Väsyneen kysymys.

Synnytyksen jälkeiset tunnit, ennen kuin ilokaasukänni oli haihtunut... =D

Lähelle pääsee erittäin läheisen ihmisen viimeiset tajunnan hetket, ja kun hän kiitti minua että olin läsnä.

Se oli vuonna 1982, kun ihminen, johon olin rakastunut, vastasi ensisuudelmaani.
Onnekseni hänkin oli rakastunut minuun ja mikä parasta, vielä tänäpäivänä rakastan häntä ja hän minua.

En helpolla usko, että joku voisi olla onnellisempi, kuin minä silloin.

..liittyy aina jostakin syystä ihmeeseen, eli lapsen
syntymään. Miten lapsesta voi kasvaa älykäs ajatteleva olento, ilman kenenkään muun tietoisuuden vaikututsta. Myös lasten jutut hiekkalaatikon reunalla ovat kauneinta Luojan työtä. Siitä on muistoja omakohtaisestikin. Kössönöm alkaa henkistymään. hyvä juttu ja kiitos.

Lyhyen aikaa sairastanut vanha, minulle hyvin rakas saksanpaimenkoira oli tullut tiensä päähän ja vietiin eläinlääkärille saamaan viimeistä piikkiä. Matka oli ollut raskas: jalat eivät enää kantaneet ja hänet oli kannettu vastaanotolle lakanan päällä. Olin poissa tolaltani ja hyvin surullinen, mutta samalla tiesin, että näin oli paras. Koiralla oli todettu aggressiivinen aivokasvain kesäkuussa ja jo elokuussa oli jäähyväisten aika.
Eläinlääkäri antoi ensin unilääkettä. Rakas ystäväni nukahti syliini ja alkoi vaimeasti kuorsata. Silloin tiesin, että nyt hänen on hyvä olla.
Jätin jäähyväiset rakkaalleni ja jälleennäkemisen ihanassa toivossa luovutin hänet Jumalan huomaan. Vaikka se oli siihenastisen elämäni vaikein teko, tuntui kuitenkin hyvältä, että saatoin näin tehdä ystävälleni viimeisen palveluksen ja saattaa hänet sylissäni viimeiselle matkalleen.

Hienoimmat muistot ovat molempien lasteni syntymät, olin mukana molemmissa synnytyksissä. :=)

Onhan mahtavia muistoja vaikka mistä, mutta se uuden elämän esilletulo, syntymän ihme jättää lähtemättömän jäljen.

Punnitsin jonkin aikaa kahden vaiheilla; toiseksi tulee erään kuolemansairaan ihmisen hyvästeleminen sairaalan vuoteen ääressä .. jouduin silloin palaamaan opiskelupaikkakunnalle, ja tiesimme, ettei tällä hlöllä ollut montaa viikkoa / kuukautta elinaikaa. Hän kiitti minua kaikesta, missä olin häntä auttanut, ja se jos mikä oli aito tunne mikä välittyi hänen silmistään.

Valitsen kuitenkin kauneimmaksi sen hetken, kun ensimmäisen pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa sovimme, että alamme olemaan yhdessä. Tilanne oli karu mutta kaunis, ja vaikka suhteemme hiipuikin n. 6 vuotta tämän jälkeen, se oli yksi merkittävimistä hetkistä elämässäni. Yhdistymisen kauneus saa voiton eron tunteikkuudesta tällä kertaa.

onnellisinta aikaa juuri nyt. Koskaan en ole tuntenut itsenä niin tasapainoiseksi, hyväntuuliseksi ja itsevarmaksi kuin juuri näinä viimeisinä parina vuotena.

Takana lama-ajan kaamea konkurssien aiheuttama velkavankeus, hyvin elämässä pärjäävät viisi lasta, rakastava puoliso ja mielekäs työ.

Mitään muuta en tarvitse.

Omien lasten syntymä syöpyy muistiin lähtemättömällä tavalla. Hämmentävä, kaunis ja ihmeellinen hetki.

Lisäksi erään sukulaiseni mennessä naimisiin, hänen katseensa tulevaa puolisoaan kohti teki vaikutuksen. Siinä oli todellista rakkautta..., josta saan aasinsillan seuraavaan:

Olen monet kerrat ihmetellyt ns. uskovien katsetta heidän ilmaistessa rakkautta Jumalaan/Jeesukseen. Silmät ovat jotenkin tyhjät tai sameat, ehkä 'raukeat' - joka tapauksessa mielestäni jotenkin omituiset. Hymy tuntuu jotenkin väkinäiseltä ja todellakin silmistä puuttuu tämä pilke. Jotenkin mieleeni tulee lehmänkatse. Lieneekö muilla tällaisia tuntemuksia?

kun ekaa kertaa pistin morfiinia suoneen.
Jumala oli välittömästi paikalla.
Ja me pojat juteltiin.
Panttiin koko maailman asiat reilaan.

Elämä itsessään on, kiitos kysymästä !