Nimimerkki "DeltaEssiivi" on kovistellut minua ja kuolemakokemuksia, ja kysynyt että miten minä voin sanoa jonkun kuolemakokemuksen väärennökseksi ja jonkun toisen aidokti.
Noh.
Oman kliinisen kuolemani jälkeen olin vuosia täysin sekaisin ja pitkään suisidiaalinen. Mutta nuppini tutkittiin ja olin terve. Pitkään pidin kokemusta pelkkänä lääkehallusinaationa - kunnes sitten aloin tutkimaan asiaa. Ja havainto oli, että Hyvä Jumala - näitähän on sadoittain täysin samanlaisia - eikä niille ole olemassa materialistista selitysmallia, kaikki sellaiset ovat osoittautuneet vääriksi! Se oli järisyttävä havainto, minä siis todella _olin_ kuollut, ja _olin_ kohdannut Jumalan, ja _olin_ Hänen lapsensa. Elämäni sai välittömästi aivan uuden merkityksen! Nykyään rukoilen joka päivä iltarukouksen, aivan kuten lapsena, ja kiitän jokaisesta päivästä, jonka saan elää täällä.
Kuolemakokemuksia on varmasti miljoonittain, mutta niistä ei paljoa puhuta. Niitä tapahtuu kaikenlaisille ihmisille, kaikissa kulttuuri- ja uskontopiireissä ja ympäri maailmaa. Ne kaikki ovat yksilöllisiä ja erilaisia, mutta niissä on paljon yhteneviä komponentteja. Mutta yksi asia niille on yhteistä: on olemassa Yksi Jumala, joka on Rakkaus, ja me kaikki olemme Hänen lapsiaan. On ihan samantekevää, millä nimellä me Häntä kutsumme.
Noin 20% kaikista kliinisistä kuolematapauksista johtaa kuolemakokemukseen. Luku on korkeampi lapsilla (lapset siis EIVÄT synny ateisteina!) ja vanhuksilla, alempi keski-ikäisillä, ja on sitä todennäköisempi, mitä pitempään kliininen kuolematila on kestänyt. Noin 85% kaikista kuolemakokemuksista on positiivisia, taivaskokemuksia, ja noin 15% puolestaan negatiivisia, varsinainen helvettikokemus on äärimmäisen harvinainen.
Noh. Mistä erottaa aidon ja väärennetyn kokemuksen?
Koska kuolemakokemukset eivät rajoitu yhteen tiettyyn uskontoon tai lahkoon, niin niitä on kaikkialla. Ja positiivisilla sekä negatiivisilla kokemuksilla ei ole lukumääräistä eroa lahkojen ja uskontojen välillä. Jos vain yksi uskonto olisi oikea tai ainoa autuaaksitekevä, niin tällöin ainoastaan tämän uskonnon piirissä pitäisi oll positiivisia kokemuksia, ja kaikkien muiden pitäisi olla negatiivisia. Kuitenkin taivaskokemuksia on, paitsi kristityillä, myös juutalaisilla, buddhalaisilla(!), hinduilla kuin ateisteillakin. Eli emme voi olettaa, että vain yksi ainoa uskonto oikea - muutoinhan kaikilla muilla pitäisi olla ainoastaan ikäviä kokemuksia. Itse olin ateisti kuollessani.
Koska kaikissa kuolemakokemuksissa on yksi kantava periaate: on olemassa Jumala ja Hän on valtava, rakastava kaiken olevaisen lähde, ja hän esiintyy valtavana kirkkautena, joka ei ole fysikaalista valoa, niin Jumala ei rajoitu yhteen ainoaan uskontoon. Sensijaan kuolemakokemus on todennäköisesti väärennetty jos:
* se seuraa sanatarkasti jonkin uskonnon doktriinia
* se esittää Jumalan tai Jeesuksen fundamentalistisessa valossa
* siinä Jumala tai Jeesus käskee saarnata tai käännyttää johonkin uskoon
* siinä uhkaillaan helvetillä tai kadotuksella
* siinä puhutaan oikeista tai vääristä uskonnoista
* se painottaa sokean uskon merkitystä ja sivuuttaa kokonaan teot
* Jumala esiintyy ankarana, kovana tai julmana
On muistettava, että helvetillisiä kokemuksia, "the ultimate bad trip", _on_ olemassa, mutta ne ovat äärimmäisen harvinaisia.
