Äidin viha.

Hei,
ero on monelle yksi elämän suurimpia kriisejä. Siksi eroseminaarit ovat tarpeen. Itsekin olen käynyt sellaisen raastavan eron jälkeen ja saanut eheytyä. Eroseminaarissa käsitellään myös erovihaa, joka on aivan valtava ja vahingollinen. Jos ihminen jää siihen kiinni, voi oma mielenterveys olla vaarassa. Suosittelen luettevaksi kirjaa Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sekä sinulle että äidillesi. Pääkaupunkiseudulla järjestetään eroseminaareja mutta muualla Suomessa valitettavan vähän. Eroseminaarissa oppii paljon parisuhteistaan ja itsestään ja saa työkalut rakentaakseen toimivan parisuhteen.

Sinun olisi ehkä hyvä saada apua jostain terapiasta, että pystyisit irrottautumaan äitisi sairaudesta. On kamalaa, kun läheinen sairastuu tuolla tavalla. Tuohon et ole syyllinen millään tavalla ja ansaitset rakastavan äidin!

Katso lisätietoja www.fisher.fi. Tarvittaessa voin lähettää ko kirjan Sinulle hintaan 29 € kun annnat yhteystietosi.

Meillä taas lapset kaksi aikuista poikaa vihasi minua.ex-petti mua mennen-tullen ja kun pojat oli aikuisii heitin exäni pihalle,no siitäpä pojatkin suuttu,heittää ny heidän isis pihalle,No pojat jäi minun kans asuun,koska kummallakaan ei töitä eikä koulupaikkaa ja ( exäkin työtön,)no pojat kuppas multa rahaa ja passasin niitä ja elätin kun mulla oli työtä ja on aina ollu.Lopuksi kyllästyin ja lähin ja jätin pojat asuun minun ja exäni taloon,no siitäpä riemu nousi exä suuttu kun olin pojat jättäny oman onnes nojaan kaksi aikuista poikaa( 20 ja 22v),pojat suuttu kanssa mul
ja vihaa mua sen takia, onnex lähin nyt toinen poika on työssä ja toinenki on saamassa tukityötä,vihakkoon ny mua vähän aikaa toivottavasti ne joskus tajuu mitä hyvää olen heille tehny.

Olet soppaan joutunut kun äiti kohdistaa vihasi sinuun. Viha on kuitenkin äidillesi tarpeellinen, koska vain sen kautta hän pääsee avioerosta vapauteen. Itse en erotessani osannut lainkaan vihata ja se kääntyi ahdistukseksi ja itsesyytökseksi vaikka ei järjen mukaan ollut todellakaan mitään syytä. Olen toipunut. Äidin pitäisi mennä eroryhmiin käsittelemään asiaa. Olisiko sinulla tätiä tms., jota äitisi kuuntelisi ja joka ehdottaisi hänelle ryhmään hakeutumista? Jätä sinä äiti rauhaan parantumaan, vaikka tietenkin on rankkaa olla erossa rakastamastaan ihmisestä, ja rakenna omaa elämääsi. Onnittelut siitä että jaksoit opiskella yhteen päämäärään asti. Uskon ettei äiti vihaa sinua muutaman vuoden päästä, eikä todellisuudessa nytkään, hän ei vain osaa käsitellä asiaa. Älä kuitenkaan häntä kokonaan hylkää, on varmaan kovin onneton ja katkera.

Riittääkö sinulla vielä voimia veljillesi ja varsinkin hänelle joka vielä asuu äitisi kanssa?
Hän on suuressa vaarassa joutua äitisi "holhoojaksi".
Hän ei ehkä kykene tekemään itselleen oikeita ratkaisuja vaan joutuu pakosta olemaan äitinsä lohduttajana. Kannusta häntä lähtemään heti kun ikä antaa siihen mahdollisuuden.
Teistä lapsista kukaan ei saisi tuntea syyllisyyttä eikä teidän velvollisuuttenne ole huolehtia äidistänne.
Teillä on oma elämä edessä ja te ette voi kun yrittää saada äitinne tajuamaan että hän tarvitsee hoitoa. Siihen ehkä ainoa ratkaisu on "hylätä" äitui kokonaan kunnes hän ymmärtää mitä hän on menettämässä. Lyö luuri korvaan heti kun hän alkaa puhua vihasta tai halveksunnasta sinua kohtaan. Ei sinun tarvitse kuunnella sellaista. Voimia.

Unohdit aina välillä "murtees".
Huh huh, mee hoitoon.

meillä kävi kans vastaa valla tavalla äiti sekosi sinä vuonna kun täytin 18 (2008).
ja äitini on oikeuteen viemässä sitä asia kun vietiin hänen tavaroitaan hänen asunnolle ilmottamatta hänelle( veljelläni oli avain hänen asuntoon)

Hei! Onpa surkeaa, olen pahoillani:(.

