Katoin eilen puolivahingossa yhen videon, biisin tiesin etukäteen kyllä mutta näin tapahtu: ekaa kertaa kattoessani meni helvetin moiset kylmät väreet pitkin kroppaa ja alko ahistamaan ihan helvetisti!! Tuntu sille et ihan kun oisin ite ollut siellä paikanpäällä silloin oliko se nyt vuonna 67, olen siis 80-luvulla syntynyt.. Oikeesti ihan älytön ahdistus tuli tosta videosta, siis just semmonen olo et alko kaivata tonne ihan älyttömästi ja ihan kuin olis tullu jotain fläsbäkkejä tosta tapahtumasta, vaikee selittää tätä tilaa koska en itekkään käsitä. Ihan kuin ois johonkin alitajuntaan jääny tavaraa entisestä elämästä tai jotain ja nyt se ois tullu noitten videoitten kuvien takia "esille".. Video on tässä: http://www.youtube.com/watch?v=ijTe7jhjnc0
Ja kaikki hörhöt voi jättää vastaamatta!
Ja kaikki hörhöt voi jättää vastaamatta!
Vastaukset 44
Vanhimmat
että silloin kun äitisi on sinua odottanut, hän on kuunnellut juuri kyseistä kappaletta. Oletko tiedustellut sellaista mahdollisuutta?
Tuleeko sinulle siitä videosta hyvä vai huono olo?
Onhan se mahdollista että koit entisen elämäsi tiloja?!
Jospa olit hippi tuohon aikaan?
tunnetko nykysin vetoa yleisesti sen kaltaiseen elämismuotoon
onko se tutunoloista!?
(vaatteet,musa, taide....)
tuohon aikaan tyyppejä kuoli huume juttuihin
onko sulla addikteja?!kahvi? tupakka?...
tai inhoatko huumaavia aineita jopa alkoholia
kaikki tämän tyyppiset tuntemukset voivat johtua entisestä elämästäsi
voit inhota tai tuntea vetoa edellisen elämäsi asioihin tai ilmapiiriin noin yleisesti
riippuen myös siitä olitko miten onnellinen siinä elämässä
tutki itseäsi ja tuntojasi
katsele tuon ajan filmejä -tuleeko sieltä jotain muuta tuttuta vastaan?!
ota tämä asia seikkailuna
tutkimusretkelle onnea toivottaa "muistaja"
peace and love
mie yks päivä katoin jotain veneily ohjelmaa norjasta tms, ja samankaltaset fiilikset oli pinnassa(oli jotain viikinki juttuja). mitään en näistä entisistä elämistä tajua tosin, mut pisti miettimään. aina oon kaivannu vesille, eikä siihen oo mitään syytä. aina kun pääsen saimaan rannalle, tiedän että tässä se on mitä kaipaan...siis ihan vaan se hiton lammikko:) ja kalastus myös liittyy siihen vahvasti. sitä oon aina kaivannu, vaikka vasta viime kesänä uskalsin ekan kerran ite ottaa ahvenen koukusta, heh. mutta ajatuksissani oon hyvin usein kalastamassa, ja rauhotun siitä.
Helsinkisyndroomaa (katuahdistusta). Normaalielämä puuttuu kaikkine sen kokemuksineen. Näköjään pakko paeta joihinkin tunteisiin kun ei pysty niitä itse kokemaan.
Suomeksi, hanki elämä ja oikeita kokemuksia. Esimerkiksi lomallasi voit oikeasti kalastaa vaikka joka päivä jos niin haluat.
Olen kalastellut pienenä mato-ongella paljon vaikken siitä ole niin kiinnostunut. Olen ampunut käsiaseellakin vaikkei se kiinnosta minua pätkääkään.
Olen laulellut sitä aika paljon. :-)
Minulla on sellainen tunne että monet 80-luvulla syntyneet ovat eläneet hippiaikana ja ehkä kuolleet yliannostukseen tai muuten huumeisiin.
Yksi syy epäilyksiini on juuri se että 60-luvun musiikki on suosittua 80-luvulla syntyneitten parissa, myös 50-luvun musiikki.
