Talin-Ihantalan, Viipurinlahden ja Ilomantsin torjuntavoittojen jälkeen stalinisteilla kesti aina csyyskuulle asti ymmärtää Suomen valtaamisen ahdottomuus, ja suostua rauhaan itsenäisen Suomen kanssa.
Nyky-stallarit hokevat, että "venäläisten suurhyökkäyksen tavoite oli irrottaa Suomi sodasta". Miksi sitten Suomi ei irronnutkaan sodasta, vaan sota loppui kuukausia myöhemmin aselepoon NL:n ja itsenäisen Suomen välillä? Kyllä valehtelu on joskus räikeetä.
"Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta kello 07.00 Suomen osalta, Neuvostoliitto lopetti sotatoimet vasta vuorokautta myöhemmin 5. syyskuuta. Välirauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta ja lopullinen rauhansopimus Pariisissa 1947."
Jos neukut eivät olisi saaneet turpiinsa kesä-heinäkuussa, koko Suomi olisi joutunut kommareiden valtaan. Onneksi niin ei käynyt, mistä kiitos veteraaneille! (Poisluettuna "Mallarin" virtuaalinen isoisä. Miten muuten koeputkilapsella voi olla...?)
Nyky-stallarit hokevat, että "venäläisten suurhyökkäyksen tavoite oli irrottaa Suomi sodasta". Miksi sitten Suomi ei irronnutkaan sodasta, vaan sota loppui kuukausia myöhemmin aselepoon NL:n ja itsenäisen Suomen välillä? Kyllä valehtelu on joskus räikeetä.
"Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944. Aselepo astui voimaan 4. syyskuuta kello 07.00 Suomen osalta, Neuvostoliitto lopetti sotatoimet vasta vuorokautta myöhemmin 5. syyskuuta. Välirauhansopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta ja lopullinen rauhansopimus Pariisissa 1947."
Jos neukut eivät olisi saaneet turpiinsa kesä-heinäkuussa, koko Suomi olisi joutunut kommareiden valtaan. Onneksi niin ei käynyt, mistä kiitos veteraaneille! (Poisluettuna "Mallarin" virtuaalinen isoisä. Miten muuten koeputkilapsella voi olla...?)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa lukea netistä saatavissa oleva Max Jakobsonin, perusviisaan miehen artikkeli HeSassa 3.9.2004 otsikolla "Torjuntavoitto avasi tien rauhaan". Torjuntavoittomme ansiosta NL:n ja Stalinin kannatti tehdä Suomen kanssa erillisrauha, joka ei antanut sille Talvisodan rauhan ehtojen lisäksi muuta kuin Petsamon ja meille kieltämättä raskaat sotakorvaukset. Kyllä tämä Stalinia varmasti kyrsi, mutta hänen oli pikku pakko tehdä tämä rauha neutraloidakseen Suomen puolustusvoimat, jotka olivat silloin vahvimmillaan niin miesvoimaltaan kuin materiaalinkin puolesta, huolimatta raskaista torjuntataisteluista. NL:n mielenkiinto oli siinä vaiheessa suuntautunut Saksaan ja Berliiniin tapahtuvaan kilpajuoksuun. Suomen suunnalla NL:n voimat olivat polvillaan. Niistä ei ollut enää jatkamaan hyökkäystä. Olisimme jopa kyenneet todennäköisesti valtaamaan takaisin taisteluissa menettämiämme alueita. Se ei kuitenkaan ollut poliittisesti mielekästä, ja tappioita siitä olisi varmasti tullut. Saksan aseapu jatkui elokuulle saakka, ja sitä saamme osaltaan kiittää vahvuudestamme.
Suomella ei ollut pelimerkkejä vallata takaisin menetettyä Viipuria. JOS Suomi olisi omannut motorisoidun miljoona-armeijan, niin olisi kenties ollut poliittisesti mielekästä vallata Viipuri takaisin.
Nyt kaikille oli selvää että herätetään nukkuva jättiläinen jos ryhdytään hyökkäykseen. Jättiläisen nälkä oli tyydytetty ja piti vain pitää hyvää huolta siitä ettei sitä enempää ärsytetty.
Tuo kilpajuoksu Berliiniin on termi jota en ole löytänyt mistään muualta kuin sinivalkoisten ( = lue natsimyönteisten) historioitsijoiden kirjoista. Tsuikov mm. muistelmissaan kritisoi puna-armeijan seisottamista toimettomana talvella 44-45. Lisäksi kuitenkin ensin puna-armeija valtasi kauempana olleen Wienin.
STAVKAn periaate oli se että mahdollisimman suuri määrä Eurooppaa olisi liittoutuneiden toimesta miehitetty ennen Saksan antautumista. Näin natsit ymmärtävät tulleensa täydellisesti lyödyiksi.
Stalin kyllä pisti marsalkkansa juoksemaan kilpaa Berliiniä kohti. mikä maksoi punasotilaiden henkiläkin kohtuuttomasti. Olet kyllä täysin sekopää jos samaistat "sinivalkoisen" "natsaimyönteiseen". Punainen karvasi vain paljastuu.
Stalin pyrki ottamaan maata haltuunsa minkä ehti. Jenkit sensijaan hidastelivat jotta Rooseveltin (lue: kommarihäntyrin) Stalinille lupaamat Tsekkoslovakiat ym. ehtivät joutua punabarbaarien käsiin.
Lue Anthony Beavorin "Berliini" niin sinullekin ehkä avautuu se, millainen paine NL:lla oli päästä Berliiniin. Vaikka Saksan häviö oli selviö, sen joukot vain panivat niin kovasti hanttiin, ettei tullut paraatimarssia Berliiniin.