet siis pieleen.

Valehtele seuraavalle, että olet raskaana!
Uhkaa itsemurhalla jos jätkä ei suostu kihlaukseen!
Hauku se tullen mennen munattomaksi kun epäröi!
Sano, että sulla on kyllä muitakin ottajia!

Oikeesti hei, se vain menee niin, että vasta sitten mennään kihloihin kun molemmat sitä haluavat, eli kummastakin tuntuu, että "Tämä on se oikea mulle".

"Nalkutatteko - niin kielteiseltä kun se tuntuu, niin todistettusti se tepsii :)"

Taas on ymmärretty lehtijutut ihan väärin. Nalkutus voi toimia pienten, vähäpätöisten ja suht, vaivattomien asioiden kohdalla. Ei se toimi silloin kun nalkutuksella yritetään painostaa toinen avioliittoon, silloin on useita suostumusta helpompia mahdollisuuksia ratkaista nalkutusongelma, esim. ero on sellainen. Kukaan ei halua mennä naimisiin nalkuttavan ämmän kanssa, koska nalkutus vain pahenee avioliitossa. Se olisi helvetti, johon kukaan ei ihan noin vaan mene.

"Ei ole provo, vaan kyllystynyt siihen, ettei saa mitä haluaa."

Kaikkihetimullenyt! Mä haluu'an! Maailmassa ei usein saa, mitä haluaa, mutta harhaluulo, että saa, johtuu lepsuista vanhemmista, jotka eivät osanneet asettaa rajoja ja kieltää lapseltaan mitään. Pitäisi olla tyytyväinen, jos kuitenkin mitä tarvitsee.


"Edellinen suhde kesti 3 vuotta ilman kihloja, mutta saman katon alla. Eroaminen tapahtui omalta puoleltani."

"Nykyisen poikakaverin kanssa olen ollut hieman yli vuoden eikä asuta yhdessä."

Ja nythän voimme laskea, että seurusteltu on viime aikoina jo 3 1 eli 4 vuotta, niin siksi saatava äkkiä kosinta. Ei. Olet seurustellut vasta vuoden tämän ihmisen kanssa. Ei ole mitään syytä kiirehtiä kihloja tai naimisiinmenoa. Mikä ihme siinä kihla-sanassa edes on, eihän kihlausta tarvitse edes pitää? Sen voi purkaa ihan milloin vain ja se on helppoa, sen kun sanoo vaan. Et sinä sillä ketään itseesi sitouta. Nauti elämästäsi, jos sinulla on toimiva suhde, mihin ihmeeseen sinulla on kiire? Kyllä sinut jätetään, vaikka kuinka kauniisti olisitte kihloihin menneet, jos sinut jättämässä ollaan. Avioerokin on helppo juttu saada.

Onko kyse sittenkin siitä, että kun niin monet kaveritkin on kihloissa, niin sunkin pitää saada olla. Sit voitte jutella häiden suunnittelusta ja kaikki voivat teeskennellä, että lähellä on se prinsessapäivä, joka helvetiksi tai ainakin väljähtyneeksi suhteen muuttaa? Ovathan ne asunto-, auto- yms. lainat hieno juttu ja se, että olis pari lasta ja koira... ja sit sais erossa sen asunnon.

Kaippa se on vain siinä että tapaa "sen oikean", joka vielä sattuu olemaan sitoutumishaluinen ja yhden naisen mies. Kolmannella kerralla nappasi minulla, kaksi aikaisempaa miestä oli jotain sitoutumiskammoisen ja pelimiehen väliltä. Ensimmäisen kanssa tuli tapettua aikaa melkein 4 vuotta, 1,5v niistä saman katon alla. Olipa sitten reilu ja hyppäsi toisen naisen sängyssä aina kun silmä vältti. Kihloista oli silloin puhetta mutta onneksi ei koskaan saatu aikaiseksi.
Toinen mies taas oli täysi fiasko ja sitä "onnea" kesti jopa 5kk.

Ei kyl koskaan ole ollu mikään kiire varsinaisesti mennä juuri kihloihin, mut nykysen kans kihlauduttiin 11kk:n seurustelun/yhdessäasumisen jälkeen. Tuntui vain että palapelin palaset meni kohdalleen. Häät on suunnitteilla Kesäkuuksi 2011, jolloin yhdessä ollaan oltu 2,5 vuotta.
Vähän kyllä lähipiirissä ihmeteltiin nopeata toimintaa, yhteenkin muutettiin käytännössä samantein kun aloimme seurustelemaan, mutta ei ole ollu yhtään mitään ristiriitoja, rakkautta riittää yhä enemmän ja enemmän. Ehkä jonkinlainen tärkeä tekijä meidän suhteessa on ollu se että huomioidaan toisiamme joka päivä, edes yhdet pusut pitää vaihtaa viim. ennen nukkumaanmenoa.
Melko usein tulee käytyä rentoutumassa yhdessä esim. kylpylässä. Mennään ihan vain uimaan ja löhöilemään porealtaisiin. Tai sitten käydään keilaamassa, biljardia pelaamassa, ravintolassa.. jne jne.
Yhdessä harrastaminen pitää kipinän suhteessa. :)

"Tälläistä romanttista hetkeä ei ole tullut vastaan. Edellinen suhde kesti 3 vuotta ilman kihloja, mutta saman katon alla. Eroaminen tapahtui omalta puoleltani. Eli tiedän kyllä mitä hyvän suhden rakentamisen vaatitaan. Nykyisen poikakaverin kanssa olen ollut hieman yli vuoden eikä asuta yhdessä."