Esim Duffyn Mercy on aikalailla 60-luvun tapainen.
http://www.youtube.com/watch?v=KE2orthS3TQ
1960-luvulla oli myös ikävämpi tappaja.
Vietnamin sota.
Tuo laulu kuuluu myös sotilaiden suosikkeihin; sotilaat ilmaisivat sillä kaipuutaan takaisin kotiin.
Se muuten taisi ollakin se suurin rajan taakse menon syy.
Kiitos, Jumala, että olet antanut minun syntyä ihmiseksi. Kiitos, että sain tänään nauttia musiikista, kun Teräsbetoni soitti niin hienosti, että pääsi Serbian Eurovision-finaaliin. Kiitos, että olet antanut meille ihmisille, luoduillesi, musiikin ja paljon muitakin hienoja asioita, joista voimme nauttia. Parempaa olemassaolon muotoa ei voi ollakaan, kuin olla ihminen. Elämä maapallolla on hienoa, ainakin Suomessa. Kiitos siitä sinulle, Jumala!
Anteeksi Jumala, ja muut lukijat, että kirjoitin edellisen viestini humalapäissäni. Ei minun pitänyt tähän osastoon kirjoitustani laittaakaan,
mutta todellakin tunnekuohu sai minut todella valtoihinsa. Ihmettelin sitä itsekin ja häpesin.
En edes ole uskovainen, vaikka arvostankin kymmenen käskyn ideologiaa ja vuorisaarnaa.
Elämä on kuitenkin kaikesta huolimatta hieno asia, ei elämänjälkeisen elämän pohtiminen. Sitä ehtii pohtia kuolemansa jälkeenkin. Jos meidät on luotu ja synnytetty tähän maailmaan tahtomattamme (tästä jotkut voivat olla eri mieltäkin), ei meitä voida vaatiakaan mahdottomia.
Nautitaan elämästä ja täällä maapallolla olosta, elämän tarkoitus on itse elämä, eläkäämme se hyvin ja rakentavasti ja rakastetaan lähimmäisiämme.
Niin, San Francisco on todella hieno laulu.
Tunteet vaan pulpahtelee, siinä se. Se on normaalia, ei mitään flashbackiä.
80-luvulla varsinkin alkoi syntyä ns. indigoja eli lapsia, jotka 'muuttavat maailman'. He ovat jo siis syntymästään saakka herkempiä 'näkemään, aistimaan, tiedostamaan asioita intuitiivisesti, muistamaan entisiä elämiään' jne. Heidän vanhempiensa sukupolvi eli juuri tuota hippiaikaa, josta tuokin laulu on.
Kyselepä vanhemmiltasi, oliko tuo "San Fransisco"-kappale heidän lemppareitaan. Tarkoitan tällä, että siten siitä olisi voinut jäädä eräänlainen muistijälki sinun DNA:hasi heidän antamansa perimän kautta ja nyt aiheuttaa, kuultuasi kappaleen eräänlaisen Dejavu-ilmiön.
Tai sitten: Elit tuota 60-luvun hippiaikaa ja tuo laulu toimi avaimena lukkoon, joka herätti sinun muistisi edellisestä elämästäsi. Tässäkään tapauksessa ei ole mitään pelättävää eikä varsinkaan helvetillistä (ellet itse ala uskomaan niin).
Rakkaudella.
Entinen hippiäinen eli Enk-el
Älytöntä potaskaa.
>>80-luvulla varsinkin alkoi syntyä ns. indigoja eli lapsia, jotka 'muuttavat maailman'. He ovat jo siis syntymästään saakka herkempiä 'näkemään, aistimaan, tiedostamaan asioita intuitiivisesti, muistamaan entisiä elämiään' jne.
tietävät että tämä maailma ei ole todellinen ja siksi he eivät halua olla täällä vaan protestoivat kaikkia maailman lakeja vastaan. Ja käyttäytyvät muutenkin ihan eri tavalla kuin me jotka olemme kasvatetut tottelemaan joka ikistä idioottimaista lakia.
Siksi indigoja kutsutaan auttajiksemme koska he tulevata aukaisemaan silmämme. Tulevaisuudessa ehkä opimme miten on elettävä. Kiitos siitä indigojen.
