hyväksikäyttöön? Johtuisiko siitä, että katolinen kirkko suhtautuu kielteisesti ehkäisyyn? Pojat eivät ainakaan tule siunattuun tilaan eli raskaaksi.
Vakavammin puhuen luulisin, että pedofiilit käyttävät lapsia hyväkseen, koska tällaisessa "suhteessa" aikuisella on täysi valta. Hänen on helppo manipuloida tai pakottaa puolustuskyvytöntä lasta kaikkeen, mitä sairaassa mielessään keksii.
Vakavammin puhuen luulisin, että pedofiilit käyttävät lapsia hyväkseen, koska tällaisessa "suhteessa" aikuisella on täysi valta. Hänen on helppo manipuloida tai pakottaa puolustuskyvytöntä lasta kaikkeen, mitä sairaassa mielessään keksii.
Vastaukset 21
Vanhimmat
katolilaisen papin kertomusta jostain lehdestä.
Hän sanoi pappiskoulutuksessa opetetun naisvihamielisyyttä, ja naisen seksuaalisuuden inhoamista. Maria vain oli poikkeus naisten joukossa.
Tästä tulee mieleen, että pikkupoika ehkä tuntuu papista vähemmän saastaiselta kuin nainen, ja siten sopivammalta pyhän miehen seksikumppaniksi.
Eivät saa mennä naimisiin ja siitä sitten aiheutuu kaikenlaisia ongelmia, sillä onhan ihmisillä myös seksuaalisia tarpeita.
Jos asia kiinnostaa, niin kannattaisi lukea Eugenio Giovenardin kirjoittama kirja KIELLETTY MIES, Like 2001. Saa varmaan joistain kirjastoista lainaksi.
Kirjan takasivulta.
" Seminaarissa Jumalan silmä oli kaikkialla. Kirkossa, koska se oli Hänen talonsa johon mentiin velvollisuudesta, ohjesäännön vuoksi; käymälässä se vahti sukupuolisuuden ilmentymiä, vuoteessa se tarkasti ettei kukaan harjoittanut istsesaastutusta; ruokapöydässä se hillitsi ahneutta; luokkahuoneessa vartioi pahoja ajatuksia, Minnepäin seminaarilainen kääntyikin, aina hän törmäsi suojelusenkeliin tai kompastui pyhimykseen.
BRASILIALISEN KIRJAILIJAN Eugenio Giovenardin romaani Kielletty mies on ainutlaatuinen kuvaus oman tien löytämisestä, siitä miten munkki Juliano vähitellen pääsee irti totaalisesta järjestelmstä, johon hänet on sidottu lapsesta alkaen aivopesua muistuttavin keinoin. Kirja itkettää ja naurattaa, ja mikä tärkeintä, panee ajattelemaan mitä kristinuskosta on oikein tehty.
Eugenio Giovenardi(s.1934) lähetettiin 10 vuotiaana kapusiinimukkkikunnan seminaariin eikä hän tavannut omaisiaan 10 vuoteen.
Pappisvihkimyksen jälkeen "Frei Leonardo" työskenteli mm. sairaala ja vankilapappina ja valmistui samalla sosiologiksi Rio Grande do Sulin valtionyliopistosta. Luovuttuaan pappeudesta Giovenardi on kehittänyt Brasiliassa osuustoimintaa ja toiminut YK:n asiantuntijana Kolumbian ja muiden Latinalaisten maiden maareformiprojektissa. .........
Suopeaa yksityistä palautetta on tullut runsaasti.
"Runoilija Virgilio Lopez Lemus, kirjan espantaja, sanoi olevansa varma, että Eugenio Giovernardin nimi jää Brasilian kirjallisuuden historiaan jo tämän romaanin ansiosta.
Erkki Reenpää kirjoitti Suomesta: "Se on vahva, erittäin hyvin kirjoitettu kirja. -- surullinen, mutta jännitävä ja liikuttava kertomus totuutta etsivästä sielusta"
Brasialaien teatterinohjaaja Plinio Mosca kertoi, että kirja auttoi häntä palaamaan teatterin pariin maatilalta, jolle hän oli vetäytynyt.
Ainakin kolme brasilialaista entistä pappia sanoi: "Se on kirjajonka olisin itse halunnut kirjoitaa."
Naispuolinen työtoveri soitti: "Olen nyt lukenut sinun kirjasi kolmannen kerran, Vihdoin pääsin irti äidistäni tappanmatta häntä."
Toisen ylläättävän tunnustuksen lausui Havannan lanseeraustilaisuudessa omistuskirjoitusta jonotttanut keski-ikäinen nainen, joka paljastui Kuuban asevoimien upseeriksi: " Olen varma siitä, että tämä kirja auttaa minua lähtemään armeijasta. Minäkin elän nykyisin suurta rakkautta."
