Mies kävi kastettiin jehovantodistajaksi muutama vuosikymmen sitten. Muutama vuosi sen jälkeen aloin havannoida asioita, joita en silloin ymmärtänyt.
Lapset löysivät mieheltä nuuskarasioita taskuista aina silloin tällöin. En ymmärtänyt, miksi ne piti heittää pois, mutta aavistin, että siihen liittyi jotain kummallista. Mies joi itsensä humalaan usein viikonloppuisin. Hän yleni seurakunnassa vanhimmaksi, menetti ajokorttinsa rattijuopumuksensa takia, mutta salasi sen seurakuntalaisilta ja sanoi käyttävänsä kolmiolääkkeitä. Salaaminen onnistui!
Hän haisi toisinaan tupakalle ja jäi vaimolleen, joka myöskin oli jehovantodistaja, kiinni. Samassa työpaikassamme mies poltti salaa tupakkaa ja luuli osaavansa salata sen, mutta tupakoimaton haistaa yllättävän herkästi. Mies nuuskasi myös salaa...
Miehellä oli muitakin kiinostuksen kohteita. Hän yritti siirrellä tavaroita ajatuksensa voimalla ja onnistui kuulemma siirtämään kipua paikasta toiseen ja jakamaan sen pieniin osiin ja hävittämään kivun ja säryn. Hänellä oli kuulemma myös selvännäkijän lahjoja.
Hän jäi ennenpitkää kiinni tupakoimisestaan uskonveljilleen, mutta hän syytti lapsiaan, että he olivat piilottaneet sen hänen autoonsa, vaikka lapsensa eivät tupakoineet.
Hänen poikansa haki kerran horjuvan isänsä työpaikaltaan, joka yritti piiloutua, mutta kaatui syvän humalansa takia. Poika ajoi hänet kotiin. Työpaikalla oli ollut harjannostajaiset. Poika säikähti isänsä tilaa...
Mies erotettiin vanhimman tehtävästä ennenpitkään ja koko seurakunnasta...
Hän kutsui vanhimpia pettureiksi. Kertoi uskonnon olevan huumetta. Tuli kerran kotiin vaimonsa luo alushousut nurinpäin. Hän oli käynyt erään seurakuntalaisen äidin luona - kuultiin jäljestäpäin...
Se, mikä minua eniten pelotti, oli uutinen siitä, että mies tappoi kirveellä koiransa!
Mies teki usein alkoholinsa itse. Hän jäi pari kertaa rattijuoppudesta kiinni. Oli ainakin kerran juoppoputkassa. Samalla reissulla oli tekohampaat kadonneet...
Mies sai sydänkohtauksen eräiden kosteiden häiden jälkeen. Häissä mies oli ehdotellut poikansa vaimolle: "Saanko naida sinua?" Seuraavana päivänä mies riiteli vaimonsa kanssa, joka edesauttoi sydänkohtausta. Miesparka joutui ohitusleikkaukseen - hän halusi verettömän leikkauksen - ja toipui..
Miehen vaimo kuoli syöpään pian ja sai jehovantodistajan hautajaiset. Miehen äiti kuoli...
Mies alkoi kulkea jehovantodistajien kokouksissa uudelleen - otettiin takaisin seurakuntaan, kun hänen verettömästä sydänleikkauksesta kuultiin. Se nopeutti asiaa todella.
Luopuiko mies juopottelusta aina silloin tällöin? Ei.
Hän käy vain harvoin kokouksissa. Hän sanoo tietävänsä asioita etukäteen. Hämmästyin siitä, kun hän sanoi tietävän minun tulevan.
Mies syyttää vaimonsa syöpään kuolemisesta poikansa vaimoa. Hän ei ole koskaan kunnolla käynyt poikansa luona kylässä, eikä nähnyt tämän lasta seitsemään vuoteen, vaikka asuu naapurissa!?! Hän sanoo poikaansa luopioksi ja nimittelee hänen vaimoaan huoraksi ja lapsenlapsiaan huoranpenikoiksi.
Mies on isäni. Minussa on mielestäni paljon samoja ominaisuuksia, kuin hänessä, vaikka hän ei sitä myönnä. Minut on erotettu ja olen itsekkin tehnyt syntiä... pettänyt, valehdellut, juopotellut, kärähtänyt ratista, pahoinpidellyt. En ole häntä parempi, mutta en koskaan voisi haluta lapsilleni mitään pahaa, vaan tuen heitä, olivatpa he millaisia hyvänsä.
Mihin ihmeeseen rakkaus jäi?
