Minulla on musertava ongelma parhaan ystäväni kanssa, joka vaivaa minua ja jossa omat rahkeet alkaa olla lopussa.
Minä ja paras ystäväni olemme tunteneet toisemme yli 15 vuotta (nyt molemmat 25-v). Olemme hyvin erilaisista taustoista ja erilaisia tyyppejä, mutta ehkä juuri siksi olleet toisillemme todella tukena ja apuna kaikki nämä vuodet.
Ystäväni Tiina on uskonnollisesta perheestä, perinteitä kunnioittava ja todellinen kotiäitityyppi. Hän on aina rakastanut lapsia, töissä päiväkodissa ja naimisiinkin meni jo 21-vuotiaana. Minä taas olen ollut enemmän tai vähemmän tuittupää ja tuuliajoilla, matkustellut, opiskellut kaikennäköistä ym.
Tiinan suurin haave saada oma vauva ei valitettavasti ole toteutunut kaikennäköisistä hoidoista huolimatta. He ovat yrittäneet vauvaa avioliiton solmimisesta lähtien, eli n. neljä vuotta jo. Minä olen tukenut häntä kaikissa näissä hoidoissa, itkuissa ja epätoivoissa ja olen tavallaan ollut hänen ainoa luottohenkilö tässä miehen lisäksi (Tiinan suvussa ei tällaisista asioista puhuta).
Itselleni kuitenkin kävi niin, että vuosi sitten rakastuin silmittömästi ja tapasin miehen jonka kanssa tiesin haluavani olla loppuelämän. Puhuimme avioliitosta ja perheen perustamisesta muutaman vuoden kuluttua. Vaikka joulun tienoilla menkat oli myöhässä, en ihmetellyt erityisemmin kun kierukka on joskus aikaisemminkin aiheuttanut epäsäännöllisyyttä kuukautisiin. Kuitenkin, kun kaikki ruoka etoi, rinnat turposi ym. aloin epäillä raskautta, ja positiivistahan se näytti. Ehkäisy ei sitten ollutkaan pitänyt! Noh, mikäs siinä, pidimme mieheni kanssa tätä ihanana yllätyksenä ja tarkoitettuna ja olimme (olemme) täysin valmiita tämän lapsen tuloon.
Kerrottuani raskaudesta Tiinalle (tosin vasta viikolla 17, jänistin), hän suuttui aivan valtavasti. Ensi järkytyksen jälkeen yritimme puhua asiasta, jolloin hän ilmoitti ettei ymmärrä miten minä voin saada lapsen vaikka en edes yrittänyt ja en ole edes tuntenut miestäni pitkään ja en ole edes valmis äidiksi (itse olen eri mieltä tästä).
Ymmärrän häntä tavallaan. Hän ei ole käytännössä ajatellut /puhunut /halunnut mitään muuta kun lasta. Juuri minulle hän on tätä kaikkea purkanut päivittäin. Hänen elämää siivittää lähinnä päivien laskeskelu ja odottelu. Nyt minä, ainoa jolle hän on voinut uskoutua, saakin sen minkä hän on eniten halunnut. Mutta toisaalta, en oikeastaan koe että olisin tehnyt jotain väärin. En pysty pyytämään mitään anteeksi koska minun lapsella on mielestäni oikeus syntyä eikä se ole häneltä pois.
Olemme mieheni kanssa todella onnellisia lapsesta ja minua satuttaa ajatus, että Tiinaa harmittaa tämän lapsen syntymä.
Tiina ei ole enää puhunut minulle tai vastannut puheluihini. Ajattelin ensin, että annan hänelle aikaa. Yritän sitten vaikka tukea niin että pysyn poissa silmistä ison mahani kanssa. Eilen kuitenkin Tiinan aviomies tuli kylään. Hän kertoi heidän elämänsä olevan nykyään aivan hirveää. Tiina on ostanut jonkinnäköisen hedelmällisyysmittauslaitteen ja nyt heidän pitäisi koko ajan "olla hommissa". Hän on vihainen, ja kuulemma todella masentunut. Mies kyllä rakastaa vaimoaan, mutta sanoi eilen ettei oikein jaksa tilannetta enää.
Mitä ihmettä voin tehdä? Haluaisin auttaa ystävääni todella ja välitän hänestä.
Kateellinen ystävä
25
5433
Vastaukset
- soppa
Ohoh!! Eipä voi muuta sanoa...
Minä olen ehkä paremminkin Tiinan asemassa sikäli, että kärsimme lapsettomuudesta. Tosin nyt uusi tulokas on Syyskuussa tulossa.
Vaikka meillä oli hoidoissa rankkaa ja luottoystäväni tuli raskaaksi sinä aikana, en kokenut, että hänen lapsensa on minulta pois. Hänkin hieman arkaillen kertoi raskaudestaan, mutta en voinut muuta kuin olla vilpittömästi onnellinen :)
Tiina toimii mielestäni väärin. Ymmärrän kyllä tuskan, jota hän käy läpi, mutta ei se oikeuta sinulle oikkuilemaan. Tosin, ehkä hänkin huomaa elämästään jotain puuttuvan, kun ei sinusta enää kuulu. Toivotaan, ettei hän tuhoa liittoaankin tässä rytäkässä.
Kaikesta huolimatta, koita nauttia raskaudesta äläkä syyllistä itseäsi kaverisi olosta ja elosta. - ymmärtää
Lapsettomuus on todella arkapaikka. Itse neljä vuotta tuloksettomia hoitoja käyneenä ( nyt raskaana onnellisesti viikoilla 16 4 ) tiedän, että ystäväsi kamppailee asian kanssa päivittäin.
