Summa murtui. Kollaa ei kestänyt. Armeija oli tuhon partaalla maaliskuussa 1940. Valkeasaaren puolustajat sotkettiin saveen muutamassa päivässä 1944. Suuret joukko-osastot lyötiin hajalle. Koko Kannaksen halki juostiin pakoon. Viipuri menetettiin. Vuoksen yli paettiin uimalla (isoisäni yhtenä monista). Suomalaiset murskattiin sotilaallisesti 1940 ja 1944. Venäläiset sanelivat mieleisensä rauhanehdot. Kaikki veteraanit olivat sodan jälkeen sitä mieltä, että tuloksena oli ollut häviö. Suomi löi päänsä Karjalan mäntyyn. "Paska reissu, mutta tulipa tehtyä", tapasi isoisäni sanoa. Tai myös: "Taisi Suomi haukata paskaa." Tällaisia olivat sodankäyneen sukupolven alkuperäiset tunteet vuosista 1939-1944. Eivät he ylpeilleet "paskasta reissustaan", vaan kärsivät vaieten sodan jättämästä traumasta. Se oli hiljainen sukupolvi. 50-luvun kodeissa vallitsi painostava, jopa synkkä tunnelma.
Suomalaiset MURSKATTIIN
1940 & 1944
411302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Onko nimimerkki jo bannissa?
Isoisä teki sitä sun tätä ja joka rintamalla!
Sama kaiku on juttujen, kyllä vaistomme tuntee sen... ...aina Hangosta Petsamoon.
1944 kesällä yhden ainoan kerran. Jos sinun sukusi edustaa taistelumoraaliltaan Er.P25:n kaltaisia, niin eihän se ole mikään ihme jos selittelyformaattiin kuuluu kuvitelma muidenkin olevan yhtä vastuuntunnottomia ja heikkotahtoisia. Tosi sotilaat taistelivat ja kaatuivat tarvittaessa. (JR7 JR49 Er.P12)Tosi sotilailla ei ole jälkeenpäin tarvetta selitellä tekemisiään.
Pataljoona ajettiin jokeen kuin hukutettava eläinlauma! Vuoksen veri värjäytyi punaiseksi suomalaisten verestä. Kaikki isoisän lapsuudestaan asti tuntemat kaverit kaatuivat. Vain hän jäi porukastaan eloon. Kuvitelkaa millaisia jälkiä sellainen jättää ihmiseen. Isoisä palasi sodasta murtuneena miehenä, yhtenä tuhansista hiljaisista uhreista. Heidän ruumiinsa selvisi sodasta ehjänä, mutta sielun saamia haavoja ei enää voinut mikään korjata. Isoisäni kuoli sydänkohtaukseen nelikymppisenä. Jo vuosia hän oli ollut kuin varjo, vailla elämänhalua.
Isoisää komentanut upseeri totesi myöhemmin tv-haastattelussa: "Minulle annettiin kaksi pataljoonaa reservejä, JA KAIKKI KÄYTIN." Emme me enää nykyään viitsi ajatella, mitä tuo "käyttäminen" merkitsi. Upseereille sotamies on pelkkää käyttöainetta, vaikka jokainen on ainutkertainen yksilö muistoineen, ajatuksineen, tunteineen, ihmissuhteineen.
Er.P 25 juoksi/ karkasi Vuosalmen puolelle. Sitä ei ajettu.
http://dekadenssi.blogspot.com/2005_06_01_archive.html
Venäjä murskattiin, jos tarkastellaan asioita kaatuneiden määrässä joko absoluuttisesti taikka jopa suhteellisesti! Sekä kärsimyksen määrässä. Ja valitettavasti Stalin taisi olla yksi suurimmista syistä venäläistenkin kärsimyksiin.
Vaikka muodollisesti ottaen Suomi olikin hävijäjävaltioiden joukossa, niin todellisuudessa Suomi nappasi itselleen päävoiton, eikä koskaan antanut periksi sortovallan edessä (mitä nyt pieniä maaplänttejä, jotka kyllä saadaan aikanaan takaisin). Kansa pysyi yhtenäisenä ja voimakkaana.
Punikille tiedoksi, mitä vaatii vapaus maan, se isästä poikaan uhrataan!!!
Tosiasia on, että sekä 1940 että -44 N-liitto olisi voinut halutessaan ottaa koko Suomen. Mutta se ei halunnut.
Tästä voidaan tehdä se ainoa oikea ja looginen johtopäätös, että N-liitto ei syksyn -39 neuvotteluissa tähdännyt Suomen miehittämiseen tai liittämiseen neuvostotasavallaksi. Toisin kuin Baltian maitten suhteen.
Syynä on tietenkin meidän maantieteellinen asemamme. Suomi ei ole Keski-Euroopasta katsoen Venäjän sydänmaille johtavalla hyökkäysreitillä, toisin kuin Baltian maat.
vai onkohan näkemyksesi vain sinun omaa päättelyäsi?
Näin siterataan tohtori Tapio Tiihosen tutkimusta aiheesta.
