Myös yksinäisinä öinä
asettelen pielukset vieretysten.
Toinen on minun rakastettuni.
Sitä syleillen nukun.
- Japanilainen kansanlaulu
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä
-Tommy Tabermann -
Ihmisen pitäisi joka päivä
kuulla ainakin yksi pieni sävelmä,
lukea hyvä runo,
nähdä hieno taulu
ja jos vain mahdollista,
sanoa muutama järkevä sana.
- Johann Wofgang von Goethe
Mistä tulemme, sen tiedän
mihin olemme matkalla,
osaan kuvitella
sano missä mennään.
- Juice Leskinen
asettelen pielukset vieretysten.
Toinen on minun rakastettuni.
Sitä syleillen nukun.
- Japanilainen kansanlaulu
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä
-Tommy Tabermann -
Ihmisen pitäisi joka päivä
kuulla ainakin yksi pieni sävelmä,
lukea hyvä runo,
nähdä hieno taulu
ja jos vain mahdollista,
sanoa muutama järkevä sana.
- Johann Wofgang von Goethe
Mistä tulemme, sen tiedän
mihin olemme matkalla,
osaan kuvitella
sano missä mennään.
- Juice Leskinen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aila Meriluoto, Kahlaajatyttö
Kahlasin veteen miettivin jaloin.
Katselin kauan. Nähdä aloin.
Ehtoo läheni aaltojen myötä
pasten jäljessä-liukuvaa yötä.
Tyyntyi läike ja kuvasti saaret,
taivaan, rannat, kaislojen kaaret.
Kaiken omistin, kuin vedenpinta.
Kirkasta rauhaa, hiljaisinta ...
Katsoin sieluuni, katsoin eteen. -
Solahti vieras airo veteen:
mies tuli soutaen selkiä pitkin.
Kuvastin särkyi. - Aamulla itkin
Maamme
Synnyinmaa: nämä mielen karvaat niityt
joille niukka sade on suolaheinän suonut,
myrkkykeison kattamat rannat, pilkahdus hulluruohon
ja katkera tatar pihoilla valloillaan.
Mutta leipä kasvaa oljen ja sinisen kukan:
oi tämä köyhyyden tuhlaus, nämä nälän puhtaat värit,
katkerat ja kirkkaat runoilijoitten maassa.
Kasvuaan pidätellen ynseät pellot täällä
karahtavat auraan ja silmän välttäessä
metsiin pujahtavat takaisin.
Vaan yhä syvemmälle metsä itse kulkee
karistaen polut kantapäillään,
seisoo itseensä vetäytyneenä soitten ja lampien luona,
kirpeä puolukka kihoaa kuin kipu,
mutta määrättömiin himertää
kanervan hidas rakkaus, sanomaton.
Joutomaa, tämä sielun hupeneva kaista
uneksijoitten leikkeihin luovutettu
aamuun asti: hyödytön lyyrillinen murhe,
tummien vesien itsetarkoitus
häviöön tuomitussa, maisemassa.
Ryskyen caterpillarit huomenna saapuvat, tänään
sydänmaa syvään hehkuun syttyy viimeiseen,
sen viimeinen iltarusko antaa,
viimeinen runo
Niin minä sinua toivoin
Niin minä sinua toivoin Häilävät vaskiset harakat,
kuin sadetta palava,kangas, kelloina kilahtelevat,
niin minä sinua pyysin pyörivät piikivinä,
kuin varjoa sammalen sormet, tekevät kylmälle taloa.
niin minä sinua halusin
kuin itkua tomuinen mieli,
Läikkyvät sateiset silmät,
huhuaa vetinen sydän.
rakastin minä sinua Et sinä hiljene minussa,
kuin ämärää kaukainen salama, et lakkaa hymyilemästä
niin oIin minä sinussa vaikka vuotemme kuluvat,
kuin tuulessa kukkiva mänty. ajan hännät huiskuavat.
Tanssivat siniset virvat, Muistot, pakkasten panemat
oudot onnen ompelevat. vaikenevat, vaikenevat.
Hopeaa keväiset aamut,
torvet kirjavat kesällä, jää vain sateiden helinä.
syksyt karpalonveriset, Sydänten kaukainen tärinä.
valkea talvinen tarina.
Laulu tummana tulevi, 1976
**
Anna Ahmatovan
Sinut vietiin aamunsarastaessa
Sinut vietiin aamunsarastaessa,
Sinua, kuin vainajaa, saatoin,
Pimeässä huoneessa itkivät lapset,
Jumalankuvan edessä kynttilä valui.
Huulillasi ikonin kylmyys,
Otsalla kuolemanhiki....En saata unohtaa!
Tulen Streltskien vaimojen lailla
Kremlin tornien äärellä parkumaan.
Syksy 1935 Moskova
Tähdet
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
- Edit Södergran
mies, kolmas niistä, mutta vasta vuonna -49.
http://www.hs.fi/juttusarja/matkavinkki/artikkeli/Palatsista tehtiin kommuuniasunto/1135223065204