Katkeruus, viha, raivo, itseinho yms.. sopivat ainakin minulle kuvaamaan tilanteita joilloin työkavari, naapuri tai ystävät tulivat raskaaksi.Pahin tilanne oli se kun siskoni jonka olkapäähän olin itkenyt vaikeina päivinä, kun hoidot eivät onnistuneet tai sain keskenmenon kertoi olevansa raskaana. En voinut edes onnitella häntä vaan sain itkuraivarit hänelle ja lähdin. Onneksi siskoni ymmärsi tilanteeni ja antoi minulle tarpeeksi aikaa tottua asiaan ja tuli se päivä jolloin pystyin häntä onnittelemaan vaikka se veikin aikaan. Tosia asia on se, että sellainen ihminen joka ei ole lapsettomuudesta kärsinyt ja joutunut kulkemaan hoitojen kivistä tietä ei pysty täysin käsittämään mitä se on. Uskon, että ystäväsi vielä hyväksyy asian.Ei sinun tarvitse raskauttasi anteeksi pyydellä.- itsekästä ja tyhmää
Mun mielestä toi on niin väärin. Eihän teidän lapsettomuus ole kaverin vika, mitä hittoa sitä suuttuu kaverille? Vaikka lapsettomuus on kuinka vaikea paikka niin sen verran pitäisi olla aikuinen, että tajuaa olla riehumatta jos joku muu ei olekaan lapseton!
Aloittajalle voimia, teistä tuskin enää ystäviä tulee....olen tosi pahoillani puolestasi. - ilmeisesti ole
itsekästä ja tyhmää kirjoitti:
Mun mielestä toi on niin väärin. Eihän teidän lapsettomuus ole kaverin vika, mitä hittoa sitä suuttuu kaverille? Vaikka lapsettomuus on kuinka vaikea paikka niin sen verran pitäisi olla aikuinen, että tajuaa olla riehumatta jos joku muu ei olekaan lapseton!
Aloittajalle voimia, teistä tuskin enää ystäviä tulee....olen tosi pahoillani puolestasi.lapseton kun noin voit sanoa?Itse en sitä ole mutta voin tunnustaa,että tuntisin ihan samalla tavalla jos olisin lapseton eikä siinä ole mitään itsekästä.Ei tunteilleen voi mitään,ne tulee.Kyllä lapsettomallakin on oikeus surra asiaa ja se joka raskaaks tulee niin on oikeus olla siitä asiasta onnellinen.Ja olen myös erimieltä siitä etteikö teidän ystävyys jatkus,ihan varmasti jatkuu jos ja kun tämä Tiina (toivottavasti) joskus hoitojen myötä raskautuu.Tai sitten kun on hyväksynyt lapsettomuutensa niin osaa iloita niistä lapsista jotka syntyy lähipiirille.Anna pölyn laskeutua ja hieman aikaa Tiinalle.Jaksamisia kummallekkin osapuolelle :)
- ..........
Onneksi on toisenlaisiakin ihmisiä. Itse olen myös pitkään kärsinyt lapsettomuudesta, keskenmenojakin on lukemattomia, mutta ei silti kyllä ole tullut mieleenikään kenellekään raivota raskaudesta. Jos jotain olen oppinut niin sen, että raskaus on arvokas ja maailman iloisin asia. Hienoa, että kaikkien ei tarvitse käydä läpi samaa kuin minun.
Aloittajalle sanoisin, että sinun tapauskessasi antaisin nyt vähän aikaa olla. Ystäväsi saattaa rauhoittua ja ottaa yhteyttä sinuun, tai sitten ei. Ei sinun tarvitse tuntea pahaa mieltä omasta raskaudestasi! Jos ystäväsi oppii elämään asian kanssa, niin hän kyllä ottaa yhteyttä. - ------
Se on sitten vähän sama asia, kuin että kaikki sairaat ihmiset olisivat katkeria terveille ihmisille. Ehkä ovatkin, en tiedä.
- vielä yksi lapsettomuudesta...
itsekästä ja tyhmää kirjoitti:
Mun mielestä toi on niin väärin. Eihän teidän lapsettomuus ole kaverin vika, mitä hittoa sitä suuttuu kaverille? Vaikka lapsettomuus on kuinka vaikea paikka niin sen verran pitäisi olla aikuinen, että tajuaa olla riehumatta jos joku muu ei olekaan lapseton!
Aloittajalle voimia, teistä tuskin enää ystäviä tulee....olen tosi pahoillani puolestasi.Selvästikään sinä "itsekästä ja tyhmää" et ymmärrä, mitä on kärsiä lapsettomuudesta.
Itse olen 4 vuoden lapsettomuuden ja 1,5 hoitojen jälkeen raskaana nyt viikolla 19. Tietenkin AP:n ystävän Tiinan reaktio AP:n raskauteen tuntuu turhan rajulta ja epäreilulta. Hänen käytöksensä ei ole oikeutettua eikä AP:llä ole mitään syytä pyytää raskauttaan häneltä anteeksi.
Silti uskon vakaasti, että heidän välinsä tulevat korjautumaan ajan myötä. Lapsettomuus on todella kipeä asia kenelle tahansa siitä kärsivälle ja kateellisuus niitä kohtaan, jotka saavat lapsia on aivan ymmärrettävää. Kaikki eivät tietysti reagoi aivan noin voimakkaasti.