Mittava tutkimus Karjalan kannaksen suurtaisteluista:
Neuvostojärjestelmä ei kyennyt "luokkavoittamaan" Suomen armeijaa
Neuvostoliitto perusti kesän 1944 suurhyökkäyksensä mittakaavalla voittamiseen ja yllätykseen. Lopullinen läpimurto kilpistyi kuitenkin siihen, että suomalaisten kolmannella puolustuslinjalla myös suomalaiset yllättivät, eikä neuvostojoukkojen kaavamaisuuteen perustuva strategia onnistunut. Myös neuvostojoukkojen moraali petti.
Tähän yksinkertaistettuun tulokseen voidaan päätyä filosofian kandidaatti Tapio Tiihosen pitkäaikaisen tutkimuksen perusteella. Hänen mammuttimainen väitöskirjansa Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 tarkastettiin viime viikonloppuna Helsingin yliopistossa.
Neuvostoliittolaiset eivät Tiihosen mukaan kyenneet ymmärtämään ja ylittämään Suomen kansallisia, strategisia ja ideologisia rajoja. Suomen armeija oli se ylipääsemätön katkos, jota neuvostodialektinen päätöksentekojärjestelmä ei kyennyt "luokkavoittamaan".
- Torjuntavoiton saavuttanut Suomen armeija ei koskaan ollut niin vahva kuin syksyllä 1944, mikä heijastui Neuvostoliiton ja Suomen solmiman paikallisen rauhansopimuksen yhdenmukaisesta tahdosta, hän tiivistää.
Väitöskirjassa kerrotaan ensimmäistä kertaa tarkasti, miten suomalaisten kaksi ensimmäistä linjaa pettivät ja miten kolmas linja kesti. Olennaista uutta näkemystä tuo myös se, miten poliittinen ja sotilaallinen taso oli yhdistetty kaikissa Neuvostoliiton asevoimien portaissa.
Neuvostoliitto yllätti suomalaiset
Tiihosen mukaan strategisella ja operationaalisella harhautuksella Neuvostoliiton sodanjohto pyrki peittämään joukkojen siirrot. Suomalaisten tiedot olivat epätäydellisiä, mikä esti päätöksentekoa.
Hyökkäyksen alun yhdessä toisen maailmansodan kovimmista tulituksista neuvostojoukot saavuttivatkin operationaalisen yllätyksen.
Taistelujen edetessä VT-linjalle eli Vammelsuu-Taipale-linjalle suomalaiset pystyivät jo aiempaa paremmin lukemaan vihollisen yllätysliikkeitä. Neuvostoyllätys kutistui taktisiksi pommituksiksi ja manöövereiksi Kuuterselässä.
Tämä näkyi neuvostoliittolaisen "hyökkäävän siviilipuolustustaktiikan" epäonnistumisina Mustamäessä ja Siiranmäessä.
Viipuri-Kuparsaari-Taipale-linjalle saavuttaessa suomalaiset voittivat riittävästi aikaa uudelleenorganisoimiseen ja reservien vastaanottamiseen. Tämä näkyi Neuvostoliiton operaatioanalyyseissä tappioiden kasvuna, etenemisnopeuden epätarkentumisena ja vaikeutena valita hyökkäyssuuntia.
Sotilaallinen neuvostoyllätys menetti merkityksensä Ihantalassa, kun yllätystä ei pystyttykään yhdistämään sisä-Suomeen kaavailtuihin taktisiin poliittisiin liikkeisiin.
Kaavoihin sidottua
Tiihosen mukaan suomalainen yllätys alkoi VKT-linjalla kasvaa, ja neuvostojoukkojen mittakaavalla voittamiseen eli ylivoimaan perustuva yllätys rupesi kutistumaan. Neuvostoliittolaiset eivät enää välttämättä tienneet, miten suunnitelmien piti toimia.
Neuvostojoukkojen ylivoima alkoi hajota. Ylivoiman suhde meni alle 1:3:een, joten Neuvostoliitto katsoi, ettei sillä ole riittävää ylivoimaa. Armeijakuntatasolla tavoiteltu ylivoima oli 1:10:een.
Neuvostojoukkojen toiminta oli siten liiaksi kaavoihin sidottua. Kaavamaisuus näkyi ennen muuta siinä, että armeijakunnasta alempien johtoportaiden johtajien piti vain noudattaa ehdottomasti käskyjä. "Intuitiivisuus" oli sallittu vain ylemmille. Tämä päti etenkin reservien sijoittamisessa.
Tiihonen tuo myös uutta tietoa ja näkemystä Karjalan kannaksen taisteluista irrotetuista joukoista, jotka olisi viety "kilpajuoksussa Berliiniin". Tiihosen mukaan itse asiassa länsiliittoutuneet auttoivat Neuvostoliittoa pääsemään Berliiniin saakka.
Kannakselta Narvaan siirretyt joukot olivat menettäneet ylivoimansa, koulutuksellisen valmiutensa, suuren osan aseistustaan ja ennen kaikkea taistelutahtonsa.