Pyysit kertomaan, mikä saa äidin vihaamaan lastaan sen takia että lapsi on tehty entisen puolison kanssa. Ei sellaista syytä olekaan. En ikinä voisi vihata lastani, en koskaan. Kaikissa meissä on raivostuttavia puolia, mutta ei ole sinun vikasi, jos äitisi sinua "vihaa" sen takia että on katkera isällesi.

Kaverini veli sairastui vuosia sitten skitsofreniaan ja kanavoi kaiken vihansa (jota oli paljon!) äitiinsä ja sisareensa. Lopulta näiden ainoaksi vaihtoehdoksi jäi muuttaa piiloon tältä pojalta. Poika aikanaan saatiin hoitoon ja lääkehoidon avulla hän palautui jotakuinkin tähän todellisuuteen, mutta sitä ennen tosiaan hänen läheistensä ainoa tapa suojata itseään oli lähteä pois.

Ethän sinä äitiäsi voi unohtaa, mutta nyt tarvitsisit kyllä jonkun muun ihmisen tukemaan ja kantamaan jos omat siipesi eivät kanna, eli juuri niitä asioita joihin äidistäsi ei nyt ilmeisesti ole. Toivon todella, että löydät omat tukiverkostot ympärillesi:)! Lähetän sulle voimia ja lähetän lämpimiä ajatuksia täältä!

Netistäkin löytyy varmasti tukiverkostoja skitsofrenian tai muista mielenhäiriöistä kärsivien läheisille. Onnea matkaasi!

Mitä voit tehdä? Koska nuorin veljesi on vielä alaikäinen, voisit ilmoittaa äitisi sekavasta tilanteesta sosiaalitoimistoon - joko käymällä tai kirjeitse. Ei todellakaan ole terveellistä nuorelle miehelle katsoa koko elämänsä hallinnan menettäneen äidin sekoilua miesten kanssa. Voisitte oikeastaan mennä sinne sosiaalitoimistoon yhdessä käymään, jos vain saat houkuteltua veljesi mukaan. Jokatapauksessa äitisi joutuu piipahtamaan sossussa kertomasta tilanteestaan.

Äitisi vihalla sinua kohtaan ei ole mitään tekemistä sinun kanssa. Hänellä vain tuntuu olevan paljon omia mielenterveydellisiä ongelmia, joita hän purkaa sinuun. Ja ikävä äitisi ongelmia ei pysty selvittämään kukaan muu kuin hän itse.

Katso, että nuorin veljesi pääsee muuttamaan mahdollisimman pian pois äitisi luota.

En ole eronnut tai mitään sellaista. Olen itseasiassa sinua vain pari vuotta vanhempi itse ja satuin tänne vain vahingossa lukemaan tarinasi. Minulle tuli vilpittömästi paha olo puolestasi, kun luin mitä olet kokenut. Lämpimän halauksen sinä ansaitsisit, etkä tuollaista julmaa kohtelua, mitä olet saanut äidiltäsi.

Itselläni on kokemusta siitä, kun joutuu liian nuorena jo keskelle vanhempien riitoja ja se rauhallisen ja turvallisen lapsuuden kodin ilmapiiri järkkyy. Isällä vielä lisäksi alkoholin suhteen ongelmia. Opettelin olemaan omillani ja hoitamaan itse omat asiani. Vanhempieni riitelemiseltä suljin korvani lukkiutumalla omaan huoneeseeni ja kuuntelin musiikkia korvakuulokkeet päässä. Eipä tarvinnut stressaantua nahistelusta. Pikkuveljenkin perään olen katsonut aina ja neuvonut miten kannattaa toimia. Olen katsonut, että hänkin jatkaa elämässä eteenpäin ja hyvinhän tuo veli onkin pärjännyt.

Meidän ongelmamme tosin ei ollut niin paha kuin sinun kuitenkaan, että vanhemmat tai toinen heistä olisivat/olisi meitä vihanneet. He eivät vain ymmärtäneet oman toimintansa vaikutusta meidän kasvuympäristöömme. Olen monesti miettinyt, että olisi ehkä ollut parempi, jos he olisivat vain eronneet.

Jos on jo ennestään syntynyt köyhään sosiaaliluokkaan, niin se tuo aina oman epävarmuuden tunteen alusta asti elämään. Pelkää paljon enemmän menetyksiä nyt aikuisenakin. Siihen vielä päälle tuo jatkuva vanhempien riitely ja joskus se epävarmuus missä isä mahtaa olla, joka luo vielä lisää sellaista kaaosta sinne muutenkin epävarmaan elämään.

No, väkisin olen itseni kiskonut eteenpäin, yliopistossa olen nyt ja veli tulee toivottavasti pian perässä. Vakaasti olen päättänyt, että sama, mitä vanhempani harrastivat ei saa toistua kohdallani, sen verta tästä on pakko oppia, miten asioita ei saa hoitaa.