Itsellenikin on tehnyt viime vuodet tiukkaa tavata raskaana olevia ystäviä ja olenkin pitänyt heihin etäisyyttä raskauden ajan. Ainakin omalla kohdallani tilanne muuttuu sitten, kun ystävän vauva syntyy. Vauvat ovat aivan yhtä ihania, kuin aina ennenkin. Raskaana olevien tapaaminen vaan tekee tiukkaa. Kai se on jossain syvällä oleva pelko siitä, että ei itse ehkä saa koskaan kokea raskautta ja äitiyttä.
Tiinan tilanne kuulostaa niin pahalta, että hänelle tekisi terapeutin kanssa jutteleminen varmasti hyvää. Jos sinä AP olet puheväleissä Tiinan miehen kanssa, voisitko ehkä varovasti ehdotella heille ammattilaisen kanssa juttelemista asiasta? Käsittääkseni lapsettomuusklinikalla osaavat ohjata oikeanlaisen, asiaanperehtyneen terapeutin juttusille.
Onnea raskauteesi, nauti siitä :) - kukkis**
------ kirjoitti:
Se on sitten vähän sama asia, kuin että kaikki sairaat ihmiset olisivat katkeria terveille ihmisille. Ehkä ovatkin, en tiedä.
mutta itseäni koskee vähän samanlainen tilanne, tosin ei noin paljon. Yksi ystävistäni myös kärsii lapsettomuudesta ja on käynyt muutamissa hoidoissa jne jne..
Hänelle suorastaan pelkäsin ilmoittaa omasta kolmannesta raskaudesta mutta kuitenkin päätin kertoa ettei kävele vastaan kadulla ja siten saa selville asiasta.. no, hän oli "iloinen" ja onnitteli. Siihen se sitten jäikin. Laskettuaikani on pian lähellä eikä ole kertaakaan kuulunut ko. ystävästä mitään. Eli se siitä.
Toinen tapaus myös, "paras ystäväni" koki myös menetyksen ulkopuolisen raskauden myötä samoihin aikoihin kuin minun raskauteni tuli ilmi. Ei kiinnosta tätäkään ystävää pitää yhteyttä enää.
Olemme tulleet siihen tulokseen mieheni kanssa että valitettavan usein ihmiset katkeroituvat ja ovat liian kateellisia kaikesta, ei pelkästään perheen kasvusta.
Rakennat sinä sitten isoa, hienoa taloa tai ostat naapuruston hienoimman auton tai veneen, menestyt työssäsi tms.. aina saa itse huomata "ystävien" katoavan. Eikö ihmiset enää osaa olla onnellisia toisten onnistumisen vuoksi ja iloita mahdollisesti siinä mukana? vastaus siihen on EIVÄT OSAA. Tunnen montakin ihmistä jotka tosiaan ostaa tavaroita esimerkiksi vain ja ainoastaan saadakseen mukama naapurít/sukulaiset kateellisiksi mutta me emme tähän kastiin kuulu, silti tuntuu että nämä "ystävät" kaikkoavat viereltä.. Se pistää ns. vihaksi !!! - sivustaseuraaja
kukkis** kirjoitti:
mutta itseäni koskee vähän samanlainen tilanne, tosin ei noin paljon. Yksi ystävistäni myös kärsii lapsettomuudesta ja on käynyt muutamissa hoidoissa jne jne..
Hänelle suorastaan pelkäsin ilmoittaa omasta kolmannesta raskaudesta mutta kuitenkin päätin kertoa ettei kävele vastaan kadulla ja siten saa selville asiasta.. no, hän oli "iloinen" ja onnitteli. Siihen se sitten jäikin. Laskettuaikani on pian lähellä eikä ole kertaakaan kuulunut ko. ystävästä mitään. Eli se siitä.
Toinen tapaus myös, "paras ystäväni" koki myös menetyksen ulkopuolisen raskauden myötä samoihin aikoihin kuin minun raskauteni tuli ilmi. Ei kiinnosta tätäkään ystävää pitää yhteyttä enää.
Olemme tulleet siihen tulokseen mieheni kanssa että valitettavan usein ihmiset katkeroituvat ja ovat liian kateellisia kaikesta, ei pelkästään perheen kasvusta.
Rakennat sinä sitten isoa, hienoa taloa tai ostat naapuruston hienoimman auton tai veneen, menestyt työssäsi tms.. aina saa itse huomata "ystävien" katoavan. Eikö ihmiset enää osaa olla onnellisia toisten onnistumisen vuoksi ja iloita mahdollisesti siinä mukana? vastaus siihen on EIVÄT OSAA. Tunnen montakin ihmistä jotka tosiaan ostaa tavaroita esimerkiksi vain ja ainoastaan saadakseen mukama naapurít/sukulaiset kateellisiksi mutta me emme tähän kastiin kuulu, silti tuntuu että nämä "ystävät" kaikkoavat viereltä.. Se pistää ns. vihaksi !!!Totta, liian helposti kadehditaan, eikä olla niin onnellisia omasta elämästä ja asoista, kuin oikeasti pitäisi olla. Mitä merkitystä on jonkun toisen hienouksilla, kun on omakin elämä elettävänä? Mitä merkitystä lopulta on isolla rahamäärällä ja hienoilla tavaroilla? Ne ovat vain silkkoa kaiken aidon rinnalla. Niistä ei ainakaan kannata olla kateellinen, jos sitten yhtään mistään!