Neuvostojoukkojen moraalinen arvonlasku on Tiihosen mukaan luettavissa suurimmasta osasta taistelujen lopusta kertovista alkuperäisasiakirjoista.
Väitöskirja on varsin kattava kesän 1944 taisteluista. Väitöskirjan koko - kaksi osaa ja liitteineen lähes 800 sivua pienellä painettua tekstiä - on suorastaan muhkea. Teoksen sivuilla on yksityiskohtia niin paljon, että lukijaa jo hirvittää.
Tiihonen on tehnyt väitöskirjaansa peräti 14 vuotta. Hän on kahlannut läpi sota-arkiston mittavan aineiston.
Tutkimuksen etenemistä hidasti myös se, että vasta kolmen viime vuoden aikana tutkijalla oli käytössään Leningradin rintaman, armeijakuntien, divisioonien, rykmenttien sekä ilmavoimien sotapäiväkirjoja, taistelukertomuksia, toimintaohjeita ja käskyjä. Korkeimman neuvostojohdon käskyt ovat tulleet julkisiksi vasta tänä vuonna.
STT-IA
1.10
Niin, Suomi sai -44 kieltämättä torjuntavoiton vain ja ainoastaan koska stavka piti järkevämpänä siinä tilanteessa keskittää kaikki voimat Saksaa vastaan.
Siis, Suomi ei torjunut N-liittoa vaan ainoastaan ne N-liiton joukot, jotka se oli keskittänyt kesäkuun suurhyökkäykseen. Silti sekin oli tipalla onnistua. Sanotaanhan, että Suomen pelasti muutama N-liiton tekemä fataalinen virhe. Ei pelkästään Suomen hyvyys. Sekä yksi ankara rankkasade Valko-Venäjällä.
Turha on puhua puna-armeijan kaavamaisuudesta. Sillä samalla periaatteella murskattiin Saksan 180 divisioonaa itärintamalla. Joten sillä olisi helposti murskattu Suomenkin armeija, hyvinkin helposti.
Tälläkin palstalla on joskus kysytty mitä Suomen johto olisi tehnyt jos N-liitto ei olisi tehnyt kesän -44 päätteeksi mitään sopimusta. Mikään maallinen mahtihan ei sitä voinut siihen pakottaa. Ilmoittanut vain Ruotsin kautta ehdottoman antautumisen pysyvän vaatimuksena.
Mitä Suomi olisi tehnyt 9.5.1945, jäänyt yksin taistelemaan N-liiton 600 divisioonaa, 25 000 tankkia jne... vastaan? Niinkö meinaat?
Syksyllä 1939 eivät aluevaihdot kelvanneet mutta keväällä 1940 luovutettiin kymmenkertaisesti maata, ilman kompensaatiota. Luovutuksista kieltäytymisestä olisi seurannut maan miehitys.
Keväällä 1944 ei rauha kelvannut mutta syksyllä 1944 kovemmilla ehdoilla, nyt piti siis lopettaa fasistisluonteiset järjestöt ja rangaista sotasyyllisiä sekä luovuttaa Porkkala Hangon tilalle 50:ksi vuodeksi, alkoi rauhantahtoa taas löytyä. Ehkä syynä oli Viipurin loistava torjuntavoitto.
Paska reissu mutta onneksi herrat saivat lusmuta pääkaupungissa.
olisi liittoutuneet myös iskeneet, niin sitten vasta voidaan verrata meitä saksalaisten "sotasuorituksiin".
Nimittäin liittoutuneiden neuvotteluissa sivuttiin myös mahdollisuutta käyttää Ruotsin lentokenttiä Saksaa vastaan käytävässä sodassa.
"Mitä Suomi olisi tehnyt 9.5.1945, jäänyt yksin taistelemaan N-liiton 600 divisioonaa, 25 000 tankkia jne... vastaan? Niinkö meinaat?"
No niinhän siinä kuitenkin kävi, alkoi ns.kylmän sodan aika. Asetelmat muuttuivat jyrkästi Saksan antauduttua. USA:lla oli atomiase joka hiljensi Stalinin ja se sai häneltä suuren kunnioituksen.
" Se on mahtava ase, se on mahtava ase" hän oli toistanut lausetta.
Oikeastaan vasta Teheranin konferenssissa marras-joulukuussa 1943 alkoi muotoutua toinen maailmansota sisältäen liittoutuneet ja heitä vastaan taistelevat akselivallat.
Teheranissa kolme suurta päättivät ettei kukaan tee erillisrauhaa Hitlerin Saksan kanssa vaan maa tullaan miehittämään ja siten se tulee ehdottoman antautumisen piiriin. Ensimmäisen maailmansodan muisto kummitteli neuvottelijoiden mielissä koska tuolloin Saksa oli saanut torjuntavoiton liittoutuneista ja syylliseksi sodan tappioon lopulta nimettiin Saksan juutalaiset.
