Ainoat asiat, jotka voimme tietää on tautologioita ja "ajattelen siis olen olemassa" -tyyliset ajatukset. Rehellisempänä uskonnot puhuvat uskosta ja itsepetokseen taipuvaiset ateistit tietämisestä. "Tietämiään" asioita ei voi todistaa, joten "tietämisessä" on vain omasta mielestä varma usko.
Tietämisen ja
uskomisen ero
15632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
usko ei ole järjen asia vaan moraalikysymys... synti on rakkaampaa.
Jos uskot johonkin jumalolentoon, niin se mielestäsi moraalikysymys?
Jos uskot, että huomenna sataa, niin sekö on moraalikysymys?
moraalihan ei ole mikään absoluuttinen totuus. se on käsitys miten asioiden pitäisi olla.
siitä miten asioiden pitäisi olla ei voi päätellä miten ne ovat.
Me ateistit emme usko, me tiedämme. Katsos tiede on todistanut ettei jumalaa ole olemassa.
Tiede on "todistanut" vain sen, minkä me jo tiedämme ja minkä katekismuskin ilmaisee. Jumalaa ei voi nähdä, koska hän on Henki. Muuta tiede ei Jumalasta tiedä.
yritystä peitota totuus, koska vain "minun totuuteni on oikea totuus".
Tällä kohtaa tulee mieleen Ensiapukurssini joskus kymmeniä vuosia sitten. Silloin opimme tekohengityksen alkeita, jotka silloin olivat tuoreita ja ainoita oikeita. Myöhemmin, kun kävin seuraavan ja seuraavan kurssin, juuri tekohengityksen antaminen oli aina erilaista. Puhallusten lukumäärä vaihteli, tapa, miten se tehtiin vaihteli ja asennot olivat silloin sitä, tällöin tätä. Epäluotettavan tuntuista.
Tässä jumala/Jumala asiassa on jotain samaa. Minäkin sanon, kristittynä, että jumalaa ei ole, mutta uskon, että JUMALA ON. Hän on niin itse sanonut ja luotan Jumalan sanomiseen, en ihmismielen "tietoihin". Tätä asiaa ei tarvitse perustella, tämä asia ei vanhene, sillä Jumala On.
... erinomainen ja käytännöllinen esimerkki tieteellisen ja uskonnollisen ajattelun peruserosta.
Tekohengitysohjeita on varmasti muutettu siksi, että aiemmissa ohjeissa on huomattu olevan parantamisen varaa. Eivätkä niitä ohjeita laadi poppamiehet tai puoskarit, vaan terveydenhoitoalan vastuulliset ammattilaiset.
Tiedeyhteisöllä on rohkeutta myöntää, jos jokin teoria, päätelmä, ohje tai tosiasiana pidetty seikka osoittautuu aikansa eläneeksi. Se korvataan uudella, paremmin perustellulla. Sehän on vain merkki itsekritiikistä.
Sen sijaan kristinuskon perusajatukset ovat jääräpäisesti aina vain samat pari tuhatta vuotta vanhat tarut, joita Nikean kirkolliskokous (ja monet muut) vielä muokkasi ihan itselleen edulliseen muotoon. Ja uskovaisiin ne menevät ihan täydestä.
En tarkoita ettei tiedeyhteisö voisi toimia moitittavasti. Mutta tieteen periaate on rehellisyys, kritiikki ja uuden tiedon hankinta, joka tapahtuu joskus vanhaa hylkäämällä.
Jos sinut nyt pitäisi elvyttää, haluaisitko, että siinä käytettäisiin hyvinkin vanhoja menetelmiä?
Oletko ikinä ajatellut sitä että kaikki mitä ihminen ei ymmärrä on automaattisesti hänen mielestään "yliluonnollista". Pitiväthän antiikin ajan ihmiset säitäkin jumalien tekosina ja oikkuina, ja kappas vaan, nykyään voimme melko tarkasti ennnustaa miten ja missä nämä "jumalien oikut" esiintyvät.
Pointtini on siis, että tämän päivän "yliluonnollinen" voi olla jo sadan tai tuhannen vuoden päästä hyvinkin perusteellisesti tutkittua ja selvitettyä perustietoutta jonka jokainen tavallinenkin tallaaja ymmärtää tapahtuvan luonnollisesti maailmassamme, ilman mitään jumalallista entiteettiä.