"Rakennat sinä sitten isoa, hienoa taloa tai ostat naapuruston hienoimman auton tai veneen, menestyt työssäsi tms.. aina saa itse huomata "ystävien" katoavan. Eikö ihmiset enää osaa olla onnellisia toisten onnistumisen vuoksi ja iloita mahdollisesti siinä mukana? vastaus siihen on EIVÄT OSAA."
Tuokin on vähän tapauskohtaista. Lähipiirissäni on perhe, jossa kaiken pitää olla viimeisen päälle: lapselle kaikki, auto nahkasisustettu, kaikki juhlat vietetään tarkkojen rituaalien mukaan jne. Ei sitä vaan jaksa katsella! Se on niin täydellistä teeskentelyä, että nousee karvat pystyyn välittömästi. Todellista tekoteko-elämää!
On eri asia iloita aidon ja empaattisen ihmisen rinnalla (niitäkin on onneksi lähipiirissä!), kuin kylmien, laskelmoivien ja leuhkojen teeskentelijöiden kanssa. Kateudesta asia ei johdu, sillä oma elämä on kunnossa ja symppisten ihmisten kanssa tulee aina toimeen, oli perheen varallisuusaste ihan mikä tahansa. Mutta aitoutta ja sisäistä lämpöä on vaikea korvata hienoilla puitteilla... - kukkis**
sivustaseuraaja kirjoitti:
Totta, liian helposti kadehditaan, eikä olla niin onnellisia omasta elämästä ja asoista, kuin oikeasti pitäisi olla. Mitä merkitystä on jonkun toisen hienouksilla, kun on omakin elämä elettävänä? Mitä merkitystä lopulta on isolla rahamäärällä ja hienoilla tavaroilla? Ne ovat vain silkkoa kaiken aidon rinnalla. Niistä ei ainakaan kannata olla kateellinen, jos sitten yhtään mistään!
"Rakennat sinä sitten isoa, hienoa taloa tai ostat naapuruston hienoimman auton tai veneen, menestyt työssäsi tms.. aina saa itse huomata "ystävien" katoavan. Eikö ihmiset enää osaa olla onnellisia toisten onnistumisen vuoksi ja iloita mahdollisesti siinä mukana? vastaus siihen on EIVÄT OSAA."
Tuokin on vähän tapauskohtaista. Lähipiirissäni on perhe, jossa kaiken pitää olla viimeisen päälle: lapselle kaikki, auto nahkasisustettu, kaikki juhlat vietetään tarkkojen rituaalien mukaan jne. Ei sitä vaan jaksa katsella! Se on niin täydellistä teeskentelyä, että nousee karvat pystyyn välittömästi. Todellista tekoteko-elämää!
On eri asia iloita aidon ja empaattisen ihmisen rinnalla (niitäkin on onneksi lähipiirissä!), kuin kylmien, laskelmoivien ja leuhkojen teeskentelijöiden kanssa. Kateudesta asia ei johdu, sillä oma elämä on kunnossa ja symppisten ihmisten kanssa tulee aina toimeen, oli perheen varallisuusaste ihan mikä tahansa. Mutta aitoutta ja sisäistä lämpöä on vaikea korvata hienoilla puitteilla...esimerkiksi tapaus ME:
Meillä on mahtava parisuhde( monesti ystävät ovat sanoneet että voi kunpa meilläkin olisi asiat noin hienosti), hieno talo, 2 X upea auto, hyvät koulutukset molemmilla, ainutlaatuiset työt( mm. palkkatulot reilusti yli keskitason),kivat ja huomaavaiset lapset, lisäksi me olemme vastuulliset vanhemmat, emme koreile vaan nautimme omistamme niin materiaalista kuin perheen hyvinvoinnistakin.
Eivät kaikki "pröystäile" vaan nauttivat elämän mukavuuksista jotka on tienattu omalla työllä ja panoksilla.
Sinähän sen sanoit tyypillisesti että ei jaksa kattella!! Ymmärrän mitä tarkoitat mikäli mainitsemasi perhe "tekee kaiken tahallaan", näitä tapauksia löytyy meidänkin suvusta ja hyvinkin läheltä vieläpä, mutta on myös näitä tapauksia kuin me, emme osta muiden vuoksi vaan itsemme, vaadimme laatua emmekä suosi "halpahalleja", se ei silti tee meistä inhottavia ihmisiä ja tahtoisimme todella aitoja ystäviä!! Siinä hyvin suuri ero.
Vai pitäisikö elää "köyhästi" vaikka varaa olisi elää toisinkin???? - kyllä tavallaan
itsekästä ja tyhmää kirjoitti:
Mun mielestä toi on niin väärin. Eihän teidän lapsettomuus ole kaverin vika, mitä hittoa sitä suuttuu kaverille? Vaikka lapsettomuus on kuinka vaikea paikka niin sen verran pitäisi olla aikuinen, että tajuaa olla riehumatta jos joku muu ei olekaan lapseton!