Mitkä tunnusmerkit ovat tyypillisiä aidolle kokemukselle? No tässäpä muutama:
* On olemassa Jumala, joka on Rakkaus
* Jumala esiintyy valtavana kirkkautena ja rakastavana valona, ei ihmishahmoisena
* Tuonpuoleisessa ei ole aikaa lainkaan
* Kaikki on täydellistä; ei mitään vajavaisuuksia
* Voimme ottaa minkä hahmon haluamme.
* Viimeinen tuomio, tai "loppuraportti" tästä elämästä
* Muistot kytkeytyvät takaisin edelliskertaisiin elämiin maan päällä
* Taivaallinen kaupunki, "uusi Jerusalem".
* Kaikkitietävyys; kytkeytyminen universaaliin tietoisuuteen
* Täydellinen monismi: kaikki on yhtä ja samaa substanssia
* Kommunikaatio sanatonta, telepatiaa, mielestä mieleen
* Kykenee havaitsemaan värejä, joita ei materiassa kykene
* Menetetyt aistit ja/tai raajat taas kunnossa; sokeat näkevät, kuurot kuulevat
* Uskonnolla ei ole merkitystä, hengellisyydellä on. Se uskonto on paras, mikä vie lähimmäs Jumalaa
* Elämän tarkoitus on elää mahdollisimman hyvä elämä
* Teot merkitsevät, ja niistä ne kaikkein vähäisimmät ja huomaamattomimmat, joita ei ole tehty itsekkäistä vaikuttimista
* Maailmankaikkeuden perustuslaki ovat kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky.
Useimmat kuolemakokemukset ovat siis positiivisia, ja niiden jäljiltä ei jää ateisteja. IANDS kuitenkin listaa neljä eri negatiivisen kuolemakokemuksen tyyppiä (n. 16% kaikista) :
- tyyppi I: kuin positiivinen, mutta Jumalan läsnäolo tuntuu pelottavalta tai ahdistavalta
- tyyppi II: Tyhjö. Absurdi, harmaa tyhjö, missä ei ole muuta kuin pelkkä olemassaolo. Usein tähän liittyy tuntemuksia, että elämä on pelkkä illuusio ja että sinua ei ole olemassakaan. Yleisin ateisteilla negatiivisena tyyyppinä, "ateistin helvetti".
- tyyppi III: Klassinen helvettikokemus. Pelottava maisema, hirviöitä, vastenmielisiä hajuja ja ääniä, ahdistava tunnelma. Paradoksaalisesti yleisin uskovaisten ihmisten negatiivinen tyyppi.
- tyyppi IV: Kuin positiivinen, mutta viimeisellä tuomiolla tuntee tulleensa tuomituksi täysin arvottomana, huonona ja surkeana. Hyvin harvinainen.
Noh.
Oman kliinisen kuolemani jälkeen olin vuosia täysin sekaisin ja pitkään suisidiaalinen. Mutta nuppini tutkittiin ja olin terve. Pitkään pidin kokemusta pelkkänä lääkehallusinaationa - kunnes sitten aloin tutkimaan asiaa. Ja havainto oli, että Hyvä Jumala - näitähän on sadoittain täysin samanlaisia - eikä niille ole olemassa materialistista selitysmallia, kaikki sellaiset ovat osoittautuneet vääriksi! Se oli järisyttävä havainto, minä siis todella _olin_ kuollut, ja _olin_ kohdannut Jumalan, ja _olin_ Hänen lapsensa. Elämäni sai välittömästi aivan uuden merkityksen! Nykyään rukoilen joka päivä iltarukouksen, aivan kuten lapsena, ja kiitän jokaisesta päivästä, jonka saan elää täällä.