Oonks mä ainut, jonka mielestä sun teksti on jotenkin ristiriitaista?
Siis mitä hyvään suhteeseen vaaditaan? Parin vuoden avoliitto? Vai ne kihlat? Miks sä haluat sen sormuksen? Oletko sä jutellut/vihjaillut tästä asiasta kumppanilles, vai odotatko vaan, että ne tajuaa itekseen? Nykyäänhän nainen voi ihan itsekin ottaa "lusikan kauniiseen käteen" ja polvistua.. ;)
Jos muutaman vuoden seukkaamisen jälkeen tulee rukkaset, niin kyllä mä siinä kohtaa suosittelisin ettimään halukkaamman kumppanin...

Tarkoitat kai: miten pääsee nopeasti naimisiin? Koska kihlaushan tarkoittaa sitä että lähiaikoina mennään naimisiin..!!! Vaikuttaa siltä että kihalus on sinulle vain status jonka haluat saavuttaa, ihan sama kenen kanssa ja mikä sen oikea merkitys on? "kun kaikki kaverit pääsee kihloihin nopeasti ja minä en, olen ihan out ja luuseri!" HAH! voi hitsin vitsi sentään...

Itse olin nautiskellut ihanasta, antoisasta ja tasa-arvoisesta suhteesta jo 8 vuotta kun rakkaani yllättäen kosi romanttisesti vuosi sitten. Ja sehän tarkoittaa sitä että ensi kesänä menemme naimisiin...! Silti tuntuu kuin lähes vuosikymmen olisi mennyt hujauksessa ihanan mieheni kanssa, ja ensi kesänä (27-vuotiaana) minusta tulee hänen rouvansa. Meidän parisuhdetta ei mitata siinä olemmeko naimisissa vai emme, enkä odota minkään arjessamme muuttuvan siitä että saamme paperinpalan siitä että olemme aviossa. On kiva kuitenkin juhlistaa rakkauttamme ja viettää romanttiset juhlat (jotka YHDESSÄ järjestämme), ikäänkuin sinetöidä suhteemme johon sitoutumisesta molemmat olemme varmoja. Ja onhan se juuri tehtyä omakotihankintaa ja mahdollisesti tulevia muksuja varten käytännöllisempää kun ollaan naimisissa. Mutta eihän se kihlaus nyt herranjestas takaa etteikö mies vielä voisi vaihtaa sinua toiseen eukkoon, että älä nyt sen varaan laske.. Ei voi kun olla tyytyväinen omaan parisuhteeseen kun tällaisia juttuja lukee (ja ihmetellä mistä näitä pissiksiä tulee!!?) ;)

Toivottavasti sinäkin vielä joskus ymmärrät mitä varten se kihlaus on tarkoitettu olemaan olemassa.. Oletko miettinyt mitä sitten tapahtuu kun pääset kihloihin? Kihlattusi kanssa sinun on tarkoitus elää elämäsi loppuun saakka! Eikö sellaiseen ihmiseen tutustumiseen olisi viisasta käyttää enemmän aikaa kuin 6 kk? Toisaalta, joskushan se oikea löytyy nopeastikin, mutta jos haluaa kihloin ihan kihlautumisen itsensä vuoksi en odottaisi suhteelta paljoakaan.. Itse 17- vuotiaana seurustelun mieheni kanssa aloittaneena olen iloinen ettemme menneet aikaisemmin naimisiin, sillä nyt nuoruuden kasvukivut ja menemishalut on molempien osalta ohi ja voin olla varma että molemmat haluamme jakaa loppuelämämme yhdessä. Onko mitään liikuttavampaa ja ihanampaa kuin se kun rakas aloittaa lauseen: "sitten kun me vahana istumme yhdessä kiikkustuolissa.."? mielestäni SIITÄ kihlauksessa on kyse.

Sekö suhteessa on pääasia, että päädytään mahd. pian kihloihin? Pelkkä kihlaus ei muuta suhteessa mitään? Eikö ole pääasia, että suhde muuten toimii (senhän takia yleensä mennään kihloihin/naimisiin, ei siksi, että suhde alkaisi toimimaan ja jokin muuttuisi mihin ei ole tyytyväinen)? Kaikilla, jotka on kihloissa tai naimisissa ei suinkaan ole hyvä suhde tai niillä, jotka ei ole kihloissa huono! Ap. tuntuu ajattelevan, että kihlaus on jokin autuaaksi tekevä juttu. Kunhan pääsen kihloihin niin kaikki on hyvin. Onko kaikilla kihlautuneilla tyttökavereillasi hyvä suhde mielestäsi? Entä päätyivätkö he naimisiin?

