Miten pahasti häiriintynyt ihmisen täytyy olla, että haluaisi elää ikuisesti jossain paratiisissa? Meinaan, että tässäkin elämässä on jo ihan tarpeeksi kestämistä.
Tämä elämä täällä maapallolla on suurimmalti osaksi kärsimystä ja paskaa, miksi kuoleman jälkeisen elämän pitäisi olla erilaista?
Itse asiassa kuoleman jälkeinen elämä saattaa olla paljon pahempaa! Sitä vastoin unohdus, täydellinen olemattomuus, on ajatuksena erittäin houkutteleva.
Totuus on, että ennen ihmisen syntymää ihmistä ei ole olemassa, eikä tämä fakta muutu vaikka hihhulit väittäisivät mitä. Haluaisinkin siis palata tuohon olotilaan.
Ei haluja, ei ajatuksia, ei mitään.
Tämä elämä täällä maapallolla on suurimmalti osaksi kärsimystä ja paskaa, miksi kuoleman jälkeisen elämän pitäisi olla erilaista?
Itse asiassa kuoleman jälkeinen elämä saattaa olla paljon pahempaa! Sitä vastoin unohdus, täydellinen olemattomuus, on ajatuksena erittäin houkutteleva.
Totuus on, että ennen ihmisen syntymää ihmistä ei ole olemassa, eikä tämä fakta muutu vaikka hihhulit väittäisivät mitä. Haluaisinkin siis palata tuohon olotilaan.
Ei haluja, ei ajatuksia, ei mitään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
oma ongelmasi, joka johtuu siitä, että olet kääntänyt kantapääsi Jumalaa vastaan.
Teemme tästä aallisesta elämästä useimmiten itse sellaisen, että se on täynnä kärsimystä.
Jospa tajuaisit, sinä ihminen, että sinun elämäsi on arvokas. Etsi Jumalaa vaikkapa sanoilla "Jos olet olemassa, näytä minulle sinun tiesi!"
Älä suunnittele halujesi mukaista olotilaa, vaan asetu taisteluun syntiä vastaan.
etsiminen liittyy siihen että ihmisen elämä on arvkas. Älkää nyt taas hihut tunkeko jumalaanne elämän arvokkuuden kanssa samaan virkkeeseen.
tyypillinen uskisvastaus. Aina te olette niitä syntijuttujanne tunkemassa joka paikkaan! Kummallista sakkia.
"Teemme tästä maallisesta elämästä useimmiten itse sellaisen, että se on täynnä kärsimystä."
Tämä saattaa olla kova pala sinulle, mutta ainakaan minun elämäni ei ole "täynnä kärsimystä".
En ole tehnyt siitä itselleni kärsimystä.
Toisin on valitettavasti joidenkin uskovien laita, jotka hakemalla hakevat elämäänsä painostavia, rajoittavia ja tuomitsevia ihmissuhteita. Seurakunnan 'kimppapainostuksella' on suuri voima.
Joka ainoa kirjoituksesi sana oli surullinen esimerkki siitä, miten tämä painostus toimii.
Vilpittömästi toivon, että joskus ymmärtäisit sen ja alkaisit vihdoin elää!
Kuten sanoit itse... "sinun elämäsi on arvokas". Olen samaa mieltä. Se on arvokas SINULLE!
Uskalla olla oma itsesi!
Kumma juttu kun ihmiset uskovat kuolemanjälkeiseen elämään, mutta eivät elämää edeltävään elämään. En ole ainakaan kuullut.
Paitsi kerran eräs pikkulikka täällä sanoi, että hän on jumalalle kiitollinen siitä, että sai syntyä Suomeen. Kun kysyin, että väittääkö hän, että oli olemassa ennen syntymäänsä ja jumala sitten katsoi hänet tarpeeksi arvolliseksi syntymään juuri Suomeen, niin en saanut järjellistä vastausta.
Mutta äläs nyt tuollaisia pohdi. Onko synkkä päivä? Huomenna on uusi päivä.
Kun ymmärtää kuolevaisuutensa ja ettei elä ikuisesti, osaa arvostaa tätä elämää.
Uskovaisille tämä tuntuu olevan täysin mahdoton ajatus. Heidän mielestään elämä on merkityksetöntä jos sen jälkeen ei ole mitään. En ymmärrä ajatusta. Miksi elämä voi muka olla merkityksellistä vain jos sen jälkeen on jotakin parempaa?
Minusta tuntuu että jos tietäisin eläväni ikuisesti en osaisi arvostaa tätä elämää. Miksi voisin, kun tietäisin etten koskaan menetä sitä? Mitä merkitystä tällä maanpäällisellä elämällä olisi, jos sen jälkeen on parempi elämä taivaassa, joka vieläpä kestää ikuisesti?
tavalla.
