ja siksi keksitte noita kuoleman jälkeisiä olomuotoja?
Pelkäättekö kuolemaa
Utelias69
261423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kun muistaa kokemansa niin ei tarvitse enää pelätä ;) Sääli niitä jotka eivät muista ja saavat arvailla vaan.
kuolemaa enkä kuoleman jälkeistä elämää,vaan pikemminkin millaista on ennen kuolemaa:onko kipuja,joutuuko makaamaan vuosikausia vanhainkodissa avuttomana "petipotilaana" yms.Toisaalta ei minulla kyllä ole mikään "kiire" kuolemaan,eletään nyt ensin tämä maallinen elämä loppuun asti kaikessa rauhassa.
miks pelätä hyvää asiaa?
Kuolema on elämän paras asia ainakin sitte ku ite kuolee.
Minullekin on päivänselvää että sellaista ei ole eikä se ole vain omaa keksintöäni. Miksi siis pelätä olematonta?
Kuolemanpelko sai minut etsimään nuoruudessa Jumalaa. Kun otin Jeesuksen sovituksen vastaan, pelko hävisi ja löysin samalla myös tosi elämän ja tarkoituksen olemassaololleni.Pelkäätköhän itsekin, kun pohdit tällaista sisimmässäsi?Sisimmässä jotenkin vain kaihertaa kuolema, jollei ole kohdannut totuutta iankaikkisuuden suhteen. Ihan hyvä syy etsiä Jumalaa tästäkin syystä, en yhtään häpeä tunnustaa.
kyllä pelottaa ajatus kuolemastani, ehkä liikaakin.
Myös elämisen ja tulevaisuuden pelossa ovat monet löytäneet Jumalan.Olen tavannut onnellisia kuolevia, tai henkilöitä, jotka ovat päässeet täältä elämään. Kuitenkin emme usko vain kuollaksemme vaan että voisimme elää yhteydessä Luojamme kanssa nyt ja iankaikkisuudessa.Hyvä jos jollekin pelko on sysäys etsiä todellista elämää.
se olisi sielun loppu.
Mutta kieltämättä totinen hetki.
Ihmetellen kauhistelen tietoisena tilannettani ----> Miten voin olla tässä tilanteessa -----> siis i-h-m-i-n-e-n kaltaisteni joukossa?
Kuolema on ystävistä kallein ja arvokkain ja niinpä kuolinpäivä on parempi kuin [tänne] syntymäpäivä.
Miksi kuolinpäivä parempi? Ellet olisi syntynyt, et kuolisikaan, loogista.
Unohditko; Jumala loi ihmisen, alunperin, omaksi kuvakseen, elämään yhteydessään. Se, mitä sen jälkeen on tapahtunut, onkin sitten toinen juttu.
Kun on elänyt Jumalan yhteydessä tämän elämänsä, ei tarvitse pelätä kuolemaa. Omaa "tilannettasi"
ihmettelit, että olet ihmisenä ihmisten joukossa.
Niin, onhan se ihme meidän kaikkien kohdalla, että saamme olla ihmisiä.
//Miksi kuolinpäivä parempi? Ellet olisi syntynyt, et kuolisikaan, loogista.
Unohditko; Jumala loi ihmisen, alunperin, omaksi kuvakseen, elämään yhteydessään. Se, mitä sen jälkeen on tapahtunut, onkin sitten toinen juttu.//
- Vähän niin kuin Jobin fiilikset ;).
Kuolema helpottaa kummasti ja vaikka Nykäsen tapaan: "Elämä on i-h-m-i-s-e-n parasta aikaa" ei se sitä ole ihmis-elukoita asuttaville hengille, varsinkin jos katumus on päässyt yllättämään.
//Kun on elänyt Jumalan yhteydessä tämän elämänsä, ei tarvitse pelätä kuolemaa. Omaa "tilannettasi"
ihmettelit, että olet ihmisenä ihmisten joukossa.
Niin, onhan se ihme meidän kaikkien kohdalla, että saamme olla ihmisiä.//
- "Saamme olla ihmisiä"?
Muistan isä vainajani ajatuksen ja kiitollisuuden huokauksen minulle "elämän lahjasta"--->josta ei sairauksien myötä oltukaan enää niin "kiitollisia"--->"elämän-lahja" muuttui siis lopulta kiroukseksi ja saastaksi, eli--> 'leipä joka ojennettiin muuttuikin käärmeeksi'.
## "elämän lahjasta"...josta ei sairauksien myötä oltukaan enää niin "kiitollisia"--- "elämän
lahja" muuttui siis lopulta kiroukseksi ja saastaksi, eli 'leipä joka ojennettiin muuttuikin
käärmeeksi' ##, tulkitset isäsi kohdalla menneen.
Isäsi taisi unohtaa Jobin elämän, kuten sinäkin. Lue se, niin ymmärrät olevasi kaukana totuudesta.
Pessimismiin ei ole syytä tälläisen olevaisuuden ja sen suoman kärsimyksen osalta--->muuta nimittäin ei voi helvetiltä odottaakkaan.
Joidenkin osalta----> joille kärsimystä ei kohdalle ole todellisesti vielä tullut, tai eivät sitä muiden[kaan] elämästä pysty empatisoimaan---> asiat ja elämänsä voi tuntua kivalta "jumalan lahjalta".
miksi pelätä kotiin paluuta?!