Aloittajalle voimia, teistä tuskin enää ystäviä tulee....olen tosi pahoillani puolestasi.ymmärrän todella hyvin. Oma ystäväni on yrittänyt todella rankkojen hoitojen avulla raskautta jo pitkään. Itse tulin raskaaksi "vahingossa". Ystäväni onnitteli minua vilpittömästi ja oli iloinen puolestani vaikka itse olin lähinnä sekavassa mielentilassa, koska raskaus ei ollut suunniteltu. Hänen miehensä kertoi minulle, että ystäväni oli hänelle sitten vuodattanut tunteitaan ja vihantunteita asian vuoksi. Ymmärrettävästi ystäväni oli turhautunut tilanteesta, toiset yrittävät vuosia ja minä tulen raskaaksi vahingossa. Ironista. En loukkaantuntu tilanteesta, koska ymmärsin niin täysin miltä ystävästäni mahtoi tuntua. Hänen miehensä oli pahoillaan ja käski minun kertoa, jos ystäväni purkaisi kiukkuaan minuun. Sanoin hänelle, että minä ymmärrän ystäväni tunteita enkä voisi ikinä olla hänelle siitä vihainen. Tilanne oli täysin epäreilu! Sain kuitenkin keskenmenon ja ystäväni tuki minua siinäkin täysin. Sellaista on ystävyys. Mutta näissä asioissa tunteet nousevat pintaan, eikä niitä voi järjellä selittää.
- ettei kaverisi
kyllä tavallaan kirjoitti:
ymmärrän todella hyvin. Oma ystäväni on yrittänyt todella rankkojen hoitojen avulla raskautta jo pitkään. Itse tulin raskaaksi "vahingossa". Ystäväni onnitteli minua vilpittömästi ja oli iloinen puolestani vaikka itse olin lähinnä sekavassa mielentilassa, koska raskaus ei ollut suunniteltu. Hänen miehensä kertoi minulle, että ystäväni oli hänelle sitten vuodattanut tunteitaan ja vihantunteita asian vuoksi. Ymmärrettävästi ystäväni oli turhautunut tilanteesta, toiset yrittävät vuosia ja minä tulen raskaaksi vahingossa. Ironista. En loukkaantuntu tilanteesta, koska ymmärsin niin täysin miltä ystävästäni mahtoi tuntua. Hänen miehensä oli pahoillaan ja käski minun kertoa, jos ystäväni purkaisi kiukkuaan minuun. Sanoin hänelle, että minä ymmärrän ystäväni tunteita enkä voisi ikinä olla hänelle siitä vihainen. Tilanne oli täysin epäreilu! Sain kuitenkin keskenmenon ja ystäväni tuki minua siinäkin täysin. Sellaista on ystävyys. Mutta näissä asioissa tunteet nousevat pintaan, eikä niitä voi järjellä selittää.
mennyt selkäsi takana taas purkamaan tunteitaan kun sait keskenmenon.. ehkä vaan kaverisi mies ei siinä tapauksessa kehdannut kertoa niistä sinulle.. onko se oikean ystävän käyttäytymistä?
- kyllä
ettei kaverisi kirjoitti:
mennyt selkäsi takana taas purkamaan tunteitaan kun sait keskenmenon.. ehkä vaan kaverisi mies ei siinä tapauksessa kehdannut kertoa niistä sinulle.. onko se oikean ystävän käyttäytymistä?
minä olen siitä ihan varma. :) Että tuo oli sinäänsä turha yritys ärsyttää minua. :)
- sivustaseuraaja
kukkis** kirjoitti:
esimerkiksi tapaus ME:
Meillä on mahtava parisuhde( monesti ystävät ovat sanoneet että voi kunpa meilläkin olisi asiat noin hienosti), hieno talo, 2 X upea auto, hyvät koulutukset molemmilla, ainutlaatuiset työt( mm. palkkatulot reilusti yli keskitason),kivat ja huomaavaiset lapset, lisäksi me olemme vastuulliset vanhemmat, emme koreile vaan nautimme omistamme niin materiaalista kuin perheen hyvinvoinnistakin.
Eivät kaikki "pröystäile" vaan nauttivat elämän mukavuuksista jotka on tienattu omalla työllä ja panoksilla.
Sinähän sen sanoit tyypillisesti että ei jaksa kattella!! Ymmärrän mitä tarkoitat mikäli mainitsemasi perhe "tekee kaiken tahallaan", näitä tapauksia löytyy meidänkin suvusta ja hyvinkin läheltä vieläpä, mutta on myös näitä tapauksia kuin me, emme osta muiden vuoksi vaan itsemme, vaadimme laatua emmekä suosi "halpahalleja", se ei silti tee meistä inhottavia ihmisiä ja tahtoisimme todella aitoja ystäviä!! Siinä hyvin suuri ero.
Vai pitäisikö elää "köyhästi" vaikka varaa olisi elää toisinkin????"Vai pitäisikö elää "köyhästi" vaikka varaa olisi elää toisinkin????"
Ei tietenkään! En tarkoittanut sitä. Jokainen saa elää ja nauttia elämästään niinkuin haluaa ja kukin arvostakoon niitä asioita, joita haluaa arvostaa. Mutta muiden ei ole pakko arvostaa juuri niitä asioita, joita esim. teillä arvostetaan.
Juuri tuo aivan erilaisten asioiden arvostus tekee ihmissuhteista hankalia, kun jo puheenaiheetkin liikkuvat ihan eri sfääreissä! On hankala jutella aamuisista kävelylenkeistä ja kukkapenkkiin istutetusta kärhöstä sellaiselle, joka juttelee mieluummin Villeroy&Bochin uusista astioista. Tätä lähinnä omalla esimerkkitapauksellani tarkoitin!
