Olen tässä ruvennut mietiskelemään, että onko teikäläisillä joku aikataulu, jonka tahdissa ihmisestä joko tulee todistaja tai sitten se todetaan toivottomaksi tapaukseksi?
Muistelen lukeneeni täältä, että jossain vaiheessa se aika oli 6 kuukautta. Että jos sinä aikana ei tapahtunut toivottuja muutoksia, niin silloin se yksilö "jätettiin rauhaan". Minulta on nyt mennyt kolme kuukautta, käyn salilla pari kertaa viikossa ja sillai, mutta en missään nimessä ole valmis vaihtamaan Kirkkoraamattua Uudenmaailmankäännökseen, sillä niisä on oikeasti suuria eroja keskenään.
Kuinka tarkkoja muistiinpanoja te teette yksittäisestä ihmisestä? Olen avautunut uskonkäsityksistäni (tai niiden puutteesta) aika railakkaasti välillä, ja suoraansanoen hirvittää, jos jossain arkistossa on kovinkin yksityiskohtaiset tiedot sanomisistani. Vaikka luulisi toisaalta ihmisillä siellä muutakin tekemistä olevan kuin takertua jonkun yksittäisen ulkopuolisen toilailuihin kovin pitkäksi aikaa.
Sitä piti vielä kysyä, että minkälaiset syntien tunnustus- ja katumistoimenpiteet te uusilta vaaditte, ja missä vaiheessa se tulee eteen? Kyselettekö te raakasti vaan tyyliin: "Oletko viimeisen vuoden aikana vetänyt viinaa, harrastanut esiaviollista seksiä, osallistunut väärien uskontojen jumalanpalveluksiin" jne miten paljon niitä kiellettyjä asioita nyt onkaan.. Ja jos/kun niin on tehnyt, niin mitä siitä sitten seuraa?
Eikait niitä sentään tarvitse koko seurakunnalle tunnustaa?
Muistelen lukeneeni täältä, että jossain vaiheessa se aika oli 6 kuukautta. Että jos sinä aikana ei tapahtunut toivottuja muutoksia, niin silloin se yksilö "jätettiin rauhaan". Minulta on nyt mennyt kolme kuukautta, käyn salilla pari kertaa viikossa ja sillai, mutta en missään nimessä ole valmis vaihtamaan Kirkkoraamattua Uudenmaailmankäännökseen, sillä niisä on oikeasti suuria eroja keskenään.
Kuinka tarkkoja muistiinpanoja te teette yksittäisestä ihmisestä? Olen avautunut uskonkäsityksistäni (tai niiden puutteesta) aika railakkaasti välillä, ja suoraansanoen hirvittää, jos jossain arkistossa on kovinkin yksityiskohtaiset tiedot sanomisistani. Vaikka luulisi toisaalta ihmisillä siellä muutakin tekemistä olevan kuin takertua jonkun yksittäisen ulkopuolisen toilailuihin kovin pitkäksi aikaa.
Sitä piti vielä kysyä, että minkälaiset syntien tunnustus- ja katumistoimenpiteet te uusilta vaaditte, ja missä vaiheessa se tulee eteen? Kyselettekö te raakasti vaan tyyliin: "Oletko viimeisen vuoden aikana vetänyt viinaa, harrastanut esiaviollista seksiä, osallistunut väärien uskontojen jumalanpalveluksiin" jne miten paljon niitä kiellettyjä asioita nyt onkaan.. Ja jos/kun niin on tehnyt, niin mitä siitä sitten seuraa?
Eikait niitä sentään tarvitse koko seurakunnalle tunnustaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
aikataulua,oo rauhas.Joku tulee seurakunnan yhteyteen piankin,joku tutkii vuosikausia.
Ei tarvi mittään syntejä tunnustaa,vasta sitten ku ja jos haluat kasteelle sulta kysytään,et ootko eläny oppimasi mukaan,ei sua kytätä.
Käy vain salilla niin opit todidtajiin luottamaan ja anna aikaa itelles
entinen ja pois potkittu X Jt.
Eikait se automaattisesti tee noista neuvoista huonoja, että niiden antaja on exä. Etkös sinäkin ole sellainen?
En vain ymmärrä niitä exiä, jotka on jumiutuneet jt ajatus maailmaan ja pitävät pelosta takaporttia auki järjestöön.
>Jt elämään ei kuuluu logiikka ja monet ei pääse siitä mallista eroon edes exänä.
>Eräs eronnut Jt mies sanoi pitävänsä edelleen Jt asiaa totuutena....siis hän uskoi edelleen ikuisenelämän oppiin, lähestyvään Harmagedoniin ja kuinka hänetkin tuhottaisiin siinä. Silti hän itse erosi "elämän" antavasta järjestöstä. Siis joku ontuu selityksessä pahasti.
Olen itse eronnut myös, mutta pohjana oli täydellinen epäusko järjestöön ja rakkauteen. Ei tulis mieleenkään suositella Jt elämää kenellekään, kun itse olen nähnyt mitä se on.
Neitoni sanomiset on kun pentuna oltiin heikoilla jäillä "leikkimässä" niin rohkeimmat kaverit pysyivät rannalla kannustamassa pitemmälle.
..monesta eri syystä. Itse olen entinen hellari, ja vaikka lähdöstäni on jo kuusi vuotta, pidän edelleen ihan mahdollisena, että joudun helvettiin. Minä en siis periaatteessa vastusta kristinuskoa, en vaan ole pystynyt elämään niinkuin se vaatisi. Käsittääkseni "Neitoni" nimimerkillä on vähän samankaltainen tilanne.
Toisaalta suuri syy siihen, miksi kristinuskon jätin, oli sillä kohtelulla, jota sain. Ei se syrjintä mistään uskonnollisista syistä johtunut, mutta se käsittämätön sanojen ja tekojen ristiriita ja- anteeksi nyt- jeesustelu sai minut turhautumaan lopullisesti ja lähtemään.
Mutta jos joku minulta kysyisi, että kannattaako helluntaiseurakuntaan liittyä, niin saattaisin hyvinkin rohkaista häntä siihen ainakin siinä tapauksessa, ettei hänellä ole mitään näkyviä vammoja tai sairauksia. Sillä sellaisten takia minua syrjittiin.
että siellä ei ole aito rakkaus keskuudessaan..?
>Minä huomasin sen ainakin Jt srk.
Minusta on ihan luonnollista se, että hyväksyntää tietyssämäärin pitää ansaita teoilla. Sellaiseen todellisuuteen olen kasvanut, ja siinä on kuitenkin paljon enemmän toivoa kuin sellaisessa tilanteessa, jossa ihmistä ei hyväksytä vaikka se tekisi mitä.
Rakkaus on vuorovaikuteista. Jonkun kanssa asiat vain toimii ja toisen kanssa ei. Jt mainostama järjestöllinen keskinäinen rakkaus on klisee ilman mitään todellisuus pohjaa. Järjestössä, jossa jäsenet lokeroituu kuppikuntiin ei voi muuta kuin puhua näennäisestä rakkaudesta keskuudessaan. Tätä kuppikunta ajattelua aletaan jo harrastamaan Jt lapsuudessa.