Suomen kohdalla tilanne oli toinen. Stalin lupasi olla miehittämättä Suomea mutta sanoi vaativansa Moskovan rauhan rajat plus Petsamon. Lisäksi hän vaati sotakorvauksia ja Neuvostoliittoon ystävällisesti suhtautuvan hallituksen Suomeen. Juuri noinhan siinä sitten lopulta kävi.
poikkeama tuosta mainitsemastasi antauumis vaatimuksesta. Stalin ei hyväksynyt mukisematta USA:n kantaa että he vaativat Italiaa antautumaan mutta eivät ole Venäjän vaatimuksen takana vaatimassa Suomea antautumaan.
Viipuri menetettiin monessa mielessä erikoisella, osin häpeälliselläkin tavalla 20.6.44. Se siitä! Mutta sen jälkeen alkoisikin sitten torjuntavoittojen sarja: Tienhaara, Tali-Ihantala, viipurinlahti, Vuosalmi, U-Asema, Ilmomatnsi. Lyhyesti sanottuna: Ei tästä edemmäs! Tilanteen asettuessa me olimme vahvimmillamme, hyökkääjä polvillaan. Ei meidän torjuntavoittomme arvoa vähennä tippaakaan se, että NL:n mielenkiinto oli siinä vaiheessa muualla, ja ettei se siksi halunnut uhrata enää lisää joukkoja ja materiaalia meidän lyömiseemme. Heille riitti meidän irroittamisemme sodasta. Ja se sopi meillekin.
Unohditko, että toukokuun 10. pv vuonna 1945 ei USA:lla ollut toimivaa atomipommia. Eikä se sitä Suomen takia olisi N-liittoon yrittänyt pudottaakaan koska Japanin sota oli vielä pahasti vaiheessa. Japani oli paljon tärkeämpi asia kuin Suomi.
Koeta säilyttää jonkunlainen harkinta kun juttujasi kirjoittelet. Äläkä anna mielikuvituksen lennnellä täysin kritiikittömästi.
Sitäpaitsi, Puna-armeijan hyökkäystä 1945 ei olisi edes tarvittu kun Suomi olisi antautunut ehdoitta. Kuten oikeastaan tekikin.
Porkkala, valvontakomissio, armeijan aseistariisunta, N-liitolle täydellinen valvonta armeijamme aseistuksen paikoista ja vahvuuksista jne... Niin joutuu tekemään vain antautunut valtio, ei sodan voittaja.
****me olimme vahvimmillamme, hyökkääjä polvillaan****
Et kai sinä tarkoita, että neuvostoliitto oli polvillaan? Ei kukaan ollut Suomen edessä polvillaan, Stavka vaan oli laskenut väärin tarvittavan joukkojen määrän. Sellaista sodassa sattuu. Eivät N-liiton tai yleensä minkään muunkaan maan Saksan vastaiset hyökkäykset kaikki onnistuneet. Onnistumisprosentti oli oikeastaan aika pieni, että siis olisi saavutettu kaikki tavoitteet, joita hyökkäyksellä oli lähdetty hakemaan.
Tuosta Suomen torjuntavoitosta on rakennettu joku ihmeellinen legenda kun ei tunneta suursodan kokonaisuutta. Sodassa, ja suursodassa varsinkin, tavoitteistaan vaille jääneet suurhyökkäykset ovat normaalia arkipäivää, eivät mitään legendojen aiheita.
Kerätään uudet voimat ja hyökätään uudestaan. Siinä se. Näin olisi Suomellekin käynyt sekä -40 että -44, ellei maamme johto olisi tajunnut tosiasioita. Toisin kuin eräät tämän palstan sota-asiantuntijat.
Koska muut liittoutuneet olisivat pudottaneet tukensa Neuvostoliitolta.
Stalin sai yksinkertaisesti tyytyä siihen mitä hädin tuskin sai. Ilman tuollaisia luusereita kuin sinä olisi nekin vähät jääneet saamatta!
todistus siitä miksi Stalin rakennutti suomalaisia varten kokonaisen kaupungin Siperiaan Tyynen meren rannalle, jossa oli katukyltitkin Suomeksi ja lankuilla päällystetyt kadut. Junat varattuna asemille aikatauluineen suomalaisten siirtämiseksi Siperiaan. Miksi rakentaa kaupunki ja varata junat, jos ei ole miehitysaikomuksia?
” Niin, Suomi sai -44 kieltämättä torjuntavoiton vain ja ainoastaan koska stavka piti järkevämpänä siinä tilanteessa keskittää kaikki voimat Saksaa vastaan.”
TIETENKIN! Mitä hyödyttää tuollaiset itsestäänselvyydet? Sodassa soditaan niillä korteilla, jotka on kädessä!
Yhtä relevanttia on esittää, että torjuntavoitto olisi ollut selkeämpi kun USA olisi sotinut Suomen rinnalla! Se nyt vaan ei sitä tehnyt!
”Siis, Suomi ei torjunut N-liittoa vaan ainoastaan ne N-liiton joukot, jotka se oli keskittänyt kesäkuun suurhyökkäykseen. Silti sekin oli tipalla onnistua.”
AIVAN! Eli ne kortit, jotka neukulla oli tänne tarjota!