Kuolemakokemuksia on varmasti miljoonittain, mutta niistä ei paljoa puhuta. Niitä tapahtuu kaikenlaisille ihmisille, kaikissa kulttuuri- ja uskontopiireissä ja ympäri maailmaa. Ne kaikki ovat yksilöllisiä ja erilaisia, mutta niissä on paljon yhteneviä komponentteja. Mutta yksi asia niille on yhteistä: on olemassa Yksi Jumala, joka on Rakkaus, ja me kaikki olemme Hänen lapsiaan. On ihan samantekevää, millä nimellä me Häntä kutsumme.
Noin 20% kaikista kliinisistä kuolematapauksista johtaa kuolemakokemukseen. Luku on korkeampi lapsilla (lapset siis EIVÄT synny ateisteina!) ja vanhuksilla, alempi keski-ikäisillä, ja on sitä todennäköisempi, mitä pitempään kliininen kuolematila on kestänyt. Noin 85% kaikista kuolemakokemuksista on positiivisia, taivaskokemuksia, ja noin 15% puolestaan negatiivisia, varsinainen helvettikokemus on äärimmäisen harvinainen.
Noh. Mistä erottaa aidon ja väärennetyn kokemuksen?
Koska kuolemakokemukset eivät rajoitu yhteen tiettyyn uskontoon tai lahkoon, niin niitä on kaikkialla. Ja positiivisilla sekä negatiivisilla kokemuksilla ei ole lukumääräistä eroa lahkojen ja uskontojen välillä. Jos vain yksi uskonto olisi oikea tai ainoa autuaaksitekevä, niin tällöin ainoastaan tämän uskonnon piirissä pitäisi oll positiivisia kokemuksia, ja kaikkien muiden pitäisi olla negatiivisia. Kuitenkin taivaskokemuksia on, paitsi kristityillä, myös juutalaisilla, buddhalaisilla(!), hinduilla kuin ateisteillakin. Eli emme voi olettaa, että vain yksi ainoa uskonto oikea - muutoinhan kaikilla muilla pitäisi olla ainoastaan ikäviä kokemuksia. Itse olin ateisti kuollessani.
Koska kaikissa kuolemakokemuksissa on yksi kantava periaate: on olemassa Jumala ja Hän on valtava, rakastava kaiken olevaisen lähde, ja hän esiintyy valtavana kirkkautena, joka ei ole fysikaalista valoa, niin Jumala ei rajoitu yhteen ainoaan uskontoon. Sensijaan kuolemakokemus on todennäköisesti väärennetty jos:
* se seuraa sanatarkasti jonkin uskonnon doktriinia
* se esittää Jumalan tai Jeesuksen fundamentalistisessa valossa
* siinä Jumala tai Jeesus käskee saarnata tai käännyttää johonkin uskoon
* siinä uhkaillaan helvetillä tai kadotuksella
* siinä puhutaan oikeista tai vääristä uskonnoista
* se painottaa sokean uskon merkitystä ja sivuuttaa kokonaan teot
* Jumala esiintyy ankarana, kovana tai julmana
On muistettava, että helvetillisiä kokemuksia, "the ultimate bad trip", _on_ olemassa, mutta ne ovat äärimmäisen harvinaisia.
Mitkä tunnusmerkit ovat tyypillisiä aidolle kokemukselle? No tässäpä muutama:
* On olemassa Jumala, joka on Rakkaus
* Jumala esiintyy valtavana kirkkautena ja rakastavana valona, ei ihmishahmoisena
* Tuonpuoleisessa ei ole aikaa lainkaan
* Kaikki on täydellistä; ei mitään vajavaisuuksia
* Voimme ottaa minkä hahmon haluamme.