Monesti sitä olisi kaivannut juttuseuraa joistakin vastaavanlaisia kokemuksia omanneista. Esimerkiksi juuri sinun tyyppisestä, joka on nähnyt vielä paljon pahempaakin. Olen aina pelännyt, että avautuminen näistä asioista ihmisille, jotka eivät itse ole mitään vastaavaa kokeneet saattaisi vaan aiheuttaa kielteisen reaktion. Lisäksi olen pelännyt, että mahdollinen kumppani voisi hylätä minut, jos kuulisi ongelmaisesta perhetaustastani. Joten melko yksinäinen vaeltelija lopulta olen luonteeltani, vaikka ihmisten seurassa viihdyn ja pärjään hyvin.

Olen itse ihan iloinen ja tyytyväinen elämääni, mutta paljon tuo kotona kasvettu aika minulle opetti siitä, millaista perhe-elämää en toivoisi omien lapsien koskaan näkevän. Toivottavasti pystyn käyttämään oman mahdollisuuteni elämään järkevämmin kuin pelkkään riitelyyn tai muuhun itsensä tärvelemiseen.

Sinulle kirjoittaja toivon tosi paljon kaikkea hyvää. Olet vanhin lapsi, joten hartijoillesi luonnollisesti kasaantuu kaikenlaista vastuuta nuoremmista, niin kävi itsellenikin. Eipä sitä kukaan syntymäjärjestykselle mitään voi. Mutta paljon voit myös oppia myös itsestäsi, älä anna pääsi "hajota", niin usein se meinasi itsellenikin käydä, mutta aina pystyin säilyttämään asenteen, että eteenpäin on mentävä, vaikka kaikki tuntuu sotivan vastaan. Äläkä vaivu kyyniseksi, elämässä on paljon positiivista ja sinulla on parhaat vuodet vasta edessä. Kirjoittaisin mielelläni lisääkin, mutta kun en tiedä palaatko edes enää ylipäätänsä lukemaan tätä viestiketjua :)

Mutta lopetan Winston Churchilliä lainaten: "if you're going through hell, keep going".

Hei, todella vaikea tilanne sinulla suhteessa äitiisi!

Sinuna yrittäisin keskittää kaikki voimat omaan pärjäämiseen ja jättää äidin (levottomine puheineen) tietoisesti vähän etäämmälle. Tietenkin äitiäisi ajattelet, mutta yritä saada taloudellista ja henkistä tukea oman elämäsi järjestämiselle jostakin muualta kuin äidiltäsi. (Hän ei mitä ilmeisimmin osaa tällä hetkellä olla kuin vahingoksi muille.) Sosiaalitoimistosta, nuorten kriisipisteestä tai vastaavasta, terveyskeskuksesta, perheneuvolasta tms. mikä vain kotipaikkakunnallasi toimii.

Luultavasti saattaa kestää hyvinkin kauan, ennen kuin äitisi pääsee takaisin minkäänlaiseen tasapainoon. Älä jää hänen tilannettaan liian läheisesti seuraamaan; lapsi ei voi kantaa vanhemman taakkaa.

Pidä huolta itsestäsi!! Käy puhumassa jossain! Vaikka monessakin paikassa, jos et yhdessä paikassa tule riittävästi kuulluksi.

Tsemppiä jokaiseen päivääsi!

Ota tosiaan etäisyyttä äitiisi ja keskity vaikka ystäviisi, jotka samanikäisenä osaavat antaa sinulle varmasti parhaimman lohdun. Ole yhteyksissä veljiisi, mutta anna äidillesi aikaa toipua tuosta kauheasta tunneloukosta jonne on jäänyt.

Jonain päivänä äitisi tajuaa miten järkyttävällä tavalla hän on teidät lapset luotaan työntänyt. Älä syytä itseäsi vanhempiesi erosta. Sä et ole siihen syypää.

Yritä keskittyä jatko-opintoihin tai töihin tai muuhun mikä sinua kiinnostaa, äitisi toipuu kyllä, mutta anna hänen itse ottaa sinuun yhteyttä ensin ja yritä sinä elää itsenäistä nuoren tytön elämää, vaikkakin ne murheet on ja pysyy ennen kuin äitisi kykenee ottaamaan vastuun itsestään ja tajuaa tekonsa. Elämä on rankka laji.

Koeta jaksaa ja onneksi olkoon kirjoitusten johdosta.

Olen todella pahoillani että äitisi viha tulee sinuun päin mutta en usko että hän oikeasti sinua tai veljeäsi vihaa hän vihaa isääsi ja kun sinä muistutat äitiäsi hänestä niin sinä saat sen vihan niskaasi, ei ole oikein ja väärin. Etkö voi isällesi puhua tästä asiasta tai muuttaa hänen luokseen? Tämä on todella väärin sinua kohtaan ja tiedän että et ole täysin aikuinenkaan vielä vaikka laki niin sanoo ja tarvitset äitiäsi, luulenpa että joku päivä hän herää ja katuu mitä on tehnyt sinulle mutta nyt sinun pitää ajatella itseäsi eikä häntä. Älä anna hänen pilata elämääsi, helppo sanoa mutta..Iso hali ja paljon onnea sinulle elämääsi