”Sanotaanhan, että Suomen pelasti muutama N-liiton tekemä fataalinen virhe. Ei pelkästään Suomen hyvyys. Sekä yksi ankara rankkasade Valko-Venäjällä.”
Saahan sitä sanoa mitä vaan... lopputulos ratkaisee!
”Turha on puhua puna-armeijan kaavamaisuudesta. Sillä samalla periaatteella murskattiin Saksan 180 divisioonaa itärintamalla. Joten sillä olisi helposti murskattu Suomenkin armeija, hyvinkin helposti.”
Varmasti, MUTTA KUN NE MURSKAJOUKOT olivatkin Itärintamalla! Joko unohdit?
”Tälläkin palstalla on joskus kysytty mitä Suomen johto olisi tehnyt jos N-liitto ei olisi tehnyt kesän -44 päätteeksi mitään sopimusta. Mikään maallinen mahtihan ei sitä voinut siihen pakottaa. Ilmoittanut vain Ruotsin kautta ehdottoman antautumisen pysyvän vaatimuksena.”
Paha sanoa muuta, kuin silloin se EI OLISI VOINUT TYHJENTÄÄ Suomen rintamaa joukoista Saksan suuntaan! Kaikella on seuraamuksensa, Tarkkis!
”Mitä Suomi olisi tehnyt 9.5.1945, jäänyt yksin taistelemaan N-liiton 600 divisioonaa, 25 000 tankkia jne... vastaan? Niinkö meinaat?”
Saattanut hävitä, MUTTA NIIN EI KÄYNYT!
Aina tulee yhtä iloiseksi kun näkee selkeästi, kuinka mahtavasti Tarkkispoikaa kyrsii Suomen itsenäisyys!
Kyllä syynä oli ne viisi perättäistä loistavaa torjuntavoittoa ratkaisuhetkillä Viipurin JÄLKEEN! Luettelenko ne SINULLE?
” Unohditko, että toukokuun 10. pv vuonna 1945 ei USA:lla ollut toimivaa atomipommia. Eikä se sitä Suomen takia olisi N-liittoon yrittänyt pudottaakaan koska Japanin sota oli vielä pahasti vaiheessa. Japani oli paljon tärkeämpi asia kuin Suomi.”
En, suinkaan! Neukku oli tietoinen a-pommeista, mutta ehdotonta ja varmaa tietoa sillä ei ollut, että oliko jo valmiina ja kuinka monta!
”Koeta säilyttää jonkunlainen harkinta kun juttujasi kirjoittelet. Äläkä anna mielikuvituksen lennnellä täysin kritiikittömästi.”
Kyllä tolkku pysyy mukana ja muista itse, että tämä ON KESKUSTELUPALSTA ja meillä on apuna jälkiviisaus, joka Stalinilta aikoinaan puuttui!
”Sitäpaitsi, Puna-armeijan hyökkäystä 1945 ei olisi edes tarvittu kun Suomi olisi antautunut ehdoitta. Kuten oikeastaan tekikin.”
Ei todellakaan tehnyt ja neukku olisi saanut Suomeasta kutisevan tulehduspesäkkeen!
”Porkkala, valvontakomissio, armeijan aseistariisunta, N-liitolle täydellinen valvonta armeijamme aseistuksen paikoista ja vahvuuksista jne... Niin joutuu tekemään vain antautunut valtio, ei sodan voittaja.”
Välirauha ja rauhansopimus ovat eri asioita kuin ehdoton antautuminen stalin oli pakotettu pudottamaan sotakorvaukset puoleen!
Keväällä 1945 oli Puna-armeija mahtavin sotilaallinen voima mitä ihmiskunta oli siihen asti nähnyt.
Vain seinähullut väittävät, että Suomen armeija oli kestänyt sotaa kesäkuussa 1945 kahta päivää pitempään.
Se isku ólisi ollut Valkeasaari kerrottuna kymmenellä ja meiltä olisi kaatunut jo ensimmäisenä sotapäivänä vähintään 10 000 ukkoa ja loput juosseet kuuroina ja sekopäinä pitkin etelä-Suomen metsiä.
Jos 5 000 puna-armeijan lentokonetta olisi pommittanut Suomen satamia ja lentokenttiä KOLME päivää, olisi sotakin kestänyt KOLME päivää ennen Suomen antautumista joten satavarmasti Suomen armeija olisi silloin kestänyt enemmän kuin kaksi päivää.
Nyt jäitä hattuun! Eihän meidän toki olisi tarvinnut voittaa NL:oa! Riitti mainiosti, että löimme meitä vastaan suunnatut joukot. Ei NL koskaan pannut, ei voinut panna kaikkia voimiaan yhtä vihollista vastaan. Talvisota oli jossain määrin poikkeus. Se oli silloin NL:n ainoa sota. Vaikka lopputulos oli meidän kannaltamme, yksin jätettyinä, surullinen, vielä surullisempi se oli NL:n sotavoimien kannalta. Niille se oli katastrofi!!!