Ystävyys ei katso rahaa eikä asemaa. Siihen vaikuttaa ihmisen sisin. Toisten kanssa sujuu, toisten kanssa ei. Varmasti teillä on aitojakin ystäviä. Miksi siis välittää kateellisista..? :)
Enkä minä pahalla heittänyt esimerkkiäni, meitä on vaan niin moneen lähtöön. Isossa perhefirmassa meikäläinenkin vaikuttaa, mutta enpä juuri kaipaa hienouksia elämääni. Viime vuosikymmenen pikkuauto kulkee hyvin ja vanhan talon pientä pihaa on mukava rapsutella yhdessä, kun jää aikaa kuunnella mustarastaan laulua.
Mukavaa kesää!
- on kovassa kriisissä
ja ainakin aikaa tarttee.
surullinen tarina mut ei se ole häneltä pois jos sä saat lapsen.
jokainen hoitaa oman elämänsä.
et oo tehny mitään väärin. sulla on oikeus lisääntyä ja tulla äidiksi. miksi ihmeessä sun pitäisolla ilman lapsia jos ystäväsi taistelee hedelmällisyytensä kanssa. mikä sijaiskärsijä sä olet?
iteki huomaan miten joitain harmittaa et oon raskaana ja kohta vauva syntyykin.
varmasti harmittaa jos ei lasta kuulu vaikka yritetään. sitten ostaa hetkessä vaikkamitä jauheita, mittareita tms jotta sais hedelmällisyyden kuntoon jostain.. raskasta on mutta ei mitenkään sun vika. mut vaikee tilanne tietty jos reagoi noin vahvasti ja vielä mitätöi sua äitinä (tyyliin et ole valmis).
mä koittaisin ymmärtää, viilentäisin välejä ja ottaisin etäisyyttä sekä antaisin aikaa. ei kai tos muuta voi.
ehkä hän tajuaa lapsellisuutensa jossain vaiheessa. näin se on naisen vietti kova tulla äidiksi ja se voi ajaa hyvinkin epätoivoiseen ja lapselliseen käytökseen. ilman sitä tää maapallo tuskin pyörisi.- kohta entinen lapseton
Sitä on niin vaikea tajuta mitä ihmisen päässä pyörii kun joutuu elämään noin ikävän (lapsettomuuden) kanssa vuosia. Minulla meinasi koko elämän ilo hävitä kun yritimme lasta ja saimme kuulla että vaikeaa tulee olemaan. Sitten sitä yritettiin erilaisilla keinoilla ja aina ne kuukautiset sieltä tulivat. Aloin masentua ja olin todella surullinen. Aluksi karttelin vain raskaana olevia ihmisiä, yritin esittää iloista kun siskoni kertoi odottavansa kolmatta lastaan, sisältä hajosin täysin. Olin vihainen ja surullinen vaikka yritin vakuuttaa itselleni että toisen onni ei ole minulta pois, sitä vaan on niin vaikea järkeillä kun on tuollaisesta asiasta kyse.
Lopulta kävi niin että karttelin jo kaikkien muidenkin ihmisten seuraa, en halunnut tavata ystäviäni vaan keksin jatkuvasti tekosyitä ettei heitä tarvinnut tavata. En mitenkään jaksanut lähteä esittämään onnellista kun olin aivan murskana. Lopulta luovutin koko asian suhteen ja yhtäkkiä olinkin raskaana. Se oli kuin isku taikasauvasta. Koko olemukseni muuttui lähes silmissä. Nyt olen elämäni kunnossa enkä koskaan ole ollut näin onnellinen.
Näin jälkikäteen on vaikea edes muistaa niitä kaikkia tunteita mitä sisälläni myllersi koko lapsen yrityksen aikana. Luulen että nyt on väärä aiki yrittää keskustella ystäväsi kanssa oikein mistään. Luultavasti hän myöhemmin häpeileekin tämänhetkistä käytöstään mutta kun siitä on järki niin kaukana. Voisit esim laittaa tekstiviestin tai sähköpostin jossa kerrot kuinka tärkeä hän sinulle on ja että yrität ymmärtää häntä. Luultavasti hän ei enää halua uskoutua sinulle lapsettomuus asioissaan ja saattaa ottaa etäisyyttä sinuun ihan tarkoituksellakin mutta jos haluta ystävyytesi säilyvän niin et oikein voi muuta kun kärsivällisesti odottaa.
Tiedätkö käykö ystäväsi purkamassa ajatuksiaan esim psykologilla? Minä kävin ja siitä oli todella paljon apua.
Onnea raskautesi johdosta. - Beatrixxx
kohta entinen lapseton kirjoitti:
Sitä on niin vaikea tajuta mitä ihmisen päässä pyörii kun joutuu elämään noin ikävän (lapsettomuuden) kanssa vuosia. Minulla meinasi koko elämän ilo hävitä kun yritimme lasta ja saimme kuulla että vaikeaa tulee olemaan. Sitten sitä yritettiin erilaisilla keinoilla ja aina ne kuukautiset sieltä tulivat. Aloin masentua ja olin todella surullinen. Aluksi karttelin vain raskaana olevia ihmisiä, yritin esittää iloista kun siskoni kertoi odottavansa kolmatta lastaan, sisältä hajosin täysin. Olin vihainen ja surullinen vaikka yritin vakuuttaa itselleni että toisen onni ei ole minulta pois, sitä vaan on niin vaikea järkeillä kun on tuollaisesta asiasta kyse.
Lopulta kävi niin että karttelin jo kaikkien muidenkin ihmisten seuraa, en halunnut tavata ystäviäni vaan keksin jatkuvasti tekosyitä ettei heitä tarvinnut tavata. En mitenkään jaksanut lähteä esittämään onnellista kun olin aivan murskana. Lopulta luovutin koko asian suhteen ja yhtäkkiä olinkin raskaana. Se oli kuin isku taikasauvasta. Koko olemukseni muuttui lähes silmissä. Nyt olen elämäni kunnossa enkä koskaan ole ollut näin onnellinen.
