Tervehdys teille kaikille!
Olen oikeastaan koko elämäni ollut agnostikko: en siis oikein ole tiennyt, että onko jumalaa vai ei ole.
Kuitenkin kävin tässä muutama viikko sitten erilaisilla sivuilla, jotka tekivät minuun vaikutuksen, esim. god is imaginary -sivusto, jossa kerrottiin 50 varsin yksinkertaista esimerkkiä sille, miksi jumalaa ei ole olemassa. Jumala on siis varsin todennäköisesti katsottuna ihmisen luoma kuvatus.
Ja nyt olen siis kahden vaiheilla, että tulisiko pysyä kirkossa vaiko kenties erota siitä. En usko jumalaan, joten se on jo hyvä syy eroon. Se, miksi en niin herkästi viitsi erota, johtuu siitä, että kaikki tuttuni kuuluvat kirkkoon, vaikka hekään eivät tosin mitään uskonnollista sakkia ole.
Eli kysymykseni on seuraava: mitä parempaa ateismissa on kuin uskomisessa johonkin tiettyyn uskontoon? Onko ateismi parempi vaihtoehto? Onko elämä helpompaa, kun ei ole mitään henkiolentoa, johon uskoa?
Olen oikeastaan koko elämäni ollut agnostikko: en siis oikein ole tiennyt, että onko jumalaa vai ei ole.
Kuitenkin kävin tässä muutama viikko sitten erilaisilla sivuilla, jotka tekivät minuun vaikutuksen, esim. god is imaginary -sivusto, jossa kerrottiin 50 varsin yksinkertaista esimerkkiä sille, miksi jumalaa ei ole olemassa. Jumala on siis varsin todennäköisesti katsottuna ihmisen luoma kuvatus.
Ja nyt olen siis kahden vaiheilla, että tulisiko pysyä kirkossa vaiko kenties erota siitä. En usko jumalaan, joten se on jo hyvä syy eroon. Se, miksi en niin herkästi viitsi erota, johtuu siitä, että kaikki tuttuni kuuluvat kirkkoon, vaikka hekään eivät tosin mitään uskonnollista sakkia ole.
Eli kysymykseni on seuraava: mitä parempaa ateismissa on kuin uskomisessa johonkin tiettyyn uskontoon? Onko ateismi parempi vaihtoehto? Onko elämä helpompaa, kun ei ole mitään henkiolentoa, johon uskoa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
opetuksen viisaan miehen suusta:
Joka kerran, kun Jumala nousi keskustelun aiheeksi, opettaja korosti, että Jumala on olemukseltaan ihmisen käsityskyvyn tavoittamattomissa. Hän on mysteeri, ja siksi kaikki, mitä Jumalasta sanotaan, pätee vain meidän käsitykseemme Jumalasta - Ei Jumalaan itseensä.
Oppilaat eivät koskaan oikein tajunneet, mitä tästä seuraa, kunnes opettaja yhtenä päivänä päätti osoittaa sen heille.
"Ei ole oikein sanoa, että Jumala loi maailman tai Jumala rakastaa meitä tai Jumala on suuri, sillä Jumalasta ei voi sanoa mitään. Jos haluatte olla tarkkoja, teidän on sanottava: Meidän jumalakäsityksemme loi maailman, meidän jumalakäsityksemme rakastaa meitä, meidän jumalakäsityksemme on suuri."
"jos tuo on totta, pitäisikö meidän luopua kaikista Jumalaa koskevista käsityksistämme?"
"ei ole mitään tarvetta luopua epäjumalankuvista, jos ette ensin rakenna niitä", opettaja sanoi.
Tämä pätee todellakin sekä ateisteihin että uskovaisiin.
Ei Jumalaa voi synnyttää uskomalla, mutta usko Jumalaan syntyy Jumalan Hengen ja Sanan vaikutuksesta......
ja lue tuo mihin kommentoit, uudestaan.
Jos ihminen voisi vaihtaa päätään niin se saattaisi olla ainoa oikea ratkaisu. Kalle uskoo ja kuvittelee ihan kuten Kalle haluaa ja vaihtaa sitten aina uudempiin kuvitelmiin kun entiset alkavat kyllästyttää.
Jos et kerran usko minkään henkiolennon olemassaoloon, olet jo ateisti. Kirkkoon kuuluminen taas on lakitekninen härpäke jolla ei ole tekemistä teismin tai ateismin kanssa.
ja tarvitsee sinua vain pysyäkseen pystyssä.
Jos hiukankaan lohduttaa, niin kirkosta eronnut saa mennä kirkkoon ja osallistua kirkonmenoihin, sinut siunataan kirkossa ja haudataan siunattuun maahan. Voit osallistua häihin, ristiäisiin, rippijuhliin, hautajaisiin vaikka et kirkkoon kuuluisikaan. Ja aina kirkko ottaa sinut uudelleen kirjoihinsa, jos tulet katumapäälle.
Minä erosin kirkosta ja sen jälkeen suhteeni uskontoon muuttui paljon suvaitsemaisemmaksi ja ymmärrän monia asioita eri tavalla. Itseasiassa koen kristilisyyden paljon läheisemmäksi nyt kun otin siitä ratkaisevan askeleen pois päin ja sain etäisyyttä. Minulla on nyt vapaus punnita asioiden tärkeysjärjestystä.
