Kun siirrytään Venäjän puolelle huomataan, että ollaan enimmäkseen jopa yli 300 vuotta jäljessä kaikesta sivistyksestä, he ovat peloissaan ja tauti on paljon yleisempää kuin varastettu raha tai rahanpesu. Risumaja tai hökkeli ei ole mikään ihme. Mafiaa on kaikkialla.
Sairastaminen on yhtä itsestäänselvyys heille, kuin meille oikeus saada lännestä tiedot venäläisestä julmuudesta. Ainakun kääntää pään näkee varastetun Ladan. Loistoautot eivät sovi hökkeleiden keskelle, mutta dollarit kiinnostavat huoria ja vanhat ukot myyvät viinaa. Miiliisi käyttää lapsia yleisesti hyväkseen. Meille miliisi on kauhistus. Siellä olevaan "ei saa puuttua". Putinilla tulee kuitenkin seinä vastaan! Kansanmurha jota Putin tekee on kuitenkin väärin. Ravintolassa rattotyttö pyllistää, mutta suojaton saa mitä varmimmin taudin. Alaikäisiä nukkuu viemäreissä piilossa.
Kuitenkin on saatu Natomaista hyvinvointia raaka-aineita vastaan. Työntekijöistä on kuitenkin ainainen pula, jos alkoholisti ei kelpaa. Meidän on välttämätöntä liittyä Natoon. Kun katsoo slummien ja hökkeleiden keskeltä varkautta ja sensuuria, tilanne ei muistuta enää mitään normaalia. Nato aina tervetullut ja saa jatkaa rakentamista. Tyhmille löytyy Putin-jugend. Vaurastuneen vainotun kannattaa muuttaa USA:an tai Saksaan, juutalaisetkin ovat vaarassa. Mikään ei ole siellä muuttunut paremmaksi.
Johtavat bolshevikit osasivat omalla tavallaan pitää hauskaa ja rentoutua, eikä vain niillä yönmittaisilla ryyppypitoisilla illallisilla, jotka Stalinin viimeisille vuosille olivat tyypillisiä. Montefiore kuvaa johtajien sosiaalista kanssakäymistä, perhe-elämää ja lomailua. Hän toteaa, että Stalinin vaimon Nadjan itsemurha v. 1932 oli Stalinille kova isku eikä diktaattori siitä koskaan täysin toipunut, mikä jätti jälkensä myös koko hänen hoviinsa.
Nimitys hovi ei ole yliampuva tälle yltäkylläisyydessä, jos ei kuitenkaan aivan tsaarillisessa loistossa eläneelle joukolle. Joka tapauksessa sen elintavat ja hyvinvointi olivat tietenkin jyrkkä vastakohta sille kurjuudelle ja ajoittaiselle nälänhädälle, jossa neuvostokansa eli. Yhdessä suhteessa johtajat kuitenkin jakoivat kansansa tilan: myös politbyroon jäsenet, ja ajoittain nimenomaan he elivät jatkuvassa pelossa. Meidän pelastus on Nato.
Sairastaminen on yhtä itsestäänselvyys heille, kuin meille oikeus saada lännestä tiedot venäläisestä julmuudesta. Ainakun kääntää pään näkee varastetun Ladan. Loistoautot eivät sovi hökkeleiden keskelle, mutta dollarit kiinnostavat huoria ja vanhat ukot myyvät viinaa. Miiliisi käyttää lapsia yleisesti hyväkseen. Meille miliisi on kauhistus. Siellä olevaan "ei saa puuttua". Putinilla tulee kuitenkin seinä vastaan! Kansanmurha jota Putin tekee on kuitenkin väärin. Ravintolassa rattotyttö pyllistää, mutta suojaton saa mitä varmimmin taudin. Alaikäisiä nukkuu viemäreissä piilossa.
Kuitenkin on saatu Natomaista hyvinvointia raaka-aineita vastaan. Työntekijöistä on kuitenkin ainainen pula, jos alkoholisti ei kelpaa. Meidän on välttämätöntä liittyä Natoon. Kun katsoo slummien ja hökkeleiden keskeltä varkautta ja sensuuria, tilanne ei muistuta enää mitään normaalia. Nato aina tervetullut ja saa jatkaa rakentamista. Tyhmille löytyy Putin-jugend. Vaurastuneen vainotun kannattaa muuttaa USA:an tai Saksaan, juutalaisetkin ovat vaarassa. Mikään ei ole siellä muuttunut paremmaksi.
Johtavat bolshevikit osasivat omalla tavallaan pitää hauskaa ja rentoutua, eikä vain niillä yönmittaisilla ryyppypitoisilla illallisilla, jotka Stalinin viimeisille vuosille olivat tyypillisiä. Montefiore kuvaa johtajien sosiaalista kanssakäymistä, perhe-elämää ja lomailua. Hän toteaa, että Stalinin vaimon Nadjan itsemurha v. 1932 oli Stalinille kova isku eikä diktaattori siitä koskaan täysin toipunut, mikä jätti jälkensä myös koko hänen hoviinsa.
Nimitys hovi ei ole yliampuva tälle yltäkylläisyydessä, jos ei kuitenkaan aivan tsaarillisessa loistossa eläneelle joukolle. Joka tapauksessa sen elintavat ja hyvinvointi olivat tietenkin jyrkkä vastakohta sille kurjuudelle ja ajoittaiselle nälänhädälle, jossa neuvostokansa eli. Yhdessä suhteessa johtajat kuitenkin jakoivat kansansa tilan: myös politbyroon jäsenet, ja ajoittain nimenomaan he elivät jatkuvassa pelossa. Meidän pelastus on Nato.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.