hematooma kohdunpoiston jälkeen
Kirjoittanut: Tartsu 24.5.2008 klo 08.28 (Taisin äsken kirjoittaa viestini väärään paikkaan joten siirretäänpä se tänne).
Minulta poistettiin kohtu 30.4.08. Kotiuduin 2.5. Pari viikkoa meni töpötellessä ja "tiputellessa". Kunnes...16.5. illalla tuli enemmän vuotoa ja niinpä soitinkin leikkaavan sairaalan päivystävälle gynekologille. Hän kehotti rauhoittumaan ja seuraamaan tilannetta kotona, tällainen on kuulemma hyvinkin tavallista. Vuotoa tuli lisää ja menin terveyskeskuksen päivystykseen. Päivystävä lääkäri soitti samaiselle lääkärille keskussairaalaan.
En saanut lupaa lähteä keskussairaalaan, se evättiin siis keskussairaalan päästä. Aikaa kului ja 20.5. hain lisää sairaslomaa tk:sta ihmetellen miksei kärsi istua kun mahaan koskee. Kävin kaupassa saatuani kehoituksen käveleskellä ja tehdä pieniä kotihommia jotta paraneminen edistyy.
Ja sitten samaisen päivän iltana "se rysähti". Kotona seisomaan noustessa alkoi tulla isoja klönttejä ja verta, sitä tuli mielestäni aivan valtoimenaan, matot sotkeutuivat ja vessanpönttö oli karmaiseva näky. Tilasin ambulanssin ja pääsin suoraan keskussairaalaan jonne oli kuitenkin matkaa 160 km. Ambulanssissa vuotoa tuli koko ajan ja myöskin hyytymiä purskahtali vatsan päälle sekä alusastiaan. Kylläpä oli kammottava tilanne. Vielä sairaalan ensiavussa vuoto oli kovaa. (Eipä uskoisi, että ihmisessä on vain 6 litraa verta). Lääkäri tutki, tamppasi ja pani osaltolle toipumaan. Vuoto hiipuikin seuraavaan päivään mennessä mutta kotiin uskalsin lähteä vasta 22.5. Vielä nytkin 24.5. vuotelee hieman...lienevätkö vuodot nyt niitä paljon puhuttuja sulamisveriä.
Aivan ihana kotiutava lääkäri oli ainoa joka kertoi minulle tilanteen siten, että minäkin maallikkona sen ymmärsin. Kysessä oli ollut leikkauksen jälkeinen hematooma joka muodostuu kuolleesta solukosta sekä verestä, siksi verinen vuoto näyttäytyi määrältään niin suurena. onnekseni normaali hb-tasoni on niin korkea, että vuoto ei aiheuttanut kuitenkaan minulle verensiirtoa.
Tiedän sanonnan, "että jos tädillä ois munat hän olisi setä" mutta siltikin ajatuksiini ja uniinikin tulee tilanne, että mitä jos tilanne oisi tullut päälle siellä kaupassa ja mitä jos se uusii.
Tiedän myöskin sen, että tälläiset komplikaatiot eivät ole tavallisia eivätkä jokapäiväisiä. Sairaslomani jatkuu, työni työpaikalla kasaantuu eikä mieleni ainakaan vielä ole korjaantunut kokemastani järkytyksestä. Mietin mistä tämä johtuu, teinkö itse jotain väärin vain sattuiko leikkauksessa sitenkin jotain joka tämän aiheutti vai toimiiko ihmisen elimistö niinkin yksilöllisesti, että tällaista vain sattuu ja se sattuman kohde olin nyt sitten minä.
Olisin kiitollinen jos joku samanlaisen tapauksen kokenut kertoisi miten paraneminen edistyi hematooman jälkeen.
Kirjoittanut: Tartsu 24.5.2008 klo 08.28 (Taisin äsken kirjoittaa viestini väärään paikkaan joten siirretäänpä se tänne).
Minulta poistettiin kohtu 30.4.08. Kotiuduin 2.5. Pari viikkoa meni töpötellessä ja "tiputellessa". Kunnes...16.5. illalla tuli enemmän vuotoa ja niinpä soitinkin leikkaavan sairaalan päivystävälle gynekologille. Hän kehotti rauhoittumaan ja seuraamaan tilannetta kotona, tällainen on kuulemma hyvinkin tavallista. Vuotoa tuli lisää ja menin terveyskeskuksen päivystykseen. Päivystävä lääkäri soitti samaiselle lääkärille keskussairaalaan.
En saanut lupaa lähteä keskussairaalaan, se evättiin siis keskussairaalan päästä. Aikaa kului ja 20.5. hain lisää sairaslomaa tk:sta ihmetellen miksei kärsi istua kun mahaan koskee. Kävin kaupassa saatuani kehoituksen käveleskellä ja tehdä pieniä kotihommia jotta paraneminen edistyy.
Ja sitten samaisen päivän iltana "se rysähti". Kotona seisomaan noustessa alkoi tulla isoja klönttejä ja verta, sitä tuli mielestäni aivan valtoimenaan, matot sotkeutuivat ja vessanpönttö oli karmaiseva näky. Tilasin ambulanssin ja pääsin suoraan keskussairaalaan jonne oli kuitenkin matkaa 160 km. Ambulanssissa vuotoa tuli koko ajan ja myöskin hyytymiä purskahtali vatsan päälle sekä alusastiaan. Kylläpä oli kammottava tilanne. Vielä sairaalan ensiavussa vuoto oli kovaa. (Eipä uskoisi, että ihmisessä on vain 6 litraa verta). Lääkäri tutki, tamppasi ja pani osaltolle toipumaan. Vuoto hiipuikin seuraavaan päivään mennessä mutta kotiin uskalsin lähteä vasta 22.5. Vielä nytkin 24.5. vuotelee hieman...lienevätkö vuodot nyt niitä paljon puhuttuja sulamisveriä.
Aivan ihana kotiutava lääkäri oli ainoa joka kertoi minulle tilanteen siten, että minäkin maallikkona sen ymmärsin. Kysessä oli ollut leikkauksen jälkeinen hematooma joka muodostuu kuolleesta solukosta sekä verestä, siksi verinen vuoto näyttäytyi määrältään niin suurena. onnekseni normaali hb-tasoni on niin korkea, että vuoto ei aiheuttanut kuitenkaan minulle verensiirtoa.
Tiedän sanonnan, "että jos tädillä ois munat hän olisi setä" mutta siltikin ajatuksiini ja uniinikin tulee tilanne, että mitä jos tilanne oisi tullut päälle siellä kaupassa ja mitä jos se uusii.
Tiedän myöskin sen, että tälläiset komplikaatiot eivät ole tavallisia eivätkä jokapäiväisiä. Sairaslomani jatkuu, työni työpaikalla kasaantuu eikä mieleni ainakaan vielä ole korjaantunut kokemastani järkytyksestä. Mietin mistä tämä johtuu, teinkö itse jotain väärin vain sattuiko leikkauksessa sitenkin jotain joka tämän aiheutti vai toimiiko ihmisen elimistö niinkin yksilöllisesti, että tällaista vain sattuu ja se sattuman kohde olin nyt sitten minä.
Olisin kiitollinen jos joku samanlaisen tapauksen kokenut kertoisi miten paraneminen edistyi hematooman jälkeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.