Tiedä vaikka käsite "jumala" häviää aikojen saatossa kun asioista otetaan tarpeeksi selvää ja universumin syvintä olemusta ja toimintaa aletaan ymmärtää tarpeeksi.
Toivottavasti nyt ihmiskunta kehittyisi niin pitkälle eikä tappaisi itseään tyhjänpäiväisten riitojen, ahneuden, yksinkertaisen itsekkyyden, pikkumaisuuden ja uskonnollisten kiistojen (turhimmat ja typerimmät kiistat mitä ihminen on historiassaan aikaiseksi saanut!) takia.
... ajatelkaapa vaikka epilepsiaa: ennen kuviteltiin, että "kaatumatautinen" on vaikka mikä riivattu ja pahojen henkien vallassa, kun taas nykytiede on selvittänyt, että kyse on aivojen sähköhäiriöstä, jota voidaan lääkkeillä tehokkaasti hoitaa.
Kaikenlainen taikausko menettää voimaansa sitä mukaa kun tiede ja tutkimus edistyy.
on niin paljon kyseessä;pappien ym.arvovalta,rahaa niin perkeleesti kirkkojen takana,ihmisten narraaminen ym.ym.ym.
Olisi tosi noloa jos joutuisi tunnustamaan,että hei ei tää ollutkaan totta vaan joku keksitty tarina.
Viimeiseen asti pidetään kiinni saavutetuissa eduissa kuten SAK:ssa.
"Olisi tosi noloa jos joutuisi tunnustamaan,että hei ei tää ollutkaan totta vaan joku keksitty tarina."
Se että pystyy myöntämään olleensa väärässä ja tehneensä virheitä kuuluu jokaisen itseään ja toisia ihmisiä kunniottavan perusominaisuuksiin. Tämä kuuluu myös "uskisten" niin kovasti halveksimaan tieteen periaatteisiin; Jos huomataan että joku vanha teoria tai tutkimus on väärin tai ei päde nykyisten tutkimusten valossa, otetaan se uudelleen käsittelyyn ja tutkitaan mikä meni vikaan ja miksi ja selvitetään mikä olikaan asian oikea laita.
Se että väkisellä väitetään vastaan yleisesti hyväksytyissä asioissa on minusta lapsellista, välinpitämätöntä ja kertoo ihmisen tietämättömyydestä ja tiedonhalun puutteesta. Ihmisen paras ominaisuus on aina ollut, ja tulee olemaan, uteliaisuus. Kun ihminen kangistuu kaavoihinsa ja lakkaa olemasta utelias, hän lakkaa olemasta ihminen.
"Pointtini on siis, että tämän päivän "yliluonnollinen" voi olla jo sadan tai tuhannen vuoden päästä hyvinkin perusteellisesti tutkittua ja selvitettyä perustietoutta"
Juuri niin. Yliluonnollisiin uskovat joutuvat kaiken aikaa siirtelemään maalitolppia. Moneen kertaan on nytkin jo siirretty.
"Tiedä vaikka käsite "jumala" häviää aikojen saatossa kun asioista otetaan tarpeeksi selvää ja universumin syvintä olemusta ja toimintaa aletaan ymmärtää tarpeeksi."
Tarpeeksi sitä on ymmärretty jo pitkään. Sitä varten, että voidaan todeta asioiden selittyvän paremmin ilman oletuksia jumalista ja yliluonnollisuuksista. Se, miksi jumaliin uskojia kuitenkin on edelleen, kaipaisi kuitenkin vielä lisää selvitystä. Voi olla, että syyksi paljastuu geneettinen tekijä, sen suuntaisia havaintoja jo taitaa ollakin. Ja jos niin on, voi olla että jumaliin uskominen ei aivan helpolla häviäkään. Joihinkin uskomisoppeihin kun kuuluu hillitön itsensä monistaminen, liekö yhtäkään jonka ihanteena olisi monistumisen välttäminen.
"Toivottavasti nyt ihmiskunta kehittyisi niin pitkälle eikä tappaisi itseään"
Kiinnostavin tilanne olisi sellainen, jossa ihmiskunta melkein tappaisi itsensä niin että jäljelle jäisi kuitenkin jotakin sekä tietämisen että uskomisen kannalta tarpeellista. Romahduksen jälkeen kamppailu olemassaolosta olisi kovaa, tiedon ja uskon ristiriita kärjistyisi. Tieto eristäytyisi muutamiksi tietoa vaaliviksi saarekkeiksi ja uskojien kulttuuri puolestaan taantuisi, koska tietoa ei suvaittaisi. Voisi olla edellytykset jopa kahden eri ihmislajin synnylle, jos aikaa olisi tarpeeksi. Scifikirjailijat lienevät maalailleet tällaisiakin tulevaisuuden näkymiä.