Stalin ei yksinkertaisesti uskaltanut laittaa Suomea liian tiukalle 1945, koska muut liittoutuneet olisivat ottaneet tukensa pois Neuvostoliitolta. Siksi Stalin tyytyi siihen mitä sai. NL oli täysin riippuvainen USA:n ja muiden liittoutuneiden tuesta.
ÄLÄ OLE IDIOOTTI! Ei Suomen yli sentään niin vain kävellä!
******1945, koska muut liittoutuneet olisivat ottaneet tukensa pois Neuvostoliitolta.******
Kerropas sie mitä tukea NL sai ja keneltä vielä kesällä -45. Muutenkaan et taida tietää, että kaikki ulkoa saatu tuki yhteenlaskettuna oli vain pieni murto-osa samanaikaisesta NL:n omasta tuotannosta. Oli kyseessä mikä ala tahansa. Ainoa ala, missä tuella oli kohtalainen merkitys oli kuorma-autot.
Mutta koska tieto tuskaa lisää niin sinulla on ihan terve pyrkimys kaikenlaisen tuskan välttämiseksi. Jatka samaa rataa, luuloista on niin kiva kirjotella.
olisi keskitetty Suomea vastaan, niin kai nyt aivottominkin tajuaa, että lujaa oltaisiin juostu. No ei ehkä olisi tarvinnut likimainkaan puoliakaan koko puna-armeijasta. Naapuri oli kuitenkin priorisoinut suomen ja Saksan kukistamisen hieman eri kategoriaan.
Toisaalta N-liitto saavutti tavoitteensa, joka oli irroittaa Suomi sodasta. Hyvä ettei Suomi ollut prioriteettilistan kärjessä.
” 1945 kahta päivää pitempään.Se isku ólisi ollut Valkeasaari”
OLISIOLISI OLISI OLISI ISI ISI ISI säälittävää...
Nyt olet kyllä täysin väärillä jäljillä! Ei se kyllä näin mennyt. Talvisodan osalta olet oikeassa siinä, että oikeudettomasti aloitetun sodan tuloksena jouduimme yksin jätettyinä tekemään Moskovan pakkorauhan 13.3.1940. Jatkosodan rauha syntyi täysin toisenlaisessa tilanteessa. Kun aselepo syyskuussa 1944 solmittiin, Suomen kenttäarmeijaa ei ollut suinkaan lyöty. Se oli itse asiassa silloin vahvimmillaan niin miesmäärältään kuin materiaalinkin puolesta. NL ja Stalin halusivat irroittaa meidät sodasta ja pääsimmekin siitä irti itse asiassa kohtuullisilla ehdoilla, jotka olivat samat kuin talvisodan jälkeen lukuunottamatta Petsamon luovutusta ja sotakorvauksia. NL ei kyennyt lyömään Suomen kenttäarmeijaa eikä saavuttamaan Moskovan rauhan rajoja. Itse asiassa hyökkääjä oli elokuussa 1944 polvillaan. Sen voimat olimme onnistuneet kuluttamaan käytännössä loppuun. Kun NL:n päämielenkiinto oli Saksan suunnalla, Stalin ei antanut Suomen suunnan komentajille enää lisää voimavaroja. Kokonaan toinen juttu on sitten se, että me rauhanteon jälkeen katsoimme hyväksi käyttäytyä kuin ainakin lyödyt. Ehkä se oli polittisesti viisasta, mutta kyllä se suomettumisen aika lähtemättömän trauman jätti jälkeensä.
Kannattaa todella lukea netistä saatavissa oleva viisaan miehen, Max Jakobsonin artikkeli HeSassa 3.9.04.
*****Itse asiassa hyökkääjä oli elokuussa 1944 polvillaan. Sen voimat olimme onnistuneet kuluttamaan käytännössä loppuun*****
Koetas laittaa sinäkin jäitä hattuun. Siis kuka oli polvillaan ja kenen voimat oli kulutettu loppuun? N-liittoko oli polvillaan ja senkö voimat me olimme kuluttaneet loppuun?
Kirjoituksistasi hohkaa melkoinen lapsenmielisyys, anteeksi vaan. Siis, ainoastaan kesän -44 suurhyökkäykseen varatut voimat oli kulutettu loppuun mutta polvillaan nekään eivät olleet. Kyllä se nähtiin Ilomantsin taisteluissa sekä niitten jälkeen tehdyssä Ontrosenvaaran vastahyökkäyksessä, joka päättyi joukkojemme surkeaan epäonnistumiseen suurin tappioin.
Kyllä myös omakin armeijamme oli melkoisesti lyöty ja kärsi sotaväsymyksestä.
Kyse onkin siitä, että entäpä jos Stalin ei olisikaan tehnyt kanssamme mitään sopimusta vaan sota olisi jatkunut asemasotana? Odottaen kevään/kesän suurta uusintahyökkäystä ennennäkemättömin voimin.
Ihmeellisen vähän ketään näyttää mietityttävän että MIKSI ylipäätään suomalaiset saivat tuon tarjouksen tulla neuvottelemaan aselevosta loppukesästä -44 Moskovaan. Miksi tuo ehdoton antautuminen unohdettiin suomalaisten osalta? Eihän venäläisiä sentään oltu täällä mitenkään erityisesti lyöty - KOKO VENÄLÄISVOIMAA.