Mutta jos kaverit kerran kirkkoon kuuluu, niin mitäs sitä sitten eroamaan.
määriydy siitä onko nimi jossain listassa vai ei, vaan sillä, mitä hän itse on.
Jos sinä et usko jumalaan, kuten sanot, olet jo ateisti. Tähän ei tarvitse "liittyä" eroamalla kirkosta. Kyse onkin nyt oikeastaan vain siitä haluatko olla kirkon jäsen ja tukea kirkon toimintaa rahallisesti huolimatta siitä että et tunnusta kyseisen laitoksen opetuksia. Uskoa tunnustamattoman suhde kirkkoon määrittyy lähinnä kolmella tavalla: hyväntekeväisyys, seremoniat, ja yhteisöllisyys.
Kirkkohan perustelee monesti kirkollisveroa sillä että tämä raha käytetään diakoniatyöhön, mutta tosiasiassa hyväntekeväisyyden osuus kirkollisverosta on n. 10%. Se, että minä uskonnottomana avustan kuutta eri hyväntekeväisyysjärjestöä kirkollisveroa vastaavalla summalla kuukausittain tuottaa n. 10-kertaisen heikompiosaisille. Toinen vaihtoehto on pitää kirkollisveroon kuluvat rahat itselläsi. Hyväntekeväisyys on sitä että annetaan omasta heikompiosaisille jos on mistä antaa ja jos tuntuu siltä että ei oikein olisi varaa nin mitäpä sitä lahjoittamaan omistaan pois.
Seremoniat ovat jostain syystä tärkeä osa ihmisen elämää, lähinnä ristiäiset, ripari, häät ja hautajaiset. Kaikki eivät aina tiedä että Proseremoniat -niminen järjestö toimittaa samoja seremonioita uskonnottomina versioina: maistraattihäät, nimiäiset, protuleiri ja muistotilaisuus. Kaveripiirin seremoniat ovat tietysti kiva juttu. Sylikummiksi pääsee vain kirkon jäsenet...
Kolmas syy on se että kirkko tarjoaa jäsenilleen erilaista toimintaa, enkä tarkoita nyt pelkästään jumalanpalveluksia. Kerhoja ja tapahtumia joissa paikkakunnan asukkaat kohtaavat toisiaan.
Nämä ovat siis ihan käytännön juttuja jotka vaikuttavat arkielämään. Jos et löydä mitään pätevää syytä itse kuulua kirkkoon niin miksi et siitä eroaisi? Kaksi ensinnä mainittua syytä eivät ole kovin hyviä syiät, koska niille on ns. tunnustukseton vaihtoehtokin olemassa, eli on mahdollista harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja käydä läpi elämän tärkeitä seremonioita tunnustamatta uskoa. Sen sijaan kirkon yhteisöllisyys jää usein puuttumaan. Mieti onko se kirkon jäsenyyden arvoista, ja jäsenyyden hintahan on sellaiset 400 € / vuosi tuloista ja asuinpaikasta riippuen. Tarjoaako kirkko mielekästä toimintaa sen hinnan edestä? Koska olet viimeksi esiemrkiksi käynyt kirkossa?
'Mitä parempaa ateismissa on kuin uskomisessa johonkin tiettyyn uskontoon? Onko ateismi parempi vaihtoehto? Onko elämä helpompaa, kun ei ole mitään henkiolentoa, johon uskoa?'
Miten kuvittelet, että voit jotenkin valita näistä kahdesta?
Esim. kaupassa voi valita, ottaako ruisleipää vai ohraleipää. NIITÄ VOI verrata ja sitten päätyä toiseen vaihtoehtoon.
Mutta uskoako henkiolentoihin ja 'jeesus-taikoihin' vai ei, on sitten aivan toinen asia.
Et esim. voi PÄÄTTÄÄ, että tästä päivästä lähtien olen sitten iholtani vihreä... ja myös uskoa siihen, että olet vihreä!
Jos järkesi sanoo, ettet ole vihreä, et usko järjettömiin ja omituisiin väittämiin.
Jos mielestäsi olet vihreä, joudut valitettavasti vain uskomaan sen.
Järkevät ihmiset kuitenkin näkevät sinun oikean värisi.
Sinä joko olet tai et ole vihreä... omasta mielestäsi!
Päättele tästä vastaus kysymykseesi!
jos olet ateisti, mutta haluat kuulua yhteisöön, voit kuulua Vapaa-ajattelijoihin. En kuitenkaan ala tyrkyttää sinulle omaa vakaumustani, sillä silloin olisin kuin uskovat.
Vapaa-ajattelijoiden jäsenmaksu on murto-osa kirkon perimästä jäsenmaksusta.
sekaisin. Ei ateismi ole mikään vaihtoehto millekään. Ethän sinä sitä valitse kuin urheiluseuran jäsenyyttä. Se on sitä että ei usko jumaliin.
Mitä kirkolla on tekemistä jumalaan uskomisen kanssa? Ei niin yhtikäs mitään.
Kirjoitat näin:
"Jumala on siis varsin todennäköisesti katsottuna ihmisen luoma kuvatus."
ja näin:
"Onko ateismi parempi vaihtoehto? Onko elämä helpompaa, kun ei ole mitään henkiolentoa, johon uskoa?"
- Jos olet tullut siihen tulokseen, että jumalat ovat ihmisten luomia, niin miksi sitten kyselet ateisteilta elämän laadusta. Eikö se ole sinullekin jo selvää, jos et kerran jumalaan usko?