Eikö hyvien kirjojen yksi tehtävä ole juuri se, estää murhat ja itsemurhat,"
Olen itse joutunut ihan pienenä helvetillä peloittelun kohteeksi, Siinä iässä, jossa vielä ei ymärrä asioiden merkitystä eikä oma kriittinen ajattelu ole kehittynyt.
Vasta vanhemmalla iällä nuo helvetillä peloittelut ovat nousseet vakavaksi tunne-elämän ongelmaksi, vaikka luulin päässeeni niistä jo eroon . Pitkä yksinäisyys ja rankkojen elämän kokemuksien käsittelyn jälkeen nuo menneisyyden uskonnolliset pelot pääsivät tulemaan esiin.
Tuon kirjan olen lukenut useampaan kertaan ja olen sitä mieltä, että voisi jopa sanoa, että toivoisin kaikkien lukevan tuon kirjan. Niin valaisevasti se kertoo kuinka uskoa käytetään hallintakeinona. Teksti kylläkin on tosi rankkaa paikoitellen, mutta se on loistavasti krjoitettu.
Tähän lopuksi lainaan kirjasta paljon kertovan kohdan, jossa kerrotaan munkkilupauksista.
"Me kieltäydymme maallisesta omaisuudesta, omaksuimme vapaaehtoisen ja vapauttavan köyhyyden; me pääsimme siten huolenaiheista kuten jälkisäädöksistä, julkisista kauppakirjoista, perinnöistä, jotka niin usein aiheuttavat epäsopua perheissä ja olivat kaiken yhteiskunnallisen taistelun pohja.
Me hylkäsimme oman tahtomme totellaksemme Jumalan käskyjä, jotka kirkollisten esimiesten ääni ilmaisi. Me luovuimme ruumiin haluista, avioliiton luvallisista nautinnoista, halveksimme alhaista aineellisuutta, aistillisuuden harhoja, aistillisuuden jonka aika rappeutaisi ja sairaus ja kuolema muuttaisi tomuksi.
Oliko mitään ylevämpää kuin luopua naisesta, kasvattaa kansalaisia taivasta varten, rakastaa ihmisiä kuin omia lapsiaan, taistella hyvän puolesta.
Giovenardin kirjan Isä Belmiron rikos, jota en ole lukenut vielä. Nyt kai täytyy.
Olen kuullut siitä, mutta en ole ehtinyt siihen tutustua!
Nyt minä rupean tunteelliseksi ja kerron, että on mukavaa jutella sinun kaltaisesi ihmisen kanssa, joka vastaa viestiin. Täällä palstalla on monia vakikirjoittajia, jotka sivuuttaa heille osoitetun kysymyksen.
Kiitos Kössönön siitä, että olet yksi tämän palstan mukavimmista kirjoittajista. Tämä on minun mielipiteeni.
Useimmiten olen kusipää ja moraaliton ateistipaskiainen, joten tuo on mukavaa vaihtelua.
Eikö tämä Giovenardi muuten avioitunut suomalaisen naisen kanssa, kun erosi katolisesta kirkosta 1969. Muistelisin lukeneeni jonkun haastattelun hänestä.
Minä olen ihan hullu noiden kirjojen kanssa. Kirjamessut on sellainen paikka mihin en saisi ollenkaan mennä. Ostan hulluna kirjoja, enkä sitten kuitenkaan ehdi niitä lukea.
Mutta joo, huomenna luen isä Belmiron rikoksen.
Minäkin olen tosi "hullu" noiden kirjojen suhteen.
Olen monesti miettinyt sitä, että jos noita upeita ihmisiä ei olisi, jotka ovat saaneet paperille paljon elämänkokemuksia, niin en varmaan enää täällä tallaisi, koska arki on joskus niin rankkaa, ettei siitä selviäisi hengissä muuten.
Hyvää yötä sinulle ja nyt painun pehkuihin.
tosiasiasta, että siellä missä pikkupoikia on tarjolla sinne 'suuntautuneet' hakeutuvat - toiveammatti.
Katolinen uskontohan suhtautuu hyvin jyrkästi homoseksuaalisuuteen. Kunnon katolinen mies, joka siis huomaa olevansa homo eikä voi asian kanssa elää eikä homoutta itsessään hyväksyä, alkaa ehkä helposti papiksi. Selibaattia ja naimattomuutta ei tuolloin tarvitse selitellä kenellekään. Siis katolisuushan määrää papit elämään selibaatissa.
