Globaali kapitalismi johtaa päämääräänsä päästessään markkinatalouden ja siihen olennaisena osana kuuluvan kilpailun tukahduttamisen niin, että se palvelisi kansalaisia.
Pääomat keskittyvät harvojen käsiin ja pienten yritysten kilpailu tukahdutetaan massiivisella mainonnalla ja lainsäädännöllä, jolla estetään pienen yrityksen mahdollisuudet edes tulla markkinoille. Suuryritykset lobbaavat valtioita ja markkina-alueita (kuten EU) saaden läpi esim. tuotteiden sertifiointia koskevia määräyksiä, jollaisia ei ole vara hyväksyttää kuin tosi suurten yritysten, joilla kustannus jää yksikköä kohden kuitenkin pieneksi.
Globaali suurpääoma hamuaa haltuunsa luonnonvarat ja muodostaa suuria liikeketjuja, joihin jälleenmyyjien on kuuluttava saadakseen tuotteita myytäväksi.
Suurpääoma jättää kyllä markkinatalouden mukaisen kilpailun toimivaksi joillakin alueilla, kuten työmarkkinoilla, jotta työntekijät joutuvat kilpailemaan verisesti työpaikoista, todellisen työttömyyden ollessa kymmenen prosentin luokkaa niin USA:ssa kuin EU:ssa, muualla vieläkin enemmän. Työvoiman ylitarjontaan pidetään yllä tarvittaessa tuomalla sitä kolmansista maista. Suurpääoma voi kilpailuttaa myös pienempiä yrityksiä, joita se käyttää esim. alihankkijoina. Samoin esim. elintarviketuotannossa varsinaiset viljelijät joutuvat tekemään hommia orjapalkalla, kun ostajana ovat globaalin suurpääoman hallinnoimat tahot.
EU on nimenomaan yksi globaalin kapitalismin työväline, sen avulla on purettu kansallisvaltioiden omat talouden hallinta- ja suojakeinot. Suomessa avaus tähän tapahtui 80 -luvun puolen välin jälkeen, jolloin maamme rahamarkkinat vapautettiin ja globaalit rahoittaja puhalsivat maahamme tietoisesti kuplatalouden, syöttäen maahamme velkarahaa niin yrityksille kuin yksityisillekin. Kun luottoa oli pumpattu maahan riittävästi, velkahanat pantiin kiinni yhdessä viikossa. On selvää, että nopeasti maahan pumpattu lisäraha käytettiin holtittomasti ja vääristi elinkeinorakennetta. Globaalit rahoittajat pitivät kuitenkin Suomea melko riskittömänä, tietäen että valtio kyllä hoitaa sen, että lainat saadaan takaisin. Kun rahahanat pantiin kiinni, romahti kansallisvarallisuutemme, kiinteistöjen, yritysten ym. arvot reilusti alle normaalin kehityskäyrän, mikä oli globaalin pääoman tarkoituskin. Sitten samat luotottajat pääsivät ostamaan suomalaisia yrityksiä ja kiinteistöjä pilkkahinnalla, velkojen jäädessä veronmaksajien kontolle siltä osin, kun velalliset eivät niistä selvinneet. Selvä kokonaisen kansantalouden puhallus, jonka mahdollisti vain hinku EU:hun ja Euroon sekä näiden asettamat vaatimukset.
Jos globaalin talouden tavoittelijat pääsevät päämääräänsä, palaamme torpparien aikaan. Suurin osa kansasta nääntyy niska limassa työtä tehden, työn tuottaman lisäarvon mennessä valtaosin pienen omistajaeliitin ökyelintason ylläpitämiseen. Tuotannon rakenne muuttuu sellaiseksi, että suuren kansanjoukon tarvitsemia hyödykkeitä valmistetaan niukemmin, koska kansalle jaetaan ostovoimaakin vain vähäsen. Koska ostovoimasta valtaosa menee pienelle luksuselämää viettävälle eliitille, tuotannon rakennekin ohjautuu niin, että iso osa orjakansalaisten työpanoksesta menee luksuskartanoiden, -veneiden, -autojen ym. tuotantoon sekä eliitin palvelemiseen.