Kiitosta vain kommenteista, itselläsikin oli hyviä ajatuksia.
Erityisesti tuo kysymys "miksi jumalaan uskotaan" oli kiinnostava, ja pohdiskelin sitä kulkiessani purkutyömaalla työmiesten touhuja katsellen. Tulin siihen tulokseen että ihminen on vieläkin monella tapaa laumaeläin. Tietysti olemme kehittäneet ajatteluamme, yhteiskuntaamme, teknologiaa ja moraaliamme mutta tietyistä alkukantaisista toimintamalleista emme vieläkään ole kasvaneet irti.
Ihmisen alitajuinen pyrkimys olla toisten ihmisten kanssa ja puolustaa "laumaansa", olkoon se uskomus, perhe, ideologia tai toimintatapa, on hieman kaksiteräinen miekka.
Toki yhdessä toimimalla ihmiset saavat paljon aikaan, auttavat toisiaan, kehittävät ja parantavat sekä itseään että maailmaa ja kasvattavat yhdessä jälkeläisiään parempaan huomiseen.
Mutta valitettavasti kolikoilla tuppaa olemaan myös se kääntöpuoli. Eräs Saksalainen filosofi sanoi että jos haluaa hallita ihmisiä niin tulee heille lapsesta asti opettaa että kaikki mitä muut, oman ryhmän ulkopuoliset, ajattelevat ja sanovat on väärin, vain "me" tiedämme mikä on oikein ja miten asiat pitää tehdä.
Tämä vaan tuppaa pelkistymään monissa nyky-uskonnoissa ja piirteitä löytyy myös monista kansoista ja valtioista. Ajattelevat ihmiset keksivät varmasti hyviä esimerkkejä jos vaivautuvat.
Täytyy myöntää että joskus aivan suoraan sanottuna häpeän ihmisyyttäni.
Kaikki sodat, kurjuudet, rasismi, kansanmurhat, uskonsodat ja muu kauheus on aina ollut ihmisen itsensä pikkumaisuuden, ahneuden ja muiden "eläimellisten" ja alkukantaisten vaistojen syytä. Nykyihmisen pitäisi mielestäni olla jo reilusti tällaisten kivikautisten asioiden yläpuolella. Hävettää kuulua lajiin joka edelleen alistaa ja tappaa toisiaan oman hyvän tavoittelemiseksi.
koska kaikkea ei voi tietää tai paremminkin et jaksaa ottaa selville, kaikilta pitää kieltää tieto.
"Rehellisempänä uskonnot puhuvat uskosta", sanot. Puhuvat kyllä uskosta, käyttävät sanaa usko, mutta eivät kuitenkaan hyväksy, että kyse on nimenomaan uskosta.
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivoo. Näinhän se määritelmä kuuluu. Ts. uskovat toivovat, että j. olisi olemassa.
Kuitenkin uskovilla on pakonomainen tarve todistella, että j. on olemassa. Tässä todistelussaan he ovat kerta toisensa jälkeen surkeasti epäonnistuneet.
Mistä ateisti sitten tietää, että jumalaa ei ole? Ei hän sitä tiedäkään. Mutta sen hän tietää, että j:n olemassaoloa ei ole todistettu, ei sinnepäinkään. Todistustaakka on sillä, joka väittää, että jotain, esim. jumala, on olemassa. Jopa uskovaisten pitäisi tajuta, että jos mikä tahansa väite, jota ei voida todistaa epätodeksi, olisi näin todistettu todeksi, se johtaisi järjettömyyksiin.
Jos uskovaiset todellakin myöntäisivät, että kyse on uskosta, eli heidän HALUSTAAN uskoa jumalaan, vaikka todisteita ei olekaan, silloin he tietysti vapautuvat em. todistustaakastaan. Mutta tässäkin tapauksessa ateisti kysyy: "Mitä järkeä on ottaa elämänsä perustaksi se hurskas toive, että jumala on olemassa?", ja vastaa omaan kysymykseensä: "Ei mitään järkeä!"