Harhat kiusaa

on nyt, tänään oli päiväkeskus päivä ja pääsin vähän "tuulettumaan", mutta aamulla jo piti kaapin penkojaisia ja oli jonnekkin lähtevinään, siitä olikin hyvä jatkaa, etsittiin mieleiset vaatteet päälle ja sattui niin hyvin, että oli sinne päiväkeskukseen meno, ei ollut mitään "kismaa".

Tyytyväisenä tuli iltapäivällä kotiin, joskin väsyneenä.
Ei äidilläni onneksi ole näitä ikäviä päiviä usein, voi olla kuukausikin välillä parempaa aikaa, mutta joka kerta on suorastaan pelottavaa.

Kyllä minä pidän vapaatakin välillä, mutta olen kerännyt useiden kuukausien vapaat ja pidän sitten pitemmän loman, noin viikon mittaisia.
Tosin olen sitten jo aika "naatti" ja monesti koko loma menee ihan levätessä.

Meidän kunnassa näitä intervalli paikkoja on todella liian vähän, pitää varata useita kuukausia aikaisemmin. Nytkin on seuraava loma vasta heinäkuulla ja varasin sen jo maaliskuussa.
Kotipalvelua saan kyllä jos on joku pienempi meno esim.lääkäri käynti etempänä.
Muuten ei voi ajatellakkaan, että voisi jättää kotipalvelun huoleksi pitemmäksi aikaa enää.

Joskus vuosia takaperin, kun kotipalvelu hoiti äidin minun loman ajan, vaikka kuinka laittoi kaiken valmiiksi, siivosi ja pyykkäsi, niin oli kurjaa tulla lomalta, kun pyykkivuori oli vastassa ja ensimmäisenä piti ruveta siivoamaan.
Nyt on hyvä intervalli paikka, siellä pesevät pyykitkin valmiiksi. On mukava palata lomalta!

kun kysyt, niin vastaan.
Äiti on nyt 88v. ja dementia diagnoosin sai -99vuonna.
Äidilläni on vaskulaarinen dementia, joka tarkoittaa verenkierrosta johtuvaa, joitain vuosia aikaisemmin äidillä oli aivoveritulppa ja siitä varmaankin jäi jäljet tähän sairauteen.

Eli n.9 vuotta on tätä matkaa tehty.
Aluksi äiti unohteli asioita ja joskus oli unohtanut hellanlevyn päälle, itse kylläkin oli sitten huomannut sen, mitään ei kerinnyt tapahtua.

Olen pitänyt päiväkirjaa äidistä tältä ajalta, siitä on niin hyvä seurata sairaudun kulkua, kun ne asiat mitä milloinkin tapahtuu unohtaa helposti ja kun kirjoittaa, niin on se terapeuttistakin, kun siihen purkaa kaiken tunteensa.

On ollut monta vaihetta, ensin tuo unohtelu, sitten harhaisuutta mitä on yhä, ahdistuneisuuttakin on ajoittain. Miksi sitä sanoisi, kun äidillä näitä luuloja, että joku on käynyt tai vienyt jotain, varastanut yms.
Tämä vaihe on onneksi jo poissa, se oli rasittavaa kun kaikesta epäili, ei minua, mutta kaikkia muita...

Kyllä äitilläkin oli uni ongelmia ja unilääkkeitäkin käytti, mutta kun oli meillä kerran yötä, niin huomasin, kun yöllä yritti vessaan mennä ja minä tietenkin avuksi menin, niin hän oli aivan veltto, eikä jalat kantaneet.
sitten kotisairaanhoit. kanssa tuumattiin ja jätettiin koko lääke pois.

Suurempi haitta on kuitenkin jos kaatuu ja särkee ittensä, nyt onkin jo nukkunut hyvin, joskus on näitä ylivilkasjaksoja jolloin ei sitten saa nukuttuakaan kunnolla.

Äidillä ei ole mitään lääkitystä tähän vaivaan, olen kysynyt lääkäriltä tätä useinkin, mutta aina on jokin syy että sitä ei olla annettu.

Tämä onkin niin ovela sairaus, kun äiti alkuun ymmärsi tämän taudin, niin hän kielsi minua kertomasta kellekkään tästä, jotenkin häpesi koko sairautta ja sanoikin minulle, että sitten minun luona ei kukaan käy jos tietävät.