Kansa työn kokonaismäärä on rajallinen. On virheellistä kuvitella, ettei se ole keneltäkään pois, jos talouselämä ohjautuu sellaiseksi, että tehdään enenevässä määrin vaikka huvijahteja. Kun yhden jahdin valmistamiseen sitoutuu vaikkapa 30 miestyövuotta, se on kokonaistuotannossa pois siitä, että tuo työmäärä kohdistuisi suuren ihmisjoukon tarpeiden valmistamiseen.
Globaalin talouden tarkoitus on taantua takaisin jonnekin yli sadan vuoden takaiseen aikaan, jossa talouden mekanismi ja rakenne on sellainen, että valtaosa ihmisistä on köyhiä raatajia, käytännössä orjia ja pieni eliitti elää sellaista ylellisyyselämää, että sen ylläpitämiseen tarvitaan tuo suuren enemmistön ankara työpanos, josta heidän itsensä hyväksi tekemää työtä on vain sen verran, että he jaksavat raataa eliitin hyväksi.
Saattaa tuntua utopistiselta, mutta kehitys on jo kulkenut hyvän tovin siihen suuntaan, vaikka tässä välivaiheessa vielä iso osa kansasta nauttiikin hyvästä elintasosta. Mutta esim. USA:ssa keskiluokka on jo kutistunut ja kutistuu edelleen, ylemmästä keskiluokasta ropistaan alempaan ja sieltä kurjalistoon, työtä tekevään köyhälistöön. Samalla rikkain eliitti on rikastunut valtavasti. Briteissä tunnustetaan se tosiasia, että keskiluokka joutuu raatamaan aivan eri tavalla elintasonsa ylläpitämiseksi kuin ennen.
Pääomat keskittyvät harvojen käsiin ja pienten yritysten kilpailu tukahdutetaan massiivisella mainonnalla ja lainsäädännöllä, jolla estetään pienen yrityksen mahdollisuudet edes tulla markkinoille. Suuryritykset lobbaavat valtioita ja markkina-alueita (kuten EU) saaden läpi esim. tuotteiden sertifiointia koskevia määräyksiä, jollaisia ei ole vara hyväksyttää kuin tosi suurten yritysten, joilla kustannus jää yksikköä kohden kuitenkin pieneksi.
Globaali suurpääoma hamuaa haltuunsa luonnonvarat ja muodostaa suuria liikeketjuja, joihin jälleenmyyjien on kuuluttava saadakseen tuotteita myytäväksi.
Suurpääoma jättää kyllä markkinatalouden mukaisen kilpailun toimivaksi joillakin alueilla, kuten työmarkkinoilla, jotta työntekijät joutuvat kilpailemaan verisesti työpaikoista, todellisen työttömyyden ollessa kymmenen prosentin luokkaa niin USA:ssa kuin EU:ssa, muualla vieläkin enemmän. Työvoiman ylitarjontaan pidetään yllä tarvittaessa tuomalla sitä kolmansista maista. Suurpääoma voi kilpailuttaa myös pienempiä yrityksiä, joita se käyttää esim. alihankkijoina. Samoin esim. elintarviketuotannossa varsinaiset viljelijät joutuvat tekemään hommia orjapalkalla, kun ostajana ovat globaalin suurpääoman hallinnoimat tahot.