* Viimeinen tuomio, tai "loppuraportti" tästä elämästä
* Muistot kytkeytyvät takaisin edelliskertaisiin elämiin maan päällä
* Taivaallinen kaupunki, "uusi Jerusalem".
* Kaikkitietävyys; kytkeytyminen universaaliin tietoisuuteen
* Täydellinen monismi: kaikki on yhtä ja samaa substanssia
* Kommunikaatio sanatonta, telepatiaa, mielestä mieleen
* Kykenee havaitsemaan värejä, joita ei materiassa kykene
* Menetetyt aistit ja/tai raajat taas kunnossa; sokeat näkevät, kuurot kuulevat
* Uskonnolla ei ole merkitystä, hengellisyydellä on. Se uskonto on paras, mikä vie lähimmäs Jumalaa
* Elämän tarkoitus on elää mahdollisimman hyvä elämä
* Teot merkitsevät, ja niistä ne kaikkein vähäisimmät ja huomaamattomimmat, joita ei ole tehty itsekkäistä vaikuttimista
* Maailmankaikkeuden perustuslaki ovat kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky.
Useimmat kuolemakokemukset ovat siis positiivisia, ja niiden jäljiltä ei jää ateisteja. IANDS kuitenkin listaa neljä eri negatiivisen kuolemakokemuksen tyyppiä (n. 16% kaikista) :
- tyyppi I: kuin positiivinen, mutta Jumalan läsnäolo tuntuu pelottavalta tai ahdistavalta
- tyyppi II: Tyhjö. Absurdi, harmaa tyhjö, missä ei ole muuta kuin pelkkä olemassaolo. Usein tähän liittyy tuntemuksia, että elämä on pelkkä illuusio ja että sinua ei ole olemassakaan. Yleisin ateisteilla negatiivisena tyyyppinä, "ateistin helvetti".
- tyyppi III: Klassinen helvettikokemus. Pelottava maisema, hirviöitä, vastenmielisiä hajuja ja ääniä, ahdistava tunnelma. Paradoksaalisesti yleisin uskovaisten ihmisten negatiivinen tyyppi.
- tyyppi IV: Kuin positiivinen, mutta viimeisellä tuomiolla tuntee tulleensa tuomituksi täysin arvottomana, huonona ja surkeana. Hyvin harvinainen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tyyppi joka tietää että häntä ei ole mutta on silti?
Anatta.
En tunne kaikkia alan termejä. Mikä on Anatta?
Anatta tarkoittaa, että kaikki materiaalisessa maailmassa olemassa oleva on harhaa, sillä millään ei ole omaa pysyvää olemusta. Myöskään ihmisellä ei ole pysyvää egoa, vaan minuus on harhaa. Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan niin fyysisesti kuin henkisesti ja oikeastaan syntyy uudelleen joka hetki. Sinä olit eri ihminen 10 vuotta sitten ja 10 vuoden kuluttua olet taas eri ihminen, vaikka juridisesti oletkin sama henkilö. Anatta pätee myös kaikkeen muuhun. Otetaan vaikkapa puutuoli esimerkiksi. Se, mitä kutsumme puutuoliksi, on vain tietyllä tavalla yhdistettyjä puunkappaleita. Kun ne irrotetaan toisistaan, se ei ole enää tuoli. Tähän liittyy myös asioiden vuorovaikutus ja riippuvuus toisistaan. Siihen että tuoli voitiin tehdä, tarvitiin puuta. Ja siihen, että puu pysyi hengissä se tarvitsi vettä, mineraaleja, aurinkoa jne.
Materiaalisessa maailmassa kaikki olevainen koostu atomeista. Jotka koostuvat alkeishiukkasista. Jotka puolestaan koostuvat kvarkeista, leptoneista ja gluoneista. Jotka puolestaan ovat vain tiheitä energiakeskittymiä - E=mc^2. Kaikki on jatkuvassa muutoksen tilassa, ja ainoa, mikä on pysyvää, on pysymättömyys.