Minä sanoin hänelle, että tämä on sairaus niinkuin mikä sairaus tahansa, eikä sitä tartte hävetä.

Sisareni jotka asuvat kauempana käydessään eivät huomanneet mitään poikkeavaa, juuri kun äiti osasi peitellä sairautensa, eli pinnisteli sen ajan ja näytteli olevansa ihan kunnossa.

Vielä nytkin kun äitin luona käy joku kylässä, äiti on silmin nähden pirteämpi.
Kun vieraat lähtevät pois, niin äiti on ihan naatti.

Kerroinhan minä sisarilleni tietenkin tästä ja kyllä aika pian naapureillekkin, kun tuli tilanteita, että äiti luuli naapureitakin...

Kyllä teidän täytyy seurailla äitiänne ja jos näyttää, niin muisti tutkimukseen ja diagnoosi.
Monessa tapauksessa lääke hoito ajoissa hidastaa taudin etenemistä ja auttaa oireisiinkin.

Tästäpä tulikin ihan pitkä juttu!

Hyvää kesän jatkoa sinulle!

om.hoitaja kirjoitti:

kun kysyt, niin vastaan.
Äiti on nyt 88v. ja dementia diagnoosin sai -99vuonna.
Äidilläni on vaskulaarinen dementia, joka tarkoittaa verenkierrosta johtuvaa, joitain vuosia aikaisemmin äidillä oli aivoveritulppa ja siitä varmaankin jäi jäljet tähän sairauteen.

Eli n.9 vuotta on tätä matkaa tehty.
Aluksi äiti unohteli asioita ja joskus oli unohtanut hellanlevyn päälle, itse kylläkin oli sitten huomannut sen, mitään ei kerinnyt tapahtua.

Olen pitänyt päiväkirjaa äidistä tältä ajalta, siitä on niin hyvä seurata sairaudun kulkua, kun ne asiat mitä milloinkin tapahtuu unohtaa helposti ja kun kirjoittaa, niin on se terapeuttistakin, kun siihen purkaa kaiken tunteensa.

On ollut monta vaihetta, ensin tuo unohtelu, sitten harhaisuutta mitä on yhä, ahdistuneisuuttakin on ajoittain. Miksi sitä sanoisi, kun äidillä näitä luuloja, että joku on käynyt tai vienyt jotain, varastanut yms.
Tämä vaihe on onneksi jo poissa, se oli rasittavaa kun kaikesta epäili, ei minua, mutta kaikkia muita...

Kyllä äitilläkin oli uni ongelmia ja unilääkkeitäkin käytti, mutta kun oli meillä kerran yötä, niin huomasin, kun yöllä yritti vessaan mennä ja minä tietenkin avuksi menin, niin hän oli aivan veltto, eikä jalat kantaneet.
sitten kotisairaanhoit. kanssa tuumattiin ja jätettiin koko lääke pois.

Suurempi haitta on kuitenkin jos kaatuu ja särkee ittensä, nyt onkin jo nukkunut hyvin, joskus on näitä ylivilkasjaksoja jolloin ei sitten saa nukuttuakaan kunnolla.

Äidillä ei ole mitään lääkitystä tähän vaivaan, olen kysynyt lääkäriltä tätä useinkin, mutta aina on jokin syy että sitä ei olla annettu.

Tämä onkin niin ovela sairaus, kun äiti alkuun ymmärsi tämän taudin, niin hän kielsi minua kertomasta kellekkään tästä, jotenkin häpesi koko sairautta ja sanoikin minulle, että sitten minun luona ei kukaan käy jos tietävät.

Minä sanoin hänelle, että tämä on sairaus niinkuin mikä sairaus tahansa, eikä sitä tartte hävetä.

Sisareni jotka asuvat kauempana käydessään eivät huomanneet mitään poikkeavaa, juuri kun äiti osasi peitellä sairautensa, eli pinnisteli sen ajan ja näytteli olevansa ihan kunnossa.

Vielä nytkin kun äitin luona käy joku kylässä, äiti on silmin nähden pirteämpi.
Kun vieraat lähtevät pois, niin äiti on ihan naatti.

Kerroinhan minä sisarilleni tietenkin tästä ja kyllä aika pian naapureillekkin, kun tuli tilanteita, että äiti luuli naapureitakin...