EU on nimenomaan yksi globaalin kapitalismin työväline, sen avulla on purettu kansallisvaltioiden omat talouden hallinta- ja suojakeinot. Suomessa avaus tähän tapahtui 80 -luvun puolen välin jälkeen, jolloin maamme rahamarkkinat vapautettiin ja globaalit rahoittaja puhalsivat maahamme tietoisesti kuplatalouden, syöttäen maahamme velkarahaa niin yrityksille kuin yksityisillekin. Kun luottoa oli pumpattu maahan riittävästi, velkahanat pantiin kiinni yhdessä viikossa. On selvää, että nopeasti maahan pumpattu lisäraha käytettiin holtittomasti ja vääristi elinkeinorakennetta. Globaalit rahoittajat pitivät kuitenkin Suomea melko riskittömänä, tietäen että valtio kyllä hoitaa sen, että lainat saadaan takaisin. Kun rahahanat pantiin kiinni, romahti kansallisvarallisuutemme, kiinteistöjen, yritysten ym. arvot reilusti alle normaalin kehityskäyrän, mikä oli globaalin pääoman tarkoituskin. Sitten samat luotottajat pääsivät ostamaan suomalaisia yrityksiä ja kiinteistöjä pilkkahinnalla, velkojen jäädessä veronmaksajien kontolle siltä osin, kun velalliset eivät niistä selvinneet. Selvä kokonaisen kansantalouden puhallus, jonka mahdollisti vain hinku EU:hun ja Euroon sekä näiden asettamat vaatimukset.
Jos globaalin talouden tavoittelijat pääsevät päämääräänsä, palaamme torpparien aikaan. Suurin osa kansasta nääntyy niska limassa työtä tehden, työn tuottaman lisäarvon mennessä valtaosin pienen omistajaeliitin ökyelintason ylläpitämiseen. Tuotannon rakenne muuttuu sellaiseksi, että suuren kansanjoukon tarvitsemia hyödykkeitä valmistetaan niukemmin, koska kansalle jaetaan ostovoimaakin vain vähäsen. Koska ostovoimasta valtaosa menee pienelle luksuselämää viettävälle eliitille, tuotannon rakennekin ohjautuu niin, että iso osa orjakansalaisten työpanoksesta menee luksuskartanoiden, -veneiden, -autojen ym. tuotantoon sekä eliitin palvelemiseen.
Kansa työn kokonaismäärä on rajallinen. On virheellistä kuvitella, ettei se ole keneltäkään pois, jos talouselämä ohjautuu sellaiseksi, että tehdään enenevässä määrin vaikka huvijahteja. Kun yhden jahdin valmistamiseen sitoutuu vaikkapa 30 miestyövuotta, se on kokonaistuotannossa pois siitä, että tuo työmäärä kohdistuisi suuren ihmisjoukon tarpeiden valmistamiseen.
Globaalin talouden tarkoitus on taantua takaisin jonnekin yli sadan vuoden takaiseen aikaan, jossa talouden mekanismi ja rakenne on sellainen, että valtaosa ihmisistä on köyhiä raatajia, käytännössä orjia ja pieni eliitti elää sellaista ylellisyyselämää, että sen ylläpitämiseen tarvitaan tuo suuren enemmistön ankara työpanos, josta heidän itsensä hyväksi tekemää työtä on vain sen verran, että he jaksavat raataa eliitin hyväksi.
Saattaa tuntua utopistiselta, mutta kehitys on jo kulkenut hyvän tovin siihen suuntaan, vaikka tässä välivaiheessa vielä iso osa kansasta nauttiikin hyvästä elintasosta. Mutta esim. USA:ssa keskiluokka on jo kutistunut ja kutistuu edelleen, ylemmästä keskiluokasta ropistaan alempaan ja sieltä kurjalistoon, työtä tekevään köyhälistöön. Samalla rikkain eliitti on rikastunut valtavasti. Briteissä tunnustetaan se tosiasia, että keskiluokka joutuu raatamaan aivan eri tavalla elintasonsa ylläpitämiseksi kuin ennen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mitä tehdä, kun kansanedustajillakaan ei oikeasti ole asiaan muuta todettavaa kuin sohw what, shit happens, heillä ei ole valtaa enään.
Alkuperäisen idean mukaan globaalin talouden pitäisi tuottaa tehokkaamman keskinäisen työnjaon perusteella enemmän jaettavaa, ja siitä riittää lisää kaikille. Ja näin kai on osittain tapahtunut, halpoja kiinalaisia tavaroita meillekin ja kiinalaisille työläisille jonkin verran parempaa elämää.