"Mitä merkitystä tällä maanpäällisellä elämällä olisi, jos sen jälkeen on parempi elämä taivaassa, joka vieläpä kestää ikuisesti?"
luulevaisille tällä elämällä ei ole mitään muuta merkitystä kuin sekopäisen luulemuksen levittäminen ja saarnaaminen, yleinen hihhulointi ja itsesäälissä kylpeminen ja itsensä alistaminen. heidän ainoa tavoitteensa on olla tekemättä 'syntiä'(mitäseon???) ja kuitenkin olevinaan aina tekevät 'syntiä' ja sit anellaan suurelta olemattomuudelta anteeksi 'syntejä' jotta sitten voipi elellä ikuisesti. ei kuulosta ainakaan kovin arvokkaalta tai mitenkään hyvältä elämältä. enemmänkin täysin turhalta elämältä.
Kirjoitat:#Kun ymmärtää kuolevaisuutensa ja ettei elä ikuisesti, osaa arvostaa tätä elämää.#
Tiedätkö sinä, miksi elät? Jos tiedät tavoittele sitä.
Raamattu "julistaa", että jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus, ja että sielu on iankaikkinen. Elämä siis jatkuu "rajan" tuolla puolen.
Opettiko "gurusi" budda, että elämällä ON tarkoitus, ja että mikä se on? Tiedätkö, missä "gurusi" tänä päivänä on?
Tuo on sinun johtopäätöksesi ja näkemyksesi
"kristityn elämästä" on itsesi luoma ajatusharha asiasta, jota et ymmärrä.
Sinun heikkoutesi on siinä, ettet osaa "puhua" kristityistä/uskovista nimittelemättä heitä miksi milloinkin. Milloin kasvat "ulos uhittelevan teinin kengistä"?
Kysyit, mitä synti on. Se on elämä ilman Jumalaa,
ilman Kolmiyhteistä Jumalaa.
synnymme, vanhenemme, sairastumme ja kuolemme, niinkuin kaikki muutkin eläimet.
Tiedän että olen olemassa sen takia, kun isä ja äiti laittoivat minut alulle juhannusaattona kuusen alla. Tiedätkö sinä miksi sinä olet olemassa? Onko pyhähenki tehnyt taas temput?
Missä gurujeesus on? Laita osoite.
Unohtakaa kaikki mitä ovat muut pureskelleet, ajatelleet ja kirjoittaneet.
Luokaa omaa ajatusta ja sukeltakaa filosofian syvään mereen yrittäkää löytää sieltä uusia ulottuvuuksia aivoituksellenne ajatella ikuisuutta ja tietoisuuttamme.
Minua ainoastaan kiinnostaa tietoisuuden olemus ihmisessä onko sitä kuoleman jälkeen vai ei, vastaus on yksinkertainen: en tiedä.
Siitä on otettava kiinni mitä varmasti on olemassa
meissä on elävä tietoisuuden olemus koska emme ole vielä kuollut, ja vaikka olisimmekin kuollut, lähtikö meistä tietoisuuden kipinä muualle ja mihin se meni, mitä se oli.
Olisikohan ollut jokin pieni sähköinen kipinä joka haihtui taivaan tuuliin häviten olemattomiin, kaikkeuteen.
Vai oliko jokin kevyt kaasu joka haki paikan maailmankaikkeudessa tyhjästä vieläkin tyhjemmän paikan johon kaikki kerääntyvät kaasut muodostaa lisää jumaluutta.
Kehittyykö tietoisuutemme tämän elämämme kautta suuremmaksi vai onko se yhtä suuri kuin sen alkujaan saimme.
Onko se sähköä vain kuin staattinen hankaussähkö ikään kuin ja purkautuu kuollessamme ympärillä olevaan ympäristöön häviten.
En pois sulje Jumalan olemassaoloakaan.
Mahdollisuuksia on kuitenkin monia.
Hetkeksi kuolleilta on kokemuksia kyselty ja ne ovat samansuuntaisia olleet.
Tämä antaa sellaisen ajatuksen että aivot kuolevat
käyttäen aikaa enempi kuin on ymmärretty.
Vertaisin aivojen kuolemaa tietokoneen kovalevyyn.
Pakattua tietoa ja tiedon syvyyttä purkautuu määrätyllä tavalla aivoista käyttäen aikaa vielä kun jo ihminen on kliinisesti kuollut.
Kokemukset ovat näin samansuuntaiset koska elimistönä aivot ovat samat, sekä toimien samalla tavalla. Tämä on filosofiaa minun ajatuksia, kehitelkää te omianne ja olkaa onnellisia omistanne. Älkää tähän takertuko ei se vie teidän jumalaanne teitä kauemmaksi. Ei myöskään minun uskoani heikennä.