Indigolapsella? He avaavat meidän silmämme protestoimalla, niinkö? Mitä muuta hyvää he tekevät?
Tarkoitetaanko indigolla näitä itsekkäitä lapsia mitkä riehuvat ja meluavat joka puolella ja istuvat yleisissä kulkuneuvoissa likaiset kengät penkillä vain siksi koska eivät siedä sääntöjä ja kyseenalaistavat sen, että miksei näitä penkkejä muka voi sotkea?
Minulle ei ainakaan vielä tähän ikään mennessä ole tullut tilaisuutta tavata fiksua henkisesti kehittynyttä indigolasta ja ihmettelen sitä, sillä joka puolella näistä kuitenkin toitotetaan.
Onko indigolapsen tehtävä siis ollakin henkisesti vähän kehittymätön ja sillä tavalla avata kanssaihmisten silmät, kun he joutuvat sopeutumaan räyhähenkien kanssa.
Mitä indigoissa on niin kummallista mitä ei ennen ollut?
Kaikki puhuvat tästä asioiden kyseenalaistamisesta, mutta eikö ole aika luonnollista, että asioita aletaan kyseenalaistaa sitä mukaa kun tiedon määrä lisääntyy ja sehän on lisääntynyt tietokoneen ja netin myötä räjähdysmäisesti, tottakai silloin asioita alkaa kyseenalaistaa muutkin, eihän se ole yksistään indikoiden ominaisuus.
En kirjoittanut tätä ilkeyttäni vaan olen oikeasti kiinnostunut tietämään mistä indigolapsen tunnistaa ja miten ne muka eroavat muista ihmisistä, onhan rikollisia ja lain vastustajia ollut ennenkin. Tietenkin lapset protestoivat kaikkea mahdollista kun nykyään ei vanhemmilla ole aikaa antaa kotona minkäänlaista kasvatusta vanhempien ollessa jatkuvasti töissä tai golffaamassa tai jossain. Eihän lapset tietenkään halua silloin uskoa ketään kun ei kotonakaan ole mitään sääntöjä ollut. Mielestäni se on vain ajan henki ja ihan luonnollista.
Ja entä sitten herkkyys ja tajuaminen, että tämä elämämme ei ole todellista, miten se taas eroaa vanhemmista ihmisistä joilla on myöskin tuo kaikki tieto? Eihän mikään tämmöinen ole mitenkään uutta, onhan iät ja ajat ollut herkkiä ihmisiä ja myös niitä mitkä eivät usko mihinkään valmiiksi syötettyyn.
Onko indigo siis vaan nimitys 80-luvun lapsille vähän niin kuin hipit oli 60- ja 70-lukulaisia?
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/indigolapset.htm
Koska indigolapset ovat sellaisia kuin ovat heitä on vaikea kasvattaa. He eivät viis veisaa auktoriteeteista. He tietävät asiat paremmin. Toisin sanoen vanhan ajan kuritus ei heihin onnistu mutta heidän on kuitenkin opittava rajat ja säännöt. Muuten heistä tulee sietämättömiä tyranneja. Kun ymmärtää miten heitä on kasvatettava saa oppia heiltä ihan ihme juttuja.
Heidän huono käytöksensä on tietysti oppia meille myös. Opimme miten ei lapsia kasvateta.
Ikävä kyllä joskus he eivät jaksa tämän maailman kanssa ja poistuvat täältä.
Indigoja alkoi tulla tänne jo puolessa välissä 50-lukua, mutta he ovat hieman erilaisia. Heidän työnsähän on kasvattaa näitä villejä lapsia.
Indigoilla on myös paranormaaleja kykyjä. Nyt syntyvillä vielä enemmän.
Indigoita on aina ollut, joskin hyvin vähän - ja tunnistan itsessänikin ison määrän ko. tuntomerkkejä. Mutta vasta 1980-luvulla ja sen jälkeen heitä on tullut toden teolla tänne.
Tämä maailma ei ole oikea kotimme; olemme täällä vain käymässä.
