Suomalaisten byrokraattien ja poliitikkojen jääräpäisyys näyttää kukoistavan parhaiten autoveroasioissa. Selvien epäkohtien korjaamista siirretään niin pitkälle kuin mahdollista. Oikeuden päätöksetkään eivät näytä hetkauttavan tullia. Vasta EY-tuomioistuimen kannanotot saavat viranomaiset ja päättäjät ryhtymään toimiin, mutta tapana on silloinkin rajata muutokset pienimmiksi mahdollisiksi.
Käytettyjen tuontiautojen verotusta korjattiin vihdoin vuonna 2003, kun EY-tuomioistuin oli todennut suomalaisen käytännön Euroopan unionin perussopimusten vastaiseksi. Ulkomailta tuoduille käytetyille autoille oli määrätty veroa selvästi yli sen, mitä vastaavien suomalaisten autojen hintaan sisältyi.
Ongelma ratkaistiin siten, että käytetyn tuontiauton verotusarvoa ei enää lasketa kaavamaisesti uuden auton hinnasta, vaan yleisen vähittäismyyntiarvon pohjalta. Tällä muutoksella verotus kohtuullistui, mutta ongelmat eivät suinkaan poistuneet. Vähittäismyyntiarvon määrittely on osoittautunut vaikeaksi. Pahinta on, ettei tulli ole suostunut perustelemaan arviointejaan.
Lakiuudistuksesta huolimatta käytettyjen autojen verotus on ollut jatkuvien kiistojen aihe. Noin puolet tuotujen autojen omistajista hakee muutosta tai saa tullilta oikaisun verotuspäätökseen. Helsingin hallinto-oikeudessa käsittelyä odottaa yli 10 000 autoveroasiaa.
Tällainen byrokratiarumba ei korjaannu pienillä verolakien fiksauksilla varsinkaan, kun viranomaisten asenteet näyttävät olevan vääristyneitä. Yhden verotustapauksen ratkaisussa korkein hallinto-oikeus KHO näpäytti tullia hämäristä veroperusteista ja palautti verotusarvon määrittelyn takaisin tullipiirille.
Valitus koski Saksasta tuotua autoa, jonka verotusarvoksi tulli laski 26 500 euroa, omistaja 17 000 euroa. Jäykkiä asenteita kuvaa hyvin se, että tullin edustaja katsoi tv-haastattelussa verotuskäytäntöjen jatkuvan oikeuden päätöksestä huolimatta ennallaan. Tulliviranomaiset näyttävät kokevan avoimessa EU:ssa päätehtäväkseen mahdollisimman korkean rajasuojan vartioinnin.
KHO:n päätöksen perusteella viranomaisten on täsmällisesti ilmoitettava, miten auton vähittäismyyntiarvo on määritelty. Arviointiperusteiden paljastuessa on ilmeistä, että useimmissa tapauksissa vero laskee.
Pohjimmiltaan vastuu autoverotuksen valituskierteestä on lakia säätävillä poliitikoilla. Heiltä pitäisi vihdoin löytyä rohkeutta autoverotuksen kokonaisuudistukseen. EU:n komissio on kehottanut jäsenmaita siirtymään käytön verotukseen, joka olisi porrastettu ympäristövaikutusten mukaan.
Niin kauan kuin nykyisenkaltainen autovero on voimassa, käytetyille tuontiautoille reiluinta olisi veron määrääminen autosta maksetun todellisen hinnan perusteella. Tällainen verokäytäntö tuskin hukuttaisi meitä saksalaisiin romuautoihin. Edelleenkin maahan tuotaisiin pääosin laadukkaita ajoneuvoja, jotka kohentavat Suomen autokantaa.
Käytettyjen tuontiautojen verotusta korjattiin vihdoin vuonna 2003, kun EY-tuomioistuin oli todennut suomalaisen käytännön Euroopan unionin perussopimusten vastaiseksi. Ulkomailta tuoduille käytetyille autoille oli määrätty veroa selvästi yli sen, mitä vastaavien suomalaisten autojen hintaan sisältyi.