Eli vaikka kuvitteletkin olevasi olemassa, todellisuudessa sinua ei ole. Olet pelkkä tesserakti, neliulotteisen olion projektio kolmiulotteisessa maailmassa. Ainoa, mikä sinussa on pysyvää, on Jumalan henki.
jokaisessa.
että monet kuolemankokeneet saavat paranormaaleja kykyjä. Varsinkin heidän herkkyytensä lukemaan muiden ihmisten tunteita kasvaa.
Mikäs tuossa on niin paranormaalia? Henkilö on vain kohdannut oman mielensä, oli se sitten mitätön hiukkaskasa tai lähtöisin jostain Jumalasta. Kai sen jälkeen hyvinkin voi ymmärtää. Ei siinä ole mitään yliluonnollista.
hänelle tulee esim selvännäkijän kykyjä tai ennustajan kykyjä tms. Eikä ne tietenkään minustakaan ole mitenkään ihmeellisiä kykyjä koska kaikilla meillä niitä on enemmän tai vähemmän, mutta rajan takana käyneillä yleensä on enemmän.
Ja niitä kutsutaan paranormaaleiksi kyvyiksi.
Minä en ainakaan usko sellaiseen lehdessä mainostavaan selvänäkijään, joka ei osaa kirjoittaa edes omaa ammattinimikettään oikein.
Siis: Selvänäkijässä on vain yksi n-kirjain.
jos väärinkirjoittamiseni häiritsee sinua. Puolustuksekseni voin sanoa etten ole käyttänyt suomenkieltä vuosikausiin.
Selvänäkijä-sanan sijasta käytän medium-sanaa, mutta nyt yritin olla suomenkielinen.
Niihin lehdessä mainostaviin selvänäkijöihin sitten. Voi olla ettei heihin kaikkiin voikaan luottaa. Minä en ole lehdessä ilmoittava selvänäkijä. Enkä missään muuallakaan ilmoittava.
Mutta tajusitko yleensä mitä tarkoitin aikaisemmalla viestilläni? Ehkä ainoa mitä näit oli tuo ylimääräinen n-kirjain.
Tekstissäsi on muuten perää, mutta en ymmärrä, miksi tuollainen lempeän valon kokeminen tarkoittaisi luojajumalan olemassaoloa ja Jeesuksen jumaluutta.
Luulen sinun olevan kykenevä miettimään tällaista, kun kerran olit ateisti ennen kokemuksiasi.
Kannattaa tutustua vaikkapa buddhalaiseen maailmannäkemykseen, joka kieltää luojajumalan, mutta voi muuten selittää rajatilakokemuksia. :)
...buddhalaisuus ei _kiistä_ luojajumalan olemassaoloa, se vain _ei ota siihen kantaa_. Budhalaisuuden kannalta luojajumala on "mu". Vain theravadabuddhalaisuus ottaa luojajumalaan selkeästi negatiivisen kannan.
Mahayanabuddhalaisuus kuitenkin on käytännössä monoteistinen uskonto, missä tathaghata-garbhaa pidetään jumaluuden asemassa.
Mutta luonnontieteet ja termodynamiikan II laki vaativat sen, että ajalla on joskus täytynyt olla alku. Maailma ei ole ollut olemassa ikuisesti. Sen on täytynyt syntyä. Tämä on aivan fysikaalinen pakko, sillä muutoin maailmaa ei voida selittää luonnontieteiden keinoin. Ja tällä hetkellä fysiikassa ja kosmologiassa vallitseva käsitys on tuo alkuräjähdysteoria, eli että maailmankaikkeus ja aika on todellakin saanut alkansa yhdestä pisteestä. Siksi on täysin luontevaa olettaa luojajumalan olemassaolo.
