HS, RKP ja poliittinen vastuu

Tänään Helsingin Sanomat antaa tietoa mm. RKP:n rahoituksesta, "säätiöstä säätiöön". On hyvä että verhoja availlaan ja asioista puhutaan. Ruotsinkielisissä lehdissä on ollut paljastavia juttuja, ja Hufvudstadsbladet on pääkirjoituksessaan ihmetellyt, miksi vasta nyt kerrotaan asioista. HS jättää paljon lukijan oman päättelykyvyn varaan, niin kuin oikein onkin, sillä julkisuuteen tulleet tiedot eivät ole yksiselitteisiä.

Varsinainen rahanlähde on Svenska Kulturfonden, joka on kaikessa hiljaisuudessa tukenut RKP:tä kaikki nämä vuodet. Vuonna 2001 perustettu Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland toimii nykyisin välikätenä ja ohjaa Kulturfondilta ja muilta saadut varat puolueen käyttöön. Stiftelsenin hallituksessa on arvostettuja henkilöitä, joiden hallussa on monia avainpaikkoja liike-elämässä ja suomenruotsalaisissa järjestöissä ja säätiöissä. Stiftelsenin puheenjohtaja onkin aivan oikeassa sanoessaan, että poliitikot kuuntelisivat häntä ja muita hallituksen jäseniä joka tapauksessa, eikä heidän tarvitse korostaa olevansa rahahanoja säätelemässä. Juuri niin. Heidän valtansa vain korostuu, kun avainpaikat ja kassakaapin avaimet ovat nimenomaan heidän eikä kenenkään muun hallussa. Yhtä tärkeää kuin päästä vallankahvaan kiinni on pitää muut sieltä poissa. Tällä tavoin pieni ryhmä voi saada merkittävän vaikutusvallan RKP:ssä. Tätä ryhmää eivät kansalaiset tai RKP:n jäsenet ole päässeet valitsemaan.

Näissä keskusteluissa on varsinkin nimimerkki "Ankdam" toistuvasti korostanut säätiöiden rikkautta. Raha vetää puoleensa. Raha puhuu. Raha antaa valtaa, ja rahan voimalla voidaan vaientaa eriävät mielipiteet. Rahalla voidaan saada myös paljon hyvää aikaan. Olen varma, että säätiöiden tilinpito on moitteetonta, mutta avoimuus, poliittinen kontrolli, demokratia ja tavoitteet voivat silti jättää toivomisen varaa. (OBS! RKP on puolue muiden joukossa ja sen asiat koskevat meitä kaikkia, sillä RKP:llä on kaksi ministeripaikkaa hallituksessa.)