Mutta se antaa lisäuskoa ihmiseen, joka on vain jumalan kuva. Jumala on antanut aivot ja oikeuden ajatella ihmisen. -Vain Profeetta omalla maalla.
koska synti on uskonnollinen termi, enkä usko jumaliin. Paitsi ehkä sinun mielestäsi.
Tuossa kirjoituksessa oli jotain epäloogista. Uskovat sanovat, että kaikki me olemme syntisiä. Miten se sopii tuon kanssa, että synti on elämää ilman jumalaa?
Arvoisa "Ohikulkija"---., tuo oli täysin naurettava vastaus pikku-buddha-nimimerkin viestille.
Raamattu julistaa sitä sun tätä ja oho, minun ala-asteen kolmannella kirjoittamani sammakkosatu kyllä julistaa, että kuoleman jälkeen kaikki menevät Elefanttien Maahan.
Hylkää typerät dogmisi.
Tiedätköhän sinä mitään Buddhasta tai buddhalaisuudesta? Elämän tarkoitus on buddhalaisuuden mukaan tehdä hyvää, päästää irti turhasta ja harjoittaa myötätuntoa. Onko sinusta elämän tarkoitus se, että kuoleman jälkeen mielivaltaisilla perusteilla valitaan, meneekö ihminen kärsimykseen ja kadotukseen IKUISESTI vai suhteellisen onnelliseen elämään IKUISESTI??? Onko siinä jotain mieltä?
"Tiedätkö sinä, miksi elät? Jos tiedät tavoittele sitä."
Tiedän miksi elän ja tavoittelen sitä.
"Raamattu "julistaa", että jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus, ja että sielu on iankaikkinen. Elämä siis jatkuu "rajan" tuolla puolen."
Niinhän se raamattu sanoo. Toinen juttu onkin sitten pitääkö "tieto" paikkansa. Buddha sanoi ettei meidän pidä uskoa sokeasti mitään esim. vain sen takia että se olisi kirjoitettu johonkin pyhänä pidettyyn kirjaan tai sen olisi sanonut joku viisas mies.
"Opettiko "gurusi" budda, että elämällä ON tarkoitus, ja että mikä se on?"
Eiköhän se ole valaistuminen. Voin tarkentaa pyrkiväni mielenrauhaan ja onnellisuuteen. Pyrin elämään harmoniassa itseni ja muiden kanssa ja vähentää maailman kärsimystä.
"Tiedätkö, missä "gurusi" tänä päivänä on?"
No, Buddha ei liene enää missään. Mutta hän jätti meille jälkeensä dharman, eli kyllä hän "auttaa" edelleen kuolemansakin jälkeen. Samalla tavalla kuin penisilliinin keksijä "auttaa" ihmisiä vielä kuolemansakin jälkeen. Buddha sanoi että jos joku osoittaa sormella kuuta, meidän ei pidä jäädä tuijottamaan sormea, vaan sitä kuuta.
Elämänjälkeinen 'elämä' on nähtävästi uskovaiselle niin iso juttu, ettei ole niin väliä, miten maanpäällisen elämän 'kahlaa läpi'.
Aasimaista, sanon minä!
Ihan samahan olisi lähteä esim. johonkin kaukoitään, päämääränään nähdä jokin yksittäinen nähtävyys, vaikkapa joku jumalattoman vanha vaasi.
Siinä sitten silmät kiinni matkustettaisiin kauas ja kauan, katsomatta ympärillä olevaa maailmaa, maisemia, kulttuuria, ihmisiä, ruokia... tarkoituksena kun oli nähdä se vaasi, ja sinne mieli niin halajaa.
Viikkokaupalla sitä vaasia haikaillen viimein pääsee paikalle..........
...ja voi p...kele, ellei se sitten olisikaan siellä!!!!
Mihin matkatoimistoon valitus sitten tehdään?
Et vastannut kysymyksiini.
Kun elät ilman Jumalaa, teet tekoja, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia. Aivan loogista.
Kuka on "puhunut mitään "mielivaltaisuudesta" ennen kuin sinä sen teit. Taitavat sinun
"sammakkosatusi" olla vähän toista luokkaa kuin Raamattu tai edes buddhan "opit".
Ei Raamattu "julista" #sitä sun tätä#. Sinäkin sen tiedät. Buddhan "julistus" on ihan hyvä. Siitä vaan elämään sen mukaan.
#Hylkää typerät dogmisi#, kehoitat sinä. "Opit" eivat ole minun. Ne ovat Raamatun.
Vaikka olemmekin asioista eri mieltä, voi "vuoropuhelu " silti olla kohteliasta. Kyllä kai sekin kuuluu buddhan "opetuksiin". Raamatun
"dogmeihin" se kuuluu.
Sinä kirjoitat:#Pyrin elämään harmoniassaa itseni ja muiden kanssa ja vähentää maailman kärsimystä#.
Hyvä. Tee siis niin.