Kyllä teidän täytyy seurailla äitiänne ja jos näyttää, niin muisti tutkimukseen ja diagnoosi.
Monessa tapauksessa lääke hoito ajoissa hidastaa taudin etenemistä ja auttaa oireisiinkin.

Tästäpä tulikin ihan pitkä juttu!

Hyvää kesän jatkoa sinulle!

Lue lisää

äitini olisi 88, mutta kun 63v ja muutoin kuulostaa samalta, mutta saa vielä huutokohtauksia :( Siis huutaa/mölisee/kirkuu... en tiedä miksi sitä kutsuisi. On niin epätoivoinen olo itsellä.

Ärsyttävintä on mielestäni tuo pinnistelyn kyky! Kamalaa kun koittaa muille selittää mitä arki on, ja palaute on, että älä liioittele, kyllähän me nähtiin miten se jaksaa. Tekisi mieli kirkua, että kun näkisittekin!!! Se vaan tsemppaa jollain ihme voimilla kun tulette :( eikä kukaan usko, edes lääkäri; joka keskustelee "höpsähtelevän" ,asiallisen (joopajoo) rouvan kanssa.

om.hoitaja kirjoitti:

kun kysyt, niin vastaan.
Äiti on nyt 88v. ja dementia diagnoosin sai -99vuonna.
Äidilläni on vaskulaarinen dementia, joka tarkoittaa verenkierrosta johtuvaa, joitain vuosia aikaisemmin äidillä oli aivoveritulppa ja siitä varmaankin jäi jäljet tähän sairauteen.

Eli n.9 vuotta on tätä matkaa tehty.
Aluksi äiti unohteli asioita ja joskus oli unohtanut hellanlevyn päälle, itse kylläkin oli sitten huomannut sen, mitään ei kerinnyt tapahtua.

Olen pitänyt päiväkirjaa äidistä tältä ajalta, siitä on niin hyvä seurata sairaudun kulkua, kun ne asiat mitä milloinkin tapahtuu unohtaa helposti ja kun kirjoittaa, niin on se terapeuttistakin, kun siihen purkaa kaiken tunteensa.

On ollut monta vaihetta, ensin tuo unohtelu, sitten harhaisuutta mitä on yhä, ahdistuneisuuttakin on ajoittain. Miksi sitä sanoisi, kun äidillä näitä luuloja, että joku on käynyt tai vienyt jotain, varastanut yms.
Tämä vaihe on onneksi jo poissa, se oli rasittavaa kun kaikesta epäili, ei minua, mutta kaikkia muita...

Kyllä äitilläkin oli uni ongelmia ja unilääkkeitäkin käytti, mutta kun oli meillä kerran yötä, niin huomasin, kun yöllä yritti vessaan mennä ja minä tietenkin avuksi menin, niin hän oli aivan veltto, eikä jalat kantaneet.
sitten kotisairaanhoit. kanssa tuumattiin ja jätettiin koko lääke pois.

Suurempi haitta on kuitenkin jos kaatuu ja särkee ittensä, nyt onkin jo nukkunut hyvin, joskus on näitä ylivilkasjaksoja jolloin ei sitten saa nukuttuakaan kunnolla.

Äidillä ei ole mitään lääkitystä tähän vaivaan, olen kysynyt lääkäriltä tätä useinkin, mutta aina on jokin syy että sitä ei olla annettu.

Tämä onkin niin ovela sairaus, kun äiti alkuun ymmärsi tämän taudin, niin hän kielsi minua kertomasta kellekkään tästä, jotenkin häpesi koko sairautta ja sanoikin minulle, että sitten minun luona ei kukaan käy jos tietävät.

Minä sanoin hänelle, että tämä on sairaus niinkuin mikä sairaus tahansa, eikä sitä tartte hävetä.

Sisareni jotka asuvat kauempana käydessään eivät huomanneet mitään poikkeavaa, juuri kun äiti osasi peitellä sairautensa, eli pinnisteli sen ajan ja näytteli olevansa ihan kunnossa.

Vielä nytkin kun äitin luona käy joku kylässä, äiti on silmin nähden pirteämpi.
Kun vieraat lähtevät pois, niin äiti on ihan naatti.

Kerroinhan minä sisarilleni tietenkin tästä ja kyllä aika pian naapureillekkin, kun tuli tilanteita, että äiti luuli naapureitakin...