Kun se ei vaan missään näy, niin en sellaiseen silloin myöskään usko! :)
Mut enhän mäkään nyt ihan kaikkea tiedäkään! :)
Vanhoja sieluja on kuitenkin aina täällä ollut ja nykyisin tietenkin heitäkin on enemmän kun ihmisten lukumäärä on näinkin suuri.
Itellänikin on 1990-luvulla syntyneet lapset ja en kyllä ole kuvittelut missään vaiheessa heidän olevan mitään indigoja.
Aikamme on muutenkin niin "rumaa", että en yhtään ihmettele näitä uskovien juttujakaan. Nuorisokin menee muun massan mukana, eikä uskalla olla omia, aitoja itsejään. Ollaan muka niin "yksilöllisiä" vaikka lähes kaikki ovat toistensa klooneja! :/
Jos tänne on jotain erikoisempia sieluja joskus tullut, niin se oli 1960- ja 1970-luvuilla jolloin musiikki ja kaikki muukin kulttuuri olivat vielä jollain lailla henkistynyttä. Nykyäänhän ei ole musiikissakaan enää mitään sielua mukana! :/
Ja se nuorten "kapinakin" on täysin lapsellista teiniangstia, joka menee onneksi ohi! Ja ainahan sitä on täällä ollut! ;)
Jos aattelen vaikka itteäni, niin mussa on aivan helvetinmoinen määrä suuruudenhullua diktaattoriakin, mutta silti osasin "kasvattaa itse itseni" niin, että ei tarvinnut alkaa juomaan tai käyttämään huumeita. Sain kyllä tämän vuoksi osakseni muiden nuorten pilkkaa ja kestin lauman asettaman paineen. Mä olen tässä elämässäni oikeastaan aina inhonnut laumasieluisuutta ja päihteiden käyttöä, ja se pitää kyllä ihmisen sellaisista erossa. Ainakin jos on jo tarpeeksi sitä sielunikääkin takana!
Kyseessä on mun mielestäni vaan lapsellisten vanhempien tapa "korottaa" oma lapsi muiden yläpuolelle. Moni vanhempi kun haluaa elää lapsensa kautta ja lapsen epäonnistuminen tarkoittaa samaa kuin vanhemman epäonnistuminen ja siksi se on niin arka asia monelle vanhemmalle. Suorituskeskeinen tehoyhteiskunta on tarttunut jopa ihmisten vanhemmuuteen.
Mutta uskokoon miten haluavat, jos se heitä helpottaa! ;)
luvuilla heitä alkoi tulla tänne isommat määrät mutta juuri nykyään syntyvät ovat erikoisempia. Heillä on niin ihmeellisiä kykyjä.
Onhan sitä tietysti miesten loogisten aivojen vaikea ymmärtää mutta niin se nyt vain on. :-)
Luultavasti olet itsekin indigo, ainakin olen saanut sen käsityksen. :-)
>>Heillä on niin ihmeellisiä kykyjä. >Onhan sitä tietysti miesten loogisten aivojen vaikea ymmärtää mutta niin se nyt vain on. :-) >Luultavasti olet itsekin indigo, ainakin olen saanut sen käsityksen. :-)
ihmeellisistä kyvyistä, mutta mitä ne on? Oletko itse tavannut semmoisen erityisen kyvyn omaavan lapsen? Itselläni on ennustajan lahjoja ja näkyjäkin olen nähnyt, pitäisikö minunkin sitten olla indigo? Tappelin lasena jatkuvasti vanhempieni kanssa koska en niellyt kaikkia sääntöjä jos minulle ei kerrottu miksi, mutta mielestäni niin tekivät kaikki lapset ja ihan oikeesti kuka nyt tykkää jonottamisesta??? Minua ainakin vituttaa olla jonossa. En edelleenkään tajua mitä uutta tässä on ja miksi jotain ryhmää yhtäkkiä pitää ruveta kutsumaan joillain kummallisilla nimillä...