Onko Jeesus Jumala? Samalla tavoin kuin jokainen meistä - sillä me kaikki olemme osa Jumalaa, pieniä pisaroita Pyhää Henkeä itseään. Yksi kaikkein järisyttävimpiä havaintoja oli juuri tuo ehdoton _monismi_, ykseys, miten kaikki liittyi kaikkeen, ja miten kaikki oli pohjimmiltaan yhtä ja samaa substanssia. Minäkin olin kuin kivi mosaiikissa tai solmu ryijyssä - osa tätä valtavaa kokonaisuutta. Olin samalla sekä täydellisesti osa Jumalaa itseään että selkeästi itsenäinen, yksilöllinen olento - tästä kristityt mystikot käyttävät nimeä "unio mystica" ja buddhalaiset taas buddhatietoisuutta.
Olen tutustunut moniin eri uskontoihin, ja niiden näkemyksiin, ja toki lukenut Bardo Thödolin eli Tiibetin kuolleiden kirjan - mikä muuten on hyvää luettavaa. Tyydyn totemaan vain, että mahayana on oikeassa ja theravada väärässä.
* paras uskonto on se, joka vie lähimmäksi Jumalaa
* kaikki ne monoteistiset uskonnot, joissa Jumala on Rakkaus, ovat valideja ja oikeita, aivan riippumatta siitä, miten ne suhtautuvat Jeesukseen ja/tai Raamattuun.
* pelkkä usko on nollan arvoinen, teot ja hengellisyys merkitsevät.
Luojajumalan ajatus on kuitenkin mielestäni vähän outo - olisiko tuo jumala henkilöitynyt?
Meidän omaa aikaamme ennen on voinut olla joku toinen maailmankaikkeus. Entä jos maailmankaikkeudet ovat vain loputon jono, joista jokainen seuraa toisiaan? Maailmankaikkeuden lopulla elävän olion tajunta jälleensyntyy seuraavaan maailmankaikkeuteen tai sulautuu kaikkeen väliaikaisesti.
Jos luojajumala onkin, kuka loi luojan?
Kaikki on lopulta yhtä. Ei ole olemassa vakiintunutta persoonallisuutta, joka olisi luonut kaiken. Mielestäni esimerkiksi evoluutioteoria on paljon uskottavampi kuin älykäs suunnittelija.
Yhtäaikaa henkilö ja ei-henkilö, oleva ja ei-oleva, alfa & omega, alku ja loppu. Ei päätä eikä häntää. Kaikkialla ja ei missään.
Yksinkertaisesti sanottuna... Mitä on se, mikä ei ole "mitään" ? Jos se "ei mitään" on jotakin erillistä Jumalasta, silloinhan Jumala ei olisikaan yksi vaan kaksi tai jopa kolme. Jumala on kuitenkin vain YKSI, joten sekin, mikä ei ole mitään, on Jumalaa itseään.
Älä rajoitu vain tähän materiaaliseen maailmaan!
Ajatuksissasi on se vika, että ajattelet primäärisesti fysikaalista maailmaa ja sen lainalaisuuksia. Tosiasiallisesti tämä maailma ei ole oikea kotimme, emmekä ole aineellisia olentoja. Olemme täällä vain käymässä. Olemme henkiolentoja materiaalisessa ruumiissa (Stingin sanoin "spirits in the material world") ja tuonpuoleinen on oikea kotimme.
Käsitteet "luominen", "ennen" ja "jälkeen" liittyvät aikaan, ja aika puolestaan on materian ominaisuus. Sellaisessa maailmassa, missä ei ole materiaa, ei myöskään ole aikaa - tämä järjettömältä kuulostava ajatus on täysin termodynamiikan II lain mukainen tulos, sillä eihän aika ole muuta kuin entropian gradientti. Ja materiaalisen maailman ulkopuolella, tuonpuoleisessa, ei ole aikaa eikä myöskään materiaa. Sellaisessa maailmassa aika käpertyy itseensä, ja muuttuu pistemäiseksi, jossa nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus ovat kaikki samanaikaisesti läsnä. Tämä kuulostaa hullulta, mutta tämä sama tapahtuu mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella, lähestyttäessä singulariteettia, ja on osoitettavissa matemaattisesti.