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." -Joh. 13:35 -
Lapset löysivät mieheltä nuuskarasioita taskuista aina silloin tällöin. En ymmärtänyt, miksi ne piti heittää pois, mutta aavistin, että siihen liittyi jotain kummallista. Mies joi itsensä humalaan usein viikonloppuisin. Hän yleni seurakunnassa vanhimmaksi, menetti ajokorttinsa rattijuopumuksensa takia, mutta salasi sen seurakuntalaisilta ja sanoi käyttävänsä kolmiolääkkeitä. Salaaminen onnistui!
Hän haisi toisinaan tupakalle ja jäi vaimolleen, joka myöskin oli jehovantodistaja, kiinni. Samassa työpaikassamme mies poltti salaa tupakkaa ja luuli osaavansa salata sen, mutta tupakoimaton haistaa yllättävän herkästi. Mies nuuskasi myös salaa...
Miehellä oli muitakin kiinostuksen kohteita. Hän yritti siirrellä tavaroita ajatuksensa voimalla ja onnistui kuulemma siirtämään kipua paikasta toiseen ja jakamaan sen pieniin osiin ja hävittämään kivun ja säryn. Hänellä oli kuulemma myös selvännäkijän lahjoja.
Hän jäi ennenpitkää kiinni tupakoimisestaan uskonveljilleen, mutta hän syytti lapsiaan, että he olivat piilottaneet sen hänen autoonsa, vaikka lapsensa eivät tupakoineet.
Hänen poikansa haki kerran horjuvan isänsä työpaikaltaan, joka yritti piiloutua, mutta kaatui syvän humalansa takia. Poika ajoi hänet kotiin. Työpaikalla oli ollut harjannostajaiset. Poika säikähti isänsä tilaa...
Mies erotettiin vanhimman tehtävästä ennenpitkään ja koko seurakunnasta...
Hän kutsui vanhimpia pettureiksi. Kertoi uskonnon olevan huumetta. Tuli kerran kotiin vaimonsa luo alushousut nurinpäin. Hän oli käynyt erään seurakuntalaisen äidin luona - kuultiin jäljestäpäin...
Se, mikä minua eniten pelotti, oli uutinen siitä, että mies tappoi kirveellä koiransa!
Mies teki usein alkoholinsa itse. Hän jäi pari kertaa rattijuoppudesta kiinni. Oli ainakin kerran juoppoputkassa. Samalla reissulla oli tekohampaat kadonneet...
Mies sai sydänkohtauksen eräiden kosteiden häiden jälkeen. Häissä mies oli ehdotellut poikansa vaimolle: "Saanko naida sinua?" Seuraavana päivänä mies riiteli vaimonsa kanssa, joka edesauttoi sydänkohtausta. Miesparka joutui ohitusleikkaukseen - hän halusi verettömän leikkauksen - ja toipui..
Miehen vaimo kuoli syöpään pian ja sai jehovantodistajan hautajaiset. Miehen äiti kuoli...
Mies alkoi kulkea jehovantodistajien kokouksissa uudelleen - otettiin takaisin seurakuntaan, kun hänen verettömästä sydänleikkauksesta kuultiin. Se nopeutti asiaa todella.
Luopuiko mies juopottelusta aina silloin tällöin? Ei.
Hän käy vain harvoin kokouksissa. Hän sanoo tietävänsä asioita etukäteen. Hämmästyin siitä, kun hän sanoi tietävän minun tulevan.
Mies syyttää vaimonsa syöpään kuolemisesta poikansa vaimoa. Hän ei ole koskaan kunnolla käynyt poikansa luona kylässä, eikä nähnyt tämän lasta seitsemään vuoteen, vaikka asuu naapurissa!?! Hän sanoo poikaansa luopioksi ja nimittelee hänen vaimoaan huoraksi ja lapsenlapsiaan huoranpenikoiksi.
Mies on isäni. Minussa on mielestäni paljon samoja ominaisuuksia, kuin hänessä, vaikka hän ei sitä myönnä. Minut on erotettu ja olen itsekkin tehnyt syntiä... pettänyt, valehdellut, juopotellut, kärähtänyt ratista, pahoinpidellyt. En ole häntä parempi, mutta en koskaan voisi haluta lapsilleni mitään pahaa, vaan tuen heitä, olivatpa he millaisia hyvänsä.
Mihin ihmeeseen rakkaus jäi?
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." -Joh. 13:35 -
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu mun koko suku on jehovantodistajia ja pidän heistä todella. Huonompi puoli on se,että erosin järjestöstä ja nyt kukaan ei sano edes päivää. Tämä on sitä lähimmäisrakkautta varmaan? Ei ne todistajat koti oloissa niin puhtosia ole kuin näyttää! Aika monet myös uhkailevat entisiä jäseniä ja käyttävät rumia sanoja,hyi!
>>Mihin ihmeeseen rakkaus jäi?