Olikohan Mozartkin indigo ja da vinci ja muut kummajaiset kykyineen? Onhan noita nyt AINA ollut ja aina tulee olemaan.
kun monet vanhemmat luulevat indigojen olevan jotain Jeesukseen verrattavaa. Ja miksei tietysti jotkut ehkä olekin mutta nämä lapset ovat siis täällä elämässä tavallista elämää vaikka luulevatkin olevansa kuninkaallisia. Kun vanhemmatkin luulevat heitä kuninkaallisiksi ja kohtelevat heitä niin tulee probleemia ja paljon.
Niistä kyvyistä sitten. Eräs tyttö Venäjällä näkee ihmisistä heidän sairautensa. Muutamat lapset näkevät esim käsillään (!). Siitä oli juttu jossain mutta kun en koskaan älyä säästää mitään näytteeksi niin voit tietenkin olla uskomatta. :-)
Ja sitten tietenkin nämä tavalliset medialisuudet ja telepatia. Normaalia heille on keskustella eläinten kanssa ja siihen on uskottava koska minäkin (peräti) pystyn siihen jonkin verran. :-)
"Ehkä mun sitten pitäs alkaa opettaan tälle ihmiskunnalle niitä oikeita arvoja! Olishan se vaan oikeastaan mun tehtäväni, jos olen todellakin ollut ed. elämässäni Napoleon! 8-)"
Opetathan sinä koko ajan.
#Buddhalaisuuden mukaan muuten sielukin saattaa "monistua" ja siitä sen vaan johtuu, että maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka uskovat olleensa ed. elämässään Jeesus tai Napoleon! ;)#
Yksi syy on että on elänyt esim Napoleonin aikaan ja samaistuu sitten itse Napoleoniksi. Minä en kyllä ole kuullut kenenkään eläneen kuuluisana ihmisenä aikaisemmin. Kaikki ovat olleet ihan tavallisia pulliaisia.
"Mä oon ihan mitä vaan halutaan! ;)"
No, minä haluan että olet indigo!
Tämän päivän lapset ovat jääräpäisempiä kuin mitä esim meikäläinen oli.
Ja medialisuuttahan tietenkin on ollut ihmisillä kautta aikojen. Nyt sitä on vain enemmän.
Myös ihmeparantajan lahjoja on indigoilla.
Mutta eihän indigoihin ole pakko uskoa niin kuin ei yleensä mihinkään jos ei halua. Parempi onkin tietysti kun ei usko. :-)
>>Niistä kyvyistä sitten. Eräs tyttö Venäjällä näkee ihmisistä heidän sairautensa. Muutamat lapset näkevät esim käsillään (!). Siitä oli juttu jossain mutta kun en koskaan älyä säästää mitään näytteeksi niin voit tietenkin olla uskomatta. :-)
Ja sitten tietenkin nämä tavalliset medialisuudet ja telepatia. Normaalia heille on keskustella eläinten kanssa ja siihen on uskottava koska minäkin (peräti) pystyn siihen jonkin verran. :-)>Opetathan sinä koko ajan.>Yksi syy on että on elänyt esim Napoleonin aikaan ja samaistuu sitten itse Napoleoniksi. Minä en kyllä ole kuullut kenenkään eläneen kuuluisana ihmisenä aikaisemmin. Kaikki ovat olleet ihan tavallisia pulliaisia.>No, minä haluan että olet indigo!
luovutan ja jätän oven auki sille mahdollisuudelle, että indigoita voi olla.. en siltikään vielä ole tullut siitä edes hitustakaan vakuuttuneeksi, mutta sinun kirjoituksiasi joka tapauksessa on virkistävä lukea.
Tuo väitteesi lisääntyneestä mediaalisuudesta kuitenkin vähän ihmetyttää, sillä olen jo nelikymppinen ja koko elämän saanut jakaa kokemiani yliluonnollisia asioita lähes yksin, sillä kukaan ei niitä tunnu ymmärtävän, ei edes nämä indigoikäiset lhmiset joiden kanssa olen jutellut... siksi ihmetyttää, että missä ne oikein luuraa....
olemmekin nyt näyttämässä täällä miten eletään. Vähän hullu on kyllä oltavakin että viitsii täällä olla. Kaikki menee nyt sellaisella vauhdilla eteenpäin ettei meinaa mukana pysyä. Eikä moni pysykään.