Mikään varsinainen pakkohan ei venäläisillä tuohon olisi ollut - olihan täällä jo totuttu asemasotaan parinkin vuoden ajan ennen tuota venäläisten suurhyökkäystä kesäkuussa -44.
Niin, mitä tapahtui tuolla välillä juhannus - elokuun loppu? No ainakin nuo torjuntataistelut ja Rytin sitoumus saksalaisille , mutta tuskin suomalaisten kohtaloa johdettiin pelkästään meidän omien voimiemme mukaan ; koko tuon sodan ajan suurpolitiikkaa kuitenkin oli määrännyt tahdin minkä mukaan suomalaistakin ajopuuta ohjailtiin...
Ohjailen keskustelua avuksesi SIIHEN VARSINAISEEN ASIAAN. Oleppas hjuva.
enää käsissään syksyllä 1944.
JOS Stalin olisi tuolloin halunnut miehittää Suomen, olisi hän jatkanut asemasotaa koko talven 44-45. Suomen Lapista olisi muodostunut saksalaisjoukoille toinen Kuurinmaa so. niitä ei olisi hätyytelty vaan ne olisivat antautuneet toukokuussa 1945. Tällöin Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen Lapin.
Itse veikkaan että myös eteläinen Suomi olisi antautunut tällöin ilman laukaustakaan. Kyseessä olisi ollut ehdoton antautuminen ja todennäköisesti kommunistinen puolue olisi ollut ainoa laillinen puolue.
Miksi Stalin pelasi korttinsa suurvaltajohtajana väärin?
Itse veikkaan Ruotsin läsnäoloa syyksi. Suomi puna-armeijan miehittämänä Ruotsi olisi siirtynyt lännen leiriin. Myös Stalinin lupaus olla miehittämättä Suomea kolmen suuren kokouksessa Teheranissa oli erittäin tärkeä vakuus. Maantieteellinen asemamme tuli taas hieman eduksemme jos vertaamme sijaintiamme Baltiaan.
...mutta. Maailma on täynnänsä muttia nykyäänkin ja niin se oli myös silloinkin.
"JOS Stalin olisi tuolloin halunnut miehittää Suomen, olisi hän jatkanut asemasotaa koko talven 44-45. Suomen Lapista olisi muodostunut saksalaisjoukoille toinen Kuurinmaa so. niitä ei olisi hätyytelty vaan ne olisivat antautuneet toukokuussa 1945. Tällöin Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen Lapin."
--Niin JOS venäläiset olisivat halunneet miehittää Suomen olisi tuo ollut järkevin tapa toimia ; miksi ylipäätään koko tuo voimia kuluttava suurhyökkäys? Sodan lopputuloshan oli suomalaisten kohdalta selvä jo ennen kuin ensimmäistäkään tykistökeskitystä oli ammuttu venäläispuolelta.Olisiko Teheranissa sovitut asiat painaneet vaakakupissa suomalaisten eduksi vielä kesällä -44 noinkin raskaasti?
Kyyninen ei uskoisi Teheranin puheisiin enää tuossa vaiheessa , etenkin kun tuo Rytin sitoumus oli muuttanut Suomen asemaa varsin oleellisesti ahtaasti tulkittuna. Erillissodasta ei tietoakaan enää tuolloin.
"Itse veikkaan että myös eteläinen Suomi olisi antautunut tällöin ilman laukaustakaan. Kyseessä olisi ollut ehdoton antautuminen ja todennäköisesti kommunistinen puolue olisi ollut ainoa laillinen puolue."
--Vaikea nähdä muutakaan vaihtoehtoa. Suomihan olisi ollut tuolloin Japanin kanssa viimeinen sitkeä sissi sotaakäyvänä Saksan liittolaisena kesällä 1945. Rytin sitoumus olisi voitu tulkita hyvinkin ahtaasti tuollaisessa tilanteessa vastapuolella. Olisikohan uuden vuoden lahjaksi 1945 saatu vieläpä sodanjulistus USA:ltakin?
"Miksi Stalin pelasi korttinsa suurvaltajohtajana väärin?
Itse veikkaan Ruotsin läsnäoloa syyksi. Suomi puna-armeijan miehittämänä Ruotsi olisi siirtynyt lännen leiriin. Myös Stalinin lupaus olla miehittämättä Suomea.."
-Niin miksihän peli meni noin kuin meni? Miksi Ruotsin pysyminen puolueettomana olisi ollut venäläisille tuolloin noin vahva pelote? Olisihan tuossa ollut turvapuskurina kuitenkin vasallivaltio , Suomi, jo alunperinkin siihen rooliin ajatellussa osassaan. Miten Ruotsin asema lännen leirissä olisi ollut niin olennaisen pelottava venäläisten kannalta katsottuna?