Oman kokemukseni mukaan todellista rakkautta ei ole koskaan ollutkaan, on ollut enemmän ja vähemmän hurmosta. Kokemani mukaan aiemmin oli suuremmassa määrin vilpitöntä yhteenkuuluvuutta ja vähemmän hurmosta. Annoin itseni kuulla tuoreen puheen, jossa hallintoelimen jäsen hehkutti hiipuvaa kipinää suomalaiselle yleisölle. Täyttä teatteria ja hengennostatusta koko puhe, ei mitään oleellista ja merkitsevää. Lämmittelypuheessa sentään valehdeltiin tuttuun malliin.
Aika on ajanut ohi helvetillä ja maailmanlopulla pelottelusta, koska nyt Raamattu sijoitettu omalle paikalleen kirjallisuushistoriassa. Vartiotorniseura on käyttänyt kuivimman ruutinsa loppuun vuonna 1975.
mihin sinun rakkautesi jäi kun täällä täytyy julkisesti panetella isääsi. "En minä mutta ne toiset, "
Miksi joku panettelisi isäänsä? Kirjoittahan myöntää
oman syntisyytensä ja sanoo itsellään olevan samoja ominaisuuksia kuin isällään. On hyvä nostaa tosiasiat pöydälle, eikä kuvitella jotain muuta "Ei meidän perheessä" "Ei jehovantodistajat"
Jos asia vihlaisee sinua, kun joku anonyymisti kirjoittaa ja väität sitä julikseksi panetteluksi!
Ehkä poika ei kokenut rakkautta kotonaan, vaikka siitä hehkutetaan seurakunnassa - kenellä on vastuu, jos kompastuttaa huonolla käytöksellään lapsensa tai jos myöntää tosiasiat?
Miten se raamatussa menikään sen kätketyn ja salatun kanssa?
Asioista on hyvä puhua niiden oikeilla nimillä, se selvittää käsitteitä niin itselle, kuin toisillekin. Yksi sellaisista asioista tässä elämässä on alkoholismi.
Alkoholisti ei useinkaan itse ymmärrä olevansa alkoholisti, se kuuluu niikun siihen pakettiin. Alkoholistin omaiset eivät myöskään aina ymmärrä, mistä oikein on kyse ja kuinka paljon se heidän elämäänsä hallitsee. Alkoholistiperheen lapsi, aikuinenkin sellainen ei tiedä mistään muusta, hän on aina ollut alkoholistin lapsi. Normaali elämäntilanne ja normaali ajattelutapa on hänelle tuntematonta. Tätä hän ei useinkaan ole itse tiedostanut.
Puhun omasta kokemuksestani. Alkoholismi ei ole ollenkaan vierasta jt-piireissä, itse asiassa siellä on niitä melko paljon. Apua ei saa pyytää, koska sitä ei ole antaa. Usein ovllaan myös ryyppykavereita keskenään, eikä ryyppykaveria mielellään kavalleta. Sekin kuuluu niinkun asiaan. Mutta jos homma riistäytyy käsistä, kutsutaan komitea koolle ja sitten ollaan tarpeen vaatiessa Raamattu kourassa ryypykaveria erottamassa. "Siellä henki haisee, siellä homma käy, siellä selvää miestä milloinkaan ei näy.." Irwin.. joo..
Nämä ovat raadollisia asioita, joista pitäisi mieluiten keskustella vain toisten samaa kokeneitten kanssa. Tommy Hellsteen puhuu virtahevosta olohuoneessa. Alkoholismi, psyykkinen sairaus ja ahdasmielinen uskonnollisuus kuuluvat virtahevon eri esiintymismuotoihin. Joillakin on kotona yksipäinen-, toisilla kaksipäinen- ja joillakin kolmipäinen virtahepo. Sinulla näyttäisi olleen kotona se kaksi- tai jopa kolmipäinen. Minullakin oli, kolmipäinen, joten puhun omasta kokemuksestani.
Apua löytyy, mutta sitä on ymmärrettävä pyytää oikeasta paikasta. Minä sain apua Al-anonryhmästä. Siellä minua viimein ymmärrettiin ja aloin ensimmäistä kertaa elämässäni puhumaan näistä asioista. Siellä myös sai puhua asioista niiden omilla nimillä, peittelemättä. Mikään ei paranna niin syvältä kuin totuus, totuus omasta elämästä, ja että joku uskaltaa nähdä sinut sellaisena kuin olet, ja seisoa vierelläsi, kääntämättä katsetta pois. Se on sitä todellista rakkautta.
Laitan tähän yhden linkin, josta itse pidän paljon:
http://www.healingeagle.net/indexfi.html
oo sinunkaan elämä ollu, mut niinku huomasit,asiat tulee ennen pitkääjulki ja sitten erotetaan
... ja sit erotetaan!
Mikä ongelma tuolla ratkeaa?
Kenen hyvinvointi ja elämän laatu paranee?
Hyi Saatana, miten rivoa elämän halveksintaa!