Näin jälkikäteen on vaikea edes muistaa niitä kaikkia tunteita mitä sisälläni myllersi koko lapsen yrityksen aikana. Luulen että nyt on väärä aiki yrittää keskustella ystäväsi kanssa oikein mistään. Luultavasti hän myöhemmin häpeileekin tämänhetkistä käytöstään mutta kun siitä on järki niin kaukana. Voisit esim laittaa tekstiviestin tai sähköpostin jossa kerrot kuinka tärkeä hän sinulle on ja että yrität ymmärtää häntä. Luultavasti hän ei enää halua uskoutua sinulle lapsettomuus asioissaan ja saattaa ottaa etäisyyttä sinuun ihan tarkoituksellakin mutta jos haluta ystävyytesi säilyvän niin et oikein voi muuta kun kärsivällisesti odottaa.
Tiedätkö käykö ystäväsi purkamassa ajatuksiaan esim psykologilla? Minä kävin ja siitä oli todella paljon apua.
Onnea raskautesi johdosta.Kiitoksia paljon kaikille hyvistä vinkeistä!
Joku tuossa sanoikin, että lapsettomuutta ei voi täysin ymmärtää jos ei sitä ole itse kokenut. Näin varmaan onkin, ja luulen että ystäväni ei nyt kestäisi katsella tätä minun raskautta (laskettu aika on elokuun puolivälissä) ja pientä vauvaamme vierestä. Koska itse en ole vihainen tai suuttunut ystävälleni (olen antanut anteeksi rumat sanat minulle, tuskin hän niitä tarkoitti ja katkeruus ei kannata) voin odottaa hyvin hänen yhteydenottoaan. Varmaankin hän kuitenkin tulee vielä raskaaksi (ovathan nuo hoidot nykyään aika hyviä ja me olemme tosi nuoriakin molemmat) ja viimeistään silloin voimme varmaan selvittää välejä.
Harmittaa vaan nyt kun en voi oikein tehdä mitään. Pelkään ettei hänellä ole oikein hyvää tukiverkkoa ympärillään jos hänen miehen sanoja lainatakseni romahdus on hyvn lähellä. Elämä on epäoikeudenmukaista joskus, ainakin tämä meidän ystävyyden katkeaminen ymmärrettävistä mutta tosi rankoista syistä harmittaa. Itselläni on tästä ns. kivi sydämellä koko ajan. Noh kaipa asian kanssa on opittava elämään. En siis halua sanoa että minulla tässä on rankkaa, mutta siis kuitenkin. Vaikka se olenkin minä joka nyt on onnellisesti raskaana, ystävän menettäminen harmittaa kuitenkin. - erilaisia...
kohta entinen lapseton kirjoitti:
Sitä on niin vaikea tajuta mitä ihmisen päässä pyörii kun joutuu elämään noin ikävän (lapsettomuuden) kanssa vuosia. Minulla meinasi koko elämän ilo hävitä kun yritimme lasta ja saimme kuulla että vaikeaa tulee olemaan. Sitten sitä yritettiin erilaisilla keinoilla ja aina ne kuukautiset sieltä tulivat. Aloin masentua ja olin todella surullinen. Aluksi karttelin vain raskaana olevia ihmisiä, yritin esittää iloista kun siskoni kertoi odottavansa kolmatta lastaan, sisältä hajosin täysin. Olin vihainen ja surullinen vaikka yritin vakuuttaa itselleni että toisen onni ei ole minulta pois, sitä vaan on niin vaikea järkeillä kun on tuollaisesta asiasta kyse.
Lopulta kävi niin että karttelin jo kaikkien muidenkin ihmisten seuraa, en halunnut tavata ystäviäni vaan keksin jatkuvasti tekosyitä ettei heitä tarvinnut tavata. En mitenkään jaksanut lähteä esittämään onnellista kun olin aivan murskana. Lopulta luovutin koko asian suhteen ja yhtäkkiä olinkin raskaana. Se oli kuin isku taikasauvasta. Koko olemukseni muuttui lähes silmissä. Nyt olen elämäni kunnossa enkä koskaan ole ollut näin onnellinen.
Näin jälkikäteen on vaikea edes muistaa niitä kaikkia tunteita mitä sisälläni myllersi koko lapsen yrityksen aikana. Luulen että nyt on väärä aiki yrittää keskustella ystäväsi kanssa oikein mistään. Luultavasti hän myöhemmin häpeileekin tämänhetkistä käytöstään mutta kun siitä on järki niin kaukana. Voisit esim laittaa tekstiviestin tai sähköpostin jossa kerrot kuinka tärkeä hän sinulle on ja että yrität ymmärtää häntä. Luultavasti hän ei enää halua uskoutua sinulle lapsettomuus asioissaan ja saattaa ottaa etäisyyttä sinuun ihan tarkoituksellakin mutta jos haluta ystävyytesi säilyvän niin et oikein voi muuta kun kärsivällisesti odottaa.
Tiedätkö käykö ystäväsi purkamassa ajatuksiaan esim psykologilla? Minä kävin ja siitä oli todella paljon apua.