Mielenkiintoista nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Muistaakseni Drunvalo Melchizedek kirjoitti tästä venäläisestä lapsesta jossain kirjassaan. Jos nyt muistan oikein. Tai sitten hän kirjoitti jostain muusta ihmelapsesta. Drunvalokin on sellainen tyyppi johon ei kaikki usko. Hän on nimittäin walk-in, joka tarkoittaa että hän on ottanut aikuisen ruumiin josta sen alkuperäinen samantien poistui. Sen he olivat suunnitelleet jo ennen kuin tulivat tänne.
#Näin niinku "kokemuksesta" voisin ihmisille kuitenkin sanoa, että olkaa pirun onnellisia siitä, että ette ole koskaan "olleet mitään"! ;-) #
Parempi kyllä niin. :-)
Olen oikein pannut merkille sen että 60-luvulla syntyneillä on paljon mediaalisuutta ja myös hankaluuksia elämänsä kanssa. Usein heidän lapsuutensa on ollut vaikea. Kukaan ei ole ymmärtänyt heitä, vanhemmat ovat hylänneet heidät tms.
#sillä kukaan ei niitä tunnu ymmärtävän, ei edes nämä indigoikäiset lhmiset joiden kanssa olen jutellut... siksi ihmetyttää, että missä ne oikein luuraa.... #
Minä tapaan heitä koko ajan. :-)
Mutta eihän kaikki ole indigoja. Paitsi että nyt alkaa melkein kaikki pienet lapset olla. He ovat myös kehittyneitä sieluja koska ovat eläneet jos jonkinlaisissa olosuhteissa.
Nyt kun tämän kirjoitin sinulle niin heitä alkaa tulla tiellesi. :-)
Oletko Aritta itse indigolapsi?
Mutta kuulun niihin jotka tulivat tänne aikaisin.
Lapseni ovat indigoja.
Hih, tunnen tuon biisin. Olen itse ollut lapsi 1970-luvulla, ja muistan sen.
Kyseinen laulu, "San Francisco", oli yksi hippiliikkeen tunnuksista. Se liittyy kiinteästi 1960- ja 1970-lukujen nuorisoliikehdintään.
Voi olla hyvinkin, että olet edellisen kerran ollut täällä maan päällä tuolloin, ja sillä kertaa elämäsi katkesi kesken. Syitä voi olla monia - sairaus, auto-onnettomuus, Vietnamin sota, huumeyliannostus, about mitä tahansa, mutta on täysin mahdollista, että tuosta biisistä on jäänyt muistijälki sinulle edelliskerralta.
Mulle tuli heti mieleen ton katselun jälkeen et olin tosiaan eläny tuolloin ja sitten kuollu myös päälle parikymppisenä johonkin. Samoin toi videon nainen vaikuttaa tosi tutulta, jostain syystä.. Vieläkin pari päivää kattomisen jälkeen tuntuu sama vahva kaipuu tohon aikakauteen, ihan kuin olis väärässä aikakaudessa kokonaan, vaikee selittää.. Ja ihan kuin elämän suuri rakkaus ois myös jäänyt tuohon aikaan. Oon kuullu näistä entisen elämän muistamisjutuista mut en oo koskaan uskonu siihen ennenku vasta nyt kun tuli omalle kohalle tällanen tapaus mikä oikeesti pysähdytti ja pisti miettimään vähän enemmin. Vähän kuin ois miettiny jotain festaria joskus vuosia sitten et "siellä mä sillon olin jnejne"
déjà vu. :-)
Mulla tuo ei herättänyt mitään tuntemuksia. Vaikka hipeistä kyllä tykkään.=))
Enemmän muhun vaikuttaa rastavideoiden näkeminen, siis kuten joku reggaekonsertti jostain -70-luvulta. En myöskään oikein sopeudu tähän kroppaani, olen lyhyt ja tukevajalkainen. Monesti kuvittelen itseni pitkäjalkaiseksi, honteloksi ja pitkäsormiseksi, kuten monet afrot ovat. On ottanut koville tajuta, että en muutu sellaiseksi, vaikka kuinka laihduttaisin! Jalkani kun on ja pysyy lyhyinä ja hieman tanakoina. Tulee mieleen, että ehkä olen edellisessä elämässä ollut pitkä, laiha rasta?