Lisäksi täytyy muistaa että siellä samaisessa Teheranissa jo puhuttiin myös Ruotsin vetämisestä tavalla taikka toisella mukaan sotaan ja nimenomaan liittoutuneiden puolella ; muistetaan ne ajatukset näistä lentotukikohdista. Joka muistini mukaan oli nimenomaan venäläistenkin kannattama ajatus. Tuohan sittemmin unohdettiin.
Niin olisiko se ollut ruotsalaisten pitäminen puolueettomana vai jokin muu asia? Kukapa tietää , erilaisia arveluja voipi esittää. Tuskin kuitenkaan yhtä syytä ylitse muiden on olemassa - olihan kuitenkin maailman sota käynnissä ja mitä tahansa saattoi tapahtua.
Niin miksi ei odotettu rauhassa ja annettu kypsän omenan tipahtaa suoraan karhun suuhun , vaan otettiin ja tehtiin aselepo ryyditettynä pohjoismaiden suurimmilla taisteluilla?
Kysymyksiä, kysymyksiä....ja kysymysmerkkejä??
Taitaa kommari-korppia vaan vituttaa,kun Suomesta ei tullutkaan kommunistista maata.
” Kyse onkin siitä, että entäpä jos Stalin ei olisikaan tehnyt kanssamme mitään sopimusta vaan sota olisi jatkunut asemasotana? Odottaen kevään/kesän suurta uusintahyökkäystä ennennäkemättömin voimin.”
MUTTA HÄN EI TEHNYT NIIN!!!
Ja vain tästä syystä Tarkkispoika joka ilta itkee itsensä uneen ja herää aamulla peukalo suussa:-D
Paskareissuhan se oli, jonne piti lähteä 30.11.1939 venäläisten tunkeutuessa rajan yli. Suomi lähti talvisotaan paljain käsin ja vähin miehin. Kollaa kesti, vaikka vihollista hööki kymmenkertainen määrä. Heidät ammuttiin sarjatulella vainajiksi ja uudet viholliset tulivat juosten entisten ruumiiden päällä. Voi sitä lahtausta. Neuvostoliitto menetti Hrutshevin muistelmissa esitetyn näkemyksen mukaan jopa miljoona miestä talvisodassa. Paskareissu se todellakin oli, mutta sillä estettiin luisuminen 50 vuotta kestäneeseen paskaan, jota heimoveljemme saivat nauttia.
Talvisodan alkamispäivä 30.11.1939 oli torstai. Kohta tulee kuluneeksi 81 vuotta tästä kovasta päivästä.
Ja onneksi neukku hyytyi kummakllakin kerralla ja päädyttiin aselepoon!
Ilmeisesti avaaja uskoo, että kaikki rintamalla olleet olivat samanlaisia väpelöitä, jollaiseksi hänen faijansa uskoi. Todellisuudessa kovalla vastarinnalle päästiin molemmissa sodissa eroon hommasta vapaina ja itsenäisinä! Asia, josta pahimmat änkyrät eivät ole toipuneet vieläkään!
Sodan jälkeen sodan hävinneet Japani, Saksa ja Suomi toipuivat nopeasti tavalla, että puhuttiin jopa talousihmeestä!
Heikommn kävi sodan voittaneen Neuvostoliiton. Vuosikymmeniä se kitui ja riutui kunnes romahti 1991 koko maailman riemuksi! . Raunioista virkosi esiin Venäjä kaikki neukkuvoitot menettäneenä ja huomattavasti neukkua pienempänä!
Kollaa kestää.
Ja kesti.
Neukku ei länsivaltojen ja etenkin Ruotsin reaktion takia halunnut kummassakaan sodassa miehittää eikä sovjetisoida Suomea vaikka olisi helposti voinutkin. N-liiton sotilaat Ahvenanmaalla olisi nostanut raivoon kaikki Itämeren valtiot ja laajemminkin. Sitä neukku ei halunnut. Ystävällismielinen Suomi oli sille kaikin tavoin, myös sotilaallisesti, tuhat kertaa arvokkaampi kuin osana N-liittoa.
” Se oli hiljainen sukupolvi. 50-luvun kodeissa vallitsi painostava, jopa synkkä tunnelma.”
Ei ainakaan meillä ollut vaikka isäni osallistui molempiin sotiin! Hyvällä mielin elimme itsenäisessä maassa! Myöhemmin, kun 60-luvulla käytiin Pietarissa ja Tallinnassa tajuttiin hyvin, miten paljolta vältyttiin ja mitä voitettiin!
” Neukku ei länsivaltojen ja etenkin Ruotsin reaktion takia halunnut kummassakaan sodassa miehittää eikä sovjetisoida Suomea vaikka olisi helposti voinutkin.”
Ja höpö höpö! Neukulla oli molemmissa sodidssa suuri halu sovjetisoida Suomi, mutta aina jäi homma kesken! Talvisodassa se oli lähempänä tavoitetta. Jatkosodassa torjuntavoitoilka nuijittiin järkeä Joosepin kovaan kaaliin!
Rauha tehtiin kun sota ei enää ollut voitettavissa!
Taas tällainen turha stallarin uhoamisaloitus?
Koville ottaa, kun Suomea ei miehitetty;-D