Kipua tai kivulloista lähtöä karsastan -se ei olisi kivaa
eikä lääkehuuruisena lähtökään olisi mukavaa
Ihmisethän pelkäävät ELÄÄ!! monet ovat jo kuolleita henkisesti ja sen vuoksi keräävät ympärilleen turhaa materiaa
ja he hakevat sitä kaupasta lisää osaamatta edes nauttia hankkkimistaan esineistä tai asioista
kuolleille kuollutta
nauttikaa elämästänne kaikkien aistienne kautta
ehkä silloin kuolemakin tulee ystävänä ja uutena seikkailuna
kun koskaan ei tiedä mitä on seuraavan oven takana
kanssasi joten turha laittaa samanlaista viestiä. Yhdyn kuitenkin sinun näkemykseesi ja viestiisi. Ajattelen juuri noin, samalla lailla kuin sinäkin.
Toki minäkin joskus pohdiskelen tätä kuolemista, jopa useasta eri näkökulmasta. Tosin, onhan meidän kuiteskin tässä pohdiskelussamme muistettava, ekaksi se ’ikuinen totuus’, että me kukin tulemme kuolemaan, kuka aiemmin kuka myöhemmin. Eli voisko tämän kuolemisen ajatella niinkin, että kaiken Elämisen päämääränä onkin kuolema?
Toisaalta, tämän ’päämäärän’ edessä, meidän onkin aina muistettava lausumasi:
>Ihmisethän pelkäävät ELÄÄ!!<
Eli toi jatkolausumasi: >kuolleille kuollutta< on aika hyvä, sekin! Sillä eiköhän meistä niin moni ja niin moni ole ’kuollut’ jo tämän elämisen virtauksessa?! Tarkoitan tällä sitä, vaikkapa omakohtaisena kokemuksena, että en osaa elää. Tai toinen vaihtoehto (=parempi sellainen) sitten vaan on, etten osaa luoda olosuhteita, joiden kautta osaisin elää! Tai toki osaisin, mutta mitä se minulta vaatisi! Tekoja, jotka satuttaisivat muita kenties monia muita!
No nyt en ossaa selittää mitä tarkoitan, toki riittänee, kun itte tiiän?! Ainut pointti/seuraamus tässä, tämänkaltaisessa ajattelussani on se, että eläminen kaikkine soopineen luo pelkkää tyhjyyttä! Sisäistä ’ainutkertaista’ tyhjyyttä!
Mutta asian ytimeen, en minä pelkää kuolemaa, sillä ’omalla tavallani’ tulkitsen Raamattuakin (vaikken sen kaikkiin soopiin uskokkaan) tässä kohtaa, jossa lausutaan, ettei kuolemalla ole ihmisiin lopullista valtaa: viimeinen sana on Jumalalla. Ja vielä haluan edelleenkin korostaa sitä, että minun Jumalani on ’ääretön’!
Tulikohan tästä nyt mitään loogista sepustusta? En tiiä?
Ps. Mutta vielä sen haluan lausua, toki kait joskus aiemminkin, että kuolleen näkemisessä ei ole mitään pelättävää. Vasta silloin tajuaa, että se ruumis, kuollut ruumis on vain ’asumus’, joka jätettiin. Se ’elävä’ ihminen olikin jotain muuta ja hän on ’yhä’!
kokemukseni opetti ja vei tämän viimeisen
kuoleman pelon, kun löysin lapseni kuolleena.
Ainoa pelkoni on enää hammassärky. Kuolema vei
lapseni ja se ei unohdu koskaan, mutta
kuolemanpelkoa ei enää ole.
En pelkää,siirryn luonnolliseen olomuotoon,
johon liittyy pitkä kokemus aiheesta.
Sitä olomuotoa ei ole keksitty vaan siitä on pitkä kokemus joka ei riko luonnonlakeja.
Tiedän mitä jää ja mitä ei jää jäljelle.
Hautakiveen tulee hiekkapiirros joka kertoo enemmän.
Olen kuollut jo yhteen kertaan, joten miksi pitäisi pelätä?
sillä päinvastaisia viestejä 'rajan takaa on aivan tarpeeksi.
Eli täältä 'sisään' mennyt yleensä kokee tapahtuman äärettömän vapauttavana ja hyvänolon tunteena.
Tämähän on luonnollista, ajatelkaa esim. kipuja kärsinyttä vanhusta ja erilaisissa onnettomuuksissa vammautuneita ym.
miksi et?
kun olen aina vastaamassa jokaikiseen kysymykseen niin jos nyt antaisin toistenkin vastata. Sitäpaitsi kaikkihan tietävät jo mitä minä ajattelen asiasta.
No, en pelkää. Joskus oikein odotan että pääsisi takaisin kotiin. Mutta sitten kun muistan että perhe tuntuu vielä tarvitsevan minua, puhumattakaan kaikista keskustelukumppaneista tällä palstalla, esim benedi, niin se saa minut pysymään tällä tasolla. :-)
Ja kenelle DeltaEssiivi jättäisi vastaamatta jos minua ei olisi enää. :-(
Ja onhan täällä maapallolla ihan mukava elää ja kokea kaikenlaista.
se tuttu ja 'turvallinen' Benkku muutekseen luuraa?
Turvallisine raamatunlauseineen!
luterilais kastamaton lapsi-sivulla. Juuri esittämässä niitä raamatunlauseitaan. :-)
:))))))
Olitpa hauskasti kommentoinut, kun tiesit missä Benedi luuraa :)