Nalkuttaminen voi auttaa, mutta eikö olisi parempi, että mies suostuu muista syistä? Mieheni kaveri meni naisystävänsä kanssa "kihloihin", koska ajatteli, että nalkutus loppuu ja nainen on jonkin aikaa tyytyväinen. Naimisiin mies ei todellakaan ollut ajatellut mennä ja kun nainen kosi myöhemmin niin saikin rukkaset. Heidän "kihlaus" oli siis ns. "teinikihlaus" eli avioliitosta ei sovittu.

Haluatko vain kihloihin, kun tyttökaveritkin on mennyt? Vai miksi? Ja onko kihlakumppanilla väliä? Harva kyllä 6 kk seurustelun jälkeen on valmis lupaamaan avioliittoa.

Ei toisen kihloihin "suostutteluun" ole mitään vippaskonsteja. Ole hyvä kumppani jne. Joskus voi olla tietysti onnestakin kiinni, että koska siihen ns. Oikeaan törmää. Toisten pitää pussata useampaa sammakkoa!

Kihlaus on lupaus avioliitosta, ei siinä ole mitään määräaikaa.. "

Ei olekaan, riittää, että on jollakin tapaa sovittu naimisiin menosta. Ei tarvitse luvata, että menen tiettynä päivänä kanssasi naimisiin. Hääpäivän voi sopia myöhemmin ja niin usein tehdäänkin (kirkko ja juhlapaikkakaan ei välttämättä ole vapaa juuri silloin kun haluaisi). Esim. jos vaihtaa toisen kanssa sormuksia se ei automaattisesti tarkoita, että se on lupaus avioitumisesta. Toisethan vaihtaa sormuksia keskenään ja kutsuu sitä kihlaukseksi vaikka heidän sormusten vaihtamisella ei olisi mitään tekemistä naimisiin menon kanssa. Eivät ehkä ole puhuneet lainkaan avioliitosta kihlauksen yhteydessä.

Toisaalta vaikka mitään määräaikaa ei ole niin miksi mennä vaikka vasta 10 vuoden päästä naimisiin? Miksi halutaan jo sopia ja luvata vaikka tarvitse oikeasti vielä jonkinlaista harkinta-aikaa/koeaikaa? Odotellaan, että on oikeasti valmis. Eikö olisi helppo mennä vaikka heti seurustelun ensimmäisenä päivänä naimisiin, jos lupaus olisi vain jotain, että mä meen sun kanssa naimisiin ehkä joskus, riippuu vähän miten tämä suhde tässä kehittyy. Eri asia, jos on päättänyt, että ei koskaan mene naimisiin, silloin ei voi oikein luvata sitäkään.

Nykyään ei tietysti ole korvausvelvollinen toiselle vaikka kihlaus purkautuisi ja kaikki ei kihlauksen purkautumista ota kovin vakavasti. Ja ovat olleet jo useammankin kanssa kihloissa.

Kihlaus ei ole vain romanttinen hetki ja romantiikkaa. Ap. tuntuu nyt vain päättäneen, että hän haluaa kihloihin.

Ehkä edellinen kumppanisikaan ei ajatellut niin, että olit varakumppani. Jos hän ei sitten jo heti alussa tiennyt, että sinun kanssasi hän ei mene naimisiin, mutta on kanssasi niin kauan kuin parempi löytyy... Yleensä sitä ihmiset haluaa tutustua toiseen jne. ennen kuin tietää, onko toinen ihminen jonka kanssa haluaa olla lopun elämäänsä. Ei se tarkoita, että samalla vilkuillaan muita!

"kyllystynyt siihen, ettei saa mitä haluaa." Pikkasen tuo nyt vaikuttaa kypsymättömältä "mut kun mä haluaaaan". Yritä haudata hetkeksi tuo pakkomielteesi kihlauksen suhteen.

Miksi on kiire kihloihin(lue:AVIOliittoon?)
Voihan sitä asua yhdessä muutenkin ja suhde voi silti olla vakavalla pohjalla? Itse olen aina edellisille- ja nykyiselle miehelleni sanonut, etten halua mennä kihloihin, ennenkuin molemmat ovat varmoja että vuoden päästä on valmis avioliittoon..

Mielestäni monet nykyään erityisesti nuoret kihlautuvat vain sen takia, että muut näkisivät kuinka "vakava" suhde meillä tässä nyt on, ei edes sen takia että itse tuntuisi siltä.. :l

Olemme mieheni kanssa ostaneet samanlaiset korut, joita pidämme kuin "kihlasormusta", vaikka kyseessä ei ole kihlat, koru ei ole edes sormus, sitä voisi ehkä vähän verrata esim. kaveririipukseen tms.

Mikäs kiire kihloihin ja naimisiin tässä valmiissa maailmassa? :D kun hyvä on ilman sormustakin toisen vieressä olla. :)