Ja koska me jokainen olemme osa Jumalaa, siitä seuraa, että me olemme olleet ikuisesti, ajan ulkopuolella. Me jokainen olemme Luojia, omassa vähäisessä määrässämme, mutta olemme hengessä paljon vahvempia kuin materiassa. Kykenemme luomaan itsellemme juuri sellaisen käyttöliittymän kuin itse haluamme - myös juuri niin helvetillisen kuin pahimmissa painajaisissamme voimme kuvitella, jos joudumme eroon Jumalasta. Juuri tämän vuoksi osa kuolemakokemuksista on helvetillisiä. Helvetti on ensisijaisesti _mielentila_, ei jokin fyysis-dimensionaalinen paikka.
Tämän vuoksi kysymys "kuka loi luojan" on mieletön. Jumala on itsessään Olemassaolo - se alkuperäinen "minä olen". Tätä heijastaa myös se vanhatestamentillinen "ehje asher ehje". Ei Jumalan nimi ole Jahve eikä se tarkoita "minä olen se, joka minä olen" vaan "minä olen Se, Joka On" - "minä olen Olemassaolo".
Kaikki todellakin on yhtä, ja kaikki on _enemmän_ kuin yksi persoonallisuus, joka on luonut kaiken - Jumalassa on kaikki. Eivätkä älykäs suunnittelu ja evoluutioteoria sulje toisiaan mitenkään pois. Evoluutio on se kaikkein tehokkain mahdollisin tapa suunnitella - insinööritkin käyttävät tätä hyväkseen suunnitellessaan erilaisia hilavitkuttimia. He käyttävät sellaisia tietokoneohjelmia, jotka suunnittelevat simuloiden erilaisia laitteita sukupolvi sukupolvelta hiukan muuttaen, kunnes lopulta saadaan paras mahdollinen malli haluttuun ongelmaan.
Mielestäni ei ole olemassa mitään energian, hengen ja materian maailmoita erikseen, vaan kaikki on yhtä.
"Minä" persoonallisuuteni mukaan lukien on kyllä aika aineellinen asia. Tajunnastani en osaa sanoa.
että kvanttifysiikkaa ei turhaan kutsuta kvanttimystiikaksi. Ja kaikesta päätellen tietoisuus liittyy juuri kvanttitason ilmiöihin, kvanttikoherenssiin ja kvanttitietoisuuteen. Siksi on täysin oikeutettua puhua kvanttitason ilmiöistä täysin eri maailmana kuin materiaalisesta makromaailmasta.
Olet selkeästi kiinnostunut näistä asioista ja haluat löytää tietoa. Siinä voin vain kertoa omasta kokemuksestani ja siitä, miten sen itse tulkitsen. Mutta sinun kannattaa tutustua nimenomaan kuolemakokemuksiin ensin, ja sen jäkeen alkaa miettimään selityksiä; ei niin, että luet ensin jonkun pyhän kirjan ja sen jälkeen alat sovittamaan kokemusta tähän kirjaan.
Aivan ehdottoman hyvä paikka on Near-Death Experience Foundation, http://www.nderf.org . Muita hyviä paikkoja ovat near-death.com, http://www.near-death.com, ja International Association of Near-Death Studies, http://www.iands.org .
Elsa Barker'in 'Kirjeitä Valon Maailmasta' voimistuu oma käsitykseni tämän oikeellisuudesta.
Kaikki luettelemasi asiat ovat yhteneviä ja ylipäätään johdonmukaista tekstiä ns. astraalimaailmasta.