Onnea raskautesi johdosta.ei se silti oikeuta ap:n kuvailemiin reaktioihin mitä tuossa kirjotuksessaan oli.
vaikka kuin lapsettomuudesta kärsii (itsekin oon kärsiny) niin ei se silti tollasta käytöstä oikeuta!
ap ei olemikään sijaiskärsijä.
kyllä käyttäytyä voi ihmisiksi siitä huolimatta.
- AinoElina85
Elämä on epäreilua! Saat lapsen, vaikka pidit huolta ehkäisystä! Ehkäisyä käyttävät eivät ansaitse lasta:(
- olet tyhmä...
ylinopeutta ajavat eivät ansaitse selviytyä kolareista ja ne joilla on varaa matkustaa thaimaahan ei ole oikeutta selvitä tsunameista... niinkö?
- AinoElina85
olet tyhmä... kirjoitti:
ylinopeutta ajavat eivät ansaitse selviytyä kolareista ja ne joilla on varaa matkustaa thaimaahan ei ole oikeutta selvitä tsunameista... niinkö?
Tyhmmydestä raskaana, heh heh. Tyhmä nainen tyhmä mies = raskaus, mutta mun osalta on HALUTTU poika ja siksi ei ollut käytössä esim. kierukkaa.
- pakko
kommentoida kans. Minun hyvä (paras) ystäväni on seurustellut miehensä kanssa seitsemän vuotta. Itse olen ollut oman mieheni kanssa neljä vuotta. Tutustuin ystävääni,kun hän oli ollut nykyisen miehensä kanssa vuoden. Ystäväni haluaisi lapsia,omakotitalon,naimisiin... Kaiken tämän,mutta hänen miehensä haluaa vaan bailata. Ystäväni sai keskenmenon kuusi vuotta sitten. Hän suree sitä koko ajan.
Sitten neljä vuotta sitten minä löysin miehen... Muutimme yhteen ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. Minä söin pillereitä,mutta parin aamun oksentamisen ja menkkojen myöhästymisen jälkeen tein positiivisen testin. Minulla todettiin vuosia sitten endometrioosi,joten olin todella iloinen raskaudestani ja niin oli tuleva isä myös. Ystäväni ei ollut... Hän vältteli minua vauvan syntymään asti ja vauva aikana kävi katsomassa vain pari kertaa.
Kului vuosi ja ostimme mieheni kanssa ison omakotitalon. Taas vuosi ja saimme toisen lapsen. Vähän aikaa sitten menimme naimisiin.
En ole ystäväni kanssa enää väleissä vaikka olen kaikkeni yrittänyt.:( Hän ei halua nähdä minua saatika sitten lapsiani. Minua tämä satuttaa,koska haluaisin jakaa kaiken hänen kanssa. Ymmärrän,että hänestä tuntuu pahalta... Mutta en minä voi antaa oman elämäni valua hukkaan vai olisiko pitänyt?- kukkis**
pitäisi varmaa katkerille lapsettomille perustaa oma yhteisö ja kylä jossa voisivat elää katkerina omaa elämäänsä rauhassa ilman että näkevät niitä perheitä jossa onni ollut mukana.. Sapettavaa touhua kyllä tuolta sinun "ystävältäsi"..
- Ellu23
kukkis** kirjoitti:
pitäisi varmaa katkerille lapsettomille perustaa oma yhteisö ja kylä jossa voisivat elää katkerina omaa elämäänsä rauhassa ilman että näkevät niitä perheitä jossa onni ollut mukana.. Sapettavaa touhua kyllä tuolta sinun "ystävältäsi"..
Ihme, että ehkäisyä käyttävät/lasta haluamattomat pitävät lapsensa, vaikka ovat harrastaneet huvin vuoksi seksiä, eikä lisääntymistarjoituksessa. En kannata ikinä aborttia, mutta ihme, että lapsi pidetään.
- ihmeellinen asenne
Ellu23 kirjoitti:
Ihme, että ehkäisyä käyttävät/lasta haluamattomat pitävät lapsensa, vaikka ovat harrastaneet huvin vuoksi seksiä, eikä lisääntymistarjoituksessa. En kannata ikinä aborttia, mutta ihme, että lapsi pidetään.
Kun rupeaa paneskelemaan niin aina on raskaus mahdollinen jos kohtua tai munasarjoja ei ole poistettu. Mikään ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma eli kyllä aikuinen ihminen tietää että vaikka ehkäistään niin vaavi voi saada alun. Jos elämän tilanne on sellainen että vaaville on hyvät edellytykset niin mikä ihme se sitten on että pariskunta jolla on yhdessä hyvä olla, pitävät lapsen? Tuo sinun ihmettelysi lapsen pitämisestä kertoo sen miten lapsi sinä vielä itse olet!
Me käytimme mieheni kanssa ehkäisyä vaikka tiesimme että haluamme lapsia pian. Koko ajan tiesimme että jos ehkäisymme pettäisi niin aborttiin emme ryhtyisi vaan lapsi olisi tervetullut. Sitten kun ehkäisyn lopetimme niin raskautuminen ottikin kovasti aikaa eikä sujunut mutkitta eli olemme kokeneet myös lapsettomuutta joka onneksi loppui hyvin kohdallamme. Voin hyvin ymmärtää että lapsetonta ystävää harmittaa se että toinen saakin lapsen "tuosta vain" kun itse on yrittänyt pitkään. Masentunut ihminen ei vaan ajattele järkevästi vaikka normaalisti hän olisi maailman hienotunteisin ja huomaavaisin ihminen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2337905
Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s455510- 594842
Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?
Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin1543594- 763567
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko162045Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗322041- 311869
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹461769- 391707