Ongelma ratkaistiin siten, että käytetyn tuontiauton verotusarvoa ei enää lasketa kaavamaisesti uuden auton hinnasta, vaan yleisen vähittäismyyntiarvon pohjalta. Tällä muutoksella verotus kohtuullistui, mutta ongelmat eivät suinkaan poistuneet. Vähittäismyyntiarvon määrittely on osoittautunut vaikeaksi. Pahinta on, ettei tulli ole suostunut perustelemaan arviointejaan.
Lakiuudistuksesta huolimatta käytettyjen autojen verotus on ollut jatkuvien kiistojen aihe. Noin puolet tuotujen autojen omistajista hakee muutosta tai saa tullilta oikaisun verotuspäätökseen. Helsingin hallinto-oikeudessa käsittelyä odottaa yli 10 000 autoveroasiaa.
Tällainen byrokratiarumba ei korjaannu pienillä verolakien fiksauksilla varsinkaan, kun viranomaisten asenteet näyttävät olevan vääristyneitä. Yhden verotustapauksen ratkaisussa korkein hallinto-oikeus KHO näpäytti tullia hämäristä veroperusteista ja palautti verotusarvon määrittelyn takaisin tullipiirille.
Valitus koski Saksasta tuotua autoa, jonka verotusarvoksi tulli laski 26 500 euroa, omistaja 17 000 euroa. Jäykkiä asenteita kuvaa hyvin se, että tullin edustaja katsoi tv-haastattelussa verotuskäytäntöjen jatkuvan oikeuden päätöksestä huolimatta ennallaan. Tulliviranomaiset näyttävät kokevan avoimessa EU:ssa päätehtäväkseen mahdollisimman korkean rajasuojan vartioinnin.
KHO:n päätöksen perusteella viranomaisten on täsmällisesti ilmoitettava, miten auton vähittäismyyntiarvo on määritelty. Arviointiperusteiden paljastuessa on ilmeistä, että useimmissa tapauksissa vero laskee.
Pohjimmiltaan vastuu autoverotuksen valituskierteestä on lakia säätävillä poliitikoilla. Heiltä pitäisi vihdoin löytyä rohkeutta autoverotuksen kokonaisuudistukseen. EU:n komissio on kehottanut jäsenmaita siirtymään käytön verotukseen, joka olisi porrastettu ympäristövaikutusten mukaan.
Niin kauan kuin nykyisenkaltainen autovero on voimassa, käytetyille tuontiautoille reiluinta olisi veron määrääminen autosta maksetun todellisen hinnan perusteella. Tällainen verokäytäntö tuskin hukuttaisi meitä saksalaisiin romuautoihin. Edelleenkin maahan tuotaisiin pääosin laadukkaita ajoneuvoja, jotka kohentavat Suomen autokantaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On todella käsittämätöntä, että suomen tulli ja verottaja yrittävät viimeiseen asti rimpuilla tässä asiassa. Tullille jopa sallitaan laittomien käytäntöjen jatkaminen ministeriöiden siunauksella vaikka oikeusistuimet ovat tuominneet käytännöt laittomiksi. Valitettavaa on myös se, että vastuullisia ei saada vastuuseen näistä laittomuuksista. Saapa nähdä mitä tapahtuu kun suomi taas jälleen kerran on EY tuomioistuimen hampaissa.
nyt kansalaisten etu ja järkevät lait kiinnostaisi, kun itse mennään koko ajan lakien harmaalla aluella vaalitukiaisineen ja muine sotkuineen.
Huvittavinta tässä on se, että Suomi todetaan aina vähiten korruptoituneeksi maaksi. Tämä maa on täynnä laillistettua piilokorruptiota.
"Tue sinä minua niin minä tuen sinua."