Ennen pitkää paineet taitavat käydä liian koviksi kun ottaa huomioon että seksuaalisuus kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Ehkä joku naksahtaa homopapin päässä. Katolisuuteen, kuten moniin muihinkin uskonsuuntiin näyttää kuuluvan uskonveljien ja -sisarten vääryyksien salailu (tunnen katolilaisia, ja olen itse nähnyt esimerkkejä) uskonnon nimissä. Kaikki ihmisen pahuus peitetään uskonnon pyhittävällä kaavulla ja ajatellaan, että kun kukaan ei tiedä eikä siitä puhuta, ei asiaa ole ikään kuin olemassakaan.
Ehkä pappeja ei uskalleta antaa ilmikään heti, koska katolisuuteen kuuluu ripittäytyminen ja teini-ikäisetkin joutuvat keksimään jotain synnillistä itsessään (vaikkei olisi tehnyt mitään pahaa) ja ripittämään asioitaan papille. Omerta vallitsee, kun pappi tietää kaiken näköisiä salaisuuksia ihmisistä, vaikka nämä eivät mitään kummoisia syntejä olisikaan. Asiat keskustellaan ja uhrien kokemat vääryydet vaietaan kuoliaaksi, jos jotain epäkohtia ilmeneekin.
Onkohan kuitenkin suurin syy katolisten pappien käytäytymiselle selibaati?
Sama juttuhan on luostareissa. Munkkien ja nunnien asuntojen välille on kaivettu käytäviä, joitten kautta pääsevät pelehtimään rauhassa. Niissä luolastoissa on sitten hautakammioita, joissa on vastasyntyneitten ruumiiita haudattuina. Jokunen vuosi sitten oli juttua jossain.
Kun se lihan himo ei näytä laantuvan katumusharjoittelulla ja itsensä ruoskinnalla edes luostareissakaan, niin nähtävästi painekattila räjähtää silmille.
Luonnottomiahan ne tuollaiset eristäytymiset on alunpitäenkin. Ei Jumala ole kutsunut sellaiseen kurjuuteen, kun sukupuolivietinkin on kerran luonut.
Kun katolilaisuutta ajatellaan, se ei ole kristillinen, koska Marian ovat nostaneet Jeesuksen rinnalle lunastajaksi nykyään, Jeesus ei kuulema yksin riitä. Sen vuoksi opetetaan rukoilemaan Mariaa, eli katolilaisuus on epäjumalanpalvelusta suoraan sanottuna. Olen asunut katolisessa etelä -Euroopan maassa 6v ja tiedän aika paljon asioista. Mm. katolilaisten Jesuiittojen, siis katolisten pomojen tavoite on tuhota kaikki evankeeliset protestanttiset seurakunnat.
ja olen minäkin tullut siihen johtopäätökseen, että siinä ei ole mitään järkeä. Aikoinaan näin, olisiko ollut australialainen TV-sarja, joka kertoi katolisesta tyttökoulusta. Ei voinut kuin ihmetellä kuinka älytöntä se nunnien tuohu koulussa oli, suoranaista tyranniaa.
Ja olisiko ollut joskus vuosituhannen vaihteessa, kun YLE näytti englantilaisen, loistavan kuusiosaisen sarjan nimeltä Body and Soul, suomeksi sisar Gabriel, pääosassa Kristen Scott Thomas. Sitä katsoessa tuli samaan päätelmään. Luostarilaitoksessa ei ole mitään järkeä. Se ei palvele nunnaa, ei munkkia, ei yhteiskuntaa, eikä edes jumalaa. Se on pelkkää haaskausta.
Tuossa englantilaisessa sarjassa Sisar G. sentään tuli lopulta järkiinsä, ja jätti luostarin, kun sai makua normaalista elämästä, kun hänen veljensä teki itsemurhan, ja hänen oli pakko lähteä luostarista järjestämään hautajaisia, huolehtimaan veljensä perheestä, ja perheyrityksestä, kehräämöstä. Ja syntyihän siinä pientä vispilänkauppaakin erään kehräämön työntekijän, ja pankinjohtajankin kanssa.
Kun oli aika palata luostariin, veljen lapset olivat vihaisia, koska olivat ehtineet kiintyä tätiinsä. Myöhemmin G. jätti luostarin lopullisesti, jolloin yksi nunnista sai kauhean hepulin, koska oli ihastunut Gabrieliin, kenties siksikin, että G. oli harvoja täyspäisiä luostarissa. Muut olivat tyranneja tai tahdottomia sätkynukkeja.