Kyllä teidän täytyy seurailla äitiänne ja jos näyttää, niin muisti tutkimukseen ja diagnoosi.
Monessa tapauksessa lääke hoito ajoissa hidastaa taudin etenemistä ja auttaa oireisiinkin.

Tästäpä tulikin ihan pitkä juttu!

Hyvää kesän jatkoa sinulle!

Lue lisää

Kiitos kuvauksesta! Löysin paljon samaa kuin omalla äidilläni. Hänellä on myös verenkiertoperäinen dementia ja harhaisuutta. Muistisairaus todettiin vajaa viisi vuotta sitten. Tuollaista ylivilkkautta ei ole. Voimia sinulle! Nyt huomasinkin, että tekstisi oli kirjoitettu jo 2008 - tilanne on varmaan nyt toinen.

tytärvaan kirjoitti:

äitini olisi 88, mutta kun 63v ja muutoin kuulostaa samalta, mutta saa vielä huutokohtauksia :( Siis huutaa/mölisee/kirkuu... en tiedä miksi sitä kutsuisi. On niin epätoivoinen olo itsellä.

Ärsyttävintä on mielestäni tuo pinnistelyn kyky! Kamalaa kun koittaa muille selittää mitä arki on, ja palaute on, että älä liioittele, kyllähän me nähtiin miten se jaksaa. Tekisi mieli kirkua, että kun näkisittekin!!! Se vaan tsemppaa jollain ihme voimilla kun tulette :( eikä kukaan usko, edes lääkäri; joka keskustelee "höpsähtelevän" ,asiallisen (joopajoo) rouvan kanssa.

Lue lisää

Tuttua tuo skarppaus muiden seurassa ja että muut lyhyellä tapaamisella saavat eri kuvan äidin voinnista. Ja aluksi tuntui, kun hain kotiapua äidille, että ne tuumivat, että vika on minun päässä.

Suosittelen tukipalvelua, äidilleni on ollut jo monia vuosia tukiranneke ja kun tuli näitä karkailuja, niin kunnan puolesta laittoivat ovihälyttimen.
On koettu hyväksi laitteeksi, hälyttää kun oven aukaisee ja hälyttää kunnanhälytyskeskukseen ja sieltä kotihoitoon tai yöllä yöpartioon.
Meillä ollut n. pari vuotta käytössä ja minäkin olen saanut nukkua rauhassa yöuneni.

Suosittelen lämpimästi!

om.hoitaja kirjoitti:

Suosittelen tukipalvelua, äidilleni on ollut jo monia vuosia tukiranneke ja kun tuli näitä karkailuja, niin kunnan puolesta laittoivat ovihälyttimen.
On koettu hyväksi laitteeksi, hälyttää kun oven aukaisee ja hälyttää kunnanhälytyskeskukseen ja sieltä kotihoitoon tai yöllä yöpartioon.
Meillä ollut n. pari vuotta käytössä ja minäkin olen saanut nukkua rauhassa yöuneni.

Suosittelen lämpimästi!

Lue lisää

Kiitos. Otan heti maanantain yhteyden kuntaan.

om.hoitaja kirjoitti:

Suosittelen tukipalvelua, äidilleni on ollut jo monia vuosia tukiranneke ja kun tuli näitä karkailuja, niin kunnan puolesta laittoivat ovihälyttimen.
On koettu hyväksi laitteeksi, hälyttää kun oven aukaisee ja hälyttää kunnanhälytyskeskukseen ja sieltä kotihoitoon tai yöllä yöpartioon.
Meillä ollut n. pari vuotta käytössä ja minäkin olen saanut nukkua rauhassa yöuneni.

Suosittelen lämpimästi!

Lue lisää

äitini kotikunnasta ei saa ovihälyttimiÄ!!

aina saatavissa kirjoitti:

äitini kotikunnasta ei saa ovihälyttimiÄ!!

Minullakin olisi asiaa.....olen pitänyt asiat....ja nyt joudun psykiatrille.....olen nähnyt vainajia,kuullut askeleita,joku seuraa mua joku musta tämä oli pahempi nuorena moni syyllisti saatanan jutuiksi..olen aika väsynyt......psykiatri laittaa lausunnon kohta ...mitähän tää on......