Vaarana on monopolisoituminen ja kartellit, eli kilpailun häiriintyminen. Esim. yksi intialainen (Mittal?)omistaa jo suuren määrän mm. eurooppalaisia terästehtaita ja pystyy näin vaikuttamaan teräksen hintaan.
Kuitenkin koko ajan taloudessa on runsaasti häiriöitä ja yllättäviä käänteitä niin, että tuskin syntyy todellisia monopoleja.
Ja minä kun luulin, että kansalaisten kykyä hyvään elintasoon oltaisiin ympäri maailmaa parantamassa. Aloittajan teksti antoi varsin synkän kuvan kapitalismin vaikutuksista. Ikään kuin olisi täysin laillista päätyä ¨torppariaikakauteen,¨ kuten aloittaja luonnehti, ilman että tavallisella kansalaisella olisi laillista oikeutta vaikuttaa. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan tuollaista pääse tapahtumaan. Tai jos pääsee, niin sitten ollaan kyllä mielestäni enemmänkin taantumassa kuin edistymässä.
lainaan tuolta siivun anarkistin kirjoitusta, on sen verran kuvaavasti kirjoitettu:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000106&posting=22000000034879260
"Yhteiskunnassamme valtaa pitää pieni, rikas, poliittinen ja taloudellinen eliitti. Kilpailu rahasta ja vallasta leimaa kaikkia aloja. Suuryritysten rikastuessa yhä useampi kamppailee toimeentulon alarajoilla. Luokkaerot ovat Suomessakin totta.
Työt ovat jakautuneet epätasaisesti; osalla ei ole töitä lainkaan ja monella työssäkäyvällä niitä on aivan liikaa. Vähävaraisten asema ei parane, on hallitusvalta keillä tahansa. Tämän päivän vasemmistopuolueet toteuttavat oikeistolaisempaa politiikkaa kuin oikeistopuolueet 70-luvulla.
Eduskuntavaaleissa ei ole kysymys hyvien ihmisten ja roistojen välisestä taistelusta eduskuntapaikoista. Muuttuvatko muka valitsemamme edustajat yhtäkkiä roistoiksi ja pelkureiksi? Kyse on siitä, ettei valta käytännössä ole niillä elimillä, joiden kerrotaan edustavan meitä, vaan markkinavoimilla ja niitä tukevalla eliitillä. "Edustajamme" vain siunaavat poliittisen ja taloudellisen eliitin "välttämättömiksi" julistamat päätökset.
Kaikkialla maailmassa hallitukset pyrkivät noudattamaan sellaista politiikkaa, etteivät "jatkuvan taloudellisen kasvun" nimellä tunnetut epäjumalat suutu. Ja nämä epäjumalat tapaavat suuttua kaikesta, mikä haiskahtaa työntekijöiden oikeuksien puolustamiselta, ympäristönsuojelulta, köyhien tukemiselta tai kuluttajansuojalta. Taloudellisesta ja poliittisesta eliitistä on tullut lähes täydellisesti toisiinsa sulautunut kokonaisuus, jonka intressit ovat yhtenäiset.
Hallitsevan eliitin etu on kuitenkin täydellisessä ristiriidassa kansalaisten edun kanssa. Kaikkialla maailmassa ihmiset haluavat yhteiskunnallista tasa-arvoa, toimivan sosiaalisen turvaverkon, puhtaan ympäristön ja mielekästä tekemistä. Vallanpitäjät sen sijaan ajavat tuloerojen kasvattamista, sosiaaliturvan heikentämistä, kulutuksen lisäämistä ja luonnonvarojen "tehokkaampaa" käyttöä ja talouskasvun kannalta toisarvoisten mutta inhimillisesti tärkeiden alojen, kuten hoitoalan, pitämistä matalapalkkaisina. Ja kaiken aikaa meille kerrotaan ettei vaihtoehtoja ole, että toisenlainen politiikka on mahdotonta."
parhaat analyysit ja kirjoitukset koko otsikoiden "Yhteiskunta" ja "Politiikka" alta. Ensimmäinen avaus sekä tämä ovat sellaisia, joihin ei tarvitse tehdä pilkunkaan vertaa muutoksia.