Sarjassa oli upeeta englantilaista älyllistä huumoria, joka antoi oivaltamisen iloa, amerikkalaisille tyypillisen alleviivaavan huumorin sijasta. Ettei vain keneltäkään jäisi vitsi tajuamatta. Minusta parhaat vitsit ovat sellaisia, joita kaikki eivät tajua.
G:n veljen vaimo oli tavallinen epätäydellinen ihminen, ja tunsi jonkinlaista alammuuskompleksia G:n suhteen. Toisaalta hän ei voinut tajuta miksi G. oli mennyt luostariin. Hän halveksi päätöstä, piti sitä jonkinlaisena karkuruutena, vastuunpakoiluna, ja toivoi G:n jättävän luostarin, ja rupeavan taas tavalliseksi ihmiseksi. Hän etsi G:stä jatkuvasti inhimillisiä piirteitä, heikkouksia, ja voi sitä riemua, kun hän niitä löysi. Esim. kun hän ensimmäistä kertaa huomasi, että G. valehteli, tai, kun G. lähti pankkiin, ja hankki sitä varten siviilikuteet ja jopa meikkasi.
Kun G. lähti pankkiin neuvottelemaan lainasta, hän ajatteli, ettei ole vakuuttava pankinjohtajan edessä nunnan kaavussa. Hän osti businessnaisen mustan jakkupuvun, jossa oli melko lyhyt hame, ja korkokengät, joilla käveleminen osoittatui yllättävän hankalaksi. Rintaliivien ostaminen nunnan kaavussa hävetti niin, että väitti ostavansa ne jollekin toiselle. Kun myyjä uteli tämän toisen henkilön kokoa, sanoi Gabriel: "Suunnilleen minun kokoani."
syksyllä tämän Magdalena-sisaret-elokuvan ja täytyy sanoa, että ei oikein uni tullut sen jälkeen. Luostarilaitoksen julmuutta. Täysin käsittämätöntä, että tuollaista oli vielä 1990-luvulla Irlannissa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000030017196
Paavia myöden on kiltänyt työläisiltään avioliiton ja seksin jotta heidän omaisuus menisi kirkon pohjattomaan kassaan. Näin se alkoi ja näin se jatkuu.
Papit joiutuvat?? olemaan selipaatissa ja kun kiusaus / paholainen iskee se näyttää nuoret pojayt uhrikseen.
Katso jos voit elokuva -
Katu varpuset-
ote kirjasta, josta se elokuva on tehty.
Äärimmäistä julmuutta. Kirja-arvostelun lopussa kappale kirjasta, joka väänsi vatsaa sitä lukiessa.
http://www.aamulehti.fi/profiili/lehdet/uusi/spot3.shtml
Minuakin on käytetty pikku poikana hyväksi mutta toisaalta itse halusin harvemmin kerrotaan rehellisti näistä asioista ei se aina pahalta tunnu eikä minulla ole jäänyt traumoja ystävääni isä.käytti hyväksi siinä menee mun raja hän oli tyttö
Lapset ovat vasta vakiinnuttamassa heterosuuntausta, siksi aikuisten miesten teot ovat tuomittava erityisesti koska se on ristiriidassa kaiken muun opin kanssa jota ovat saaneet hyväksyttävästä seksuaalisuudesta.
Katoliset on suurin uskontolkunta ja siksi siellä on näitä tapauksia paljastunut eniten, mutta onhan helluntalaisilla, lestadiolaisilla jne paljastunut myös lasten hyväksikäyttöä.
Itseäni on mietityttänyt miten pitkät perinteet tällä iljetyksellä on. Roomalainen historia Tacitus, joka oli ensimmäisiä joka mainitsi kristityt kirjoituksissaan heti ensimmäisenä mainitsee, että kristittyjen keskuudessa harrastettiin vastenmielisiä paheita. Sitä mistä iljetyksistä on kyse, Tacitus ei ikävä kyllä kerro tarkemmin.
Ne jotka eivät ole kokeneet näitä asioita paisuttelevat aina näitä juttuja aivan kuin ne ois raiskauksia onhan se näin aikuisenkin raiskaus on raiskaus eikä tunnu kivalta mutta kun lukee näitä juttuja kuinka raiskattu meni uudestaan ja uudestaan raiskaajan luo ja sitte 20v päästä rahattamona huomaa Ai se oli raiskaus hyväksi käyttö niin haloo
Pikkaisen tuli oksennusta suuhun iljettävää ajatuksenjuoksuasi lukiessa, mutta selvittihän tuo hyvin, miten sairas ja kieroutunut teidän kristittyjen pedofilian hyväksyjien ja pedofilien ajatusmaailma on.
Osa nauttii ja osa ei.
Olen kuunnellut erästä irstailijaa ja sain hupia paljon.
Hänen lapsuutensa.