Suomen ei pidä toistaa 1930-luvun virheitä
EU:n perustuslaki tekee Unionista sotilaallisen voiman. Tähän tähtää
myös perustuslakiluonnoksen määräys, jonka mukaan jäsenmaat sitoutuvat lisäämään rahoitustaan asemenoihin.
Suomen nykyiset vallanpitäjät torjuvat EU:n suppean puolustusytimen
luomisen, mutta eivät Unionin militarisointia eli sitä, että siitä muodos-
tetaan sotilasliitto, joka voidaan tarvittaessa sulauttaa NATO:on.
Suomen kannalta turvallisuuspoliittisesti tärkeimmät ovat jatkossakin suhteet Venäjään. Sotilaallinen liittoutuminen Unionissa merkitsee, että Suomen nykyiset vallanpitäjät toistavat 1930-luvun virheitä. EU:n yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttaminen ja luopuminen maamme omasta itsenäisestä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta merkitsee sitä, että nämä maamme kannalta elintärkeät välineet eivät ole enää suomalaisten omissa käsissä. Tämän jälkeen on vaara, että Suomi joutuu EU:ssa sitä johtavien maiden hyväkseen käyttämäksi samalla tavoin kuin Saksan hyväkseen käyttämäksi sen v. 1941 Neuvostoliittoa vastaan aloittamassa sodassa.
Maamme turvallisuuden takaa parhaiten sotilaallinen liittoutumattomuus ja puolueettomuuspolitiikka, jolle hankitaan kansainvälinen tunnustus. Naapurisuhteet on parasta hoitaa kahden kesken. Puolueeton ja rauhaa rakentava, itsenäinen Suomi olisi tärkeä
tekijä myös sovittelijana kansainvälisessä kriiseissä.
EU:n perustuslaki tekee Unionista sotilaallisen voiman. Tähän tähtää
myös perustuslakiluonnoksen määräys, jonka mukaan jäsenmaat sitoutuvat lisäämään rahoitustaan asemenoihin.
Suomen nykyiset vallanpitäjät torjuvat EU:n suppean puolustusytimen
luomisen, mutta eivät Unionin militarisointia eli sitä, että siitä muodos-
tetaan sotilasliitto, joka voidaan tarvittaessa sulauttaa NATO:on.
Suomen kannalta turvallisuuspoliittisesti tärkeimmät ovat jatkossakin suhteet Venäjään. Sotilaallinen liittoutuminen Unionissa merkitsee, että Suomen nykyiset vallanpitäjät toistavat 1930-luvun virheitä. EU:n yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttaminen ja luopuminen maamme omasta itsenäisestä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta merkitsee sitä, että nämä maamme kannalta elintärkeät välineet eivät ole enää suomalaisten omissa käsissä. Tämän jälkeen on vaara, että Suomi joutuu EU:ssa sitä johtavien maiden hyväkseen käyttämäksi samalla tavoin kuin Saksan hyväkseen käyttämäksi sen v. 1941 Neuvostoliittoa vastaan aloittamassa sodassa.
Maamme turvallisuuden takaa parhaiten sotilaallinen liittoutumattomuus ja puolueettomuuspolitiikka, jolle hankitaan kansainvälinen tunnustus. Naapurisuhteet on parasta hoitaa kahden kesken. Puolueeton ja rauhaa rakentava, itsenäinen Suomi olisi tärkeä
tekijä myös sovittelijana kansainvälisessä kriiseissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoittaja on oikeassa. Suomen ei pidä toistaa 1930-luvun virheitä. Silloin Suomi teki hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa kuvitellen, että se turvaisi maamme koskemattomuuden ja pysymisen mahdollisten sotien ulkopuolella.
Historia kuitenkin osoitti kuvitelmat vääriksi. Suomen kohtalosta sovittiin meitä kuulematta vuonna 1939 Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Suomi sovittiin kuuluvaksi Neuvostoliiton etupiiriin, alkoi Talvisota. Sitä virhettä ei tosiaankaan kannata toistaa, että luottaisimme vain puolueettomuuteen ja hyökkäämättömyyssopimuksiin maamme turvaamisessa.
1940-luvulla Suomi oli taas ulkopuolella, kun Jaltan ja Teheranin konferensseissa ratkaistiin Toisen Maailmansodan jälkeistä Eurooppaa. Tällä kertaa syynä olivat jo aiemmat 1930-luvun turvallisuuspoliittiset virheet sekä Suomen joutuminen sodan jaloissa erilleen muista demokraattisista maista.
Näiden vuosikymmenten virheitä ei todellakaan kannata toistaa. Nyt maamme on pysyttävä demokraattisten maiden yhteydessä sekä oltava ennen kaikkea mukana silloin, kun päätetään maamme ja maanosamme tulevaisuudesta. Enää emme saa jäädä uskomaan, ettei meitä mikään uhkaa kunhan vain olemme puolueettomia emmekä uhkaa ketään. Historiasta pitää oppia.
Juhani
Kyllä asia näin on.
Juhani ei näytä oppineeen historiasta.
Suomi ei 30-luvulla ollut todellisuudessa puolueeton eikä ole sitä nytkään.
Stalin olisi voinut hyökätä myös todella puolueettomaan Suomeen tai sitten ei.
Joka tapauksessa on suuri harha kuvitella, että nyt Suomi olisi jotakin päättämässä.
Kovissa asioissa voima puhuu.
Luuleeko Juhani tai hänen hengenheimolaisensa, että jos oikein huonosti kävisi, EU ja Venäjä joutuisivat sodan uhan eteen, että Suomen kohtalo painaisi mitään Pariisista tai Brysselistä tai Berlinistä katsoen?
Nimimerkki K.K. väittää, että Suomi ei 1930-luvulla ollut puolueeton. Siinä mielessä hän on oikeassa, että 1939 Saksan ja Neuvostoliiton tehtyä liiton Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Tällöin Suomi ei enää voinut olla puolueeton, koska oli jo sodassa.
Aiemmin 1930-luvulla merkittävin turvallisuuspoliittinen sopimus oli Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus. Tämäkään sopimus ei asettanut maamme puolueettomuutta mitenkään kyseenalaiseksi, päinvastoin kuin myöhempi YYA-sopimus.
Kuten K.K. aivan oikein totesi "kovissa asioissa puhuu voima". Siinä ei paina paljoa hyökkäämättömyyssopimukset, jos agressiivinen suurvalta päättää hyökätä pieneen naapurimaahansa.
Kyllä Juhani luulee, että, jos niin kävisi, että EU ja Venäjä olisivat sodan uhan edessä, EU:ssa painaisi EU:n koskemattomuus, siis myös Suomen. Toisaalta kyllä epäilen suuresti, ettei EU:ssa kovin paljoa kuitenkaan paina Unioniin kuulumattomien maiden kohtalo, ylevistä korulauseista huolimatta. Kuten sanoit: Kovissa asioissa puhuu voima.
Historiasta olisi syytä oppia.
Juhani