Myös etelä-amerikkalainen elämänmeno vetoaa muhun ihan oudosti, tulee tippa linssiin! Oon ollutkin muutamia kertoja latinoihmisten bileissä ja oon ihan eri ihminen siellä: maailman levein hymy kasvoilla! Osaan myös tanssia latinoita (kävin kursseilla) ja aikoinaan espanjan kieli meni mun päähän, kuin "häkä"! Eli imin espanjan alkeet itteeni tosi nopeasti ja jo alkeiskurssin jälkeen juttelin pitkät pätkät tapaamieni latinoihmisten kanssa ja ihmettelin itekin, että mites mä nyt näin osasin puhua!?
olet sitten joskus elänyt sellaisessa kulttuurissa. Kun kerran kuolemaa ei ole ja jossakin olemme eläneet aikaisemmat elämämme niin eihän se ole ihme että muistot heräävät.
Mä saan tästä biisistä outoja tuntemuksia, kuka siis olin entisessä lifessa?
http://www.youtube.com/watch?v=vvnVdMpgQOk
Minäkin pidän hipeistä:)
Minä saan flashbackeja intiaanimusiikista, siis sellaisesta jossa vain intiaanit rummuttaa ja laulaa heyaa heyaa jne. :-)
Todellinen kokemus henkivaltojen olemassaolosta, ne eivät ole leikinasioita. Ihminen voi joutua pahan valtaan, pimeyden voimat alkavat ahdistaa, vangita ... tulee pelkotiloja, painajaisunia, vierauden tuntoja... Älä jatka moista harrastusta.
Jos alkaa liian todelliseksi ja ahdistavaksi nuo "henkivallat" käymään.
Niillä on monista muistakin ihmisistä moiset voimat ulos hätyytelty onnistuneesti :)
Tiedän useammankin tapauksen näitä.
Henkiä on mutta ei mitään henkivaltoja. Ja henget ovat yleensä rajan taa menneitä ihmisiä.
Pelko saa kaikenmaailman negatiivisuudet materialisoitumaan ja tätä pelkoa syöttää uskot.
Minun vakaumukseni henki- ja näkymättömästä todellisuudesta perustuu Raamattuun, Jumalan ilmoitukseen. Sille ei voi mitään, jos joku ei niin usko. Raamattu puhuu monessa kohden henkivalloista, riivaajista ja langenneesta henkimaailmasta, jota Saatanakin edustaa. Kuolleet ihmiset ovat rajan toisellakin puolella ihmisiä ja meillä ei ole lupa pyrkiä aktiiviseen yhteyteen heidän kanssaan.
en muuten.
Ja sinä et voi todistaa mitenkään. :-)
Aika joutavaa tuo sinun väittelysi.Itsekö sitten lienet tehnyt noita tilastoja ym. ja kokemuksesi, se nyt selittää jollekin jotakin. Et itsekään usko meidän kristittyjen kokemuksia aidoiksi, mekö muuten sitten alettaisiin epämääräisiä kokemuksiasi.
kyllä uskon aidoiksi (osan ainakin), mutta en usko että kukaan pystyy raamattua todistamaan totuudeksi. Liian monta kokemusta kumoaa sen tulkinnan mikä uskovaisilla on raamatusta.
On oikeasti psyykkisesti sairaita, kuulevat ääniä ym. Itsellänikin on on eräs sellainen tuttava, ei kylläkään uskovainen, päinvastoin.
Olen rehellisesti uskovaiseksi tunnustautuva... minulle ei Jumala kuultavasti puhutun äänen kautta, ei myöskään unien kautta. Usein rukouspalvelussa tulee profeetallista tietoa pikkutarkastikin ja Jumala ilmestyy arjessa. Olen toimelias terve ihminen, psyykkisesti työkykyinen, onnellinen. Ei tarvitse siinä suhteessa rikastuttaa lääkefirmoja, ei ainakaan syystä että jotakin rassaa uskovaisuuteni.