Puhut nyt hiukan eri asiaa kuin avaaja, joka on täydellisen oikeassa. Hänen kuvaamansa tulevaisuuden yhteiskunta on jo rakentumassa. Esim. USA:ssa tuloerot ovat kasvaneet jo pari kymmentä vuotta ja "Isänmaallisen" kuvaama talouden ja tuotannon rakenteen muutos käynnissä. Lue se avaus tarkemmin uudestaan ja ymmärrät mistä on kyse.
ymmärtää kokonaisuutta, jonka avaaja kirjoitti? Mietippä kirjoitusta toisenkin kerran.
rikkaimman viiden tuhannesosan elintaso on tuhatkertainen köyhän raatajan elintasoon, menee suurin osa kansalaisten työpanoksesta tuon pienen eliitin tarvitsemien palveluiden ja tavaroiden tuottamiseen. Kansalaisten työpanoksesta jää heidän itsensä hyväksi vain murto-osa.. Hurjaa, mutta tulevaisuudessa totta, ellei sitä pystytä estämään..
Maailmanlaajuinen pankkiiritoiminta pyrkii tukahduttamaan alkuperäisen kapitalismiin kuuluvan kilpailun. Siitä oli puhetta filmissä Capitalists Conspiracy: http://www.guba.com/watch/3000002848
"Suurpääoma jättää kyllä markkinatalouden mukaisen kilpailun toimivaksi joillakin alueilla, kuten työmarkkinoilla,"
Sorry vaan mutta tuossa olit kyllä väärässä - työmarkkinoiltakin on kilpailu poistettu.
Uusliberalistisen teorian mukaan on estettävä tilanne, jossa työnantajat joutuisivat kelpailemaan olemassaolevasta työvoimasta. Se panisi alulle kiihtyvän inflaatiokierteen. Siksi on luotava ja pidettävä keinotekoisesti yllä tilanne, jossa työntekijöitä on runsaasti enemmän kuin työpaikkoja ja jossa työnantajien ei tarvitse kilpailla työvoimasta keskenään. Tässä on valtiolla ja valtionpankilla keskeinen tehtävä. Kun työttömyys vähenee ja kilpailutilanne työmarkkinoilla työntekijöistä lisääntyy, nostaa valtionpankki ohjauskorkoa seurauksena investointien väheneminen ja työttömyyden lisääntyminen, mikä lisää työttömyyttä ja eliminoi kilpailutilanteen. Milton Friedman sai jopa Nobelin palkinnon teoriastaan jolla lasketaan kuinka suuri työttömyyden pitää olla että inflaatio ei lähde kiihtyvään nousuun (Non Acceleratin Inflaton Rate of Unemploymen, NAIRU). Kilpailu työntekijöiden kesken vapaina olevista työpaikoista on kylläkin suuri.
"Suurpääoma jättää kyllä markkinatalouden mukaisen kilpailun toimivaksi joillakin alueilla, kuten työmarkkinoilla,"
Tuolla lauseella tarkoitin samaa mitä sinäkin. Eli työmarkkinoille jätettävää kilpailua tarkoitin juuri sillä, että työnhakijoiden välinen kilpailu työpaikoista jää ja kovenee.
ihmettelen kauanko vielä kestää että tulee vitutusta niin paljon, että aletaan keräämään nimilistaa innokkaammista kansan sortajista (vaikuttajista). Montun reuna kutsuu täysin niitä jotka ovat pettäneet Suomen kansan.
Jo nyt on joitakin lakeja muutettu sellaiseksi, että on mahdollista tehdä liike-elämän nimissä temppuja, joilla ennen olisi saanut maanpetostuomion.
Lisäksi esim. koronkiskonta näkyy olevan täysin laillista puuhaa nykyään.